Ullalle selvisi vasta häiden jälkeen, että hurmurina näyttäytynyt puoliso pyöritti kahta perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Helppo se on sanoa, kun ei ole tilanteessa. Tällä hetkellä minusta tuntuu, etten voisi olla yhdessä alistavan ja luonnehäiriöisen ihmisen (en ala tehdä tarkempaa amatööridiagnoosia) kanssa, mutta niin vaan aikanaan olin viiden vuoden ajan. Se on kuin pahaa untaa ja vielä vuosikymmentenkin jälkeen välillä näen painajaista hänestä. Sitä ei vaan voi käsittää, miten tilanne on syntynyt ja miten siihen on joutunut mukaan. Kun henkilö saadaan pois elämästä, kaikki palaa kohdilleen. 

Ei kai tässä sitä ihmetelläkään, miten on joutunut suhteeseen vaan sitä, miten on päädytty naimisiin asti.

Vierailija kirjoitti:

Helppo se on sanoa, kun ei ole tilanteessa. Tällä hetkellä minusta tuntuu, etten voisi olla yhdessä alistavan ja luonnehäiriöisen ihmisen (en ala tehdä tarkempaa amatööridiagnoosia) kanssa, mutta niin vaan aikanaan olin viiden vuoden ajan. Se on kuin pahaa untaa ja vielä vuosikymmentenkin jälkeen välillä näen painajaista hänestä. Sitä ei vaan voi käsittää, miten tilanne on syntynyt ja miten siihen on joutunut mukaan. Kun henkilö saadaan pois elämästä, kaikki palaa kohdilleen. 

Olen ollut parikin kertaa tilanteessa, jossa mies on kertonut eroprosessin olevan kesken enkä ole  tapailua jatkanut. Kerran jos toisenkin olen kuulut, että kaikki viat on ollut siinä exässä, enkä ole tällöinkään jatkanut. Ja aika alussa olen halunnut tutusuta siihen miehen kotiin, koska se kertoo miehestä paljon.

Kun ollaan jo vanhempia ihmisiä, ei koskaan kerrota toiselle, mikä on minun palkka, kuinka paljon tilillinä on rahaa tms. niin kuin nuorella parilla kaikki on avointa. Silloin toinen naiivina uskoo sen mitä kerrotaan. Ja jos on aivan ihanaa silloin kun ollaan yhdessä... vasta toisen ollessa poissa herää nämä epäilykset.

Jos suhteen alussa on ollut muka ero vireillä ja asumusero, eikö viiden vuoden aikana olisi jo ehtinyt etsiä oman asunnon tai suunnitella yhteen muuttoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos suhteen alussa on ollut muka ero vireillä ja asumusero, eikö viiden vuoden aikana olisi jo ehtinyt etsiä oman asunnon tai suunnitella yhteen muuttoa.

Mut ku se mies oli...

Minä ymmärrän ihan hyvin, että joutuessaan sellaisen normaalista poikkeavan kieroilun kohteeksi, tutka sakkaa. Mutta Ulla ei joutunut täysin henkilön pauloihin, vaikka menettikin viitisen vuotta elämästään, koska osasi toimia ja lähteä. Ensimmäisen vaimon osa oli surullisempi ja stereotyyppinen kuva uhrista. Vaimo tosin joutuikin vahvemman manipuloinnin kohteeksi. 

Tiedättekö mikä minua raivostuttaa? Kaikki ne naiset, jotka halveksuvat minua, kun käytän järkeäni miesasioissa. Kuinka monta kertaa on käynyt, että minulle on suututtu, kun yritän selvittää missä kaverin uusi mies on töissä. Ei sellaista sovi kysyä! Mitä se sulle kuuluu! No okei, ei se ole töissä tällä hetkellä, mutta...

Ja missä hän asuu? Mitä sä sellaista utelet? No okei, exänsä kanssa, mutta he ovat jo "oikeasti" eronneet, ja se nainen on ihan hullu. Sä et tiedä/ ymmärrä/ käsitä/ ole koskaan ollut oikeasti rakastunut... Olet vain kateellinen!

Tässäkin keskustelussa jotkut selittävät, että miehet vain manipuloivat, ja naiset vain menevät sekaisin. Mutta kun ei ole pakko mennä sekaisin! Ihan itse jokainen normaaliälyinen saa päättää, että käyttääkö sitä järkikultaa, vai antaako hormoonien viedä. Ja varsinkaan tunnekuohu-ihmiset, älkää halveksuko meitä järkeviä ihmisiä, jotka yritämme teitä valaista, ja saada vähän mietiskelemään. Emme ole teille kateellisia, olemme vain huolissamme, yritämme pelastaa teidän hengen!

Epäselväksi jäi että ottiko se oikeasti eron siitä toisesta vai eikö ne koskaan olleetkaan naimisissa?

Vierailija kirjoitti:

Epäselväksi jäi että ottiko se oikeasti eron siitä toisesta vai eikö ne koskaan olleetkaan naimisissa?

Siinä kirjassa minusta oli, että mies oli perustellut eroa lastensa äidille jollain konkurssijutuilla tms ja että menevät pian uudelleen naimisiin. Eli kyseessä olisi ns. tekninen ero. Näin sitten pystyi menemään naimisiin tämän toisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö mikä minua raivostuttaa? Kaikki ne naiset, jotka halveksuvat minua, kun käytän järkeäni miesasioissa. Kuinka monta kertaa on käynyt, että minulle on suututtu, kun yritän selvittää missä kaverin uusi mies on töissä. Ei sellaista sovi kysyä! Mitä se sulle kuuluu! No okei, ei se ole töissä tällä hetkellä, mutta...

Ja missä hän asuu? Mitä sä sellaista utelet? No okei, exänsä kanssa, mutta he ovat jo "oikeasti" eronneet, ja se nainen on ihan hullu. Sä et tiedä/ ymmärrä/ käsitä/ ole koskaan ollut oikeasti rakastunut... Olet vain kateellinen!

Tässäkin keskustelussa jotkut selittävät, että miehet vain manipuloivat, ja naiset vain menevät sekaisin. Mutta kun ei ole pakko mennä sekaisin! Ihan itse jokainen normaaliälyinen saa päättää, että käyttääkö sitä järkikultaa, vai antaako hormoonien viedä. Ja varsinkaan tunnekuohu-ihmiset, älkää halveksuko meitä järkeviä ihmisiä, jotka yritämme teitä valaista, ja saada vähän mietiskelemään. Emme ole teille kateellisia, olemme vain huolissamme, yritämme pelastaa teidän hengen!

'

Hienoa, että sinun on niin helppo erottaa ihmisten piilotetut tarkoitusperät. Kaikki eivät ole yhtä taitavia tai kyynisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö mikä minua raivostuttaa? Kaikki ne naiset, jotka halveksuvat minua, kun käytän järkeäni miesasioissa. Kuinka monta kertaa on käynyt, että minulle on suututtu, kun yritän selvittää missä kaverin uusi mies on töissä. Ei sellaista sovi kysyä! Mitä se sulle kuuluu! No okei, ei se ole töissä tällä hetkellä, mutta...

Ja missä hän asuu? Mitä sä sellaista utelet? No okei, exänsä kanssa, mutta he ovat jo "oikeasti" eronneet, ja se nainen on ihan hullu. Sä et tiedä/ ymmärrä/ käsitä/ ole koskaan ollut oikeasti rakastunut... Olet vain kateellinen!

Tässäkin keskustelussa jotkut selittävät, että miehet vain manipuloivat, ja naiset vain menevät sekaisin. Mutta kun ei ole pakko mennä sekaisin! Ihan itse jokainen normaaliälyinen saa päättää, että käyttääkö sitä järkikultaa, vai antaako hormoonien viedä. Ja varsinkaan tunnekuohu-ihmiset, älkää halveksuko meitä järkeviä ihmisiä, jotka yritämme teitä valaista, ja saada vähän mietiskelemään. Emme ole teille kateellisia, olemme vain huolissamme, yritämme pelastaa teidän hengen!

'

Hienoa, että sinun on niin helppo erottaa ihmisten piilotetut tarkoitusperät. Kaikki eivät ole yhtä taitavia tai kyynisiä. 

Ei se ole mitään amerikantiedettä jo suhteen alkuvaiheessa huomata niitä merkkejä. Mennään vaan suin päin suhteeseen ottamatta taustoista selvää riittävän ja tämän jälkeen voidaankin syyttää sitä miestä kaikesta.

Esim. maajussille morsian otsikoissa oli oikein oivallinen esimerkki tästä. J arvostelee älykkyysosamäärää alhaiseksi, ensin nainen tuomitsee, mutta sitten esittää sen legendaarisen mutta lauseen,  jossa se mutta kumoaa kaiken aiemmin sanotun.

t.eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole onnellinen, ettet ole kohdannut psykopaattia. Minäkään en ole ymmärtänyt, miten ihmiset joutuvat tuollaisiin tilanteisiin, jossa on selkeät merkit manipuloinnista, alistamisesta ja hyväksikäytöstä. Luin kirjan Psykopaatit netissä. Siinä kerrottiin, kuinka psykopaatti etenee. Alussa hän esitää olevansa niinnostunut samoista asioista, kyselee paljon toisesta, mutta kertoo itsestään vain vähän ja se minkä kertoo ei edes ole totta. Psykopaatila on keinot sitoa toinen itseensä. Jne. Lue kirja, niin ymmärrät.

En usko, että tuossa tapauksessa oltiin vielä sen psykopaatin ikeen alla, kun alkoi näkymään niitä merkkejä vaan ihan tietoisesti suljettiin niiltä silmät, kun mies oli niin ihana ja ystävällinen.

Tuokin on selitetty kirjassa. Kun merkkejä näkyy, niin niitä ei haluta uskoa. Psykopaatti tietää uhrinsa heikkoudet ja osaa käyttää niitä manipuloinnissaan. Jos merkeistä tai epäilysta puhuu psykopaatille, niinnhän osaa kääntää asiat toisinpäin ja pahimmillan epäily vain vahvistaa psykopaatit otetta. Siinä vaiheessa kun tajuaa tilanteen, ulospääsy voi olla todella vaikeaa uhkailun tai kiristyksen vuoksi.