Kadehditteko niitä, joilla on hieno iso omakotitalo, piha ja materiaa vai ovatko omat unelmasi muualla?

Joo, itse totesin jo nuorena että en pidä matkustelusta ollenkaan. Yritin jokusen vuoden matkustella, koska kuului ja olisi ollut nolo sanoa esim. töissä että en ollut taas lomalla missään, kotona vaan. Mutta minua matkustelu vain stressasi enkä saanut siitä mitään. Joten sitten kun itsevarmuus kehittyi sen verran että en enää välittänyt siitä, mitä muut minusta ajattelee, lopetin matkustelun ja möllöttelin tyytyväisenä yksin kämpässäni lomat.

-nii. :D ihmisille sopii eri asiat. :DD

Älä kadehdi niiden onnea, joiden suruja et tiedä.

Meitä ei ainakaan kannata kadehtia. Meillä on kaikkea, mutta olemme hyvin inhimillisiä, heikkoja ihmisiä. Riitelemme, olemme kylmiä - joskus menee paremmin. Materia ei korvaa sitä, että varsinkin minä teen liian pitkää päivää ja olen liian väsynyt ollakseni hyvä äiti.

Haluaisin kattohuoneiston ja ison kattoterassin, josta osa lasitettu. Siellä sitten grillailisin kesät, fiilistelisin syksyllä kynttilöiden valossa viltin alla ja kaupungin valot silmien edessä.

Saattohoidossa oleva vanhus jonka kädestä pitää rakastava puoliso, jonka kanssa kuljettu pitkä yhteinen matka. Varallisuudesta tai asemasta yhteiskunnasta viis. Ei se ehkä kateutta ole, kun en sitä keneltäkään halua viedä, toivon vain samaa itselleni, vaikka sille pitkälle saattaa jo olla myöhä.

Unelmani ovat ihan jotain muuta kuin omakotitalon työleiri. Upeissa kattohuoneistoissa kaupungin keskustassa asuvia käy kieltämättä vähän kateeksi.

Mä en uskaltais asua yksin missään. oon tottunu siihen, et ympärillä on ihmisiä .. :D siis silleen, ettei oo ainoo ihminen tyyliin 10 km säteellä. viettänyt paljon aikaa maalla, se on kivaa vaihtelua, mutta en mä haluis asua niin itse. :D kaikessa on puolensa, ja on tosi hienoja asuntoja, yms., hienoja ahkeria ihmisiä, mut jokaisella on omat haaveensa ja se miten ne toteuttaa, jotkut on tyytyväisiä kaikkeen, mikä tietty hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kadehdin, lisäksi haluaisin niin paljon materiaa eli rahaa ettei tarvitsisi koskaan käydä töissä tai tehdä muutakaan ikävää.

Myös minusta ökytalot ja bemarit menevät ihan hukkaan ihmisissä, jotka niistä huolimatta käyvät töissä. :) Jos itse saisin edes parisataatuhatta ekstraa, en todellakaan panisi niitä seiniin Suomessa, ja vielä vähemmän autoon.

En haaveile. Minäkin elin joskus tuollasta elämää. Oli komea, iso talo järven rannalla, kallis hieno auto, hieno vene, luxus kesämökki, matkusteltiin ulkomailla monta kertaa vuodessa. Sisustuskin oli vain merkkituotteita. Kaikki oli muka niin kaunista ja ylellistä. Parisuhde oli siltikin huono ja muutenkaan en nauttinu elämästä. Olin masentunu ja stressaantunu.

Jatkuvasti piti käydä kaikenmaailman rapujuhlissa ja missä lie (mies näihin halusi aina mennä ja meilläkin kaikenlaisia typeriä kissanristiäisiä vähän väliä pidettiin)

Lopulta otin eron, mies sai pitää kaiken materian. Muutin maalle vuokralle mummonmökkiin.

Pelkkää näyttelemistä oli tuo sillonen elämä. Miehelle oli tärkeää näyttää muille että ollaan varakkaita ja meillä oli päällepäin kaikki kuin kultaa. P*skaa se kaikki oli. Tuskaa. Kulissia.

Nuoruusaika memi isoa pihaa hoitaessa, lumitöitä tehdessä ja kyrsiintyessä tähän toimintaan. Ei ikinä enää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin okt:n yms haluan, mutta en silti koe tarpeelliseksi kadehtia muita joilla nuo asiat jo on. Ei se ole minulta pois että joku on jo saavuttanut sen mitä minä vasta tavoittelen.

Minäkään en koe tarpeelliseksi kadehtia mitään, mutta en silti vain voi olla kadehtimatta. Minkä sitä tunteilleen voi.

Vierailija kirjoitti:

Nuoruusaika memi isoa pihaa hoitaessa, lumitöitä tehdessä ja kyrsiintyessä tähän toimintaan. Ei ikinä enää.

Eli teininä hoidit vanhempiesi pihaa,?

Kadehdin niitä, joilla ei ole tätä omakotitalo-työleiriä hoidettavana, vaan voivat viettää kevään, kesän ja syksyn ja talven huolettomasti kirjaa lukien, elokuvia katsellen, urheillen ja matkaillen!

Vierailija kirjoitti:

Kadehdin niitä, joilla ei ole tätä omakotitalo-työleiriä hoidettavana, vaan voivat viettää kevään, kesän ja syksyn ja talven huolettomasti kirjaa lukien, elokuvia katsellen, urheillen ja matkaillen!

Kaiken voi ulkoistaa jos haluaa. Itse haluan asua koirien kanssa okt koska se on paljon kätevämpää. Koirien hoitoa en halua ulkoistaa. Toisaalta en katso telkkaria tai elokuvia niin sillä ajalla mielummin saksin pensaspalloa muotoon tai istutan mansikan taimia.

Uskon, että monet ihmiset ovat aika pihalla siitä mitä oikeasti haluavat. Sitten monet tavoittelee näitä status symboleita ikään kuin ne toisivat sen onnen. Mutta ei. Sisäinen tyhjyys jää, jota mikään määrä materiaa ei voi täyttää.

Mun unelma olis kaupunkiasunto esim. kerrostalossa ja lisäksi maaseutuasunto esim. vanha kartano meren rannalla.

Lähiöelämä ei ole koskaan ollut mua varten. Olen muutenkin joko-tai -ihmisiä eli kunnolla kaupungissa tai sitten maalla. Ei millään postimerkin kokoisella tontilla massalähiössä omakotitalossa.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että monet ihmiset ovat aika pihalla siitä mitä oikeasti haluavat. Sitten monet tavoittelee näitä status symboleita ikään kuin ne toisivat sen onnen. Mutta ei. Sisäinen tyhjyys jää, jota mikään määrä materiaa ei voi täyttää.

Toisaalta, minulla on aina tyhjä olo, mutta kun asuin vielä nykyistä huonommin ja nykyisiä pieniä tuloja vielä pienemmin, niin olo oli tyhjän lisäksi myös stressaantuneempi, ahdistuneempi ja toivottomampi. Eli materia auttaa kyllä pas kaan oloon jossain määrin myös, ainakin minulla.

En. Ok-talosta ja pihasta on hirveästi työtä ja vaivaa. 

Mä tykkään elää chillisti.

En kadehdi. Minulla on ihana, riittävän iso omakotitalo, kiva puutarha, hieno auto ja elämä muutenkin mallillaan. Sisustusremontti on suunnitelmissa, jotta saan unelmani täydelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kadehdin niitä, joilla ei ole tätä omakotitalo-työleiriä hoidettavana, vaan voivat viettää kevään, kesän ja syksyn ja talven huolettomasti kirjaa lukien, elokuvia katsellen, urheillen ja matkaillen!

Nyt kun ollaan 9 vuotta asuttu ok-talossa, niin ei edelleenkään ole selvinnyt että mikä on se työleiri joka tässä pitäisi olla?

Toki meillä oli uusi talo ja tämä paljon parjattu postimetkkitontti kun tiedettiin ettei ne pihahommat hirveesti napostele..

En kadehdi. Ei ole ollut minun unelmani ikinä. Olisi ihan painajaista joutua huolehtimaan talosta ja pihasta. Se olisi kuitenkin vielä jossain syrjässäkin kaikista palveluista. Ei ei ei ja hyi.

Minun unelma on hyvin varusteltu työhuone luonnonvalolla. Pakettiauto, jolla saan kuskattua kaikki työhön tarvittavat välineet. Lapsille koulu kodin ja työhuoneen lähelle. Palvelut lähelle ja sopivan välimatkan päässä kaikki. Siinä se. Ei kultaista noutajaa tai bemaria kiitos. Mies saa pysyä. Materiasta en välitä tippaakaan. Kunhan saan tehdä sitä mikä on kivaa ja näillä spekseillä se melkein onnistuu. Luonnonvaloa ei ole niin paljon, että unelma täyttyy, mutta muuten se on ihan käsillä. Jee!