Sosiaalisesti rajoittunut, saatko ymmärrystä?
Tiimipalavereissa esimies tuntui nauttivan sosiaalisesti rajoittuneisuudestani, kysyi kovaan ääneen; No, Hannele, mitäs mieltä sinä olet tästä? Ja näki kuinka kiemurtelin ja änkytin vain en tiedä.
Palaverit ei ikinä olleet mitenkään välttämättömiä työn kannalta, siellä vaan kerrattiin 1-3 kertaa vuodessa vuoden asioita. Työ itsessään on asiakaspalvelutyötä ja olen siinä kuin kala vedessä vaikka esillä olenkin ja asiakkaiden kanssa on helppo puhua, mutta tuollaisessa pienessä tilassa missä kaikki työkaverit kääntyy katsomaan sua kun puhut niin ahdistaa jo etukäteen.
Kommentit (8)
On yllättän paljon esimiehiä joiden mielestä työilmapiirin huonontaminen on tärkeämpää kuin töiden tekeminen. En oikein tiedä miksi esimiehet sabotoivat omaa työpaikkaansa. Varmaan inhoavat työtään. Mutta kyllä firman saisi konkurssiin helpomminkin jos he sitä tahtovat.
Voi että tollaset tilanteet on paskoja, tekis mieli nii olla joku täysin itsevarma sosiaalisesti täydellinen ja alkaa tollasessa tilanteessa jauhaa mitä sattuun paskaa, et joo oon paljoki mieltä. Ärsyttää tollaset perseaivot jotka näkee et joku ihminen ei oo nii sosiaalinen ja alkaa tahallee kiusaan et saa toisen kiemurtelemaan. Ite jos mulle nui vielä joskus käy nii huuan.
En,enkä kaipaa. En usko että kukaan edes tietää että olen sosiaalisten tilanteiden foobikko. Osaan sen verran uskottavasti vetää ihan päinvastaista roolia. Luulen että tämän roolini takia minua pidetään lähinnä yli-itsevarmana kuspäänä, kukaan ei varmaan edes uskoisi jos sanoisin että oikeasti jännitän ja pelkään sosiaalisia tilanteita.
En,enkä kaipaa. En usko että kukaan edes tietää että olen sosiaalisten tilanteiden foobikko. Osaan sen verran uskottavasti vetää ihan päinvastaista roolia. Luulen että tämän roolini takia minua pidetään lähinnä yli-itsevarmana kuspäänä, kukaan ei varmaan edes uskoisi jos sanoisin että oikeasti jännitän ja pelkään sosiaalisia tilanteita.
-usko pois, sosiaalisuus ei tee ketään kusipääks, ja usko pois, moni ihminen huomaa kyllä muttei niitä kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
En,enkä kaipaa. En usko että kukaan edes tietää että olen sosiaalisten tilanteiden foobikko. Osaan sen verran uskottavasti vetää ihan päinvastaista roolia. Luulen että tämän roolini takia minua pidetään lähinnä yli-itsevarmana kuspäänä, kukaan ei varmaan edes uskoisi jos sanoisin että oikeasti jännitän ja pelkään sosiaalisia tilanteita.
-usko pois, sosiaalisuus ei tee ketään kusipääks, ja usko pois, moni ihminen huomaa kyllä muttei niitä kiinnosta.
Joo ei tee sosiaalisuus tosiaan kusipääksi. Lähinnä se on niin, että se minun "tekososiaalinen" rooli varmasti vaikuttaa ihmisistä kusipäältä, koska vaikka puhun paljon, voimalla, elehdin itsevarmasti, niin se sosiaalinen jännitys tulee välillä läpi omituisina tölväyksinä ja v*ttumaisuutena. En pysty jännitykseltäni oikein filtteröimään puheitani joten tulee sitten ulos kaikenlaista mikä olisi ollut parempi jäädä sanomatta. Aidosti sosiaalisilla ja itsevarmoilla ei toki näin ole.
Tuollaiset tilanteet ovat kamalia. Mielestäni hyvässä työpaikassa jokainen hyväksytään sellaisena kuin on. Jos joku ei tykkää olla esillä, niin varmasti hänessä on muita vahvuuksia. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut ottavat noissa tilanteissa kohteeksi juuri sen rajoittuneimman tyypin. Voisihan palavereihin kerätä ihmisten murheita ja ideoita etukäteen paperilla/sähköpostilla, niin sosiaalisesti rajoittuneetkin saisivat ajatuksensa paremmin kuuluville.
monesti sosiaalisesti rajottuneet ei ehkä oo sellasia, kun ns. huonossa seurassa.. jotkut saattaa ns. avautua jos seura on sopivaa... :)))
Sulla on surkea työpaikka ja surkea esimies. Vaihda työpaikkaa.
Itsekin olen sosiaalisesti rajoittunut. En saanut ymmärrystä muilta kun aikoinaan olin tekemisissä muiden kanssa. Sitten lopetin muiden tapaamisen. Nyt olen pitkään ollut itsekseni ja oppinut ymmärtämään itseäni. Nyt saan ymmärrystä itseltäni. Eli kyllä: olen sosiaalisesti rajoittunut ja saan ymmärrystä.