Miksi suomalainen ihanne on elää mahdollisimman pihisti

Keskikastin keskituloisena (himpun alle 3000 € bruttona tienaavana) minulla ei yksinkertaisesti ole VARAA maksaa mistään ylellisistä palveluista koska yritän säästää omaan asuntoon. Säästän 25 % nettotuloistani ja vaikka muun elämiseen tarvittavan rahamäärän jälkeen maksan esim. salikorttia, en voi käydä esimerkiksi kampaajalla kuin pari kertaa vuodessa. Pelkkä raidoitus hiusten leikkauksineen maksaa Suomessa liki 200 €. Se on aivan mieletön summa rahaa suhteessa siihen mitä sillä saa. Haluaisin toki tukea, mutta priorisoin pidemmän aikavälin tavoitteisiini.

Jos ette usko, että Suomessa palkansaajien ostovoima on Euroopan huonoimpia niin tilastot puhuvat puolestaan, esim: https://www.sttk.fi/subject/ostovoima/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletko ap, että ihmisen elämä olisi ihanaa, jos ei tarvitsisi tehdä muuta kuin hemmotella itseään? Tai olla muiden hemmoteltavana?

Ehdotuksesi, että alkaisi ostelemaan läheisilleen kaikenlaista tavaraa on aika hassu.

Säästöön jää siis väkisinkin, vaikka ei varsinaisesti pihistelekään. On myös ihan mukavaa tehdä asioita itse eikä teettää kaikkea muilla. Käyn tosin kampaajalla pari kertaa vuodessa ;

Miksi PALVELUN ostaminen on väärää, pahaa, tuomittavaa, turhaa HEMMOTTELUA? Jos työelämässä oleva, oman perheen kanssa aktiivista elämää viettävä omillaan toimeentuleva, velaton ihminen ostaa pintaremontin tai siivouksen tai ikkunanpesun tai vaikka ruokaostokset kotiin kannettuina omille vanhemmilleen niin miksi olisi parempi tehdä tuo kaikki itse ja säästää ko summa omaan sukanvarteen tai sijoituksiin?

Ei kai kukaan ole sanonut, että siinä on väärää. Mutta toisaalta, jos et itse tee mitään muuta hyödyllistä kuin käytö 8 tuntia töissä, olet hyvin pian sairaalloisen lihava ja niin flegmaattinen, etteivät aivosikaan toimi. Terve ihminen kaipaa toimintaa.

Kyllähän niistä osingoista maksetaan veroa eli laitetaan raha taas kiertämään.

Vierailija kirjoitti:

jos et itse tee mitään muuta hyödyllistä kuin käytö 8 tuntia töissä, olet hyvin pian sairaalloisen lihava ja niin flegmaattinen, etteivät aivosikaan toimi. Terve ihminen kaipaa toimintaa.

Missä lintukodin suojatyöpaikassa sinä elät?

Ensin työmatkoihin menee lähes kaikilla vähintään tunti päivässä; monilla 2-3h yhteensä. Siihen päälle säännöllinen kuntoilu&liikunta ja oma perhe ja koti. Sitten ystävät, harrastukset ja jos lapsia; kerro kaikki tämä lasten lukumäärällä. Mun normiympyröissä koko perhe on liikkeellä klo7:30- 21:00 nonstop; joskus harvoin enemmän kuin kaksi perheenjäsentä yhtä aikaa kotona pidempään kuin vartin. Koko ajan mennään tai ollaan tulossa jostain. Läksyjä, koti-koulu yhteistyötä, harrastuspiirejä ja ne iäkkäät vanhemmat. Jos kerran viikossa lauantaina ehtii istua paikallaan yli tunnin ilman että nukahtaa vartissa, niin rasti seinään. Siinä härdellissä siivooja tai kauppaostokset kotiovelle on hetken helpotus.

Suomalainen ihannoi kärsimystä ja on kateellinen kaikesta ja kaikille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säästetään lapsille, suvulle, perheelle, joka on tärkeämpi kuin kukat.

Jotka ei sitten myöskään koskaan käytä rahoja kun ihannoidaan pihiä elämää suurella tilinsaldoluvulla...

Sulla on kummalliset prioriteetit, jos ajattelet, että hömppä on tärkeämpää kuin perheen ja suvun hyvinvoinnin jatkuvuus, missä talous on todella suuressa osassa niin menneisyydessä kuin epävarmassa tulevaisuudessa. Mikä olisi tärkeämpää? Mikä?

Sun lapses voi pistää kaiken haisemaan ja ostaa vaikka 100 000 auton. Toisen kulutusta kun ei voi määritellä. Olisitko silloin tyytyväinen, että itse pihistelit?

Niimpä.

Typerä temppu vaihtaa markka euroon.

Kaiken lähtökohta henkilökohtaisessa taloudenhoidossa pitäisi olla se, että joka kuukausi tilille tulee enemmän rahaa kuin mitä sitä kuukauden aikana kuluttaa. Määrä voi sitten olla tilanteesta riippuen 1-1000 euroa tuloista ja menoista riippuen, mutta periaatteen on oltava tuo.

Itse säästän joka kuukausi 500 euroa. Kerran vuodessa pääsen käymään ulkomailla, ja aina välillä syön hyvin ravintolassa tai ostan vaikka uuden kirjan. Ja Netflixiä katselen myös, ja harrastan kuntosalia kuukausimaksuineen. Koen siis myös niin sanotusti eläväni, mutta koko ajan säästöön jää rahaakin (edes vähän). Hyvin hitaasti, mutta toistaiseksi varmasti. Ja pyrin jatkamaan samalla tavalla koko elämäni, jos vain työssä saan olla. Se kun ei nykyään ole mikään itsestäänselvyys enää.

Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, joten koetan ainakin teoriassa säästää itse omat eläkerahani, kuten vaikkapa jenkit tekevät. Eihän moinen Suomen palkoilla ja veroilla tyystin onnistu, mutta se on tavoite.