Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asuminen puolison omistusasunnossa (laskut?)
19.09.2019 |
Tarvitsisin nyt kipeästi neuvoja. Täällä on varmasti joku joka on ollut samassa tilanteessa.
Eli, mieheni peri hiljattain isänsä, jolla oli aika paljon varallisuutta. Tuon varallisuuden turvin hän on nyt ostamassa talon. Suunnitelmissa on, että muutan hänen kanssaan.
Maksan tällä hetkellä asunnostamme vuokraa 700 e/kk + laskut. Mies sanoo, että jatkossa minun pitää maksaa asumisestani niin, että maksan kaikki laskumme (sähkö (johon kuuluu lämmitys), vesi, internet, vakuutus jne.).
Minä olen sitä mieltä, että tämä ei ole täysin reilua, sillä mies tekee töitä kotona, jolloin myös sähkönkulutus on hänen osaltaan suurempaa (mies käyttää töissään laitteita jotka kuluttavat sähköä). Lisäksi, hänellä on sellaista työhön liittyvää välineistöä, joka nostaa vakuutuksen hintaa huomattavasti. Sähkön kulutus ei myöskään olisi vakio joka kuukausi.
Ehdotin miehelle, että maksaisin hänelle tietyn kiinteän summan kuukaudessa, joka kattaisi osuuteni laskuista, ja jossa olisi vähän extraa päälle, mutta mies ei tähän suostu. Mies sanoo, että toinen vaihtoehto on, että maksan hänelle vuokraa saman summan mitä maksan vuokra-asunnostamme nyt.
En tiedä miksi, mutta minusta tuntuisi vähän hassulta maksaa miehelle 700 e kuukaudessa talosta, jonka hän on ostanut perintörahoillaan. Suurimmalla summalla hän siis kartuttaisi omaa varallisuuttaan. En sano, etteikö minun pitäisi maksaa asumisestani mitään, mutta 700 e/kk tuntuu kovin paljolta, kun avoliitossa eletään.
Talo, jota hän on ostamassa, sijaitsee melko hankalassa paikassa työmatkaani ajatellen. Jos vuokraisin itselleni asunnon, johon olisin valmis laittamaan 700e/kk, vuokraisin sen lähempää työpaikkaani.
Miten te olette menetelleet vastaavassa tilanteessa? Otatteko vuokraa aviopuolisoltanne, ja miten jaatte laskut?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta omistusasuntoon josta et itse omista osuutta.
Ei ole suhteelle hyväksi tuollainen.
Jos muutatte yhteiseen, ostakaa yhdessä. Näin miehellekin jää rahaa muuhun sijoittamiseen (hajauttaminen fiksumpaa kuin kaikki munat yhteen koriin), ja sinä saat kerrytettyä omaa kassaa.
Tai jatkatte suhdetta eri osoitteista.
Tai ette jatka suhdetta.
Huonoin mahdollinen vaihtoehto on että muutatte yhteen ja sinnä maksat miehesi asumisen juoksevat kulut.
Niin juuri jos avokilta vaaditaan vuokraa toisen omistamaan asuntoon niin se ei ole normaali parisuhde. Jos toinen perii ilmaisen asunnon ettei lainaa tarvitse lyhennellä niin on törkeää periä avokilta 700 euroa vuokraan. Jos sitten ottaa vuokralaisen niin pitäisi olla eri kulku sinne asuntoon ja maksaa verot siitä. Mies maksaa itse asumiskulunsa ja laskuttaa vain sähkö ja vesimaksuista puolet. Jos miehellä ei olisi yksin rahaa pitää taloa niin ei kannata naisenkaan sellaiseen parisuhteeseen lähteä rahoittaakseen miehen elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta omistusasuntoon josta et itse omista osuutta.
Ei ole suhteelle hyväksi tuollainen.
Jos muutatte yhteiseen, ostakaa yhdessä. Näin miehellekin jää rahaa muuhun sijoittamiseen (hajauttaminen fiksumpaa kuin kaikki munat yhteen koriin), ja sinä saat kerrytettyä omaa kassaa.
Tai jatkatte suhdetta eri osoitteista.
Tai ette jatka suhdetta.
Huonoin mahdollinen vaihtoehto on että muutatte yhteen ja sinnä maksat miehesi asumisen juoksevat kulut.
Minä muutin miehen tilavaan asuntoon ja maksoin puolet juoksevista kuluista ja lisäksi hieman extraa. Samalla ostin myös sijoistusasunnon vuokrattavaksi. Näin toimi hyvin kahdeksan vuotta, jonka jälkeen muutin kaksiooni.
Niin että ero tuli. Siinä oli jo varauduttu eroon. Me menimme yhteen siinä mielessä ettei erota koskaan vaan kuolema ainostaan erottaa. Valitsimme oikein ja ihan turhaa rahan haaskausta erota koko ajan. Vanhaksi kun tulee niin on turvallista se tuttu ja rakas siinä rinnalla. En ymmärrä ihmisiä jotka eivät saa suhteitaan toimimaan ja vaihdellaan ja vaihdellaan ollessa sitten loppuajan yksin kun ei ketään enään saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta omistusasuntoon josta et itse omista osuutta.
Ei ole suhteelle hyväksi tuollainen.
Jos muutatte yhteiseen, ostakaa yhdessä. Näin miehellekin jää rahaa muuhun sijoittamiseen (hajauttaminen fiksumpaa kuin kaikki munat yhteen koriin), ja sinä saat kerrytettyä omaa kassaa.
Tai jatkatte suhdetta eri osoitteista.
Tai ette jatka suhdetta.
Huonoin mahdollinen vaihtoehto on että muutatte yhteen ja sinnä maksat miehesi asumisen juoksevat kulut.
Minä muutin miehen tilavaan asuntoon ja maksoin puolet juoksevista kuluista ja lisäksi hieman extraa. Samalla ostin myös sijoistusasunnon vuokrattavaksi. Näin toimi hyvin kahdeksan vuotta, jonka jälkeen muutin kaksiooni.
Niin että ero tuli. Siinä oli jo varauduttu eroon. Me menimme yhteen siinä mielessä ettei erota koskaan vaan kuolema ainostaan erottaa. Valitsimme oikein ja ihan turhaa rahan haaskausta erota koko ajan. Vanhaksi kun tulee niin on turvallista se tuttu ja rakas siinä rinnalla. En ymmärrä ihmisiä jotka eivät saa suhteitaan toimimaan ja vaihdellaan ja vaihdellaan ollessa sitten loppuajan yksin kun ei ketään enään saa.
Ei varauduttu eroon. Minulla ei ollut varaa ostaa puolia miehen kalliista asunnosta, joten päädyttiin ratkaisuun, josta kumpikin hyötyy.
Se oli meille oikein hyvä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asumme minun asunnossani. Yhtiövastike (400 e), laskut ja ruoka laitetaan puoliksi.
Ei se ole minulta pois, että mies asuu halvalla. En minä hänen kanssaan yhteen mennyt sen vuoksi, että saisin siitä taloudellista voittoa.
No et tietenkään, miehesihän se tuossa siivellä elää. Jos joku on suhteessa rahan takia se on hän.
Jaa...
Jos se on joku, joka siivellä elää, niin se olen minä.... mies on kovin antelias. Jos haluan kuohuvaa, hän ostaa minulle shampanjaa. Jos haluan reissuun, hän maksaa viiden tähden hotellit.
Ja vaikka ei nIin tekisikään, niin aika outoa olisi, jos joku (suomalainen) haluaisi naimisiin muutaman satasen tähden.
Eiköhän ap:n ole fiksuinta jäädä nykyiseen asuntoon maksamaan 1400 euron vuokraa. Samalla hän voi onnitella itseään fiksuista taloudellisista ratkaisuista. Miehen kämpässä olisi saanut asua noin kolmasosalla tuosta rahasta, mutta tärkeintähän ei näillä omaisuudenkerrytysjankuttajilla ole se miten paljon enemmän jää omaan käteen, vaan se ettei kumppanille jää vahingossakaan mitään. Koska sitten se ryökäle kerryttää omaisuutta.
Ei ihme ettei tuolla tavalla ajattelevilla ole omaa omaisuutta. Jos on valmis maksamaan monta sataa kuussa ekstraa siitä ettei puoliso vahingossakaan säästä rahaa, on kyllä aika hemmetin huonot lähtökohdat parisuhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asumme minun asunnossani. Yhtiövastike (400 e), laskut ja ruoka laitetaan puoliksi.
Ei se ole minulta pois, että mies asuu halvalla. En minä hänen kanssaan yhteen mennyt sen vuoksi, että saisin siitä taloudellista voittoa.
No et tietenkään, miehesihän se tuossa siivellä elää. Jos joku on suhteessa rahan takia se on hän.
Jaa...
Jos se on joku, joka siivellä elää, niin se olen minä.... mies on kovin antelias. Jos haluan kuohuvaa, hän ostaa minulle shampanjaa. Jos haluan reissuun, hän maksaa viiden tähden hotellit.Ja vaikka ei nIin tekisikään, niin aika outoa olisi, jos joku (suomalainen) haluaisi naimisiin muutaman satasen tähden.
Ja taas vaihteeksi jätettiin taktisesti kertomatta, että vaikka toinen maksaa vain nimellisen osan asumiskuluista hän kuitenkin kompensoi sen maksamalla muita juttuja enemmän. Tämä ei liene ihan se järjestely jota ap:n kaltaiset ihmiset tarkoittavat. Ei kai sillä nyt ole hevon humpan väliä lukeeko siellä tiliotteessa kumppanin tilinumero vai ruokakaupan lasku. Sillä on väliä, miten ison osan talouden kustannuksista kumpikin maksaa.
No tuo 700 euroa on kyllä ihan liikaa maksaa kuukaudessa. Paljon ne laskut tekee kuukaudessa? Kuinka iso asunto on?
Itse maksan tällä hetkellä 800 euroa vuokraa ja laskut siihen päälle.
Asunnon koosta riippuen ihan kevyesti voisin maksaa vaikka 400 euron edestä laskuja kuukaudessa ja sitten 500 euroa laittaisin sijoituksiin. En millään saisi noin paljon säästöön nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta omistusasuntoon josta et itse omista osuutta.
Ei ole suhteelle hyväksi tuollainen.
Jos muutatte yhteiseen, ostakaa yhdessä. Näin miehellekin jää rahaa muuhun sijoittamiseen (hajauttaminen fiksumpaa kuin kaikki munat yhteen koriin), ja sinä saat kerrytettyä omaa kassaa.
Tai jatkatte suhdetta eri osoitteista.
Tai ette jatka suhdetta.
Huonoin mahdollinen vaihtoehto on että muutatte yhteen ja sinnä maksat miehesi asumisen juoksevat kulut.
Minä muutin miehen tilavaan asuntoon ja maksoin puolet juoksevista kuluista ja lisäksi hieman extraa. Samalla ostin myös sijoistusasunnon vuokrattavaksi. Näin toimi hyvin kahdeksan vuotta, jonka jälkeen muutin kaksiooni.
Niin että ero tuli. Siinä oli jo varauduttu eroon. Me menimme yhteen siinä mielessä ettei erota koskaan vaan kuolema ainostaan erottaa. Valitsimme oikein ja ihan turhaa rahan haaskausta erota koko ajan. Vanhaksi kun tulee niin on turvallista se tuttu ja rakas siinä rinnalla. En ymmärrä ihmisiä jotka eivät saa suhteitaan toimimaan ja vaihdellaan ja vaihdellaan ollessa sitten loppuajan yksin kun ei ketään enään saa.
Onpa typerää yrittää neuvoa itsenäisiä ihmisiä, juttele vain kaltaisillesi. Eihän kaikki ole läheisriippuvaisia :-D
Minusta on reilua ,että hankit oman kämpän, jos et ole valmis maksamaan noita kuluja. On sinulla nytkin mennyt 8400e vuodessa vuokraan. Ei nuo laskut tee ihan sitäkään.
Jos mies on saanut perintöä, ei se sinulle kuulu. Eri asia on ,jos teillä asuu siellä talossa yhteisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on reilua ,että hankit oman kämpän, jos et ole valmis maksamaan noita kuluja. On sinulla nytkin mennyt 8400e vuodessa vuokraan. Ei nuo laskut tee ihan sitäkään.
Jos mies on saanut perintöä, ei se sinulle kuulu. Eri asia on ,jos teillä asuu siellä talossa yhteisiä lapsia.
Kohtuus kaikessa. Kyllä yhteenmuttaessa molempien pitäisi hyötyä siitä. En aloittajana maksaisi 700 euroa, mutta sellaisen summan, joka on molemmille sopiva kompromissi.
Te itsenäiset nykynaiset ja miehet. Miksi toisen pitäisi elättää toinen, jos ei ole yhteisiä lapsiakaan. Okei ,jos joku tahtoo elättää niin ihan ok, mutta siitä ei tarvitse sitten jälkeenpäin kenenkään märistä ,kun ero tulee.
Kun on yhdessä lapset väsätty, tilanne on ihan toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asumme minun asunnossani. Yhtiövastike (400 e), laskut ja ruoka laitetaan puoliksi.
Ei se ole minulta pois, että mies asuu halvalla. En minä hänen kanssaan yhteen mennyt sen vuoksi, että saisin siitä taloudellista voittoa.
No et tietenkään, miehesihän se tuossa siivellä elää. Jos joku on suhteessa rahan takia se on hän.
Jaa...
Jos se on joku, joka siivellä elää, niin se olen minä.... mies on kovin antelias. Jos haluan kuohuvaa, hän ostaa minulle shampanjaa. Jos haluan reissuun, hän maksaa viiden tähden hotellit.Ja vaikka ei nIin tekisikään, niin aika outoa olisi, jos joku (suomalainen) haluaisi naimisiin muutaman satasen tähden.
Ja taas vaihteeksi jätettiin taktisesti kertomatta, että vaikka toinen maksaa vain nimellisen osan asumiskuluista hän kuitenkin kompensoi sen maksamalla muita juttuja enemmän. Tämä ei liene ihan se järjestely jota ap:n kaltaiset ihmiset tarkoittavat. Ei kai sillä nyt ole hevon humpan väliä lukeeko siellä tiliotteessa kumppanin tilinumero vai ruokakaupan lasku. Sillä on väliä, miten ison osan talouden kustannuksista kumpikin maksaa.
Ei luksus ole kulujen kompensoimista. Talouden kustannukset ovat eri asia kuin se, jos jompi kumpi haluaa tuhlata. Esim. Jos toinen haluaa laittaa tonnin kuumailmapallolentoon, ei se tarkoita että hänen ei tarvitsisi maksaa asumisesta.
Asun mieheni omistamassa talossa. En maksa penniäkään. Välillä ostan ruokaa, siivoan ja kokkailen hänelle. Mieheni on myös testamentannut talonsa minulle jos hänestä aika jättää.
Kannattaa ottaa mies kellä ei ole pikkurahan puutetta. Exälle jonka vuositulot oli n. 60 000e maksoin 450e vuokraa asumisesta koska olin nuori ja tyhmä. Mutta enää en tuohon lähtisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki sinun pitää maksaa isompi osa kuluista, koska asutte miehesi asunnossa. Miehelläsi on pääoma tuottamattomassa asunnossa kiinni, kun sinä taas olet vapaa sijoittamaan.
Mistä alapeukut tähän? Miettikääpä toisin päin; sinun pitäisi hommata itsellesi ja puolisollesi asunto jossa puoliso asuisi maksaen vain puolet juoksevista kuluista (sähkö, vesi jne). Irrelevanttia on, mistä asunnon hankintaan käytetyt rahat ovat peräisin. Jos ei ap:n tapauksessa mies ostaisi heille yhteistä asuntoa, voisi hän sijoittaa perimänsä rahat vaikkapa rahastoihin ja kasvattaa omaisuuttaan. Nyt hän sijoittaa rahat taloon, jonka arvo todennäköisesti ajan mittaan laskee, ja silä välin ap voi kasvattaa omaisuuttaan asumiskuluissa säästyneillä rahoilla.
Ap, missä ja miten voisit muutoin asua pelkillä sähkö- ym. kuluilla?
Eri
Sinun ei kannata muuttaa kenenkään kanssa yhteen, mikäli tavoitteesi on siipeillä toisen kustannuksella. APN tapauksessa mies on siipeillyt tähänkin asti. Mies ihan itse haluaa sijoittaa rahansa typerästi omistusasuntoon, joka on APN kannalta vieläpä hankalassa paikassa. Minkä ihmeen takia APn pitäisi tätä miehen toimintaa rahoittaa yhtään mitenkään? APN kannalta olisikin järkevämpää että mies sijoittaisi osakkeisiin ja alkaisi maksaa osuutensa vuokrasta.
Vierailija kirjoitti:
Asun mieheni omistamassa talossa. En maksa penniäkään. Välillä ostan ruokaa, siivoan ja kokkailen hänelle. Mieheni on myös testamentannut talonsa minulle jos hänestä aika jättää.
Kannattaa ottaa mies kellä ei ole pikkurahan puutetta. Exälle jonka vuositulot oli n. 60 000e maksoin 450e vuokraa asumisesta koska olin nuori ja tyhmä. Mutta enää en tuohon lähtisi.
Olin yhdessä miehen kanssa, jolla ei ollut pikkurahan puutetta. Silti halusin osallistua omalla osuudellani yhteiseen arkeen. Vaadin siis maksaa pientä korvausta asuessani hänen asunnossaan. Lisäksi kokkasin lähes joka päivä, koska pidän ruoanlaitosta. Siivota ei tarvinnut, kun meillä kävi siivooja.
En olisi pystynyt asumaan täysin ilmaiseksi hänen asunnossaan omantunnon takia.
Vierailija kirjoitti:
pääsääntöisesti se menee tällä palstalla hyvin yksinkertaisesti.
eli jos mies omistaa asunnon,mies maksaa kaikki siihen liittyvät kulut.
Jos nainen omistaa asunnon, mies maksaa kaikki siihen liittyvät kulut.
Väärin . Tällä palstalla käy niin että mikäli asunto on miehen, naisen pitää maksaa kaikki asumis- ja juoksevat kulut sekä ruoka ja lasten tarvikkeet.
Mikäli nainen omistaa asunnon , naisen pitää maksaa kaikki asumis- ja juoksevat kulut sekä ruoka ja lasten tarvikkeet.
Palstamiehen rahat ovat palstamiehen rahoja ja niistä ei penniäkään käytetä perheen elatuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun mieheni omistamassa talossa. En maksa penniäkään. Välillä ostan ruokaa, siivoan ja kokkailen hänelle. Mieheni on myös testamentannut talonsa minulle jos hänestä aika jättää.
Kannattaa ottaa mies kellä ei ole pikkurahan puutetta. Exälle jonka vuositulot oli n. 60 000e maksoin 450e vuokraa asumisesta koska olin nuori ja tyhmä. Mutta enää en tuohon lähtisi.
Olin yhdessä miehen kanssa, jolla ei ollut pikkurahan puutetta. Silti halusin osallistua omalla osuudellani yhteiseen arkeen. Vaadin siis maksaa pientä korvausta asuessani hänen asunnossaan. Lisäksi kokkasin lähes joka päivä, koska pidän ruoanlaitosta. Siivota ei tarvinnut, kun meillä kävi siivooja.
En olisi pystynyt asumaan täysin ilmaiseksi hänen asunnossaan omantunnon takia.
Omantunnon takia...? Haloo, terapian tarpeessa... syy toimintaasi kuuluu olla jokin muu kuin ylitoimiva syyllisyydentunne...
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Otat sen oman kämpän työpaikan läheltä. Jonkun pienen, jostain betonibunkkerista, ja lopetat tuon ulinan.
Sinccis
Voit sitten vierailla miehen luona esim. vkloppuisin.
Sanoisin kyllä, että parempi pistää lusikat kokonaan jakoon.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ap:n ole fiksuinta jäädä nykyiseen asuntoon maksamaan 1400 euron vuokraa. Samalla hän voi onnitella itseään fiksuista taloudellisista ratkaisuista. Miehen kämpässä olisi saanut asua noin kolmasosalla tuosta rahasta, mutta tärkeintähän ei näillä omaisuudenkerrytysjankuttajilla ole se miten paljon enemmän jää omaan käteen, vaan se ettei kumppanille jää vahingossakaan mitään. Koska sitten se ryökäle kerryttää omaisuutta.
Ei ihme ettei tuolla tavalla ajattelevilla ole omaa omaisuutta. Jos on valmis maksamaan monta sataa kuussa ekstraa siitä ettei puoliso vahingossakaan säästä rahaa, on kyllä aika hemmetin huonot lähtökohdat parisuhteelle.
APN vuokra oli 700 ja mies ei maksanut siitä senttiäkään?
Alue: Aihe vapaa
Minä muutin miehen tilavaan asuntoon ja maksoin puolet juoksevista kuluista ja lisäksi hieman extraa. Samalla ostin myös sijoistusasunnon vuokrattavaksi. Näin toimi hyvin kahdeksan vuotta, jonka jälkeen muutin kaksiooni.