Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko ihan oikeasti lopettaa tota vähättelyä ja oikeasti avata silmät? Pahaolo on suuri.
17.09.2019 |
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006240728.html
Minä 28 vuotianaa jäin taas työttömänä, määräaikainen on loppunut, tänään joudun taas hakemaan Kelalta ja liitolta tukea. Olin erinomainen työntekijä mutta kun rahat "loppunut" ja johto päätti ettei enää palkata ketään. Olen nähnyt tätä "taantuma", "säästö", "YT" sirkusta jo siitä lähtien kun olin ensimmäisessä työpaikassa jo 15 vuotiaana. Olen AINA ollut töissä ja saanut sitä helpolla silti tässä kierteessä ihan jatkuvasti.
Onko tämä jotenkin minun vikani että jotkut ovat muuttaneet maailman niin että tavalliset ihmismassat joutuvat lopullisesti uuvuttaa ittensä, suorittaa, oppia uutta ja uudistautua jatkuvasti?
Ymmärtääkö kukaan minkalaista selviytymistä tämä on? Minulla on laaja kaveri ja perhe piiri, olen verkostoitunut, kaikki ahkeria ja toimeentulevia ihmisiä. Epätoivo on suuri, taustasta huolimatta olemme kaikki samassa veneessä. Vuosittain saa kuulla kuinka joku on pettynyt "...minä kun luulin että tällä koulutuksella olisin päässyt tohon mutta kun säästöt iski..."
Tämä alkaa olemaan jo niin suuri pelleily ja se mitä eniten raivostuttaa on että ihmiset syyttävät toisensa laiskuudesta, minä en kerta kaikkiaan ymmärrä miksi ihmiset eivät nouse kapinoimaan ja lopettamaan tätä jatkuva painajaista!
Tiesittekö että meissä 30 vuotiaissa on ihan normaalia että vitsaillaan itsemurhasta ja hirttäytymisestä? Paineet ovat työelämässä niin kovia että mielenterveys on todellakin koetuksella, ihan sama missä olet töissä.
Kokoajan jotain säätöä jossain.
Kommentit (52)
Kakkahattutäti kirjoitti:
Mietin välillä, onko syynä Suomessa harjoitettu koulutuspolitiikka, jossa on jo pitkään ollut ajatuksena korkeakouluttaa suurin osa suomalaisista vaikka väkisin.
Seurauksena on loppuun palaneita ihmisiä, jotka joutuvat koko ajan työskentelemään voimavarojensa ja kykyjensä ylärajoilla.
Ja toinen ongelma on sitten vielä se, että kaikille valmistuneille ei riitä asiantuntija-aloilla työpaikkoja. Kilpailu on siis todella kovaa.
Järkevintä olisi palauttaa akateemiset opiskelupaikat niille todella lahjakkaille opiskelijoille, joilla on oikeasti kykyä pärjätä niissä töissä. Eli tietyillä aloilla vähentää opiskelupaikkoja reilusti.
Ja sitten kunnianpalautus ihan normiduuneille. Esim. rakennusalalla on hirveä työvoimapula. Mutta eihän ne työt suomalaisille kelpaa. Rakennusfirmat rekrytoivat suoraan Virosta, kun suomalaiset ovat mieluummin työttömänä kortistossa.
Terkkuja vaan sinne Rinteen hallitukselle: Please, älkä toteuttako niitä koulutustavoitteita! Lisätkää ne koulutusresurssit sinne amiksen puolelle, siellä ne tulevaisuuden työpaikat on.
Erittäin hyvä kommentti! Olen itse akateeminen ja työura on ollut kivikkoinen tai oikeastaan olematon. Poikani hakeutui peruskoulun jälkeen opiskelemaan kuljetusalaa ja sitähän nyt sitten taivastellaan, kun ei valkolakkia tule. Voisin itse heitellä voltteja riemusta! Minusta on suoraan sanoen suuri k*setus, että koko ajan pitäisi opiskella vain korkeammalle. Onhan se tietysti koulujen ja opettajien etu. Mutta aina kun puhutaan työvoimapulasta, ei puhuta siitä, että kiivaasti kaivataan historioitsijoita tai hallintotieteiden maistereita, vaan kyllä se puhe on aina jostain levyseppähitsaajista tai hoitajista. Kaikki kunnia yliopisto-opinnoille, mutta järkevintä olisi panostaa myös siihen "alempaan" koulutukseen.
Tässä on jotenkin sellainen suuri aivopesu ollut, että ihmiset olettavat nyt sinänsä ymmärrettävästi, että kun he ovat hiki hatussa opiskelleet suositusten mukaan korkealle, jonkun mystisen tahon pitäisi tarjota heille töitä. Eivät firmat hyväntekeväisyyttä harjoita eli monesti potkujen vaihtoehto on koko puljun nurinmeno. Näitä asioita pitäisi miettiä jo silloin, kun tehdään päätöstä, mille alalle hakeutuu. Sen sijaan ihmisiä yllytetään opiskelemaan vain jotain ja mielellään vielä jotain tosi eksoottista, että kyllä se siitä sitten jotenkin suttaantuu. Mutta kun ei vaan aina suttaannu, sitä omaa järkeä pitää käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt sinulla on vanhentunutta tietoa, ei virolaiset raksamiehet ole kelvanneet enää vuosiin, saati suomalaiset, kun Virossa hinnat ovat nousseet, eikä enää pärjää 5€ tuntipalkalla, vaan vaativat kohtuullisen tuntipalkan.
Nyt raksalle miehet tulee Puolasta, Unkarista, joille voi maksaa 3€/h ja asuvat työmaakopeissa ja tekevät 60h työviikkoa.
Se siitä rakennusalan hirveästä rakennuspulasta.
Onko tää vain jotain suomalaisten uskomaa propagandaa, että tällaista tapahtuisi paljonkin?
Jos joku oikeasti tekisi tuollaista duunia 3€/h palkalla ja asuisi jossain työmaakopissa, niin tuohan jo täyttäisi ihmiskaupan tunnusmerkit. Ei tuollainen ole laillista toimintaa. Meillä on kuitenkin Suomessa laki, joka työntekijöitä tuollaiselta hyväksikäytöltä suojelee. Jos tiedät tällaisia tapauksia niin kerro ihmeessä tietosi poliisille.
Ihmisillä on ihmeellisiä ennakkoluuloja ns. kunnon töitä kohtaan. Jos joku haluaisi mennä ihan normiduunariksi, niin aletaan heti pelottelemaan tällaisella. Että koko ala on muka jotain hyväksikäyttöä ja riistoa ja eihän sinne kukaan edes pääse töihin. Ihan posketonta. Toivottavasti kukaan rakennusalaan liittyvää ammattia harkitseva nuori ei usko tällaisia horinoita.
Mä tunnen todella paljon rakennusalan ihmisä (faija kun on sen alan duunari ollut koko ikänsä) ja voin sanoa, että kyllä siellä on Ay-liike jyrännyt siihen malliin, että jengi todellakin tuntee oikeutensa. Asiansa osaavasta porukasta on pulaa ja työllistyminen hyvää.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Mietin välillä, onko syynä Suomessa harjoitettu koulutuspolitiikka, jossa on jo pitkään ollut ajatuksena korkeakouluttaa suurin osa suomalaisista vaikka väkisin.
Seurauksena on loppuun palaneita ihmisiä, jotka joutuvat koko ajan työskentelemään voimavarojensa ja kykyjensä ylärajoilla.
Ja toinen ongelma on sitten vielä se, että kaikille valmistuneille ei riitä asiantuntija-aloilla työpaikkoja. Kilpailu on siis todella kovaa.
Järkevintä olisi palauttaa akateemiset opiskelupaikat niille todella lahjakkaille opiskelijoille, joilla on oikeasti kykyä pärjätä niissä töissä. Eli tietyillä aloilla vähentää opiskelupaikkoja reilusti.
Ja sitten kunnianpalautus ihan normiduuneille. Esim. rakennusalalla on hirveä työvoimapula. Mutta eihän ne työt suomalaisille kelpaa. Rakennusfirmat rekrytoivat suoraan Virosta, kun suomalaiset ovat mieluummin työttömänä kortistossa.
Terkkuja vaan sinne Rinteen hallitukselle: Please, älkä toteuttako niitä koulutustavoitteita! Lisätkää ne koulutusresurssit sinne amiksen puolelle, siellä ne tulevaisuuden työpaikat on.
Erittäin hyvä kommentti! Olen itse akateeminen ja työura on ollut kivikkoinen tai oikeastaan olematon. Poikani hakeutui peruskoulun jälkeen opiskelemaan kuljetusalaa ja sitähän nyt sitten taivastellaan, kun ei valkolakkia tule. Voisin itse heitellä voltteja riemusta! Minusta on suoraan sanoen suuri k*setus, että koko ajan pitäisi opiskella vain korkeammalle. Onhan se tietysti koulujen ja opettajien etu. Mutta aina kun puhutaan työvoimapulasta, ei puhuta siitä, että kiivaasti kaivataan historioitsijoita tai hallintotieteiden maistereita, vaan kyllä se puhe on aina jostain levyseppähitsaajista tai hoitajista. Kaikki kunnia yliopisto-opinnoille, mutta järkevintä olisi panostaa myös siihen "alempaan" koulutukseen.
Tässä on jotenkin sellainen suuri aivopesu ollut, että ihmiset olettavat nyt sinänsä ymmärrettävästi, että kun he ovat hiki hatussa opiskelleet suositusten mukaan korkealle, jonkun mystisen tahon pitäisi tarjota heille töitä. Eivät firmat hyväntekeväisyyttä harjoita eli monesti potkujen vaihtoehto on koko puljun nurinmeno. Näitä asioita pitäisi miettiä jo silloin, kun tehdään päätöstä, mille alalle hakeutuu. Sen sijaan ihmisiä yllytetään opiskelemaan vain jotain ja mielellään vielä jotain tosi eksoottista, että kyllä se siitä sitten jotenkin suttaantuu. Mutta kun ei vaan aina suttaannu, sitä omaa järkeä pitää käyttää.
Mä ohjeistin nuoreni hakemaan ammattikorkeakouluhin. Lähempänä realistisia mahdollisuuksia saada työpaikka ja niinhän siinä kävi, että kumpikin on nyt töissä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on jotenkin sellainen suuri aivopesu ollut, että ihmiset olettavat nyt sinänsä ymmärrettävästi, että kun he ovat hiki hatussa opiskelleet suositusten mukaan korkealle, jonkun mystisen tahon pitäisi tarjota heille töitä. Eivät firmat hyväntekeväisyyttä harjoita eli monesti potkujen vaihtoehto on koko puljun nurinmeno. Näitä asioita pitäisi miettiä jo silloin, kun tehdään päätöstä, mille alalle hakeutuu. Sen sijaan ihmisiä yllytetään opiskelemaan vain jotain ja mielellään vielä jotain tosi eksoottista, että kyllä se siitä sitten jotenkin suttaantuu. Mutta kun ei vaan aina suttaannu, sitä omaa järkeä pitää käyttää.
Asia on juuri näin kuten sä kirjoitit. Tämä on niin ytimessä.
Erityisen räikeää tämä on taidealoilla ja humanistisilla aloilla. Ihmiset opiskelevat korkein odotuksin, jopa lainaa ottaen, johonkin ihan höpönlöpöön joka ei ikinä työllistä. Eräs tuttu kaverin likka esimerkiksi. Ikuinen opiskelija, joka valmistui noin kolmekymppisenä tanssitaiteen maisteriksi.
Tekee nykyään pätkiä ja sijaisuuksia jonkun lastenkerhon vetäjänä. On kuulemma rankkaa ja vaikeaa, kun ei saa alaa vastaavaa työtä! Jep jep. No ihanko totta...
Fiksu likka menee mun mielestä ihan hukkaan.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Olen itse myös vähän yli 30 -vuotias, mutten tunnista ollenkaan tuollaista. Harva omassa kaveripiirissä on edes määräaikaisessa työsuhteessa ja käytännössä kukaan ei ole pitkiä aikoja ollut työtön. Kukaan ei myöskään millään itsemurhilla vitsaile, vaan pääosin on tyytyväisiä elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkkojen pitäisi laskea vastaamaan työn kysyntää. Näillä hinnoilla yritysten ei ole kannattavaa työllistää kaikkia, varsinkaan heitä joiden työkyky alentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tota noin. Ei elämä tuohon lopu.
Mä olen ollut pätkätyö-työttömyyskierteessä koko aikuisikäni eli noin 25 vuotta. Nyt olen taas työttömänä enkä usko enää työllistyväni.
Sama homma että en ole ikinä ollut vakitöissä. Ensimmäiseen ammattiini valmistuin 1991, kukaan ei palkannut silloin. Sieltä ysäriltä asti pätkiä ja työttömyyttä. Uusi ammatti ja joksikin aikaa töitä kunnes 2009 alkoi taas pidempi työttömyys. Pisin työsopimus oli vuoden mittainen. Hermot on menneet riekaleiksi jo ajat sitten. Käyn välillä orjailemassa 9 e jos ihan pakko. En enää usko saavani oikeita töitä. Liian vanhakin, melkein 50.
Miten ne opiskelukaverisi, jotka tuolloin valmistuivat myös? Kaikki työttöminä tai pätkätöissä? Vai olisko ehkä niin, että suurikin osa on ihan vakituisissa töissä ja ollut jo pitkään? Onko vika vain yhteiskunnassa ja työnanatajissa, vai voisiko osa viasta olla myös sinussa, jos et missään vaiheessa ole onnistunut työllistymään vakituisesti - et edes nousukausien aikana?
Samaa mieltä. Vertailun vuoksi: olen saman ikäinen kuin tuo pitkäaikaistyötö. Valmistuin ammattiini, akateemiseen sellaiseen, -94. Ensimmäiset vuodet menivät ihan OK palkatuissa töissä, ja lopulta kokemuksen kartuttua riittävästi siirryin tekemään samaa työtä itsenäisenä yrittäjänä. Tulot ovat olleet jo n. 15 vuotta koko ajan yli 100k€/v ja viimeiset 10 vuotta n. 400k€/v. Olemme eläneet ko. pitkäaikaistyöttömän kanssa täsmälleen samaan aikaan täsmälleen samassa maassa, täsmälleen samojen opinto- ym. tukien ja etuisuuksien ja - huom! - täsmälleen samalla tavoin ilmaiseen tai lähes ilmaiseen koulutukseen oikeutettuina. Kultalusikkaa en ole saanut, ellei sellaiseksi lasketa lapsuudenperheestä saatua lukemis- ja koulutusmyönteistä asennetta, ja alkupääomani aloittaessa on ollut 0 euroa. Onko vika ja syypää ko. pitkäaikaistyöttömän tilanteeseen yhteiskunnassa vai jossain muussa?
Kai ymmärrät että kaikki eivät voi menestyä, koska kakku ei ole loppumaton.
Jos kaikki olisi yhtä tarmokkaita ja peräänantamattomia kuin sinä, se johtaisi vain armottoman kovaan kilpailuun, jossa sinun panoksesi eivät välttämättä olisi riittäneet nykyisenlaiseen lopputulokseen.
Olenkin aina sanonut, että menestyjän kannattaisi olla hiljaa tyytyväinen, eikä ainakaan alkaa piiskata heikompiaan, kuten sinä juuri teet.
Yleensä menestytään leipomalla sitä rajallista kakkua isommaksi. Yhden menestys ei ole toisilta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tota noin. Ei elämä tuohon lopu.
Mä olen ollut pätkätyö-työttömyyskierteessä koko aikuisikäni eli noin 25 vuotta. Nyt olen taas työttömänä enkä usko enää työllistyväni.
Sama homma että en ole ikinä ollut vakitöissä. Ensimmäiseen ammattiini valmistuin 1991, kukaan ei palkannut silloin. Sieltä ysäriltä asti pätkiä ja työttömyyttä. Uusi ammatti ja joksikin aikaa töitä kunnes 2009 alkoi taas pidempi työttömyys. Pisin työsopimus oli vuoden mittainen. Hermot on menneet riekaleiksi jo ajat sitten. Käyn välillä orjailemassa 9 e jos ihan pakko. En enää usko saavani oikeita töitä. Liian vanhakin, melkein 50.
Miten ne opiskelukaverisi, jotka tuolloin valmistuivat myös? Kaikki työttöminä tai pätkätöissä? Vai olisko ehkä niin, että suurikin osa on ihan vakituisissa töissä ja ollut jo pitkään? Onko vika vain yhteiskunnassa ja työnanatajissa, vai voisiko osa viasta olla myös sinussa, jos et missään vaiheessa ole onnistunut työllistymään vakituisesti - et edes nousukausien aikana?
Mun tutuissa tota ikäluokkaa on noin puolet ollu koko ajan työssä, puolet pätkätöissä. Lähinnä riippuu siitä, mihin firmaan pääs aluks töihin (eli pysyikö firma pystyssä) ja missä vaiheessa on tehny lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Avata oppisopimuspaikkoja enemmän, ja järjestää ohjausta nuorille, joiden on vaikea valmistua. Lisää henkilökohtaista ohjausta ja sitä, että näytetään asiat kädestä pitäen.
Niin pitäisi. Itse halusin opiskella taloushallintoa. Olen jo merkonomi mutta toiselta suuntautumisalalta, joten en voi opiskella sitä tutkintoa. Oppisopimuksen ei oteta koska alasta pitäisi olla parin vuoden työkokemus. Miten saan työkokemusta, kun ei oteta töihin ilman tutkintoa, jota en saa ilman työkokemusta?
Olkoot.
Häh? mä olen toimistopalveluiden ja tietojenhallinnan merkonomi ja hankin jatkokoulutkseksi taloushallinnon ammattitutkinnon kirjanpitäjän osaamisalalla, eikä kukaan kysellyt "väärän" suuntautumisalan perään.
Oppisopimuskoulutuksessakin voi olla ihan teoriaopetustakin koulun puolesta, eikä osaamistaan edes tarvitse näyttää töillä vaan harjoitustehtävillä, joihin ei ohjaajan tarvitse millään tavalla puuttua. Ihan samalla tavalla kuin nekin, jotka koulussa samaa asiaa opiskelee.
Oppisopimuskoulutuksessa on nimenomaan tarkoitus, että asioita opitaan työpaikalla työtä tehdessä eikä kirjoista lukemalla. Näillä opiskelijoilla ei ole samalla tavalla oppitunteja kuin opiskelijoilla, jotka opiskelevat koulussa. Työskentelen it-alalla ja aikoinaan oppisopimusopiskelija, jonka ohjaajana toimin, opiskeli datanomiksi. Yrityksessä, jossa olin töissä, tehtiin ainoastaan ohjelmistoja. Kuitenkin datanomin opintoihin kuului myös verkkopuoli eli opiskelijan olisi pitänyt päästä tekemään myös verkkopuolen hommia. Kirjoista voi lukea asiasta, mutta se ei kurssien suorittamiseen riittänyt, jos ei ollut päässyt lainkaan rakentamaan tai edes tutustumaan tietoverkkoihin. Joitakin kursseja sain sovittua oppilaitoksen kanssa, että opiskelija tekee niistä tutkielman. Päiväopiskelijat rakentelivat verkkoja koululla, mutta tämä ei ollut mahdollista oppisopimuksella opiskelevalle.
Tuossa olisi tietysti sauma, että oppisopimusopiskelija voisi opiskella osan asioista päiväopiskelijoiden kanssa. Ongelmaksi vaan tulee usein raha, koska työnantaja ei tietenkään maksa palkkaa niiltä päiviltä, jolloin oppisopimusopiskelija ei ole töissä. Opiskelijalle taas voi olla hankalaa järjestää elämänsä siten, että välillä voi olla pitkiäkin aikoja palkattomalla vapaalla nostaen mahdollisesti opintotukea ja sitten taas välillä oppisopimuksen mukaisesti töissä. Toisaalta sitten voi miettiä, miksei suorittaisi koko opintoja päiväopiskelijana ja hankkisi käytännön kokemusta työharjoitteluissa kuten päiväopiskelijatkin nykyisin.
- Nro 32 -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paha olo, ei pahaolo. 28-vuotias, ei 28 vuotias
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Avata oppisopimuspaikkoja enemmän, ja järjestää ohjausta nuorille, joiden on vaikea valmistua. Lisää henkilökohtaista ohjausta ja sitä, että näytetään asiat kädestä pitäen.
Mitä tarkoitat oppisopimuspaikkojen avaamisella? Tiedätkö, mikä oppisopimuskoulutuksen todellinen ongelma nykyisin on? No minäpä kerron.
Aikoinaan oli ihan tavallista, että yrittäjä tarvitessaan itselleen työntekijän, otti nk oppipojan. Tämän palkka oli paljon pienempi kuin ammattilaisen. Yrittäjä opetti oppipojalleen ensin kaikista yksinkertaisimpia työtehtäviä yrityksessään ja kun osaamista karttui, palkkakin nousi. Vähitellen opetti lisää asioita sen mukaan, mitä työntekijän oli tarpeellista oppia. Omassa iköluokassani (n. 60 v) on yllättävn paljon ihmisiä, joilla ei ole keskikoulun jälkeen suoritettuna mitään opintoja.
Kun yrittäjä sitten alkoi ikääntyä, todettiin, että työntekijä on rautainen ammattilainen, mutta tutkinto puuttuu. Pitäisi voida hakea uutta työpaikkaa, mutta vaikka olikin osaamista, ei ollut muodollista pätevyyttä. Kehitettiin oppisopimuskoulutus, jonka avulla ihmiset pystyivät työssä oppimisen yhteydessä suorittamaan myös tutkinnon. Oppisopimusopiskelija, joka osasi tehdä taloon perustukset, rakentaa seinät, valaa betonilattiat yms, opetettiin vielä maalaamaan, laittamaan eristeet, tekemään katon jne. Koulutukseen liittyvä teoriaosuus opeteltiin oppilaitoksessa ja pian olikin tutkintotodistus kädessä.
Nykyisin koulutukset ovat muuttuneet laajemmiksi ja oppilaitokset määräävät, mitä kaikkea oppisopimusopiskelijan on työssään voitava opiskella. Kuitenkin yhä harvemmassa yrityksessä tehdään työ alusta loppuun. Yksi firma kaivaa montun, toinen tekee perustukset, kolmas valaa betonilattiat jne. Ei ole enää yrityksiä, joissa voitaisiin tarjota oppisopimusopiskelijalle kaikki ne erilaiset ja monipuoliset työtehtävät, joita tutkinto edellyttää.
Olen ollut vuosia sitten oppisopimusopiskelijan ohjaajana ja vaikka yritys olikin kohtuullisen iso, mun oli yksinkertaisesti mahdotonta keksiä hänelle kaikkia niitä tehtäviä, joita oppilaitos edellytti hänen tekevän saadakseen tutkinnon suoritetuksi. Joistakin kursseista sain sovittua oppilaitoksen kanssa, että opiskelija kirjoittaa aiheesta vain tutkielman, koska kurssin sisältö ei liittynyt millään tavalla työpaikkani toimialaan. Mutta siinäkin mun piti olla jatkuvasti apuna, vaikka tutkielman aihe ei millään tavalla koskenut sellaisia työtehtäviä, joista minä olisin tiennyt jotain. Tämän lisäksi mun piti tehdä omat työnikin, mutta vaikka usein oppisopimusopiskelijan vuoksi jouduin tekemään omat työni ylitöinä, ylityökorvauksia ei maksettu. Ja monista asioista jouduin etsimään opiskelijalle tietoa kotona, vapaa-ajallani.
Jos oppisopimuskoulutusta haluttaisiin kehittää, pitäisi siirtyä toisen asteen tutkintotavoitteisesta opiskelusta suppeampaan tutkintoon. Esimerkiksi vuoden kestävä oppisopimuskoulutus, jossa oppisi tietyt asiat. Ne asiat, mitä oppisopimuspaikan tarjoavassa firmassa on mahdollista tehdä. Vuoden kestävällä suppeammalla koulutuksella ei tietenkään voi saada ammattikoulun tutkintoa vastaavaa tutkintoa.
Ei se koulu sitä määrää, että joku tutkinto pitää suorittaa, mutta jos opiskelija haluaa ammatillisen perustutkinnon, on hänen suoritettava se ko tutkinnon perusteiden mukaan. Kyllä oppisopimuksella voi opiskella osatutkinnonkin, mikään ei estä. Tai käydä vaikka jonkun kuukauden kurssin.
Kai ymmärrät että kaikki eivät voi menestyä, koska kakku ei ole loppumaton.
Jos kaikki olisi yhtä tarmokkaita ja peräänantamattomia kuin sinä, se johtaisi vain armottoman kovaan kilpailuun, jossa sinun panoksesi eivät välttämättä olisi riittäneet nykyisenlaiseen lopputulokseen.
Olenkin aina sanonut, että menestyjän kannattaisi olla hiljaa tyytyväinen, eikä ainakaan alkaa piiskata heikompiaan, kuten sinä juuri teet.