Onko teidän perheellänne sama elintaso kuin itselläsi oli lapsena?

Vierailija kirjoitti:

1974 syntyneenä lapsuudessani ei kyllä paljon matkusteltu ulkomaille. Muistan lapsuudessani tehdyn 3 ulkomaan perhematkaa: 1) Georg Otsilla Neuvostoliitossa, 2) Kolmården autolla telttaillen 3) Legoland autolla. 

Jatkoa: olin 19v ensimmäistä kertaa elämässäni lentokoneessa.

Ei minun lapsuudessani 1970-luvulla vielä matkusteltu kauas. Jotkut kävivät Ruotsissa autolla ja muutamat ajelivat Euroopassa.

Nykyään matkustaminen on arkipäivää. Meidän lapsetkin ovat olleet lentokoneessa jo ihan vauvoina.

Omalla perheelläni ei ole yhtä korkea elintaso kuin minulla lapsena. Ihmeellistä siitä tekee se, että olen itse korkeasti koulutettu ja mies ei niinkään, mutta hänen tulonsa ovat miltei samat kuin omani. Vanhempani sen sijaan eivät olleet edes oppikoulua käyneet. Meillä oli suuri omakotitalo Helsingin naapurikunnassa, mökki ja auto (yksi tosin vain). Matkoilla käytiin kesäisin. Lisäksi isä kulutti aika paljon tupakkaan ja alkoholiin.

Oman perheeni kanssa asutaan rivariasunnossa. Autoja on kaksi, koska on pakko, mutta muuten eletään aika nuukasti. Raha menee pääasiassa syömiseen, asuntoon, vakuutuksiin yms. yms. Perheessä on yksi teini-ikäinen lapsi ja hänen vuokseen haluamme ostaa laadukasta ruokaa. Itse voisimme syödä halvemminkin.

Olen syntynyt 70-luvun lopulla. Vanhempani kuuluvat suuriin ikäluokkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olitko lapsi 80-luvulla?

Kyllä, synnyin 1980.

ap

Minä 1983. Äiti sairaanhoitaja, isä rakennusalalla. Asuttiin kerrostalossa 70m2 vuokralla, jaoin huoneen veljeni kanssa. Ei rahaa harrastuksiin. Vaatteet oli kyllä siistejä. Pizzaa ja karkkia sai uutena vuotena, koulujen lopussa, juhannuksena ja synttäreillä. Mihinkään ei ollut ylimääräistä. Lama vei vielä työpaikatkin molemmilta, olivat useamman vuoden työttöminä. 

Itse en lapsia hanki eikä siten ole omaa perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tosiaan... itse olen yh-äidin ainokainen, asuttiin kaupungin vuokra-asunnossa, 1h+k. Ekan kerran kävin ulkomailla 12 vuotiaana, mukana äidin työreissulla Lontoossa. Ja tokan kerran käytiin Pariisissa vuotta myöhemmin ja kerran Ruotsin risteilyllä. Ruokaa ja vaatteet oli, mutta ei mitään merkkivaatteita ja ravintolassa syötiin maks 1x vuodessa. Nyt on kolme lasta, asutaan 250m2 okt:ssa Espoossa, 2 autoa pihassa, lapsilla merkkivaatteet omien toiveiden mukaan, vähintään kaksi ulkomaan reissua vuodessa. Kotona syöminen on melkein poikkeus tekemisessä. 

Kas, malliesimerkki nousukkaasta :D WT-elämä paistaa näytön toiselle puolelle. Kai teillä on mietelauseita seinät täynnä ja sisustus valkoista ja hopeaa? Lasten(kin) vaatteissa varmasti logot näkyvillä, ettei kukaan varmasti luule, että käytte jossain halpaputiikissa?

Voi vitsi, kolahtiko noin pahasti? Sori, että joudun tuottamaan pettymyksen, mutta mietelauseita ei ole, jokunen arvotalu kuitenkin (äidin isä oli taidemeklari 50-luvulla, siitä jäämistöstä onneksi jäi jotain jäljellekkin) ja yksi seinällinen kirjahyllyä löytyy täynnä kirjoja. Äidin kaikki vähät ylimääräiset rahat meni kirjoihin, sieltä perin tuon tavan. "Hopeaa" on kaksi metallinväristä Pentikin pöytämpun jalkaa takkahuoneessa. Muutoin on puuta ja ruskeaa, harmaata, valkoiset seinät toki on osittain, lastenhuoneissa on lasten valitsemat värit sinistä, vihreää ja keltaista. Mutta nousukas tietenkin olen, sitä en kiellä, ihan itse itseni koulutin maisteriksi opintovelalla ja hoidin itseni työelämään 90-luvun laman jälkipuoliskolla firmaan, josta on ollut hyvä ponnistaa eteenpäin. Mies sai pienehkön perinnön, joka toimi takauksena kun asuntokauppaa ruvettiin käymään 90-luvun lopulla, ensin yksiö, sitten pieni rivari ja sitten tämä OKT. Asunnot myytiin aina hyvällä voitolla.  Lasten vaatteissa on tosiaan logot näkyvillä, jos löydät mulle esim. Adidaksen verkkarit joissa ei ole kolmea raitaa, vinkkaa, esikoinen haluaisi sellaiset mielellään, housut on hyvät, mutta ne raidat häiritsee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1974 syntyneenä lapsuudessani ei kyllä paljon matkusteltu ulkomaille. Muistan lapsuudessani tehdyn 3 ulkomaan perhematkaa: 1) Georg Otsilla Neuvostoliitossa, 2) Kolmården autolla telttaillen 3) Legoland autolla. 

Jatkoa: olin 19v ensimmäistä kertaa elämässäni lentokoneessa.

Niin minäkin. Koko lapsuudessa käytiin kerran laivalla Tukholmassa. Se oli jotain aivan maagista, olin noin 12 silloin.

Me 1970-luvun lapset vartuimme lähiöissä. Vanhemmat olivat muuttaneet maalta kaupunkiin ja joka hetki oli kaipuu sinne Kainuun korpiin, josta oli pakko lähteä tienaamaan.

Ainakin kaikki tuntemani pihakaverit ja koulutoverit ovat pärjänneet vanhempiaan paremmin.

Meillä on paljon korkeampi elintaso. Matkustamme n. 3-5 krt vuodessa, ostan kalliita vaatteita, ruoka on laadukasta, asumme hyvällä alueella väljästi, käymme usein ravintolassa syömässä, omistamme kakkoskodin ulkomailla jne.

Tulen köyhästä duunari perheestä ja tiedä minkälaista on kun rahasta on pulaa. Olen kiitollinen kaikesta.

Äitini oli yh, eikä meidän elintasomme päätä huimannut. Minusta melkein tuntuu, että omilla lapsillani on parempi elintaso kuin itselläni oli lapsena. Toki itse asuin lapsena omakotitalossa, mutta syrjäseudulla. Nyt asun lapsineni lähellä ison kaupungin keskustaa kerrostalossa, joten kyllä tämä asunto monella tapaa on parempi kuin se iso omakotitalo landella. Äitini oli opettaja, eikä me usein matkusteltu, ehkä joka toinen vuosi. Hänellä tosin oli auto, mitä minulla ei ole. Omat lapseni ovat matkustaneet joka vuosi ulkomailla, usein monta matkaa vuodessa, jos se nyt jotain elintasoa on.

Kasvoin 70-luv. leskiäidin lapsena. Mun lapsilisät ja perhe-eläke laitettiin pankkiin ja äiti maksoi vaatteet ym. Kallita juttuja ei ollut, paitsi ehkä merkkifarkut muutamana vuotena. Ei autoa. Matkustelu oli luokkaretkiä ja bussilla sukulaisen luo.

Nyt miehen kanssa on useampi autonkottero eihän maalla muuten voi asua. Samoin useampi tv ja kodintekniikkaa enemmän. Molemmin on käyty töissä ja lapset kasvatettu ja he ovat harrastaneetkin jotain, mikä maksoi. Perheenä matkustettiin kotimaassa.

Ap puhuu asiaa, tulot ovat ehkä paremmat, mutta kaikki on suhteessa kalliimpaa. 70-luv. inflaatio maksoi lainat, nyt ei. Jos ostaa talon, pitää olla takaaja sen uuden talon lisäksi yms.

Suunnilleen samanlaiset tulot (suhteessa muihin suomalaisiin), mutta huomattavasti korkeampi elintaso verrattuna lapsuudenkotiin.

Lapsuudenkodissa oli 1  televisio ja 1 puhelin, meillä 5 puhelinta, 5 tietokonetta ja 2 televisiota. Lapsuudenkodissa oli 1 vessa ja 1 suihku, nykyisessä talossa on 3 pesuhuonetta ja 2 erillistä wc:tä. Lapsuudenkodissa oli 1 auto, meidän perheellä on 3. Minulla oli ennen 18v ikää 2 polkupyörää, omilla lapsilla on käytännössä joka vuosi uusi (hänelle uusi, sopivan kokoinen). Lapsena minulla oli 1 talvikengät ja 1 kesäkengät. Omilla lapsilla on vino pino erilaisia tossuja, kenkiä, lenkkikenkiä jne.

Kannattaa katsoa ympärilleen ja vertailla vanhoihin valokuviin. Sitä saattaa hämmentyä siitä, miten paljon enemmän tavaraa ympärillä on verrattuna omaan lapsuuteen. Ihan tutkimustenkin mukaan nykyisillä kolmekymppisillä on paljon korkeampi elintaso kuin vanhemmillaan samassa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin 70-luv. leskiäidin lapsena. Mun lapsilisät ja perhe-eläke laitettiin pankkiin ja äiti maksoi vaatteet ym. Kallita juttuja ei ollut, paitsi ehkä merkkifarkut muutamana vuotena. Ei autoa. Matkustelu oli luokkaretkiä ja bussilla sukulaisen luo.

Nyt miehen kanssa on useampi autonkottero eihän maalla muuten voi asua. Samoin useampi tv ja kodintekniikkaa enemmän. Molemmin on käyty töissä ja lapset kasvatettu ja he ovat harrastaneetkin jotain, mikä maksoi. Perheenä matkustettiin kotimaassa.

Ap puhuu asiaa, tulot ovat ehkä paremmat, mutta kaikki on suhteessa kalliimpaa. 70-luv. inflaatio maksoi lainat, nyt ei. Jos ostaa talon, pitää olla takaaja sen uuden talon lisäksi yms.

70-luvulla lainankorko oli 18 % ja maksuaikaa oli 10 vuotta. Inflaatio ei kovin kaksisesti tuossa ajassa ehtinyt lainaa syömään suhteessa siihen, miten paljon joutui maksamaan korkoja.

Elintasoni on ainakin miljoona kertaa parempi kuin lapsuudenkodissani 50- ja 60-luvulla. Samoin omalla lapsellani parempi kuin minulla ikinä, jne.

Olen tehnyt luokkaretken. Synnyin 1977 duunariperheeseen, harrastuksien piti olla ilmaisia ja kuskausvapaita, eikä tehty ikinä yhden yhtä lomamatkaa. Itse olen akateeminen, samoin mieheni, ja lapset ovat saaneet ziljoonasti sen mitä minä ja sisarukseni, aineellisesti ja ennen kaikkea henkisesti.

Ainoa, mitä meillä oli lapsena enemmän, oli neliömetrit. Isä rakensi itse talon korpeen, me olemme ostaneet ammattilaisen tekemän talon kasvukeskuksesta.

Ei minun lapsuudessani matkustelu meillä eikä muissakaan perheissä ainakaan maaseudulla. Ensimmäisen ulkomaanmatkani tein kolmekymppisenä kun lähdin Saksaan metsätöihin. Nyt kuulun ylimpään tulodesiiliin, on kohtalaisesti millä mällätä ja sijoitukset sekä säästöt turpoavat kuukausittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin 70-luv. leskiäidin lapsena. Mun lapsilisät ja perhe-eläke laitettiin pankkiin ja äiti maksoi vaatteet ym. Kallita juttuja ei ollut, paitsi ehkä merkkifarkut muutamana vuotena. Ei autoa. Matkustelu oli luokkaretkiä ja bussilla sukulaisen luo.

Nyt miehen kanssa on useampi autonkottero eihän maalla muuten voi asua. Samoin useampi tv ja kodintekniikkaa enemmän. Molemmin on käyty töissä ja lapset kasvatettu ja he ovat harrastaneetkin jotain, mikä maksoi. Perheenä matkustettiin kotimaassa.

Ap puhuu asiaa, tulot ovat ehkä paremmat, mutta kaikki on suhteessa kalliimpaa. 70-luv. inflaatio maksoi lainat, nyt ei. Jos ostaa talon, pitää olla takaaja sen uuden talon lisäksi yms.

70-luvulla lainankorko oli 18 % ja maksuaikaa oli 10 vuotta. Inflaatio ei kovin kaksisesti tuossa ajassa ehtinyt lainaa syömään suhteessa siihen, miten paljon joutui maksamaan korkoja.

Pitää paikkansa, että silloin korko% oli korkealla, mutta korkoja sai vähentää verotuksessa ainakin 80-luv. Lainaa sai helpommin viime vuosituhannella, nyt pitää molempien käydä töissä ja lisäksi vanhemmat takaavat aikuisten lastensa lainoja. Samoin verotuksessa oli lapsivähennyksiä vielä 80-luv. Ne kaikki ovat nyt historiaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on paljon korkeampi elintaso. Matkustamme n. 3-5 krt vuodessa, ostan kalliita vaatteita, ruoka on laadukasta, asumme hyvällä alueella väljästi, käymme usein ravintolassa syömässä, omistamme kakkoskodin ulkomailla jne.

Tulen köyhästä duunari perheestä ja tiedä minkälaista on kun rahasta on pulaa. Olen kiitollinen kaikesta.

Milloin sinä elit lapsuutesi?

Vierailija kirjoitti:

Ei minun lapsuudessani matkustelu meillä eikä muissakaan perheissä ainakaan maaseudulla. Ensimmäisen ulkomaanmatkani tein kolmekymppisenä kun lähdin Saksaan metsätöihin. Nyt kuulun ylimpään tulodesiiliin, on kohtalaisesti millä mällätä ja sijoitukset sekä säästöt turpoavat kuukausittain.

Milloin?

Vanhempani olivat keskituloisia ja minun lapsuudessani maalla perheen varakkuus ei juuri näkynyt lasten elämässä. Kaikkeen elivät suhteellisen vaatimattomasti. Miehen vanhemmat olivat rikkaampia omaisuudelle mitaten ja vieläkin nuukempia kuin muut. Miehen on todennut ettei ikinä saanut lapsuudessaan ja nuoruudessaan mitä olisi halunnut. Ei edes omia rahojaan saanut käyttää niinkuin halusi.

Nykyisin olemme pienituloisia ja elämme niin, että lapset voivat harrastaa ja osallistua kouluun liittyviin ulkomaanmatkoihin, kaikilla on ajokortit ja autot, puhelimet ja läppärit. Ei hienot, mutta riittävät. Vanhempani saavat enemmän eläkettä kuin minä palkkaa. Miehen vanhemmat yrittäjinä ovat maksaneet itselleen minimieläkkeet.

Ei ole, vaan huikeasti parempi. Lapsuudessani 1970-luvulla meitä asui 6-henkinen perhe vuokralla rivitalorivarissa lähellä maaseutukunnan keskustaa. Kodissamme ei ollut edes puhelinta. Normaali arkipäivän päivällinen oli keitetyt perunat ja ruskea kastike. Nälkä ei kuitenkaan ollut koskaan, sillä perunoita keitettiin aina niin paljon, että kaikki saivat vatsansa täyteen.

En koskaan matkustanut lapsena vanhempieni kanssa ulkomaille. Kerran vuodessa saatoimme tehdä max kahden yön kotimaanmatkan max 200 kilometrin päähän, tosin kaksi kertaa lapsuuteni aikana jopa Helsinkiin asti.

Harrastaa sain kuitenkin suhteellisen vapaasti, sillä paikkakunnalla tarjolla olevat harrastukset olivat hyvin halpoja.

Nyt kuulumme mieheni kanssa molemmat parhaiten ansaitsevaan kymmenykseen. Meillä on velaton omakotitalo pääkaupunkiseudulla, ihan palkkarahoilla maksettu. Lasten kanssa on matkustettu ulkomaille 1-2 kertaa vuodessa, esim. Japaniin ja USAhan.

Minulla on nykyisin varaa ostaa kaikki, mitä mieleni tekee. Olen todella kiitollinen suomalaisesta järjestelmästä, jossa saatoin opiskella opintolainan ja -tuen avulla DI:ksi ilman vanhempien taloudellista tukeam