Kuinka monesta lapsesta haaveilit? Montako lopulta sait?

Vierailija kirjoitti:

Haaveilin 2-3 lapsesta. En saanut yhtään. Ei kai vieläkään ole täysin myöhäistä toivoa. Alan kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtää, että tämä elämä meni näin.

Haluaisin osata sanoa sinulle jotain, mutta mitäpä se voisi olla. Toivottavasti kuitenkin löytyy jotain mikä tuo sinulle varmuuden, että oli syy, miksi asiat kohdallasi meivät noin Olet kenties saavuttanut jotain, mikä on hyväksi muuten.

Vierailija kirjoitti:

Haaveilin 2-3 lapsesta. En saanut yhtään. Ei kai vieläkään ole täysin myöhäistä toivoa. Alan kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtää, että tämä elämä meni näin.

Lisään vielä, että toisaalta voit myöskin saada heidät. Tuttuni eli 20 vuotta parisuhteessa ilman lapsia ja jo luopui toivosta, mutta loppujen lopuksi sai 2 lasta.

Haaveilin 1-2 lapsesta, mutta sain 3. Mies onnistui taivuttelemaan kolmannen hankkimiseen ja olen tyytyväinen tilanteeseen.

Halusin paljon lapsia, ainakin 3-6. Sain 0.

En koskaan etukäteen haaveillut lapsista. Vauvakuume tuli aika puskista ja sain ensin yhden lapsen ja sitten aika suunnittelematta toisen. Ihan hyvä parivaljakko.

Haaveilin aina neljästä. Kaksi sain ja olen hyvin onnellinen. Tulevaisuudessa mulla on ehkä kuitenkin 4, jos nämä omani löytävät itselleen kumppanit :).

Neljästä haaveilin ja kahteen varmaan jää. Rehellisesti sanottuna kun esikoinen oli 2-3-vuotias niin totuus lapsiperheen arjesta alkoi hahmottua ja myös totuus itsestä vanhempana. Vielä vauva-aikanakin on aikamoisessa illuusiossa siitä mitä tuleman pitää, mutta ensimmäinen uhmaikä tiputtaa kyllä maan pinnalle, varsinkin jos lapsi on temperamentiltaan vahvatahtoinen ja vahvasti tunteet näyttävä. Rakkaita ja parasta elämässä lapset silti ovat, mutta en jaksaisi vielä kahta samanlaista.

Kolmea toivoin ja yhden sain.

Yhdestä tai kahdesta haaveilin. Meillä on neljä lasta.

Kolmas raskaus oli vahinko vai pitäisikö sanoa että tupla-vahinko.  

Rakkaita ovat kaikki silti.

Halusin neljä, sain neljä.

Jälkikäteen ajateltuna kaksi olisi ollut ihan riittävästi.

Haaveilin kahdesta, tytöstä ja pojasta jos saisi valita. Saimme tytön ja pojan, mutta he kasvoivat hirveän nopeasti ja tuntui, että meidän perheeseen mahtuisi vielä pari. Saimme toisen tytön ja toisen pojan. Jokaisella on sisko ja veli. Hirveän nopeasti kasvoivat hekin, mutta enempää lapsia ei (lopulta) haluttu, tulihan sitä kotona lusittua ihan riittävästi. :D

Lapsena/nuorena ajattelin aina saavani monta lasta, kaikkea 4-7 lapsen väliltä. Nuorena aikuisena ajattelin että hankin 3-4 lasta. No saimme mieheni kanssa yhden lapsen ja mietimme pitkään että haluammeko enää edes toista. Kyllä se pikkulapsiarki pudotti hyvin maanpinnalle.

Pitkän pohdiskelin jälkeen odotan toista lastamme, ja tämän jälkeen on lapsiluku täynnä. Kaksi on oikein hyvä määrä.

Yhdestä haaveilin, nolla sain. 

Kolmesta haaveilen. Nyt on toinen tulossa, mutta eiköhän lapsiluku tähän jää. Haluan, että meillä on vara antaa lasten harrasta, elellä mukavasti, matkustella - en usko että keskinkertaiset tulomme riittäisivät siihen kolmen lapsen kanssa.