Lue keskustelun säännöt.
Erotako vai ei?
Yksinäinenkö?
15.09.2019 |
Olen siis mies ja ollut kohta 2vuotta avopuolisoni kanssa. Meille syntyi viime helmikuussa lapsi ja nyt 7kk iässä kun lapsi on niin avopuolisoni haluaisi erota. On kuulemma exänsä lähetellyt viestejä ja haluaisi mahdollisesti tämän kanssa vielä yhteen koska on jäänyt selvittämättömiä asioita. Sen verran tiedän että hänen exänsä aikanaan heidän yhdessäollessaan petti naista ja muistaakseni teki vielä lapsen tämän pettäjänsä kanssa. Itse olen yrittänyt kysyä missä mennään, rakastaako hän mua enää vai mikä tämä juttu on. Itse epäilen että hänen tunteensa ovat mua kohtaan laantuneet koska ei ole ollu lapsen syntymästä asti juuri minkäänlaista fyysistä kontaktia ( ensimmäiset viestit exältä olivat tulleet heti lapsemme syntymän jälkeen). Ja ennenkuin alatte syyllistää niin kyllä, hoidan myös lasta, vaihdan vaipat ja laitan ruokaa vaikka käynkin töissä. Yritän myös puolisolle olla mukava, tehdä ruokaa ja palveluksia, antaa omaa aikaa jne. Mutta edelleen sama kulmyys jatkuu hänen puoleltaan minua kohtaan. En todellakaan haluaisi erota varsinkin kun lapsi on noin pieni ja haluaisin olla hänen elämässään 24/7 enkä vain kaksi kertaa kuukaudessa.. mitä siis tehdä? Toivoisin asiallisia vastauksia koska olen oikeasti aika maassa asian takia ja rakastan avopuolisoani ja lastani yli kaiken..
Kommentit (98)
Erilleen vaan, tuo ei tuosta parane ajankaan kanssa. Ja seuraava muija ulkomailta, se on neuvoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrität liikaa. Jotkut naiset ovat sellaisia, että se kotona oleva hyvä mies ei kelpaa vaan on saatava saalistaa jännää. Tee kotona lapsen eteen töitä, mutta älä vingu naisen perään ja jätä hänet huomiotta. Käyttäydy asiallisesti ja normaalisti, mutta älä yritä lähestyä mitenkään. Älä kysele mitään muuta kuin lapseen liittyviä asioita. Lapseen tietysti panostat ja isyystestin voi tehdä ilman että äiti saa tietää.
Sun täytyy näyttää, miltä tuntuu kun sä et enää olekaan saatavilla. Exä voi vokotella, mutta haluaako sittenkään naisen, jonka voikin saada ilman ”taistelua”.
Tämäkin hyvä pointti ja oonkin yrittänyt kotona olla kuin olisin lapsen kanssa kahdestaan.. sekään ei auta.. jos en puhu hänelle mitään, ei hänkään aloita mitään keskustelua paitsi kysymällä tarviitko jotain kaupasta.. teen kuitenkin ne normaalit asiat lapsen kanssa ilman pyytämättä ja tarjoan joka ilta myös ylimääräistä apua jos on tarvetta..
Tämän takia en valinnut miestä joka on vongannut jokaiselta tinderissä, kenellä on exiä kymmeniä ja facebookissa kaikki exät tietenkin kavereina joiden kuvista aina tykkää. Tai sellaista joille kaveriporukan ryyppy retket ovat henki ja elämä, kuka korostaa vihaisesti kuinka pitää olla OMA elämä. Ei vaan kelpaa mutta helpolla olen päässyt. Mies ei ole kedon komein (muttei rumakaan)mutta pieni hinta. Muutaman lapsenkin olen uskaltanut hänen kanssa tehdä. Kummallakin on omaakin elämää ja kaverit muttei kännireissuja harrasteta ja pyritään välttämään asioita joita voisi tilaisuuden tullen vahingossa...tapahtua. mikään ei maailmassa tietenkään ole varmaa mutta välttää voi joitain asioita.
Hei
Olen monessa suhteessa huomannut samantyyppisen ilmiön mitä sinulla. Tässä kokemuksien maassa se arki ei tunnukaan niin kivalta ja hormonit + vauva-arki vetää niin naisen kuin miehen polkan sekaisin. Haetaan sitä nuoruutta, jännitystä, saalistamista yms mistä tunsi että on oma itsensä ja varsinkin itse ohjaksissa.
Kukaan lastaan ajatteleva ei laita lastaan eroon rakastavasta vanhemmasta ja laita kaikkia kortteja haihattelevan exän koriin. Sitten kärvistellä vaikka toveruussuhteessa kunhan lapsi on isompi.
Näissä suhteissa on hauskasti yhteneväistä ollut toisen osapuolen toiminta. Jos haihattelija on mies niin yllättävän usein huomio ja seksi on tehnyt osansa. Jos nainen niin huomio ja hänen tarpeidensa huomioiminen. Luulen että sinä olet kuitenkin huomioinut puolisosi ja lapsesi joten ehdottaisin että tekisit itsestäsi tavoittelemisen arvoisen. Lähdet lapsen kanssa vaikka pienelle reissulle. Riippuu miten ruokinta on sujunut niin vaikka viikonloppu. Sanot vaan että valitsisin sinut ja pojan. Sinua en näköjään saa niin panostan poikaani.
Se on usein saanut naisen huomaamaan kiltin miehen arvon ja itse haluamaan myös mukaan. Tavoittelemaan sinua eikä exän haamuja. Huomaamaan että millaista se arki olisi yksin ja ilman teitä.
En myöskään olisi niin tiukka siinä että otatko takaisin vai et. Se olisi kuitenkin pojallenne paras.
Vierailija kirjoitti:
Hei
Olen monessa suhteessa huomannut samantyyppisen ilmiön mitä sinulla. Tässä kokemuksien maassa se arki ei tunnukaan niin kivalta ja hormonit + vauva-arki vetää niin naisen kuin miehen polkan sekaisin. Haetaan sitä nuoruutta, jännitystä, saalistamista yms mistä tunsi että on oma itsensä ja varsinkin itse ohjaksissa.
Kukaan lastaan ajatteleva ei laita lastaan eroon rakastavasta vanhemmasta ja laita kaikkia kortteja haihattelevan exän koriin. Sitten kärvistellä vaikka toveruussuhteessa kunhan lapsi on isompi.
Näissä suhteissa on hauskasti yhteneväistä ollut toisen osapuolen toiminta. Jos haihattelija on mies niin yllättävän usein huomio ja seksi on tehnyt osansa. Jos nainen niin huomio ja hänen tarpeidensa huomioiminen. Luulen että sinä olet kuitenkin huomioinut puolisosi ja lapsesi joten ehdottaisin että tekisit itsestäsi tavoittelemisen arvoisen. Lähdet lapsen kanssa vaikka pienelle reissulle. Riippuu miten ruokinta on sujunut niin vaikka viikonloppu. Sanot vaan että valitsisin sinut ja pojan. Sinua en näköjään saa niin panostan poikaani.
Se on usein saanut naisen huomaamaan kiltin miehen arvon ja itse haluamaan myös mukaan. Tavoittelemaan sinua eikä exän haamuja. Huomaamaan että millaista se arki olisi yksin ja ilman teitä.
En myöskään olisi niin tiukka siinä että otatko takaisin vai et. Se olisi kuitenkin pojallenne paras.
Tämä oli kyllä hyvä idea.. olen huomannut että hän ei haluaisi olla montaa tuntia erossa lapsestaan koska jos on lähtenyt vaikka käymään siskollaan yksin niin tunnin päästä viimeistään tullut viesti että onko kaikki hyvin.. ruokinta sujuu pullosta todella hyvin joten senkään puolesta ei ole ongelmaa.. mummulaan voisimme mennä koska tiedän että siellä meistä molemmista välitetään varmuudella ja on mitä parhaat oltavat.. ainut on sitten että alan varmasti päässäni miettiin mitä se yks siellä kotona tekee kun olen varmuudella poissa enkä pölähdä yhtäkkiä takas.. näin ei sais miettiä mutta jotenkin luottamus on vaan mennyt koska näistä viesteistäki kerto nyt vasta vaikka ensimmäisestä oletetusta on jo ainakin 5kk..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäinenkö? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tätä koskaan neuvonut kellekäännmiehelle, mutta ottaisin sinuna yhteyden asianajajaan. Ihan jotta saat pitkin matkaa toimittua niin, että saat vähintään puolet huoltajuudesta tms miksi siyä nyt kutsutaan. Eli ettei käy niin, että joudut viikonloppuisöksi. Sen voinee varmistaa toimimalla jo nyt ns oikein mahdollista oikeudenköyntiä silmälläpitäen. Ja että välttää tekemästä virheliikkeitä, joita voi käyttää sinua vastaan. Vaikutat minusta hyvältä isältä ja kunnon tyypiltä.
Hän ainakin sanoi ettei ole multa lasta viemässä pois..tiedä häntä.. kiitos näistä sanoista!
Tuommoisen naisen sanaan ei ole paljon luottamista. Lasta koskevissa asioissa on teidän tehtävä kirjalliset sopimukset, muuten nainen saattaa yhtäkkiä muuttaa mielensä ja siinä ei silloin paljoa vanhat puheet auta.
Todellakin otat heti yhteyttä lakimieheen ja alat selvittää asioita. Kirjoitit, että olit ehdottanut että jäät lapsen kanssa kotiin ja lähivanhemmaksi, mutta se ei äidille sopinut. Ei äiti näitä asioita yksin päätä, eikä voi noin vain sanella kaikkea, vaikka suomessa taitaa olla niin, että äitiä puolletaan automaattisesti vaikka olisi miten kelvoton. Siksikin kannattaisi pohjustaa tilannetta etukäteen ammattilaisten kanssa.
Nainen joutaa mennä, ei tuommoiseen kannata elämäänsä tuhlata. Lapsesta ja oikeuksistasi pidä kiinni, ja varmista ettei uusi äiti uusvanhan hoitonsa kanssa laiminlyö tai kohtele lasta kaltoin, mielenterveysongelmaisista tuuliviireistä ei koskaan tiedä mitä tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäinenkö? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tätä koskaan neuvonut kellekäännmiehelle, mutta ottaisin sinuna yhteyden asianajajaan. Ihan jotta saat pitkin matkaa toimittua niin, että saat vähintään puolet huoltajuudesta tms miksi siyä nyt kutsutaan. Eli ettei käy niin, että joudut viikonloppuisöksi. Sen voinee varmistaa toimimalla jo nyt ns oikein mahdollista oikeudenköyntiä silmälläpitäen. Ja että välttää tekemästä virheliikkeitä, joita voi käyttää sinua vastaan. Vaikutat minusta hyvältä isältä ja kunnon tyypiltä.
Hän ainakin sanoi ettei ole multa lasta viemässä pois..tiedä häntä.. kiitos näistä sanoista!
Tuommoisen naisen sanaan ei ole paljon luottamista. Lasta koskevissa asioissa on teidän tehtävä kirjalliset sopimukset, muuten nainen saattaa yhtäkkiä muuttaa mielensä ja siinä ei silloin paljoa vanhat puheet auta.
Todellakin otat heti yhteyttä lakimieheen ja alat selvittää asioita. Kirjoitit, että olit ehdottanut että jäät lapsen kanssa kotiin ja lähivanhemmaksi, mutta se ei äidille sopinut. Ei äiti näitä asioita yksin päätä, eikä voi noin vain sanella kaikkea, vaikka suomessa taitaa olla niin, että äitiä puolletaan automaattisesti vaikka olisi miten kelvoton. Siksikin kannattaisi pohjustaa tilannetta etukäteen ammattilaisten kanssa.
Nainen joutaa mennä, ei tuommoiseen kannata elämäänsä tuhlata. Lapsesta ja oikeuksistasi pidä kiinni, ja varmista ettei uusi äiti uusvanhan hoitonsa kanssa laiminlyö tai kohtele lasta kaltoin, mielenterveysongelmaisista tuuliviireistä ei koskaan tiedä mitä tekevät.
Myös tätä oon päässäni miettinyt että entä sitten jos tässä uus-vanhassa suhteessa alkaakin ilmeneen väkivaltaosuuksia tms.. en kyllä uskoisi siihen mutta ei moni lottovoittajakaan olis uskonu että voittaa pääpotin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitähän se arki tulisi olemaan. Sinä ja poika. Arvosta lastasi syvemmin ja anna hänelle täysin läsnäoleva isä. Huomaat ettet kohta ajattele hänen äitiään. Pienen lapsen äiti ei pysty hoivavietilleen mitään ja siksi se että alkaisi touhuamaan kaikkea muuta on epätodennäköistä. Toisaalta parempi yksin kuin lapsesi läsnäollessa.
Lasten ollessa pieniä muistan kuinka itseäkin monesti vain ärsytti kun toinen oli paikalla, koin että pärjään hyvin yksinkin. Kuitenkin kun lapsi oli toisen vanhemman kanssa, aloin huomata kuinka tärkeää on pitää heidät kummatkin tyytyväisinä ja että olen korvattavissa. Tärkeä, mutta hekin olivat yhtä.
Ei uusi mies halua naista ja lasta vaan naisen kokonaan. Lapsi tätä haittaisi.
Naisesi on kuitenkin kertonut sinulle tunteistaan joten luota siihen että kertoo jos jotain muuttuu tai aikoo tehdä.
Pelastat vain suhteesi kun hän huomaa mitä menettää ennen eroa. Mielestäni asumusero onkin tällaisille hyvä. Huomaa että hups ja eikun takaisin. Ne ketkä eroavat, eroavaisivat joka tapauksessa huolimatta mitä teet.
Vierailija kirjoitti:
Sitähän se arki tulisi olemaan. Sinä ja poika. Arvosta lastasi syvemmin ja anna hänelle täysin läsnäoleva isä. Huomaat ettet kohta ajattele hänen äitiään. Pienen lapsen äiti ei pysty hoivavietilleen mitään ja siksi se että alkaisi touhuamaan kaikkea muuta on epätodennäköistä. Toisaalta parempi yksin kuin lapsesi läsnäollessa.
Lasten ollessa pieniä muistan kuinka itseäkin monesti vain ärsytti kun toinen oli paikalla, koin että pärjään hyvin yksinkin. Kuitenkin kun lapsi oli toisen vanhemman kanssa, aloin huomata kuinka tärkeää on pitää heidät kummatkin tyytyväisinä ja että olen korvattavissa. Tärkeä, mutta hekin olivat yhtä.
Ei uusi mies halua naista ja lasta vaan naisen kokonaan. Lapsi tätä haittaisi.
Naisesi on kuitenkin kertonut sinulle tunteistaan joten luota siihen että kertoo jos jotain muuttuu tai aikoo tehdä.
Pelastat vain suhteesi kun hän huomaa mitä menettää ennen eroa. Mielestäni asumusero onkin tällaisille hyvä. Huomaa että hups ja eikun takaisin. Ne ketkä eroavat, eroavaisivat joka tapauksessa huolimatta mitä teet.
Hyviä neuvoja ja pyrinkin siihen että kun poitsu on hereillä ja leikkii niin olen hänen kanssaan siinä lattialla vaan vieressä ilman puhelinta tai muita häiriötekijöitä. Ehkä alan tässä kyllä tajuamaan että oon yrittänyt liikaa ja toinen on siitä vielä enemmän ärsyyntynyt koska hokee itselleen päässään että pärjään yksinkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikot itsesi jos jäät tuohon odottelemaan. Hae kirkon perheneuvonnasta apua itselle vaikka nainen ei löhtidikään mukaan. Vauvan vanhempina pääsette jonojen ohi ja voitte käydä ilmaiseksi vsikka ette kuuluisi kirkkoon.
Yksinäinenkö? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäinenkö? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tätä koskaan neuvonut kellekäännmiehelle, mutta ottaisin sinuna yhteyden asianajajaan. Ihan jotta saat pitkin matkaa toimittua niin, että saat vähintään puolet huoltajuudesta tms miksi siyä nyt kutsutaan. Eli ettei käy niin, että joudut viikonloppuisöksi. Sen voinee varmistaa toimimalla jo nyt ns oikein mahdollista oikeudenköyntiä silmälläpitäen. Ja että välttää tekemästä virheliikkeitä, joita voi käyttää sinua vastaan. Vaikutat minusta hyvältä isältä ja kunnon tyypiltä.
Hän ainakin sanoi ettei ole multa lasta viemässä pois..tiedä häntä.. kiitos näistä sanoista!
Tuommoisen naisen sanaan ei ole paljon luottamista. Lasta koskevissa asioissa on teidän tehtävä kirjalliset sopimukset, muuten nainen saattaa yhtäkkiä muuttaa mielensä ja siinä ei silloin paljoa vanhat puheet auta.
Todellakin otat heti yhteyttä lakimieheen ja alat selvittää asioita. Kirjoitit, että olit ehdottanut että jäät lapsen kanssa kotiin ja lähivanhemmaksi, mutta se ei äidille sopinut. Ei äiti näitä asioita yksin päätä, eikä voi noin vain sanella kaikkea, vaikka suomessa taitaa olla niin, että äitiä puolletaan automaattisesti vaikka olisi miten kelvoton. Siksikin kannattaisi pohjustaa tilannetta etukäteen ammattilaisten kanssa.
Nainen joutaa mennä, ei tuommoiseen kannata elämäänsä tuhlata. Lapsesta ja oikeuksistasi pidä kiinni, ja varmista ettei uusi äiti uusvanhan hoitonsa kanssa laiminlyö tai kohtele lasta kaltoin, mielenterveysongelmaisista tuuliviireistä ei koskaan tiedä mitä tekevät.
Myös tätä oon päässäni miettinyt että entä sitten jos tässä uus-vanhassa suhteessa alkaakin ilmeneen väkivaltaosuuksia tms.. en kyllä uskoisi siihen mutta ei moni lottovoittajakaan olis uskonu että voittaa pääpotin..
Ilmeisesti et tunne tätä exää ollenkaan, tai tiedä hänestä mitään, joten kaikki on mahdollista.
Jos äijällä on pokkaa vongata pienen vauvan/lapsen äitiä, tuskin muissakaan asioissa toimii niin kuin moraalisesti olisi parasta. Vaikea myöskään luottaa, että kohtelisi lastasi hyvin, lapsi kuitenkin on vieras, kolmas pyörä ja parisuhteen tiellä.
Lisäksi heillä on pitkä on/off-suhde, eli tarkoittaa myös paljon epäsopua ja riitoja, joiden vuoksi on taas hetkeksi erottu. Sellainen ympäristö ei ole lapselle sopiva. Ja äiti olisi valmis lapsen parhaasta huolimatta lähtemään jonkin kelvottoman exän matkaan, siinä huumassa lapsi helposti jää heitteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäinenkö? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäinenkö? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tätä koskaan neuvonut kellekäännmiehelle, mutta ottaisin sinuna yhteyden asianajajaan. Ihan jotta saat pitkin matkaa toimittua niin, että saat vähintään puolet huoltajuudesta tms miksi siyä nyt kutsutaan. Eli ettei käy niin, että joudut viikonloppuisöksi. Sen voinee varmistaa toimimalla jo nyt ns oikein mahdollista oikeudenköyntiä silmälläpitäen. Ja että välttää tekemästä virheliikkeitä, joita voi käyttää sinua vastaan. Vaikutat minusta hyvältä isältä ja kunnon tyypiltä.
Hän ainakin sanoi ettei ole multa lasta viemässä pois..tiedä häntä.. kiitos näistä sanoista!
Tuommoisen naisen sanaan ei ole paljon luottamista. Lasta koskevissa asioissa on teidän tehtävä kirjalliset sopimukset, muuten nainen saattaa yhtäkkiä muuttaa mielensä ja siinä ei silloin paljoa vanhat puheet auta.
Todellakin otat heti yhteyttä lakimieheen ja alat selvittää asioita. Kirjoitit, että olit ehdottanut että jäät lapsen kanssa kotiin ja lähivanhemmaksi, mutta se ei äidille sopinut. Ei äiti näitä asioita yksin päätä, eikä voi noin vain sanella kaikkea, vaikka suomessa taitaa olla niin, että äitiä puolletaan automaattisesti vaikka olisi miten kelvoton. Siksikin kannattaisi pohjustaa tilannetta etukäteen ammattilaisten kanssa.
Nainen joutaa mennä, ei tuommoiseen kannata elämäänsä tuhlata. Lapsesta ja oikeuksistasi pidä kiinni, ja varmista ettei uusi äiti uusvanhan hoitonsa kanssa laiminlyö tai kohtele lasta kaltoin, mielenterveysongelmaisista tuuliviireistä ei koskaan tiedä mitä tekevät.
Myös tätä oon päässäni miettinyt että entä sitten jos tässä uus-vanhassa suhteessa alkaakin ilmeneen väkivaltaosuuksia tms.. en kyllä uskoisi siihen mutta ei moni lottovoittajakaan olis uskonu että voittaa pääpotin..
Ilmeisesti et tunne tätä exää ollenkaan, tai tiedä hänestä mitään, joten kaikki on mahdollista.
Jos äijällä on pokkaa vongata pienen vauvan/lapsen äitiä, tuskin muissakaan asioissa toimii niin kuin moraalisesti olisi parasta. Vaikea myöskään luottaa, että kohtelisi lastasi hyvin, lapsi kuitenkin on vieras, kolmas pyörä ja parisuhteen tiellä.
Lisäksi heillä on pitkä on/off-suhde, eli tarkoittaa myös paljon epäsopua ja riitoja, joiden vuoksi on taas hetkeksi erottu. Sellainen ympäristö ei ole lapselle sopiva. Ja äiti olisi valmis lapsen parhaasta huolimatta lähtemään jonkin kelvottoman exän matkaan, siinä huumassa lapsi helposti jää heitteille.
Tätä itsekin pelkään.. luotan kyllä lapseni äitiin ja tunnen hänet hyvin joten mikäli sattuis joku lyöminen tms lasta kohtaan niin se kerta riittäis. Sen tiedän. Hän on hyvä äiti kaikinpuolin ja rakastaa poikaamme yli kaiken joten ei sallisi sellaista tapahtuvan. Itse väittäisin että tässä selvittäis sillä kun hän kävis juttelemassa asioista ammattilaisille niin saisi uuden näkökulman asioihin.
Monelle tuo perspektiivi on se mikä toimii. Kuvitelma että kaikki toimisivat hänen lapsen kanssa samoin ja olisi yhtä ymmärtäväisiä on yleinen harhakuvitelma. Hän kuvittelee että lapsenhoitoon sujuu ja nyt haluaakin myös sitä naiseutta ja romanttista suhdetta.
Hyvistä liitoista eronneet usein haihattelevat ja ajattelee että se ruoho on vihreämpää toisella puolella, sitten kadutaan kun mitään ei ole enään tehtävissä. Aiheuttaa varmasti sinullekin haasteita jos/ kun uuden löydät.
Äideillä on myös hyvin voimakas reaktio kotona olemiseen kun on vain lapsen kanssa jolloin seinät kaatuu päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monelle tuo perspektiivi on se mikä toimii. Kuvitelma että kaikki toimisivat hänen lapsen kanssa samoin ja olisi yhtä ymmärtäväisiä on yleinen harhakuvitelma. Hän kuvittelee että lapsenhoitoon sujuu ja nyt haluaakin myös sitä naiseutta ja romanttista suhdetta.
Hyvistä liitoista eronneet usein haihattelevat ja ajattelee että se ruoho on vihreämpää toisella puolella, sitten kadutaan kun mitään ei ole enään tehtävissä. Aiheuttaa varmasti sinullekin haasteita jos/ kun uuden löydät.
Äideillä on myös hyvin voimakas reaktio kotona olemiseen kun on vain lapsen kanssa jolloin seinät kaatuu päälle.
Tän vuoksi ajattelinkin sitä vielä että lähden lapsen kanssa vklopuksi mummulaan niin puoliso saa vapaan vklonlopun meistä molemmista. .
Mahtaa olla ihana exä kun kiinnostaa paljon enemmän kuin oma vauva?
Epävakaa nainen?
Jos eroatte, lapsesi tarvitsee sinua enemmän kuin päivän silloin tällöin.
Tsemppiä !
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa olla ihana exä kun kiinnostaa paljon enemmän kuin oma vauva?
Epävakaa nainen?
Jos eroatte, lapsesi tarvitsee sinua enemmän kuin päivän silloin tällöin.
Tsemppiä !
Tätä epävakaata olen alkanut myös miettiin ja luinkin netistä oireita niin täsmää aikalailla paitsi minkäänlaista itsetuhoisuutta ei oo ollut. En tiedä exän ihanuudesta mutta epäilisin että tässä ollaan tosiaan henkisellä puolella jotenkin viturallaan ja silloin ei pysty tekeen ja päättään asioita järjellä vaan mennään summamutikassa tunteella. Kyllä sen autokaupoissa ymmärtää muttei tällaisessa tilanteessa..
Liian kiltti eli nössö ei saa olla. Pitää kuitenkin pystyä olemaan jämäkkä ja tietää oma arvonsa.
Aikuisella ihmisellä pitää olla selkärankaa ja munaa oli sitten mies tai nainen. Sellainen aneleva matelu on kamalaa. Pitää olla omat mielipiteet ja arvot ja niiden takana pitää seistä eikä saa antaa toisen jyrätä.
Meillä on pitkä suhde ja molemmat tietää missä on ovi jos ei kelpaa!
Mulla on vähän samanlainen tilanne, paisti yhteistä lasta ei ole eikä nainen haikaile kenekään muun perään, miettii vaan että jaksaako parisuhdetta ylipäänsä. Nyt sitten oltu yli kuukausi ilman mitään kommunikaatiota naisen toiveesta ja mietin, että kauanko annan aikaa, mikä on kohtuullista. Kuun lopussa aion kyllä pyytää rakaisun asiaan, en voi elää tällä tavalla että rakastan koko ajan ja samalla pelkään, että menetän tai olen menettänyt jo, mutta en vain tiedä sitä. Syö miestä.
Tuossa tilanteessa suosittelen asumuseroa alkuun. Eiköhän kumppanisi pian huomaa, ettei ole herkkua olla täysiaikaisesti yksin vastuussa vauvasta. Mikäli siis tosiaan olet nyt ollut täysipainoisesti mukana vapaa-ajallasi vauvan- ja kodinhoidossa.
Yrität liikaa. Jotkut naiset ovat sellaisia, että se kotona oleva hyvä mies ei kelpaa vaan on saatava saalistaa jännää. Tee kotona lapsen eteen töitä, mutta älä vingu naisen perään ja jätä hänet huomiotta. Käyttäydy asiallisesti ja normaalisti, mutta älä yritä lähestyä mitenkään. Älä kysele mitään muuta kuin lapseen liittyviä asioita. Lapseen tietysti panostat ja isyystestin voi tehdä ilman että äiti saa tietää.
Sun täytyy näyttää, miltä tuntuu kun sä et enää olekaan saatavilla. Exä voi vokotella, mutta haluaako sittenkään naisen, jonka voikin saada ilman ”taistelua”.