Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vaihtaisitko työpaikkaa, jos palkkasi alenisi roimasti, mutta työn sisältö olisi paljon nykyistä mielekkäämpää?
18.09.2019 |
Olin jo pitkään ajatellut, etten vaihda työpaikkaa nykyisestäni mihinkään. Työn sisältö ei vastaa koulutustani ollenkaan, tulin tähän monen mutkan kautta ja olen oppinut työtehtäväni työssä ollessani. Työ on yhtä kaukana koulutuksestani kuin lääkärin koulutus ja veturinkuljettajan työ.
No, nykyinen palkkani on ihan ok keskipalkka. Tarjolla olisi koulutustani vastaava unelmatyö, jossa palkka olisi järkyttävät 1000 euroa vähemmän ja työmatka pidentyisi vartin kävelystä puolen tunnin automatkaksi.
Olen kuitenkin "vasta" 39v ja eläkeikään on matkaa varmaan 30 vuotta. Haluaisin tehdä mielekästä työtä, mutta tuo palkan putoaminen mietityttää eläkkeen takia. Nykyinen työ on työtä, mutta en saa kyllä sisällöstä mitään kiksejä.
Mitä itse tekisit?
Kommentit (25)
En tietenkään.
Vapaa-ajallahan sitä voi tehdä muutenkin 10x mielekkäämpiä asioita,
..
jos on hyvä palkka ;)
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla tonni vähemmän tekis sinkkuna aika tiukkaa asuntolainan kanssa. Tilapäisesti kävis, mutta ei pysyvästi. Mutta JOS ei olisi rahasta kiinni, siis niin että pakolliset kulut sais katettua uudellakin palkalla ja vapaaehtoisista se sit olis pois, niin vaihtaisin kyllä.
Meillä on kolme lasta ja tonni on aika lailla se, mikä tällä hetkellä menee säästöön. Eli säästöt menisivät heti nolliin, ellei tehtäisi jotain radikaaleja säästötoimenpiteitä muualla. Auton käyttö tosin lisääntyisi, kun en enää voisi kävellä töihin, vaan olisi mentävä aina autolla.
ap
Omassa elämässäni en missään nimessä. Teen työtä josta en pidä, mutta josta tulee todella hyvin rahaa, ja minulle se raha ja kaikki mitä sillä voi tehdä, kompensoi hyvin sen että työ on vähän pakolla tekemistä ja kärvistelyä.
Mutta minulla on sinun tapaukseen se ero, että minulla ei ole mitään unelmatyötä, uskon että mulla ihan kaikki työt olisi vastenmielistä pakkopullaa. Siksi en oikein osaa kuvitellakaan millainen tilanne on, jos on oikeasti joku ala/työ jolla oikasti viihtyisi, ja arvioida onko se tulonmenetyksen arvoista. Keski-iässä aika monet tuntuu tekevän alanvaihtoja yllättäviinkin suuntiin, juuri usein niin että status ja palkka pienenee, joten monen mielestä ilmeisesti unelmatyö tai stressittömämpi työ on siinä vaiheessa tärkeää kuin raha.
Tein vuosia sitten juuri näin. Downshiftasin kaupallisesta rahakkaasta uraputkesta käsityöalalle.
Tulotaso romahti, elämänlaatu kasvoi senkin edestä.
Tutut piti hulluina, mutta alkaneet hiljalleen ymmärtää kun avautuvat omista stresseistään joita voivottelen ja totean että no mun päivä on ollut tosi kiva taas kuten kaikki päivät, ja stressitön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi pohtia tuleeko toimeen mutta jos mahdollista niin tekisin. Työn pitäisi olla merkityksellistä.
Vierailija kirjoitti:
Omassa elämässäni en missään nimessä. Teen työtä josta en pidä, mutta josta tulee todella hyvin rahaa, ja minulle se raha ja kaikki mitä sillä voi tehdä, kompensoi hyvin sen että työ on vähän pakolla tekemistä ja kärvistelyä.
Mutta minulla on sinun tapaukseen se ero, että minulla ei ole mitään unelmatyötä, uskon että mulla ihan kaikki työt olisi vastenmielistä pakkopullaa. Siksi en oikein osaa kuvitellakaan millainen tilanne on, jos on oikeasti joku ala/työ jolla oikasti viihtyisi, ja arvioida onko se tulonmenetyksen arvoista. Keski-iässä aika monet tuntuu tekevän alanvaihtoja yllättäviinkin suuntiin, juuri usein niin että status ja palkka pienenee, joten monen mielestä ilmeisesti unelmatyö tai stressittömämpi työ on siinä vaiheessa tärkeää kuin raha.
Tässä tapauksessa statukseni nousisi reippaasti, mutta tulotaso laskisi. Nykyisessä työssäni olen työpaikallani hierarkiassa alimmalla portaalla ja se tässä vähän korpeaakin, koska koulutusta olisi esimiestehtäviin. Mutta koska saan tästä työstä jo hyvät tulot, ei ole ollut aiemmin tarvetta hakeutua stressaavampiin työtehtäviin pienemmälle palkalle. Nyt vaan osuisi tuo työ kultasuoneen ja pääsisin toteuttamaan itseäni, mutta tuo palkka on kyllä järkyttävän iso miinus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt niin. Ja olen paljon onnellisempi nyt. Saan siis vähemmän rahaa ja teen työtä hiukan oman koulutukseni ja ammattini vierestä mutta olen huomattavasti onnellisempi.
Mulla jää paljon enemmän aikaa ja energiaa tehdä kaikkea muuta kun ajatukset eivät pyöri niissä kuvioissa missä aikaisemmin, enkä ole stressaantunut.
Vaihtaisin ja olen vaihtanut. Brutto putosi ensin noin 700e/kk mutta nyt eroa on enää vajaat 300€. Nettona erotus on about puolet brutosta, eli alkuun 350e/kk ja nyt ehkä 150€/kk.
Stressitasot laski niin että jaksan huomattavasti paremmin ja lisäksi sain pidemmät kesälomat. Ei kaduta, tekisin uudelleen samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa on monta tekijää. Ratkaisevaa on, miten kokee nykyisen työn. Millainen uusi työ olisi oikeasti: onko se aidosti unelmatyö vai vain kuvitelma unelmatyöstä. Onko riskiä, että uusi työ olisi ilmapiiriltään tai sisällöltään nykyistä työtä huonompi.
En osaa sanoa, olen aina ollut töissä omalla alallani ja alan sisällä tuo ei olisi mahdollinen skenaario.
Mutta sen sanon, että ”ihan ok keskipalkan” bruttopalkan pieneneminen 1000 eurolla tuntuu yllättävän vähän nettopalkassa. Progressio kun iskee juuri siinä keskipalkan molemmin puolin aika rajusti. Mitään eläkettä sinä et tuoe 30 vuoden päästä saamaan kuitnkaan, jotn siltäkään kannalta palkalla ei ole väliä. Työmatkan piteneminen olisi haitta sekä elämänlaadun että talouden kannalta jos oma auto pitää olla, mutta ehkä sekin on aika pieni haitta. Näissä allekeskipalkkaisissa hommissa kun yleensä jää vielä työpäivän ja työmatkojenkin jälkeen aikaa ulkoilulle ja liikunnalle.
Tältä pohjalta kannustaisin kokeilemaan sitä omaa alaa. Pääset varmaan nykyisellä kokemuksellasi nykyiselle alallesi takaisin, jos toinen ala ei olekaan kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin säännöllisestä kuukausipalkkaisesta työstä tekemään samaa työtä keikkalaisena. Voin itse päättää minkä verran teen ja missä. Stressaavat asiat jäivät pois koska keikkalaisena en puutu niihin.
Palkkaa tulee tietty vähemmän mutta nytkin olen itse valitsemallani vapaapäivällä. Olen jo siivonnut, pessyt pyykkiä, käynyt pitkällä lenkillä ja haravoinut pientä pihaani. Ja nauttinut vapaasta. Viikonlopuista nauttii enemmän kun kaikki ei kasaannu sinne.
En enää tarvitse rahaa niin paljon joten nautin enemmästä vapaa.ajasta.
Ihmisillä on suomessa niin hyvät palkat että tosi moni voisi pärjätä pienemmällä aivan hyvin. Se on asenne ja priorisointikysymys
Vierailija kirjoitti:
Omassa elämässäni en missään nimessä. Teen työtä josta en pidä, mutta josta tulee todella hyvin rahaa, ja minulle se raha ja kaikki mitä sillä voi tehdä, kompensoi hyvin sen että työ on vähän pakolla tekemistä ja kärvistelyä.
Mutta minulla on sinun tapaukseen se ero, että minulla ei ole mitään unelmatyötä, uskon että mulla ihan kaikki työt olisi vastenmielistä pakkopullaa. Siksi en oikein osaa kuvitellakaan millainen tilanne on, jos on oikeasti joku ala/työ jolla oikasti viihtyisi, ja arvioida onko se tulonmenetyksen arvoista. Keski-iässä aika monet tuntuu tekevän alanvaihtoja yllättäviinkin suuntiin, juuri usein niin että status ja palkka pienenee, joten monen mielestä ilmeisesti unelmatyö tai stressittömämpi työ on siinä vaiheessa tärkeää kuin raha.
Voi olla stessittömämpää, mutta voi olla myös se, että "laskut" on jo maksettu.
Jos on ostanut asunnot, autot ja veneet, niin elintaso ei välttämättä putoa hieman vähäpalkkaisemmasakaan työssä.
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni Formulakuski ja Jääkiekkoilijakin vaihtaa leppoisampiin röihin uran jälkeen.
Esim. Tennikseen ja golffiin ;)
Sinccis
Tuli mieleeni, että onko toi alkupalkka, tai millaiset mahdollisuudet palkalla on tuossa uudessa duunissa nousta?
Mistä tiedät, että on unelmatyö? Voihan se olla kamalan tylsää ja hankalaa, palkkakin pienenee.
Voisin harkita kun asuntolaina on kuitattu pois. Ja toisaalta jos monoa tulee jossain vaiheessa niin varmaan siirryn siinä vaiheessa it puolelta pois. 😁
Onko unelmatyössä mahdollista päästä paremmalle palkalle tai edetä uralla? Mistä tiedät, että se on unelmatyötä ja että työpaikka on pysyvä? Tarkoitan työilmapiiriä, siellä olevia tyyppejä jne. Työhaastattelussa voit esittää isomman palkkatoiveen ja tutkailla, miltä työpaikka tuntuu. Jos pomo ja työkaverit on mukavia, niin pieni palkka ja muut huonot asiat kompensoituu. Veroprogression jälkeen voit jäädä lopulta melkein samoihin palkkoihin kuin nyt, kun pienituloisten verotusta lasketaan.
En todellakaan, varsinkin kun saan tehdä etätöitä ja hoidan päivän työt neljässä tunnissa.
Loppuajan teen ihan omia hommia.
Alue: Aihe vapaa
Mulla tonni vähemmän tekis sinkkuna aika tiukkaa asuntolainan kanssa. Tilapäisesti kävis, mutta ei pysyvästi. Mutta JOS ei olisi rahasta kiinni, siis niin että pakolliset kulut sais katettua uudellakin palkalla ja vapaaehtoisista se sit olis pois, niin vaihtaisin kyllä.