Onko teidän perheellänne sama elintaso kuin itselläsi oli lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin 70-luv. leskiäidin lapsena. Mun lapsilisät ja perhe-eläke laitettiin pankkiin ja äiti maksoi vaatteet ym. Kallita juttuja ei ollut, paitsi ehkä merkkifarkut muutamana vuotena. Ei autoa. Matkustelu oli luokkaretkiä ja bussilla sukulaisen luo.

Nyt miehen kanssa on useampi autonkottero eihän maalla muuten voi asua. Samoin useampi tv ja kodintekniikkaa enemmän. Molemmin on käyty töissä ja lapset kasvatettu ja he ovat harrastaneetkin jotain, mikä maksoi. Perheenä matkustettiin kotimaassa.

Ap puhuu asiaa, tulot ovat ehkä paremmat, mutta kaikki on suhteessa kalliimpaa. 70-luv. inflaatio maksoi lainat, nyt ei. Jos ostaa talon, pitää olla takaaja sen uuden talon lisäksi yms.

70-luvulla lainankorko oli 18 % ja maksuaikaa oli 10 vuotta. Inflaatio ei kovin kaksisesti tuossa ajassa ehtinyt lainaa syömään suhteessa siihen, miten paljon joutui maksamaan korkoja.

Pitää paikkansa, että silloin korko% oli korkealla, mutta korkoja sai vähentää verotuksessa ainakin 80-luv. Lainaa sai helpommin viime vuosituhannella, nyt pitää molempien käydä töissä ja lisäksi vanhemmat takaavat aikuisten lastensa lainoja. Samoin verotuksessa oli lapsivähennyksiä vielä 80-luv. Ne kaikki ovat nyt historiaa.

Lapsivähennys lähti, tilalle tuli subjektiivinen päivähoito-oikeus. Katsottiin, että käytännössä ilmainen päivähoitopaikka ei tarvinnut rinnalle rahallista korvausta.

Mikä ilmainen se muka on?

Kunta maksaa 1300 e/kk, perhe 0-400 e/kk. Ihanan halpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin 70-luv. leskiäidin lapsena. Mun lapsilisät ja perhe-eläke laitettiin pankkiin ja äiti maksoi vaatteet ym. Kallita juttuja ei ollut, paitsi ehkä merkkifarkut muutamana vuotena. Ei autoa. Matkustelu oli luokkaretkiä ja bussilla sukulaisen luo.

Nyt miehen kanssa on useampi autonkottero eihän maalla muuten voi asua. Samoin useampi tv ja kodintekniikkaa enemmän. Molemmin on käyty töissä ja lapset kasvatettu ja he ovat harrastaneetkin jotain, mikä maksoi. Perheenä matkustettiin kotimaassa.

Ap puhuu asiaa, tulot ovat ehkä paremmat, mutta kaikki on suhteessa kalliimpaa. 70-luv. inflaatio maksoi lainat, nyt ei. Jos ostaa talon, pitää olla takaaja sen uuden talon lisäksi yms.

70-luvulla lainankorko oli 18 % ja maksuaikaa oli 10 vuotta. Inflaatio ei kovin kaksisesti tuossa ajassa ehtinyt lainaa syömään suhteessa siihen, miten paljon joutui maksamaan korkoja.

Pitää paikkansa, että silloin korko% oli korkealla, mutta korkoja sai vähentää verotuksessa ainakin 80-luv. Lainaa sai helpommin viime vuosituhannella, nyt pitää molempien käydä töissä ja lisäksi vanhemmat takaavat aikuisten lastensa lainoja. Samoin verotuksessa oli lapsivähennyksiä vielä 80-luv. Ne kaikki ovat nyt historiaa.

Lapsivähennys lähti, tilalle tuli subjektiivinen päivähoito-oikeus. Katsottiin, että käytännössä ilmainen päivähoitopaikka ei tarvinnut rinnalle rahallista korvausta.

Lapsivähennykset kuului kaikille, päiväkoti on ilmainen vain osalle.

Nim. Päivähoitomaksut 620 eur/kk.

Minä maksan päivähoidosta 1200 e/kk/lapsi (ei Suomessa). Saman maksaa sinun asuinkuntasi jokaisesta lapsestasi, joskus jopa enemmän. Maksatko mieluummin kulut kokonaan ja otat tilalle verovähennystä noin 300 e/kk?

Meillä oli köyhää. Äiti oli sosiaalityöntekijä (eteni myöhemmin johtajaksi) ja isä työkyvyttömyyseläkkeellä infarktin jälkeen siitä lähtien kun olin 2-vuotias. Kolme lasta ja niukka naukka varaa kerrostaloasuntoon Helsingin laitamilta. Kuivan maan lautamökki, jonka äidin veljet rakensivat isän halvalla ostamalle tontille. Näin joskus kauppakirjan, 6000 markkaa se tontti aikanaan maksoi. Autoa ei ollut, mutta siihen aikaan mökille pääsi bussilla ja siellä lähellä kävi kauppa-autokin pari kertaa viikossa. Ulkomaille ei menty ikinä. Oulun lähelle äidin vanhempia ja muita sukulaisia katsomaan matkustettiin kerran, sekin ilmeisesti liian tyyristä meille. 

Kun me lapset olimme teinejä, äidillä alkoi olla varaa tehdä yksin pieniä ulkomaanreissuja. Siitä olin äidin puolesta iloinen. Mutta vasta kun me lapset oltiin muutettu pois, äidin jääkaappiin alkoi ilmestyä sellaisia ylellisyystuotteita kuin maustettua jogurttia ja appelsiinituoremehua.

Kyllä meillä on paljon mukavammin, vaikka pitkään oltiin yhden tulonsaajan perhe. Tosin meillä vain yksi lapsi, mikä tulee halvemmaksi kuin kolme. Ja autokin ostettiin vasta kun sain äidin jälkeen perintöä. Mutta on ollut varaa matkustella ja syödä hyvin ja nyt kun ollaan viisikymppisiä, sijoituksiakin alkaa olla ihan mukavasti. Lapsellekin säästettiin pienestä asti ja hän sai 18-vuotiaana ne säästöt itselleen, melkein yhtä paljon kuin mitä minä sain äidiltä perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Elän ylellisyydentäyteisessä paratiisissa lapsuuteeni verrattuna.

Joka päivä eri ruokaa, puhtaat vaatteet, lämmintä, sisävessa ja juokseva vesi. Hanasta, ei katon läpi.

Lisäksi osaan käyttää rahaa oikein.

Hienosti kiteytetty! Elämä maalla 70-80-luvuilla oli yleisesti aika puutteellista, vaikka ei oltu edes "köyhiä". Pohjanmaalla juuri kukaan ei käynyt ulkomailla.

1970—1980-l lapsuutensa viettäneiden ihmisten kannattaa huomioida, että silloin elettiin nousukautta ja lapsen mielikuvat elintasosta ja matkustelusta ovat hyvin erilaiset.

Todellisuudessa nykypäivänä jokaisen meistä kotona on varmasti enemmän tavaraa kuin 40-30v sitten. Melkein jokainen meistä käy ulkona syömässä useimmin ja ostaa kaupasta monipuolisempia ja kalliimpia elintarvikkeita kuin vanhempamme. Olemme vain niin tottuneita tavarapaljouteen, että mikään ei tunnu enää miltään.

Suurin tekijä elintason kuvitteelliseen laskuun on halpa lainaraha ja asuntojen hinnan nousu. Ennen asunnot maksoivat vähän ja niitä maksettiin kovalla korolla 10v, kun taas viimeisen 20v halpa ja helppo laina on johtanut siihen, että varsinkin pääkaupunkiseudulla kaikki rahat katoava asuntoihin ja vielä vuosikymmeneksi.

Jossain Alahärmässä työtätekevä ihminen elää edelleen kuin 80-l nousukaudella, kun ei asuminen maksa mitään.

Itse en ole päässyt samaan elintasoon kuin vanhempani 40-vuotiaina, mutta se on ollut myös oma valinta. Riittävän elintason ilman hulluuteen menevää työ tekemistä on parempi tapa elää, ainakin itselleni.

Ps: Eikä pidä unohtaa 90-luvun alkua, lamaa ja sitä puutetta missä suhteellisen suuri osa suomalaisperheistä eli vuosikaisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli kokki ja isäni taksikuski kun olin lapsi 80-luvulla. Joka vuosi käytiin ulkomailla, oli uudehko omakotitalo ja uudehko auto pihassa. Miehen kanssa ollaan yliopistokoulutettuja ( minö FM ja mies DI) ja koulutusta vastaavassa työssä ja meillä ei ole rahaa omakotitaloon eikä ulkomaan lomiin. Asutaan pienessä rivarikolmiossa, meillä on yksi auton rotisko ja ulkomaan lomalla käytiin 3 vuotta sitten.

Mihin hittoon tuhlaatte rahanne?

Mies tienaa 3500 josta käteen 2300. Minä 2500 josta käteen 1900. Eli n. 4200. Tästä pois asumiskustannukset (sähkö vastike vesi) 300, lainan lyhennys 1500, vakuutukset 100, auton kulut 600, ruoka ja taloustavarat 600, säästö pahanpäivän varalle / asunnonvaihtoon 500, opintolainojen lyhennyksiin 130 ja 70 bussilippuun. Näistä jää 400, josta 200 on säästetty kodinkoneiden / kalusteiden uusintaan ja 200 jäänyt satunnaisiin kuluihin. Miehellä pitkä työmatka ja kilometreja tulee kaikkineen 40000 vuodessa, joten tuo 600 ei sisällä auton arvon alenemaa vaan pelkät kulut - uuteen autoon pitäisi alkaa säästämään kun nykyisessä kilometrejä yli 400 000

Parempi elintaso kuin vanhemmillani, vaikka eletäänkin ainoastaan miehen tuloilla. Itse siis kotiäitinä kolmelle lapselle.

Meinasin vastata tähän että todellakin elämme enemmän kädestä suuhun kuin vanhempani saman ikäisinä, mutta sitten tulin ajatelleeksi että asiat näyttävät lapselle todella erilaisilta kuin aikuiselle.

Lapsemme ei tiedä että jokainen talvihaalari, polkupyörä ja ulkomaanmatka tekee meille taloudellisesti tiukkaa ja joudumme puurtamaan ja säästämään niiden eteen. Ne tipahtavat hänen syliinsä ihan niinkuin vastaavat asiat omaan syliin lapsena. Lapsellani on kaikki samat yltäkylläisyydet kuin minulla lapsena, nyt vain tiedän että niiden taakse kätkeytyy paljon työtä ja valintoja (uusi takki minulle vai lapselle? Uusi pyörä lapselle vai putkimies vessaan korjaamaan putkia)

Muistot kultaavat monen lapsuuden, eikä vanhemmat ole kertoneet lapsilleen ihan koko totuutta taloudellisesta tilanteesta (kuka kertoisi, en minkään omiani rahahuolilla rasita). Elintaso on nykyään paljon korkeammalla kuin 1989-luvulla.

Parempi. Vanhemmat tienasivat ehkä 5000e/kk. Mies tienaa niin hyvin että tulot n. 40 000e/kk.

Minun lapsillani on todella paljon parempi elintaso tässä perheessämme kuin omassa perheessä lapsena. Asuttiin neljä henkilöä 2 h + k, tosin oli oma eikä vuokra-asunto. Koskaan ei käyty etelänmatkalla, lentokoneessakin ekan kerran aikuisena. Olen 80-luvun lapsi. Harrastaa sain aina ja kokeilla montaa eri harrastusta. Plagiaatit oli kova sana niin kakstahtiverkkareissa kuin nappiverkkareissa, myös sain synttärilahjaksi toivomani cd:n, joka oli kopio (ei itse poltettu), äiti oli ostanut sen kirppikseltä eikä ollut huomannut asiaa. Itseäni hävetti, koska kaveri sai saman cd:n ja hänellä levyn mukana laulujen sanat jne.. Ylimääräiseen ei ollut rahaa, auto sentään oli uudehko ja hyvä.

Toisaalta en koe jääneeni mistään paitsi, mutta tiedän kyllä, että omat lapseni saavat niin paljon enemmän. Asutaan okt hyvällä alueella, palkka suht hyvä molemmilla. Ei tarvitse venyttää penniä. Kerran lasten kanssa käyty etelässä, se ei kyllä ole itselläni mikään mitä haluan vuosittain tehdä. Ollaan käyty kylpylöissä ja hotelleissa kotimaassa, näitäkään ei silloin tehty ollenkaan kun olin lapsi. Monesti olen miehelle sanonut, että olisin niin lapsena unelmoinut tällaisesta elämästä mitä omat saa. Kyllä omakotialoa toivoin, mutta en tosin silloin paljoa asiaa ajatellut.

71/71 jatkaa

Rahaa meillä kuluu kohtalaisesti, olemme siis keskituloisia. Automme tosin on appiukon meille ostama eli autosta maksamme vain bensat/verot. Muutenkin he auttavat välillä isommissa hankinnoissa, esim. pesutornin saimme joululahjaksi. He myös keskituloisia, joilla sijoituksia joista saavat jatkuvaa tuloa palkan lisäksi. Mieheni on ainoa lapsi.

Emme matkustele ulkomaille juurikaan ihan kun ei innosta niin paljoa, meillä ei ole mitään luottoja (no asuntolaina tosin, maltillinen sekin), minä en välitä mistään jatkoa huoltoa vaativista tekojutuista (kynnet, hiukset, ripset tms). Pidän ihan normaalisti huolta itsestäni. Hiusvärini ja leikkaus sellaiset, että max 3 x vuodessa kaipaa kampaajan freesausta. Emme enää käy juurikaan miehen kanssa fine dining ravintoloissa, käytämme rahan mielummin johonkin muuhu.

Lapsille hankitaan uudet vaatteet/kengät kun tarvetta on ja itselle myös. Pidämme myös "paniikkipuskuria" erillisellä tilillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elän ylellisyydentäyteisessä paratiisissa lapsuuteeni verrattuna.

Joka päivä eri ruokaa, puhtaat vaatteet, lämmintä, sisävessa ja juokseva vesi. Hanasta, ei katon läpi.

Lisäksi osaan käyttää rahaa oikein.

Hienosti kiteytetty! Elämä maalla 70-80-luvuilla oli yleisesti aika puutteellista, vaikka ei oltu edes "köyhiä". Pohjanmaalla juuri kukaan ei käynyt ulkomailla.

Eikä sitä edes silloin osattu pitää puutteelisena. Eikä se sitä silloin ollutkaan, mutta jos sitä vertaa nykypäivään, niin sitten se sitä oli.

Äitini usein 70-luvulla kertoi, millaista aikaa oli sota-aikaan ja heti sen jälkeen. Siihen verraten jo 70-luku oli vaurast ja hienoa, vaikka ei ulkomailla matkusteltukaan. kaikille oli sentään vaatteet ja ruokaa. Nämäkään kun eivät sota-aikaan ja heti sen jälkeen, olleet mitenkään itsestään selvyys. 

Äiti kertoi paperista tehdyistä kengistä, joita silloin yleisesti pidettiin. Vaatteet käännettiin ja niistä hehtii "uusia"vaatteita. Lapsille ei ollut vaippoja vaan jotakin resuja yritettiin saada" vaipoiksi".

Mielestäni ei esim 70-lukua ja nykypäivää voi tavallaan verrata, koska nykyään vaatimustaso on jotain ihan toista, kuin ennen.

Ennen talotkin rakennettiin ja varsinkin sisärakentaminen halvimman mukaan ensin ja kun varallisuus kasvoi, materiaaleja uusittiin paremmaksi. Esim sisävessoja ei rakennettu tai kylpuhuonetta. Talot oli pieniä verrattuna nykypäivän monensadan neliön taloihin. Kaikki oli paljon vaatimattomanpaa. Ja se oli ihan normaalia.

73 lisää vielä. Itse olin viimeinen ikäluokka, joka ei aloittanyt koulua peruskouluna, kuten jo vuoden nuorempi veljeni aloitti. Eli tämä esti korkeammat koulunkäynnyt, koska keskikouluun oli turha haaveilla monilapsisessa perheessä. Toinen luokka käytiin jo "peruskoulun oppisuunnitelman mukaan" mutta esim ruotsia ei aloitettu 7 luokalla, ja englannin opetus oli ollut heikkoa epäpätevän opettajan takia, joka tuskin itsekään osasi kieltä kunnolla, niin lukioon oli turha haaveilla, vaikka se kai teoriassa olisi ollut mahdollista. Muut ikäiseni menivät siis viimeisenä ikäluokkana keskikouluun.

Opiskelin silti ihan hyvän ammatin, vaikka lukion käymättömyys olis silloin suurempi ongelma ammatinvalimnnan kannalta kuin nykyään.

Omat lapseni ovat kirjoittaneet ylioppilaiksi ja  opiskelleen yliopistossa, joista itse ei osannut edes haaveilla. Se oli ihan eri ihmisten maailma silloin.

Parempi, koska meillä on vain yksi auto ja lapsilla halvemmat harrastukset. On sit isompi asunto ja enemmän varaa matkusteluun. Vai meniskö loppujen lopuksi suht tasan?

Mutta appiukko se jaksaa olla katkera siitä että siihen aikaan kun he maksoivat asuntolainaa niin korot oli kaksinumeroiset.

Lapsuuden kodissani oli keskiluokkaista korkeampi elintaso, vanhemmat olivat yrittäjiä. Meillä omassa perheessäni on sitä korkeampi elintaso johtuen siitä että lapsuudenkodin kasvatukseen kuului sijoittaminen ja omistusasuminen joten olen ollut osakesijoittaja jo ennen perheen perustamista. Mieheni taas on perinyt isovanhemmiltaan tukun osakkeita jo nuorena. Mies on yli keskituloinen virkamies ja minä vähän alle keskituloinen yrittäjä. 

Köyhyys periytyy eli samanlaista on.

Minulla, 70-80-luvun lapsella on parempi elintaso kuin vanhemmilla oli aikanaan, vaikka he olivat silloin suurituloisia. Asenne kuluttamiseen oli silloin erilainen. Ravintoloissa ei syöty koskaan, ruokaa ei heitetty pois, kaikki vaatteet ja kengät kulkivat veljessarjan läpi ja sukulaisilta saatiin vähän käytettyjä vaatteita. Harrastukset pyörivät urheiluseuroissa talkootöinä, en usko että niistä tarvitsi mitään maksaa, vaikka varmaksi en tiedä. Uuden polkupyörän sain 11-vuotiaana, mutta siinä oli niin paljon kasvuvaraa, etten ylettynyt satulasta polkemaan. Hyvin sitä pystyi ekan vuoden seisaaltaan ajamaan. Reistailevaa mustavalko-tv:tä katsottiin 70-luvun loppuun asti, ja auto meillä oli - jostain muistan lukeneeni että Amerikassa on monilla perheillä kaksi autoa ja kaksi tv:täkin, se tuntui vähän hullulta. Useampia ulkomaanmatkoja me teimme jo 70-luvun aikana Espanjaan, Kreikkaan ja Jugoslaviaan. En muista että kukaan kavereistani olisi silloin matkustellut. Siinä elintaso ja koulutustaso meillä ehkä sitten näkyi.

Yleiseen kuluttamiseen menee nykyään valtavan paljon enemmän. Ravintoloissa käydään yhtenään, harrastukset maksavat paljon ja niihin kuljetaan aina autolla, joita perheestä löytyy useampia. Ihan uusia vaatteita ostellaan jatkuvasti muodin muuttuessa ja kaikenlaista kallista elektroniikkatilpehööriä, joka vanhenee vuodessa-parissa. Lomamatkoillekaan ei kelpaa enää Rhodoksen kivinen ranta, vaan pitää lähteä kiertämään Thaimaata, Vietnamia, Orlandon Disney Worldiä ja vaikka mitä.

Paremmat tulot kuin vanhemmillani mutta ri mitään toivoa ostaa samanlaista kotia. Tuttu teema tässä langassa

Lapsuudenperheeni oli varakas, äiti keskituloinen ja isä suurituloinen. Isä varsinkin paljon keskittyi uraan ja omaisuuden kerryttämiseen.

En usko, että koskaan "yllämme" samaan elintasoon, eikä ole kyllä pyrkimyskään. Mieheni on keskituloinen ja minä pienituloinen. Molemmilla korkeakoulutus, mutta ala ja työpaikat on valittu muut kriteerit kuin raha edellä. Tehdään myös molemmat lyhennettyä työviikkoa, kun on pieniä lapsia ja haluamme olla heidän kanssaan.

Miehelläni taas päinvastainen tilanne. Hänen vanhempansa ovat olleet pienituloisia, joten meidän nykyinen elintasomme on paljon korkeampi kuin mitä hänellä lapsuudessaan.

Jatkaakseni samaa teemaa kuin monessa muussakin kommentissa: molemmat olemme viettäneet lapsuutemme omakotitalossa, ja haaveilemme, että voisimme nytkin asua niin. Mutta rivitalossa asutaan ja saattaapi jäädä okt pelkäksi haaveeksi. Ei ole varaa ostaa okt:a ainakaan sellaiselta alueelta, että olisi meille molemmille työtä kohtuullisen matkan päässä.