Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten selvittää tällainen parisuhdeongelma? Erimielisyys lasten kasvatuksesta
Olemme aivan samaa mieltä lasten kasvatukseen liittyvistä päämääristä eli siis siitä, että millaista lopputulosta halutaan. Esim. että lapset saa syödä vain vähän karkkia tai että lasten pitää nukkua eikä kukkua yöt (myös vauvana) tai että jos uhmaikäistä kiukuttaa niin kiukuttelu pitää sillä hetkellä yrittää saada loppumaan ja lapsi olemaan vähintään neutraalilla mielellä. Tai että lasten ruutuaika pitää olla rajattua. Tällaisia oltiin keskusteltu ihan ennen lastentekoon ryhtymistäkin, joten luulin, että asiassa ei tule ongelmaa eikä riitaa.
Lasten synnyttyä onkin käynyt ilmi, että olemme täysin eri mieltä keinoista, joilla noihin päämääriin pitäisi päästä. Ja niistä tulee meille koko ajan riitaa.
Esim. että kun lasten pitäisi nukkua yöllä, niin minun mielestä jos lapsi herää kesken yön (ihan vauvanakin, mutta myös isompana), niin siinä pimeässä häntä rauhotellaan ja yritetään saada itsestään nukahtamaan uudelleen. Ja minun mielestä toinen meistä voi tämän tehdä ja toinen yrittää jatkaa unia. Miehen mielestä taas pitää heti lapsen (tai vauvan) herättyä laittaa kaikki valot päälle, jotta voidaan selvittää mikä on lapsella/vauvalla hätänä ja sitten meidän yhdessä pitää siinä valosassa keskustella että mikä on vialla ja yrittää keksiä toimenpiteitä asioiden korjaamiseksi (esim. etsiä uusi pehmolelu kaapista, jos vanhat ei kelvannutkaan tai viedä vauva kylpyhuoneeseen vaihtamaan vaippa jos se yksi pissa siellä vaipassa estää unen tms). Tai tuo uhmaikäinen kiukuttelee. Minun mielestä aikuisen pitää auttaa lasta oppimaan rauhoittumaan itse ottamalla vaikka syliin ja lohduttamalla tms. Miehen mielestä taas kiukuttelijalle pitää iskeä tabletilta videot käteen, jotta huuto loppuu. Tai tuo rajattu ruutuaika: Minun mielestä jotain päätetään ja siitä pidetään kiinni. Miehen mielestä taas jos lapsi alkaa itkemään niin lapsen voi aina rauhoittaa videoilla vaikka ruutuaika olisi kuinka täynnä jo siltä päivältä.
Toimimme siis käytännössä ihan eri suuntiin näissä tilanteissa vaikka päämäärä on sama. Kun näistä keinoista puhutaan niin tulee vain riita, koska miehen mielestä hän ei koskaan saa päättää niitä keinoja. Mutta mies ei koskaan ole lukenut yhtään kasvatusopasta tai edes yhtä nettisivua mistään näistä unikouluista tai uhmaikäisen kiukun kanssa toimimisesta eikä kertaakaan ollut neuvolassa mukana. Miehen keinot on asioita mitä hän keksii päästään. Minä taas olen lukenut näistä aiheista vaikka kuinka monta opaskirjaa ja minun keinot on asioita joita ammattilaiset kirjoittaa niissä kirjoitta tai neuvolassa käskee minua tekemään.
Miten selvittää tällainen parisuhdeongelma?
Kommentit (185)
Lasta varmaan rauhoittaa kun hän saa keskittyä jonkin rauhoittavaan mutta samalla uteliaisuutta herättävään toimintaan. Ihmetellä. Lapsihan aistii maailmaa objetein ja miten rauallista objetien liikkuvuus on niin fokusoituu siihen. Liika nopeat liikkeet saa lapsen rasittuneeksi ja itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tiedät, että vauva tarvitsee öisin vielä ruokaa, vai huudatatko nälkää pienellä vauvalla keskellä yötä?
Vauvamme on 11 kk enkä enää imetä yöllä. Enkä huudata vauvaa muutenkaan. Silloin kun vielä imetin öisin, niin otin vain vauvan pimeässä viereeni, imetin siinä pimeässä ja siirsin vauvan takaisin omaan sänkyynsä unisena. Miehen mielestä taas jos vauva heräsi siis ihan pikkuvauvana itkemään, niin piti laittaa kaikki valot täysille päälle ja selvittää kaikki mahdolliset asiat mikä hänellä voisi olla vialla. Minun mielestä taas piti vain pimeässä ottaa viereen ja laittaa tissi suuhun niin siihen se sitten rauhoittui. Ap
No sitten, luulin että tarkoitit pientä, muutaman kuukauden ikäistä vauvaa ja särähti korvaan tuo, että hyssytellään hiljaiseksi. Mutta tosiaan jos tuon ikäinen on eikä enää tarvitse öisin ruokaa, sitten hyssyttely on ihan hyvä.
Joo osittain minun vika myös, kun en kaikkia yksityiskohtia kirjoittanut aloitukseen, ettei siitä tulisi liian pitkä teksti. Helposti siitä varmasti käsitti jotain väärin! Ap
Ja jos mies valittaa että hän ei saa päättää mistään vaikka on isä, niin kokeile analogiaa:
(Tässä oletetaan, että teillä on yhteinen auto ja mies osaa huoltaa autoa ja sinä et, sorry stereotyyppisyys)
"Kuvittele, että auton moottoriin tulee vika. Sinä haluat korjata sen tavalla, joka perustuu siihen mitä olet oppinut moottoreista. Minä tulen väliin ja vaadin, että auto korjataan tavalla X ja Y, jotka TUNTUU minusta oikeilta, vaikka en ole ikinä vaivautunut perehtymään auton huoltoon millään tavalla. Sinä sanot että ei, sen perusteella mitä minä tiedän, moottori ei korjaannu tuolla vaan menee pahemmin rikki. Minä siihen, että mutta mutta miksi minä en saa päättää yhteisen auton huollosta? Ei ole reilua!!!
...paitsi että on. Koska sinä olet vaivautunut selvittämään, mikä toimii, ja minä en."
Vierailija kirjoitti:
Lasta varmaan rauhoittaa kun hän saa keskittyä jonkin rauhoittavaan mutta samalla uteliaisuutta herättävään toimintaan. Ihmetellä. Lapsihan aistii maailmaa objetein ja miten rauallista objetien liikkuvuus on niin fokusoituu siihen. Liika nopeat liikkeet saa lapsen rasittuneeksi ja itkemään.
Miten tämä liittyy tähän meidän parisuhdeongelmaan? Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja jos mies valittaa että hän ei saa päättää mistään vaikka on isä, niin kokeile analogiaa:
(Tässä oletetaan, että teillä on yhteinen auto ja mies osaa huoltaa autoa ja sinä et, sorry stereotyyppisyys)"Kuvittele, että auton moottoriin tulee vika. Sinä haluat korjata sen tavalla, joka perustuu siihen mitä olet oppinut moottoreista. Minä tulen väliin ja vaadin, että auto korjataan tavalla X ja Y, jotka TUNTUU minusta oikeilta, vaikka en ole ikinä vaivautunut perehtymään auton huoltoon millään tavalla. Sinä sanot että ei, sen perusteella mitä minä tiedän, moottori ei korjaannu tuolla vaan menee pahemmin rikki. Minä siihen, että mutta mutta miksi minä en saa päättää yhteisen auton huollosta? Ei ole reilua!!!
...paitsi että on. Koska sinä olet vaivautunut selvittämään, mikä toimii, ja minä en."
Voin kokeilla tuota! Mutta meillä tämä on mennyt niin pitkälle, että mies sanoo, että estän häntä olemasta hänen omalla tavalla isä. Ja se on vähän pahempi väite kuin sanoisin tuossa esimerkissä, että estät minua olemasta minun omalla tavalla autonomistaja. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko joku asia missä mies saa jotain päättää?
Vierailija kirjoitti:
No onko joku asia missä mies saa jotain päättää?
On ollut useampikin sellainen, missä olen antanut hänen päättää, vaikka kaikissa kirjoissa ja neuvolassa on ohjeistettu toisin. Mutta siis asioita, joista mielestäni ei niin haittaa ole, että mies on saanut ne päättää toisin kuin kaikki ohjeistaa. Mutta niitä hän ei muista vaan juuttuu riitelemään kanssani niistä muista asioista. Ja kun muistutan niistä niin olen kuulemma rasittava jankkaaja. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi kuulostaa ihan minun kaveriltani. Meillä on ollut aikamoisia riitoja ja niihin liittyy samanlaista käytöstä kuin sinä kuvailet. Olenkin saanut kuulla, miten on ärsyttävää, kun minä mielestäni tiedän aina kaiken. Mutta kyse on juuri tuollaisesta tilanteesta, että minä oikeasti tiedän huomattavasti enemmän kuin kaverini (tyyliin olen lääkäri, ja kaveri pohtii vaivojaan). Silti kaverini loukkaantuu, kun kerron oman näkemykseni. Hän kiukuttelee ja pitää puhumattomia kausia, kun häntä ärsyttää.
En ole keksinyt mitä minun pitäisi tehdä ja miten hänen kanssaan olla. Pitäisikö minun esittää kuin en ymmärtäisi mistään mitään. Se tosin tuntuu minusta jopa vastuuttomalta ja välittämisen puutteelta, jos salaan häneltä näkemykseni ja tietoni. Mutta ainakaan en sitten tulisi tyrkyttäneeksi näkemystäni ja tietojani.
Asiaan voi liittyä se, että olen ammatiltani opettaja ja siksikin lukenut paljon noita oppaita. Ja miestä ehkä ärsyttää, että minulla on lapsiasiaan erilaiset lähtökohdat ja että vaikka hän lukisi yhden oppaan niin minä silti olen lukenut 50 opasta enemmän. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai näissä ratkaise perusteluiden hyvyys vaan se mikä oikeasti toimii. Kokeilkaa vuorotellen molempien tyylejä vaikka pari päivää ja katsokaa kumpi tuottaa paremman lopputuloksen.
Siinä on vaan se, että ei yksikään asiantuntija eikä yksikään vauvaa hoitanut ihminen pidä hyvänä ideana räväyttää valoja päälle keskellä yötä ja alkaa tutkia onko tutti hävinnyt. (Tms) Valot laitetaan päälle sitten jos vauva ei millään rauhoitu pimeässä tehtyihin rauhoittelutoimiin. Tämä on yksi niistä asioista, joista asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä. Minkä ap:n mies tietäisi, jos hän olisi lukenut edes sen synnäriltä saatavan pikku vihkosen yhden aukeaman.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kuulostaa ihan minun kaveriltani. Meillä on ollut aikamoisia riitoja ja niihin liittyy samanlaista käytöstä kuin sinä kuvailet. Olenkin saanut kuulla, miten on ärsyttävää, kun minä mielestäni tiedän aina kaiken. Mutta kyse on juuri tuollaisesta tilanteesta, että minä oikeasti tiedän huomattavasti enemmän kuin kaverini (tyyliin olen lääkäri, ja kaveri pohtii vaivojaan). Silti kaverini loukkaantuu, kun kerron oman näkemykseni. Hän kiukuttelee ja pitää puhumattomia kausia, kun häntä ärsyttää.
En ole keksinyt mitä minun pitäisi tehdä ja miten hänen kanssaan olla. Pitäisikö minun esittää kuin en ymmärtäisi mistään mitään. Se tosin tuntuu minusta jopa vastuuttomalta ja välittämisen puutteelta, jos salaan häneltä näkemykseni ja tietoni. Mutta ainakaan en sitten tulisi tyrkyttäneeksi näkemystäni ja tietojani.
Joo tuollaista se on. Että toinen kai ihan oikeasti jotenkin loukkaantuukin siinä, kun minä (sinä) tiedän (tiedät) paremmin asian. Mutta kun kyseessä on oma lapsi, ja itse ihan oikeasti tietää jonkun asian paljon paremmin, niin ei sitä omaa lasta voi siihen sitten uhrata että toimisi itse vastoin sitä omaa oikeaa tietoa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko joku asia missä mies saa jotain päättää?
On ollut useampikin sellainen, missä olen antanut hänen päättää, vaikka kaikissa kirjoissa ja neuvolassa on ohjeistettu toisin. Mutta siis asioita, joista mielestäni ei niin haittaa ole, että mies on saanut ne päättää toisin kuin kaikki ohjeistaa. Mutta niitä hän ei muista vaan juuttuu riitelemään kanssani niistä muista asioista. Ja kun muistutan niistä niin olen kuulemma rasittava jankkaaja. Ap
Ihan turha on riidellä noista, jos asiat eivät kuitenkaan muutu miksikään. Aikuisten pitäisi pystyä joustamaan hyvässä hengessä.
Mitä jos mies saisi enemmän vastuuta hoitaa ne tilanteet omalla tavallaan? Tulkitsinko oikein, että mies ei pääse kokeilemaan, miten hänen tapansa toimii.
Olisiko mahdollista vaikka sinun lähteä 1-2 yöksi pois niin, että mies saisi ihan yksin ottaa välillä vastuun?
Entä voisiko asiasta puhua jonkun kolmannen osapuolen kanssa, sellaisen, josta mies kokisi, että ei ole sinun puolellasi vaan että hän saa keksiä omat ratkaisunsa. Vaikka oletkin oikeassa, ei ole hyvä, että mies kokee olevansa alakynnessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai näissä ratkaise perusteluiden hyvyys vaan se mikä oikeasti toimii. Kokeilkaa vuorotellen molempien tyylejä vaikka pari päivää ja katsokaa kumpi tuottaa paremman lopputuloksen.
Siinä on vaan se, että ei yksikään asiantuntija eikä yksikään vauvaa hoitanut ihminen pidä hyvänä ideana räväyttää valoja päälle keskellä yötä ja alkaa tutkia onko tutti hävinnyt. (Tms) Valot laitetaan päälle sitten jos vauva ei millään rauhoitu pimeässä tehtyihin rauhoittelutoimiin. Tämä on yksi niistä asioista, joista asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä. Minkä ap:n mies tietäisi, jos hän olisi lukenut edes sen synnäriltä saatavan pikku vihkosen yhden aukeaman.
Tämä tieto on tosiaan hyvin helposti saatavilla kaikista vauvan uni -pikkuohjelapuistakin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos mies valittaa että hän ei saa päättää mistään vaikka on isä, niin kokeile analogiaa:
(Tässä oletetaan, että teillä on yhteinen auto ja mies osaa huoltaa autoa ja sinä et, sorry stereotyyppisyys)"Kuvittele, että auton moottoriin tulee vika. Sinä haluat korjata sen tavalla, joka perustuu siihen mitä olet oppinut moottoreista. Minä tulen väliin ja vaadin, että auto korjataan tavalla X ja Y, jotka TUNTUU minusta oikeilta, vaikka en ole ikinä vaivautunut perehtymään auton huoltoon millään tavalla. Sinä sanot että ei, sen perusteella mitä minä tiedän, moottori ei korjaannu tuolla vaan menee pahemmin rikki. Minä siihen, että mutta mutta miksi minä en saa päättää yhteisen auton huollosta? Ei ole reilua!!!
...paitsi että on. Koska sinä olet vaivautunut selvittämään, mikä toimii, ja minä en."
Voin kokeilla tuota! Mutta meillä tämä on mennyt niin pitkälle, että mies sanoo, että estän häntä olemasta hänen omalla tavalla isä. Ja se on vähän pahempi väite kuin sanoisin tuossa esimerkissä, että estät minua olemasta minun omalla tavalla autonomistaja. Ap
Voi luoja mikä narisija (mies siis).
Mä ottaisin sinuna ehkä hieman aggressiivisen asenteen. Sanoisin, että minua loukkaa tuo, ettet arvosta tippaakaan sitä isoa työtä mitä mä olen tehnyt että meidän lapsi saisi parhaan mahdollisen hoivan. Se, että sä kuvittelet tietäväsi yhtä hyvin kuin minä ilman mitään vaivannäköä on törkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos mies valittaa että hän ei saa päättää mistään vaikka on isä, niin kokeile analogiaa:
(Tässä oletetaan, että teillä on yhteinen auto ja mies osaa huoltaa autoa ja sinä et, sorry stereotyyppisyys)"Kuvittele, että auton moottoriin tulee vika. Sinä haluat korjata sen tavalla, joka perustuu siihen mitä olet oppinut moottoreista. Minä tulen väliin ja vaadin, että auto korjataan tavalla X ja Y, jotka TUNTUU minusta oikeilta, vaikka en ole ikinä vaivautunut perehtymään auton huoltoon millään tavalla. Sinä sanot että ei, sen perusteella mitä minä tiedän, moottori ei korjaannu tuolla vaan menee pahemmin rikki. Minä siihen, että mutta mutta miksi minä en saa päättää yhteisen auton huollosta? Ei ole reilua!!!
...paitsi että on. Koska sinä olet vaivautunut selvittämään, mikä toimii, ja minä en."
Voin kokeilla tuota! Mutta meillä tämä on mennyt niin pitkälle, että mies sanoo, että estän häntä olemasta hänen omalla tavalla isä. Ja se on vähän pahempi väite kuin sanoisin tuossa esimerkissä, että estät minua olemasta minun omalla tavalla autonomistaja. Ap
Sinun tehtäväsi on estää häntä olemasta lasta vahingoittava isä. Ei isä tietenkään halua olla lasta vahingoittava. Mutta kun sinä huomaat sellaista käytöstä, jota isä tietenkin vain vahingossa ja tietämättömyyttään tekee, niin sinun tehtäväsi on ohjata isää toimintaan, joka on lapselle hyväksi, ei vahingoksi.
Ei kyse ole isyydestä ja tavasta olla isä. Vaan kyse on lapsen hyvästä kohtelusta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos mies saisi enemmän vastuuta hoitaa ne tilanteet omalla tavallaan? Tulkitsinko oikein, että mies ei pääse kokeilemaan, miten hänen tapansa toimii.
Olisiko mahdollista vaikka sinun lähteä 1-2 yöksi pois niin, että mies saisi ihan yksin ottaa välillä vastuun?
Entä voisiko asiasta puhua jonkun kolmannen osapuolen kanssa, sellaisen, josta mies kokisi, että ei ole sinun puolellasi vaan että hän saa keksiä omat ratkaisunsa. Vaikka oletkin oikeassa, ei ole hyvä, että mies kokee olevansa alakynnessä.
Mies ei suostu mukaan sinne neuvolaan vaikka olen monta kertaa sanonut että tule niin ne sanoo siellä miten asiat on. Ja mies ei siis halua olla yksin lasten kanssa ja hoitaa asioita omalla tavallaan vaan haluaa että hoidamme ne yhdessä hänen tavalla tai sitten minä hoidan ne hänen tavalla.
Miten minä voin saada miehen pois alakynnestä, kun hän nyt on väärässä ja minä oikeassa? Siksi olen niitä oppaita hänelle antanut, että hän voisi alkaa olemaan oikeassa kun lukee ne ja sitten ei olisi enää alakynnessä. Mutta kun ei lue. Ei sivuakaan. Varmaan vain ärsyttääkseen minua. Ap
Onko jotakin aihealuetta, josta mies tietää huomattavasti enemmän ja sinä vähemmän, jotta voisit havainnollistaa hänelle, miltä tuo hänen käytöksensä tuntuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos mies valittaa että hän ei saa päättää mistään vaikka on isä, niin kokeile analogiaa:
(Tässä oletetaan, että teillä on yhteinen auto ja mies osaa huoltaa autoa ja sinä et, sorry stereotyyppisyys)"Kuvittele, että auton moottoriin tulee vika. Sinä haluat korjata sen tavalla, joka perustuu siihen mitä olet oppinut moottoreista. Minä tulen väliin ja vaadin, että auto korjataan tavalla X ja Y, jotka TUNTUU minusta oikeilta, vaikka en ole ikinä vaivautunut perehtymään auton huoltoon millään tavalla. Sinä sanot että ei, sen perusteella mitä minä tiedän, moottori ei korjaannu tuolla vaan menee pahemmin rikki. Minä siihen, että mutta mutta miksi minä en saa päättää yhteisen auton huollosta? Ei ole reilua!!!
...paitsi että on. Koska sinä olet vaivautunut selvittämään, mikä toimii, ja minä en."
Voin kokeilla tuota! Mutta meillä tämä on mennyt niin pitkälle, että mies sanoo, että estän häntä olemasta hänen omalla tavalla isä. Ja se on vähän pahempi väite kuin sanoisin tuossa esimerkissä, että estät minua olemasta minun omalla tavalla autonomistaja. Ap
Voi luoja mikä narisija (mies siis).
Mä ottaisin sinuna ehkä hieman aggressiivisen asenteen. Sanoisin, että minua loukkaa tuo, ettet arvosta tippaakaan sitä isoa työtä mitä mä olen tehnyt että meidän lapsi saisi parhaan mahdollisen hoivan. Se, että sä kuvittelet tietäväsi yhtä hyvin kuin minä ilman mitään vaivannäköä on törkeää.
Kiitos kokeilen tuota! Ap
Alue: Aihe vapaa
No sitten, luulin että tarkoitit pientä, muutaman kuukauden ikäistä vauvaa ja särähti korvaan tuo, että hyssytellään hiljaiseksi. Mutta tosiaan jos tuon ikäinen on eikä enää tarvitse öisin ruokaa, sitten hyssyttely on ihan hyvä.