Onko teidän perheellänne sama elintaso kuin itselläsi oli lapsena?

Olitko lapsi 80-luvulla?

Tienaan enemmän, mitä vanhempani yhteensä.

Elin tavallisen duunariperheen lapsuuden, enkä halunnut samaa omille lapsilleni. Siksi valitsin varakkuuden.

Vierailija kirjoitti:

Olitko lapsi 80-luvulla?

Kyllä, synnyin 1980.

ap

Meillä oli keskiluokkainen isä ja kotiäiti-äiti, lapsia viisi. Asuttiin kehyskunnassa, Helsinkiin pääsi junalla puolessa tunnissa. Omakotitalo, mökki, auto, ei jääty paitsi mistään harrastuksista tai huvituksista.

Eipä onnistu nykyään. Meillä kaksi hyvätuloista ja päästään samaan mitä yksin tienaava tarjosi meille lapsena..

Ei ole, paljon huonompi. Olen 1974 syntynyt joten 1980-luvulta suurin osa muistoista. Äitini oli opettaja ja isä insinööri. Meillä oli kaksikerroksinen omakotitalo ja molemmilla vanhemmilla autot aina. Matkoilla käytiin pari kertaa vuodessa. Lisäksi oli kesämökki. 

Oma tilanne: olen itse it-ammattilainen, mies kokki. Ei meillä mihinkään omakotitaloihin varaa ole, kerrostaloasunnossa Pohjois-Helsingissä asutaan. Yksi auto vain on perheessä. Ei mökkiä, ei varaa sellaiseen. Matkoilla käydään kerran 1-2 vuodessa.

Ei ollut. Vanhempani olivat kyllä varakkaampia kuin minä samassa iässä, mutta maailma oli vielä kovin erilainen. Olen syntynyt 60-luvun alussa (lapseni 80- ja 90-luvuilla) eikä mun lapsuudessani ollut tarjolla  niin paljon kaikenlaista (tavaroista elämyksiin) kuin omien lasteni lapsuudessa. Omaan lapsuuteeni verrattuna lapseni ovat eläneet upporikkaiden lapsuuden. 

Ei tule koskaan olemaan niin hyvät tulot, edes yhteensä kuin yhdellä vanhemmistani, vaikka sama koulutus käytännössä.

Aivan eri elintaso, vaikka me mukamas tienataan huomattavan paljon enemmän kuin vanhempamme. Ottaa päähän, kun vanhemmat eivät ymmärrä, ettei meillä ole varaa säästää tähtitieteellisiä summia palkoistamme, jotta voisimme ostaa jonkun omakotitalon jostain. No, ensinnäkään ei haluta, mutta ei 3000-4000 euron palkoista säästetä puolta tai täyttä miljoonaa euroa maksavaa omakotitaloa varten millään. Me saatiin just ja just rivarinpätkä reilulla 300 000 eurolla ja sekin on ihan tarpeeksi lainaa pariksikymmeneksi vuodeksi. Omat vanhempamme maksoivat asuntolainansa todella nopeasti (mun vanhemmilla huimat 550 000 MARKKAA ja mieheni vanhemmilla 700 000 MARKKAA 80-luvun alussa). Nykyrahassa noin 100 000 euroa. Ja kaiken kukkuraksi vaikka asuntolainojen korot olivat tosi korkeat, niin säästötileiltä sai mukavasti korkoa. Vanhempani tallettivat jonkun monen kymmenen tuhannen markan perinnön säästötilille ja maksoivat koroilla asuntolainaa. Jepjep. Näin mäkin tekisin, jos olisi se perintö tai korollisia säästötilejä.

Vanhempani on olleet jo jostain parikymppisistä asti töissä ja heillä on ollut jotain sivutuloakin kai, itse miehen kanssa vasta valmistutaan kolmekymppisinä ja silti palkka varmasti ihan sama tai jopa pienempi kuin vanhemmillani. Ikinä ei päästä kyllä tätä menoa saamaan mitään omaisuuksia. Hyvä jos kaikkeen perusjuttuihin riittää rahat.

Olen viisilapsisesta perheestä, äiti kotona ja isä insinööri, joten rahassa ei tosiaan kylvetty. Silti ei lapsena puuttunut koskaan mitään.

Itse kuulun täpärästi korkeimpaan tulodesiiliin, vaimon tulot kyllä pienet, mutta kahdelta teiniltä puuttuu omasta mielestään ihan kaikki. Eli on aika paljon huonompi elintaso, jos lapsilta kysyy.

Äitini oli kokki ja isäni taksikuski kun olin lapsi 80-luvulla. Joka vuosi käytiin ulkomailla, oli uudehko omakotitalo ja uudehko auto pihassa. Miehen kanssa ollaan yliopistokoulutettuja ( minö FM ja mies DI) ja koulutusta vastaavassa työssä ja meillä ei ole rahaa omakotitaloon eikä ulkomaan lomiin. Asutaan pienessä rivarikolmiossa, meillä on yksi auton rotisko ja ulkomaan lomalla käytiin 3 vuotta sitten.

Ei tosiaan... itse olen yh-äidin ainokainen, asuttiin kaupungin vuokra-asunnossa, 1h+k. Ekan kerran kävin ulkomailla 12 vuotiaana, mukana äidin työreissulla Lontoossa. Ja tokan kerran käytiin Pariisissa vuotta myöhemmin ja kerran Ruotsin risteilyllä. Ruokaa ja vaatteet oli, mutta ei mitään merkkivaatteita ja ravintolassa syötiin maks 1x vuodessa. Nyt on kolme lasta, asutaan 250m2 okt:ssa Espoossa, 2 autoa pihassa, lapsilla merkkivaatteet omien toiveiden mukaan, vähintään kaksi ulkomaan reissua vuodessa. Kotona syöminen on melkein poikkeus tekemisessä. 

Olen syntynyt 60-luvun lopussa ja minulla on suht sama elintaso kuin 30-luvulla syntyneillä vanhemmillani.

Itse olen ollut työttömänä välillä muutaman vuoden, he olivat töissä koko ajan. 

Sinun vanhemmillasi kuulostaa olleen kyllä suht hyvä elintaso, vaikka silloin ei tietty ollut niin paljon kaikkea mitä oli "pakko" olla jotta oli tavallinen elintaso. 

Huomioitko myös sitä että olet perheessä nyt eri asemassa, eli tiedät ne taloudelliset faktat. Lapsuuden perheessäsi elelit huoletonta lapsen elämää ja kaikkea tuntui olevan riittävästi. Oletko jutellut vanhempiesi kanssa näistä muistoista?

Isäni oli yh, tosin hyvätuloinen, mutta en koskaan saanut mitään uutta ilman todellista syytä.

Hän kyllä rakensi uuden okt:n. Emme siis matkustelleen kuin autolla, pari kertaa kävimme mm. Norjassa.

Nyt asumme vanhassa okt:ssä, isommassa tosin ja yhteenlasketut tulot ovat hyvät.

Emme matkustele, kun siihen ei ole varaa, mutta ruokaan ja vaatteisiin yms. käytetään aika surutta rahaa.

Laivalla käymme suht usein ja arjessa elämme suhteellisen hyvin.

Elintaso on melko sama kuin lapsuudenkodissa, mutta rahaa olisi tosiasiassa moninkertaiseen elintasoon. Vanhemmat oli tutkijoita, itse olen rahoitusalalla yrittäjä. Luulin haluavani paljon rahaa, ja valitsin sen mukaan urapolkuni, mutta kun rupesin rahaa kunnolla saamaan, en välittänytkään materiasta.

Asuttiin isän työsuhdeasunnossa, autona oli kuplavolkkari. Ensimmäisen kerran pääsin ulkomaille 15v, kun käytiin Tukholmassa. Miehen perhe oli hyvin köyhä Lohjalla.

Nyt on ihan toisenlainen elintaso. Oma asunto Kalasatamassa, mökki, vene ja hyvät tulot molemmilla.

Kyllä ja ei.

Lapsuuteni asuin yli sataneliöisessä omakotitalossa, kaupat, pankit, päiväkoti/ala-aste/yläaste/lukio kävelyetäisyydellä. Jääkaappi ei koskaan ollut tyhjä ja lämmin ruoka oli pöydässä joka päivä. Taloudessa oli yksi auto. Lemmikkinä useampikin koira vuosien mittaan. Vanhemmat kumpikin duunareita.

Nyt asun reilusti alle sataneliöisessä omakotitalossa. Lähimmät koulut, kaupat, apteekit ja muut palvelut, kuin myös työpaikat sijaitsevat noin kolmenkymmenen kilometrin päässä. Taloudessamme on kaksi aikuista, yksi lapsi ja pari kissaa. Ajoittain jääkaappi on ollut tyhjänä, lämmin ruoka pyritään laittamaan joka päivä, mutta aina se ei aikataulujen vuoksi ole mahdollista.

Ajassa jossa vanhempani saivat talonsa velattomaksi emme ole omaan velkataakkaamme saaneet kuin pienen loven. Toisaalta kodinkoneita meiltä löytyy runsaammin, niin tarpeellisia kuin tarpeettomiakin kuin mitä oli lapsuudessani.

Materiaa meiltä siis löytyy runsaammin, mutta asuntovelka on myös suurempi. Jos kaiken vaa'alle laittaisi, punnukset nykyhetken ja oman lapsuuden kanssa asettuisivat todennäköisesti tasapainoon vaikka yhtäkkiä ajateltuna meillä enemmän jonninjoutavaa rojua kaapeissa lojuukin.

Puhtaasti rahaa tarkastellessa lapsuudessa/nuoruudessa (80-90-luvut) sitä aina oli. Ei tuhlattavaksi, mutta ei se kesken loppunut tiukempinakaan aikoina. Nykyisin palkkapäivänä ei tarvi miettiä mitä tekisi. Ensin maksetaan laskut, sen jälkeen suunnitellaan seuraavan parin viikon ruuat ja hygieniatarpeet+lääkkeet. Vielä ei onneksi ole mitään tarpeellista tarvinnut jättää hankkimatta, mutta säästöjä ei hirveästi kerry.

Vierailija kirjoitti:

Ei tosiaan... itse olen yh-äidin ainokainen, asuttiin kaupungin vuokra-asunnossa, 1h+k. Ekan kerran kävin ulkomailla 12 vuotiaana, mukana äidin työreissulla Lontoossa. Ja tokan kerran käytiin Pariisissa vuotta myöhemmin ja kerran Ruotsin risteilyllä. Ruokaa ja vaatteet oli, mutta ei mitään merkkivaatteita ja ravintolassa syötiin maks 1x vuodessa. Nyt on kolme lasta, asutaan 250m2 okt:ssa Espoossa, 2 autoa pihassa, lapsilla merkkivaatteet omien toiveiden mukaan, vähintään kaksi ulkomaan reissua vuodessa. Kotona syöminen on melkein poikkeus tekemisessä. 

Kas, malliesimerkki nousukkaasta :D WT-elämä paistaa näytön toiselle puolelle. Kai teillä on mietelauseita seinät täynnä ja sisustus valkoista ja hopeaa? Lasten(kin) vaatteissa varmasti logot näkyvillä, ettei kukaan varmasti luule, että käytte jossain halpaputiikissa?

Aika lailla sama joo. Äiti kirjanpitäjä, isä työnjohtaja konepajalla. Omakotitalo (noin 150 m2) kaksi autoa, meitä sisaruksia 3. Ulkomaanmatka noin kerran vuodessa, kotimaan reissu kanssa kerran vuodessa, kaikki tarpeelliset vaatteet ja tarvikkeet saatiin. Mä harrastin balettia ja partiota, veli yleisurheilua, hiihtoa ja partiota, pikkusisko partiota ja koripalloa.

Meillä miehen kanssa neljä lasta. Mies on myyntijohtaja, minä sairaanhoitaja. Palkoista en tiedä onko enemmän vai vähemmän kuin vanhemmillani mutta elintaso siis jotakuinkin sama. Iso (yli 300 m2) omakotitalo, kaksi autoa. Ulkomaanmatkoja ei tehdä joka vuosi mutta meillä on moottorivene jolla liikutaan ympäri Suomenlahtea, Saaristomerta ja Ahvenanmaata. Sitä ennen oli purjevene. Perheen kanssa käydään kotimaan viikonloppureissuilla ja risteilyillä useammankin kerran vuodessa.

Lapsista vanhin ei tällä hetkellä käy missään maksullisessa harrastuksessa, kakkonen harrastaa kuntosalia ja uintia, kaksi nuorinta katutanssia ja uintia. Samaan tapaan ostetaan lapsille uusia vaatteita ja tarvikkeita kun niitä tarvitaan, merkkivaatteitakin.

1974 syntyneenä lapsuudessani ei kyllä paljon matkusteltu ulkomaille. Muistan lapsuudessani tehdyn 3 ulkomaan perhematkaa: 1) Georg Otsilla Neuvostoliitossa, 2) Kolmården autolla telttaillen 3) Legoland autolla.