Kuinka monesta lapsesta haaveilit? Montako lopulta sait?
Te, joilla on lapsiluku täynnä. Kuinka monesta lapsesta alunperin haaveilit? Montako sait? Itselläni vasta esikoinen muutaman kuukauden ikäinen ja kolmesta haaveilen :)
Kommentit (34)
Olin ajatellut hankkivani yhden tai kaksi lasta. Sainkin sitten kerralla kaks, kun tuli tuplat. Nyt on lapsiluku täynnä.
Yhdestä ja yhden, nyt jo aikuisen.
2 - yhden sain.
Onnellinen olen tästäkin tilanteesta, kesti 6 vuotta saada edes hänet joten en valita. Yritys alkoi kun olin 28v joten en ollut edes kovin nuori silloin.
Halusin nuorena pari lasta, kolme korkeintaan. No, kuudes tulossa ja taitaa jäädä viimeiseksi :)
Alunperin en halunnut yhtään. Sitten yhdestä. Nyt näitä on kaksi ja tää on just hyvä.
Lapsena ja teininä haaveilin suurperheestä, koska olin itse sellaisesta.
Kun sain ekan, tajusin, että tämä on hyvä juuri näin
Vierailija kirjoitti:
Lapsena ja teininä haaveilin suurperheestä, koska olin itse sellaisesta.
Kun sain ekan, tajusin, että tämä on hyvä juuri näin
Ja hänkin siis aikuinen nyt. Mutta jos nyt haluaisin vielä yhtäkkiä lapsen, ei se olisi ihan mahdotonta. Olen 41, Mutta en usko, että enää mitenkään näin vanhan siihen itse lähtisin. mInulla kyllä on tuttuja jotka ovat tulleet iässäni äidikisi.
En halunnut yhtään. Sain 1+3. Eka syntyi kuolleena, kolme elävänä.
Alettiin seurustella 18-vuotiaana ja silloin jo päätettiin, että viisi lasta hankitaan. Viisi saatiinkin, vaikka viimeinen saikin alkunsa ehkäisystä huolimatta. Neljään olisin tyytynyt, mutta hienoahan se oli, että tuo kuopuskin vielä saatiin.
Nuorena sinkkuna haaveilin yhdestä lapsesta ja siitä että olisin yh.
Sitten tapasin mieheni ja jotenkin sitä piti itsestään selvänä että kolme.
Ajateltiin että lapsiluku on täynnä.
Alettiin sitten vielä haaveilla iltatähdestä ja sellainen vielä saatiin.
Nyt on lapsiluku täynnä.
Kolmesta haaveilin ja samoin mieheni oli haaveillut. Kolme ihanaa lasta saimmekin.
Suurperheestä haaveilin, en sen tarkemmin lukumäärää kuin että iso perhe .
4 sain, vielä välillä tekee kipeää tilanne, en aivan sinut ole. Nuorin vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena ja teininä haaveilin suurperheestä, koska olin itse sellaisesta.
Kun sain ekan, tajusin, että tämä on hyvä juuri näin
Mua kiinnostaa nyt miksi joku kokee mun kokemuksen aiheelliseksi alapeukuttaa? Onko tyytymätön omaan valintaansa ja siksi alapeukutta samanlaista?
Olen töissä lasten kanssa, ja todellakaan minulle ei ole mikään vieras saati paha asia, että ihmiset haluavat ison perheen. Arvostan sitä. Joten en oikein tajua miksi pitää paheksua sitä, että joku on eri mieltä ja tyytyväinen omaan valintaan.
Haaveilin kahdesta mutta vain yhden sain. Mies ei halunnut enempää. Katkera olen. Nyt olen jo 45v joten ei tässä enää lapsia tehdä.
Haaveilin 2-3 lapsesta. En saanut yhtään. Ei kai vieläkään ole täysin myöhäistä toivoa. Alan kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtää, että tämä elämä meni näin.
Minä halusin 3, mies 2
Kaksi lasta saatiin ja mies olisi kyllä lämmennyt kolmannelle muta aina se vaan jäi ja jäi. Nyt olen 35.v ja lapset jo teinejä. Luulen että meidän lapsiluku oli nyt tässä.
Vaihtoehdot 0 tai 2. Toinen vaihtoehto toteutui.
Haaveilin 8 lapsesta, sain 6.