Lue keskustelun säännöt.
Suunnittelulla sektiolla synnyttäneet! Kertokaa
20.09.2019 |
Omia kokemuksiinne synnytyksestä.
Leikattiinko sinut puudutuksessa vai nukutuksessa?
Kauanko meni toipumiseen?
Itselläni synnytys 3kk päästä juurikin sektiolla ja kaipailisin synnytyskertomuksia muilta sektioon päätyneitä.
Kommentit (41)
Tässä luento sektiohaavan ongelmat:
http://gks.fi/wp-content/uploads/2012/09/Sektiohaavan-ongelmat.pdf
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue tämä jo etukäteen, ettei jää lukematta kun saat sen vasta sairaalassa käsiisi.
https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/synnytykset/vauvam…
"
Vuoteesta nouseminen sujuu parhaiten kyljen kautta käsillä työntäen, vartalon kiertoa välttäen. Tarkkaile ryhtiä kävellessäsi: pidä selkä suorana ja hartiat rentoina. Voit aloittaa seuraavat, leikkausalueen kudosten joustavuutta parantavat liikkeet 2-3 vuorokauden kuluttua leikkauksesta: Nosta selin makuulla polvet koukussa lantio rauhallisesti venyttäen ylös ja laske alas. Kierrä polvia selin makuulla rauhallisesti oikealle ja vasemmalle. Toista molempia liikkeitä noin kymmenen kertaa, kahdesti päivässä, ensimmäisten neljän viikon aikana."
Ja tietysti oman sairaalasi ohjeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kohdun sektioarven aiheuttamat ongelmat alku- ja keskiraskaudessa
Sektioarpiraskaudella tarkoitetaan aiemman keisarileikkauksen kohtuarpeen kiinnittynyttä raskautta, minkä on ajateltu olevan varsin harvinaista. Arpiraskauksia koskevat tapausselostukset ja potilassarjat ovat kuitenkin lisääntyneet huomattavasti 2000-luvun puolivälin jälkeen, mikä viittaa ilmiön yleistymiseen. Raporttien perusteella esiintyvyydeksi on arveltu yksi arpiraskaus 2 000 - 2 500 raskautta kohti (17). Placenta accreta tarkoittaa istukkaa, joka on poikkeavasti kiinnittynyt desiduan läpi lihaskerrokseen saakka. Placenta increta puolestaan kasvaa lihaskerroksen läpi herakalvoon asti, ja vieruskudoksiin saakka kasvavaa istukkaa kutsutaan placenta percretaksi."
Eli koko kohtu voidaan joutua jopa poistamaan verenvuodon vuoksi koska istukkaa ei saada irti pahimmassa tapauksessa.
Miten tämä vastaa ap:n kysymykseen? What, mitä täällä tapahtuu?
Vastaa siten että onko nyt ihan varma että haluaa sektion, kun ei edes ole kertonut miksi sellaiseen joutuu. Siis seuraava raskaus voi olla ongelmallinen tai sitten raskaus ei edes ala.
Lisäksi sektiosta parantuminen voi olla vaikeaa, ja tulla ongelmia niin kiinnikkeiden kun tuntopuutosten kanssa.
No tiedän, kun takana on 3 sektiota. Suomessa on kuitenkin todella harvinaista shoppailla synnytystapaa eli lähes aina syy on puhtaasti lääketieteellinen (äidin ja lapsen terveys).
Olen vain huomannut, että kun sektio mainitaan niin eka ajatus tuntuu ihmisillä todellakin olevan, että olisi jotain vaihtoehtoja. Äärimmäisen harvoin on.
En itsekään suosittelisi kenellekään sektiota jos alateitse voi synnyttää.
Sektioäitejä syyllistetään herkässä asiassa jo nyt liikaa. Minun arpeani esim on ventovieraat kommentoineet uimahallin saunassa ensimmäistä arpeani: ”kuinka nykyajan äidit ei tä enää synnytä oikeasti” ja todellakin leikattiin 26tunnin jälkeen vasta.
Eli olen synnyttänyt enemmän kuin moni normi synnytyksen läpi käynyt. Ja
Minulle tehtiin suunniteltu sektio 27 vuotta sitten raskausmyrkytyksen takia. Pelkäsin ihan suotta: kaikki meni todella hyvin ja helposti. Lapsen ulos ottaminen tuntui siltä kuin ylläni olisi paksu talvitakki ja joku kaivelisi vähän sen taskuja. Olin (olen) niin onnellinen tyttärestäni, ettei edes kohtuullinen haavakipu (muutaman päivän ajan) jäänyt kummoiseksikaan muistoksi. Usko kun sanon: keskity lapsesi syntymän ihmeeseen äläkä murehdi kipuja tai komplikaatiovaaroja! Kun synnytyksestä oli kulunut pari päivää ja kävin ensimmäisen kerran ulostamassa, tunsin peseytymisen ja pytyltä nousemisen jälkeen aivan järjettömän kovaa repivää kipua lantion alueella. Olin varma että sektiohaava on ratkennut. Menin itku kurkussa hoitajan luo ja kerroin miltä hetki sitten tuntui (joudunko uudelleen leikkaussaliin, kuolenko?!). Hän katsoi minua ja sanoi, että voi kuule, se oli jälkisupistus. En todella tiennyt, että niitä voi tulla leikatulle! Tajusin silloin, miltä olin säästynyt...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kohdun sektioarven aiheuttamat ongelmat alku- ja keskiraskaudessa
Sektioarpiraskaudella tarkoitetaan aiemman keisarileikkauksen kohtuarpeen kiinnittynyttä raskautta, minkä on ajateltu olevan varsin harvinaista. Arpiraskauksia koskevat tapausselostukset ja potilassarjat ovat kuitenkin lisääntyneet huomattavasti 2000-luvun puolivälin jälkeen, mikä viittaa ilmiön yleistymiseen. Raporttien perusteella esiintyvyydeksi on arveltu yksi arpiraskaus 2 000 - 2 500 raskautta kohti (17). Placenta accreta tarkoittaa istukkaa, joka on poikkeavasti kiinnittynyt desiduan läpi lihaskerrokseen saakka. Placenta increta puolestaan kasvaa lihaskerroksen läpi herakalvoon asti, ja vieruskudoksiin saakka kasvavaa istukkaa kutsutaan placenta percretaksi."
Eli koko kohtu voidaan joutua jopa poistamaan verenvuodon vuoksi koska istukkaa ei saada irti pahimmassa tapauksessa.
Miten tämä vastaa ap:n kysymykseen? What, mitä täällä tapahtuu?
Vastaa siten että onko nyt ihan varma että haluaa sektion, kun ei edes ole kertonut miksi sellaiseen joutuu. Siis seuraava raskaus voi olla ongelmallinen tai sitten raskaus ei edes ala.
Lisäksi sektiosta parantuminen voi olla vaikeaa, ja tulla ongelmia niin kiinnikkeiden kun tuntopuutosten kanssa.
No tiedän, kun takana on 3 sektiota. Suomessa on kuitenkin todella harvinaista shoppailla synnytystapaa eli lähes aina syy on puhtaasti lääketieteellinen (äidin ja lapsen terveys).
Olen vain huomannut, että kun sektio mainitaan niin eka ajatus tuntuu ihmisillä todellakin olevan, että olisi jotain vaihtoehtoja. Äärimmäisen harvoin on.
En itsekään suosittelisi kenellekään sektiota jos alateitse voi synnyttää.Sektioäitejä syyllistetään herkässä asiassa jo nyt liikaa. Minun arpeani esim on ventovieraat kommentoineet uimahallin saunassa ensimmäistä arpeani: ”kuinka nykyajan äidit ei tä enää synnytä oikeasti” ja todellakin leikattiin 26tunnin jälkeen vasta.
Eli olen synnyttänyt enemmän kuin moni normi synnytyksen läpi käynyt. Ja
Täällä palstalla taas välillä riehuu joku/jotkut joka väenvängällä haluisivat kaikille vapauden päättää miten se lapsi syntyy eli heidän mielestään sektio on ainoa oikea tapa synnyttää, ja myös halveeraavat ja haukkuvat alatiesynnyttäjiä.
Sektio on aina tarpeen kun sille on lääketieteellinen syy, ja synnytyspelkokin menee siihen kategoriaan jos on oikein paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tehtiin suunniteltu sektio 27 vuotta sitten raskausmyrkytyksen takia. Pelkäsin ihan suotta: kaikki meni todella hyvin ja helposti. Lapsen ulos ottaminen tuntui siltä kuin ylläni olisi paksu talvitakki ja joku kaivelisi vähän sen taskuja. Olin (olen) niin onnellinen tyttärestäni, ettei edes kohtuullinen haavakipu (muutaman päivän ajan) jäänyt kummoiseksikaan muistoksi. Usko kun sanon: keskity lapsesi syntymän ihmeeseen äläkä murehdi kipuja tai komplikaatiovaaroja! Kun synnytyksestä oli kulunut pari päivää ja kävin ensimmäisen kerran ulostamassa, tunsin peseytymisen ja pytyltä nousemisen jälkeen aivan järjettömän kovaa repivää kipua lantion alueella. Olin varma että sektiohaava on ratkennut. Menin itku kurkussa hoitajan luo ja kerroin miltä hetki sitten tuntui (joudunko uudelleen leikkaussaliin, kuolenko?!). Hän katsoi minua ja sanoi, että voi kuule, se oli jälkisupistus. En todella tiennyt, että niitä voi tulla leikatulle! Tajusin silloin, miltä olin säästynyt...
Kyllä niitä jälkisupistuksia voi tulla ensisynnyttäjille tai sitten olla tulematta riippumatta synnytystavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kohdun sektioarven aiheuttamat ongelmat alku- ja keskiraskaudessa
Sektioarpiraskaudella tarkoitetaan aiemman keisarileikkauksen kohtuarpeen kiinnittynyttä raskautta, minkä on ajateltu olevan varsin harvinaista. Arpiraskauksia koskevat tapausselostukset ja potilassarjat ovat kuitenkin lisääntyneet huomattavasti 2000-luvun puolivälin jälkeen, mikä viittaa ilmiön yleistymiseen. Raporttien perusteella esiintyvyydeksi on arveltu yksi arpiraskaus 2 000 - 2 500 raskautta kohti (17). Placenta accreta tarkoittaa istukkaa, joka on poikkeavasti kiinnittynyt desiduan läpi lihaskerrokseen saakka. Placenta increta puolestaan kasvaa lihaskerroksen läpi herakalvoon asti, ja vieruskudoksiin saakka kasvavaa istukkaa kutsutaan placenta percretaksi."
Eli koko kohtu voidaan joutua jopa poistamaan verenvuodon vuoksi koska istukkaa ei saada irti pahimmassa tapauksessa.
Miten tämä vastaa ap:n kysymykseen? What, mitä täällä tapahtuu?
Vastaa siten että onko nyt ihan varma että haluaa sektion, kun ei edes ole kertonut miksi sellaiseen joutuu. Siis seuraava raskaus voi olla ongelmallinen tai sitten raskaus ei edes ala.
Lisäksi sektiosta parantuminen voi olla vaikeaa, ja tulla ongelmia niin kiinnikkeiden kun tuntopuutosten kanssa.
No tiedän, kun takana on 3 sektiota. Suomessa on kuitenkin todella harvinaista shoppailla synnytystapaa eli lähes aina syy on puhtaasti lääketieteellinen (äidin ja lapsen terveys).
Olen vain huomannut, että kun sektio mainitaan niin eka ajatus tuntuu ihmisillä todellakin olevan, että olisi jotain vaihtoehtoja. Äärimmäisen harvoin on.
En itsekään suosittelisi kenellekään sektiota jos alateitse voi synnyttää.Sektioäitejä syyllistetään herkässä asiassa jo nyt liikaa. Minun arpeani esim on ventovieraat kommentoineet uimahallin saunassa ensimmäistä arpeani: ”kuinka nykyajan äidit ei tä enää synnytä oikeasti” ja todellakin leikattiin 26tunnin jälkeen vasta.
Eli olen synnyttänyt enemmän kuin moni normi synnytyksen läpi käynyt. JaTäällä palstalla taas välillä riehuu joku/jotkut joka väenvängällä haluisivat kaikille vapauden päättää miten se lapsi syntyy eli heidän mielestään sektio on ainoa oikea tapa synnyttää, ja myös halveeraavat ja haukkuvat alatiesynnyttäjiä.
Sektio on aina tarpeen kun sille on lääketieteellinen syy, ja synnytyspelkokin menee siihen kategoriaan jos on oikein paha.
Joo ja näiden kanssa ei voi olla kuin eri mieltä. Olisin itse todellakin synnyttänyt mieluiten alateitse ja 2 kertaa yritinkin päätyen kiireelliseen sektioon. Kolmas kerta suosiolla suunniteltu sektio sitten.
Puhun nyt enemmistön puolesta eli suurella osalla ei ole mahdollisuutta päättää ja se aiheuttaa usein odottajissa pelkoa ja tuskaa suorastaan. Siksi en haluaisi että äitejä pelotellaan. Nämä vapaaehtoisesti järkyn suureen leikkaukseen haluavat ovat sitten toinen juttu, heille oikea osoite on psykiatri. Sektio ei ole mikään ihmisoikeus kuitenkaan vaan lääketieteellinen toimenpide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kohdun sektioarven aiheuttamat ongelmat alku- ja keskiraskaudessa
Sektioarpiraskaudella tarkoitetaan aiemman keisarileikkauksen kohtuarpeen kiinnittynyttä raskautta, minkä on ajateltu olevan varsin harvinaista. Arpiraskauksia koskevat tapausselostukset ja potilassarjat ovat kuitenkin lisääntyneet huomattavasti 2000-luvun puolivälin jälkeen, mikä viittaa ilmiön yleistymiseen. Raporttien perusteella esiintyvyydeksi on arveltu yksi arpiraskaus 2 000 - 2 500 raskautta kohti (17). Placenta accreta tarkoittaa istukkaa, joka on poikkeavasti kiinnittynyt desiduan läpi lihaskerrokseen saakka. Placenta increta puolestaan kasvaa lihaskerroksen läpi herakalvoon asti, ja vieruskudoksiin saakka kasvavaa istukkaa kutsutaan placenta percretaksi."
Eli koko kohtu voidaan joutua jopa poistamaan verenvuodon vuoksi koska istukkaa ei saada irti pahimmassa tapauksessa.
Miten tämä vastaa ap:n kysymykseen? What, mitä täällä tapahtuu?
Vastaa siten että onko nyt ihan varma että haluaa sektion, kun ei edes ole kertonut miksi sellaiseen joutuu. Siis seuraava raskaus voi olla ongelmallinen tai sitten raskaus ei edes ala.
Lisäksi sektiosta parantuminen voi olla vaikeaa, ja tulla ongelmia niin kiinnikkeiden kun tuntopuutosten kanssa.
No tiedän, kun takana on 3 sektiota. Suomessa on kuitenkin todella harvinaista shoppailla synnytystapaa eli lähes aina syy on puhtaasti lääketieteellinen (äidin ja lapsen terveys).
Olen vain huomannut, että kun sektio mainitaan niin eka ajatus tuntuu ihmisillä todellakin olevan, että olisi jotain vaihtoehtoja. Äärimmäisen harvoin on.
En itsekään suosittelisi kenellekään sektiota jos alateitse voi synnyttää.Sektioäitejä syyllistetään herkässä asiassa jo nyt liikaa. Minun arpeani esim on ventovieraat kommentoineet uimahallin saunassa ensimmäistä arpeani: ”kuinka nykyajan äidit ei tä enää synnytä oikeasti” ja todellakin leikattiin 26tunnin jälkeen vasta.
Eli olen synnyttänyt enemmän kuin moni normi synnytyksen läpi käynyt. JaTäällä palstalla taas välillä riehuu joku/jotkut joka väenvängällä haluisivat kaikille vapauden päättää miten se lapsi syntyy eli heidän mielestään sektio on ainoa oikea tapa synnyttää, ja myös halveeraavat ja haukkuvat alatiesynnyttäjiä.
Sektio on aina tarpeen kun sille on lääketieteellinen syy, ja synnytyspelkokin menee siihen kategoriaan jos on oikein paha.
Joo ja näiden kanssa ei voi olla kuin eri mieltä. Olisin itse todellakin synnyttänyt mieluiten alateitse ja 2 kertaa yritinkin päätyen kiireelliseen sektioon. Kolmas kerta suosiolla suunniteltu sektio sitten.
Puhun nyt enemmistön puolesta eli suurella osalla ei ole mahdollisuutta päättää ja se aiheuttaa usein odottajissa pelkoa ja tuskaa suorastaan. Siksi en haluaisi että äitejä pelotellaan. Nämä vapaaehtoisesti järkyn suureen leikkaukseen haluavat ovat sitten toinen juttu, heille oikea osoite on psykiatri. Sektio ei ole mikään ihmisoikeus kuitenkaan vaan lääketieteellinen toimenpide.
Minulla piti olla suunniteltu sektio mutta vedet menikin jo viikkoa ennen suunniteltua aikaa (joka oli 1 viikkoa ennen laskettua). Eli tehtiin sitten kiireellisenä, ei eronnut muutoin suunnitellusta kuin että ei ollut suunniteltuna aikana. Kaikki meni hyvin, leikkaus ja toipuminen. Ensimmäinen synnytys oli perinteisesti alakautta, ja tämä leikkaus oli 100x miellyttävämpi kokemus kaikin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla piti olla suunniteltu sektio mutta vedet menikin jo viikkoa ennen suunniteltua aikaa (joka oli 1 viikkoa ennen laskettua). Eli tehtiin sitten kiireellisenä, ei eronnut muutoin suunnitellusta kuin että ei ollut suunniteltuna aikana. Kaikki meni hyvin, leikkaus ja toipuminen. Ensimmäinen synnytys oli perinteisesti alakautta, ja tämä leikkaus oli 100x miellyttävämpi kokemus kaikin puolin.
Minulla aivan karmeita kiireellisiä sektioita. Oksentaminen alkoi jo leikkaussalissa ja jatkui seuraavan vrk:n, 3 päivää sängyssä. Siis aivan kamalaa. Ekassa sektiossa haavekin vielä tulehtui.
Kivan kannustavia kommentteja taas.
Mulla ei ole suunniteltuja sektioita vaan kaksi kiireellistä. Puudutuksessa molemmat. Ekassa haavakipu oli jälkeenpäin paha, mutta tämä johtui sairaalan linjasta lopettaa vahvat kipulääkkeet liian pian ja koska ekassa oli oikeasti kiire niin leikkausjälki oli vähän rosoisempaa. Tokassa ei ollut sillain kiire, rauhassa odoteltiin leikkurin vapautumista. Ja tästä on jäänyt hyvät muistot. Kipua ei juuri ollut kun hissukseen leikattiin ja olin jo etukäteen varmistanut kipulääkityksen.
Varaudu poislähtiessä tarpeeksi korkeilla housuilla jottei paina leikkausarpea. Itsellä poistettiin kotona sitten tikit, samalla kun neuvolasta tulivat ekalle käynnille (täällä tapana, toki vapaaehtoista). Molempia lapsia olen saanut heräämöön ensi-imetykselle. Pari päivää tarvitsin enemmän apua ja sitten hoitelinkin vauvan itse. Jälkivuotoa tulee normaalisti.
Jälkikäteen on jäänyt vatsan alueen tunnottomuus ja joskus on kiinnikekipuja. Aikaa 5v viimeisimmästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksoset olivat poikkitilassa (sen lisäksi minulla on kapea lantio (mitattu)( eli sektio oli ainoa vaihtoehto. Toipuminen oli nopeaa. Aluksi oli tuota tunnottomuutta, mutta eipä ole enää tai sitten olevan vain tottunut siihen?
Puudutetta sain tosin leikkauksessa liikaa (nousi kaulaan asti) ja sitten minut nukutettiin.
Nämä pikkuiset kääröt täyttää huomenna 18 v ja en ole sektiota juuri ajatellut sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sektio on jo nyt tiedossasi eli mikä on sektion syy?
Paniikkihäiriöni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on tehty kaksi suunniteltua sektiota (joskaan en koe niitä valinneeni), molemmat puudutettuna.
Ekasta kivut oli ihan jumalattomat monta viikkoa, yöllä kyljen kääntäminen nosti kyyneleet silmiin pitkään. Mies meni töihin 5 viikkoa sektiosta ja olin edelleen kipeä, en muista kauanko se vielä jatkui. Imetysasennon etsiminen oli vaikeaa, liikkuminen oli vaikeaa, ja aivastaminen sattui enemmän kuin mikään koskaan. Haava repsahti toisesta päästä auki.
Toinen sektio oli pakko tehdä koska ensimmäisen sektion apuviillon vuoksi alatiesynnytyksessä olisi ollut liian iso kohturuptuuran riski. Se meni paremmin, vaikka kanyylia laitettiin 11 pistolla, puudutusta 4 pistolla, ja leikkaussalista meni sähköt kesken operaation :D Kivunhoito onnistui paljon paremmin kipupumpun ansiosta ja liikuin ongelmitta jo leikkausta seuraavana päivänä. Sitten en ilmeisesti osannut varoa tarpeeksi vaan reuhdoin esikoisen kanssa niin että haava kipeytyi uudelleen ja siihen tuli joku nestekertymä jonka ansiosta kävelin monta viikkoa kumarassa ja juoksin ultrassa.
Ei se nyt herkkua ollut, mutta kun tosiaan niitä vaihtoehtoja ei oikein ollut niin hyvä tietysti ettei kenenkään tarvinnut kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sektio on jo nyt tiedossasi eli mikä on sektion syy?
Paniikkihäiriöni.
Tässä vertaistukea.
https://www.lehteri.fi/henkijaelama/pelon-varjostama-raskaus/
Suunniteltu sektio puudutuksessa. Toipuminen oli nopeaa, ei ollut eikä jäänyt mitään ongelmia. Hyvin haalea arpi jäi ja sektiosta aikaa kohta 6 vuotta. Arpi jäi kyllä tunnottomaksi, mutta ei se ole haitannut.
Minulle tehtiin elektiivinen sektio pelon vuoksi muutama vuosi takaperin. Kokemus oli juuri sellainen kuin toivoin ja ehdottomasti minulle paras tapa synnyttää.
Nyt olen uudelleen raskaana ja mikäli tuleva vauva on yhtä iso kuin ensimmäinen niin saa hänkin saa tulla keisarinkyydillä. Palstan alatiefanaatikot saavat olla ihan mieltä tahansa. Näiden kahden jälkeen onkin sitten lapsiluku täynnä niin ihan sama vaikka poistaisivat kohdun samalla. Suurperhettä haluavan ei kannata sektio-tielle vapaaehtoisesti lähteä.
Propsit omalle synnärille monestakin asiasta. Sektiosta ei tarvinnut taistella vaikka niin pelkäsin. Leikkaava lääkäri oli äärimmäinen miellyttävä. Ja siitä että vauvan sai leikkauksen jälkeen heräämöön rinnalle. Uskon että se oli todella tärkeää imetyksen onnistumisen kannalta. Negatiivisin asia synnytyksessä taisi olla se kun anestesiahoitaja kommentoi hiljaa jollekin toiselle hoitohenkilökunnalle "horror partus" selkeästi negatiivisella sävyllä, ja kertoi toki minullekin myös miten hänkin on kokenut sektion, _kiireellisen sektion_.
Palautuminen sektion jälkeen oli oikein hyvää. Synnärillä vietin 4 päivää, siellä lääkittiin kyllä hyvin että ehkä siksi en kokenut suuria kipuja. Kotiuduttua ei tietenkään enää vahvoja kipulääkkeitä käytetty mutta en kovin kipeä ollut kotonakaan. Lähdin heti kotiuduttua eli 5. päivänä sektiosta ensimmäiselle pienelle vaunulenkille. Viikon vai kaksi sektion jälkeen piti myös piikittää jotakin lääkettä joka ehkäisee veritulppien syntyä.
Toki olin varmasti suurihoitoisempi niin hoitohenkilökunnalle sekä aviomiehelle sektion jälkeen. Hirveästi vauvaa ei voinut nostella. Kotona mies nousi aina ensimmäisinä öinä nostamaan vauvan ensisängystä minun rinnalle yösyötölle. Myös sängystä nouseminen piti suorittaa varovasti alkuun ja nousta kyljen kautta.
Nyt kolme vuotta sektiosta ja ainoa vaiva mikä on jäänyt on suorien vatsalihasten erkauma, jota aiheuttaa myös pelkkä raskaus (plus että meillä oli myös isokokoinen vauva) mutta keisarileikkaus mahdollisesti pahentaa erkaumaa.
Et ole ap yhtään huonompi kuin muutkaan vaikka synnytät sektiolla. Ei meistä aikuisena näe päälle päin kuka syntyi alakautta tai kuka leikkauksella. Pääasia on että sinä saat hyvän synnytyskokemuksen, tavalla tai toisella. Hyvä synnytys auttaa rakentamaan äiti-lapsi-suhdetta, joka on paljon tärkeimpää kuin se että tuleeko lapsi kumpaa kautta. Nauti raskaudesta ja lapsestasi äläkä murehdi synnytystä. Itse ainakin sorruin murehtimaan ja stressaamaan mikä vaikeutti tunnesiteen syntymistä vauvaan. En oikein uskaltanut tai osannut kiintyä vauvaan synnytyspelon takia. Tällä kertaa en moiseen tuhlaa voimavaroja vaan aion rakentaa jo raskausaikana suhdetta lapseeni.
Ei mitään ongelmia. Kaksi lasta sektiolla, hereillä, puudutuksella. Kaksi ekaa päivää tosi kipeä mutta sitten toipuminen lähti nopsaa, kuukauteen en uskaltanut toisella kertaa isompaa lasta nostaa tai kummallakaan kerralla nousta sängystä suoraan vatsalihaksilla vaan jalat ensin lattialle mutta oikeasti kahden viikon jälkeen portaiden kävely yms. oli normaalia ja kivuton.
Alle 10cm pieni arpi alavatsalla, ei pussia. Ei kipuja, kuukautiskivut vähäisemmät kun ennen raskauksia.
Kuitenkin nämä komplikaatiot on harvinaisia. Lisäksi suunnitellussa sektiossa ongelmiin pystytään varautumaan etukäteen. Ihme pelottelun meininki.
Minulle kävi myös näin, eikä HUS ollut yrityksistäni huolimatta kiinnostunut läpikäymään asioita kanssani.
Suunniteltu sektio oli kuitenkin ainoa mahdollinen synnytystapa minulle. Sain ihanan lapseni ja toivuin tosi nopeasti. Arpea pystyy tarpeen mukaan käsittelemään jälkikäteen hyvän fyssarin avulla. Mahassa on tunnoton alue, mutta se on minulle ihan yksi ja sama. Jos saisin toisen lapsen haluaisin sektion taas, vaikka ilman lääketieteellistä perustettakin.