Lue keskustelun säännöt.
Uskotko että kaikki tai lähes kaikki elämässäsi on omaa saavutusta?
13.09.2019 |
Jos uskot niin kyseessä on ajaturharha. Oikeasti mikään kenenkään elämässä ei ole yksin saavutettu omalla ansiolla vaan kaikki on osaa ja seurausta monimutkaisesta vyyhdistä jossa elämään ja saavutuksiin vaikuttavia tekijöitä on lukuisia. Kyseessä on mielenvinouma joka on saanut nimekseen attribuutioerhe.
"Selitämme omaa menestystä ja muiden epäonnea sisäisillä tekijöillä. Minä pärjään, koska olen niin hyvä, ja tuo ei, koska se on tyhmä tai muuten huono ihminen. Eri lähtökohdat ja muut omaan ja muiden toimintaan vaikuttavat ulkoiset seikat on hämäävän helppoa sivuuttaa."
Meistä kukaan ei kuitenkaan ole erillinen ympäristöstöön ja lähtökohdistaan riippumaton tabula rasa vaikka kuinka niin haluaisimmekin uskoa vaan taulua aletaan kutomaan jo isoäidinkohdussa.
Kommentit (76)
Tukea saatu, mutta työn taisin tehdä itse.
Paljon menee lahjakkuutta hukkaan kun työpaikkakiusaamiseen vain sopeudutaan. Se syö kansantaloutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heko heko, veronmaksajatko ne lukivat puolestani yötä myöten pääsykokeisiin? Niin varmaan sitten, silloin kun päivät meni mäkkärin kassalla ja kaikki vapaa-aika itse päntätessä, ei kyllä ihan tuntunut siltä.
Suomessa edelleen on samat pääsykokeet kaikille. Voi sitten itse valita, minkä verran opintoihin panostaa, todellakin taloudellisesti opiskelu on kaikille mahdollista.
Osa oikeasti luulee, että jossakin on suuri lottokone, josta arvotaan vähän kaikki: koulutodistukset, ystävät, puolisot, työpaikat jne. Että riittää, kun suu auki odottaa hyvää tuuria.
Toki mahdollisuudet ovat erilaiset, mutta huonoistakin mahdollisuuksista on Suomessa ihan mahdollista rakentaa itselle hyvä elämä. Näin ei ole monessa paikassa.
Ärsyttää toisten saavutusten mitätöinti, tulee yleensä niiltä joilla omia saavutuksia ei ole.
Veronmaksajat eivät lukeneet puolestasi pääsykokeisiin, mutta he tekivät puolestasi sen työn jolla opintosi rahoitettiin (opintotuki, lukukausimaksuttomuus, ateriatuki). Jossain Yhdysvalloissa olisit joutunut tekemään sen itse.
Toki, mutta ymmärrätkö että tämä sama tilanne on jokaisella suomalaisella. Veronmaksajat on taanneet jokaiselle suomalaiselle nuoren saman mahdollisuuden opintotukeen, lukukausimaksuttomuuteen ja ateriatukeen. Jotkut ihan ITSE hoitaa sitten lopun eli opiskelun, JOTKUT ei teen niin.
Tässähän on oikein malliesimerkki ihmisestä, joka ajattelee että kaikki on ollut pelkkää omaa ansiota ja että muiden pitäisi pystyä samaan, jos olisivat vaan tarpeeksi ahkeria.
Kumma juttu, että köyhät silti pysyvät yleensä köyhinä ja köyhyys periytyy myös lapsille. Miksi he eivät pääse nousemaan köyhyydestä ylöspäin? Onko heillä joku laiskuusgeeni?
Siis sinusta ihminen ei tee ikinä valintoja mitkä vaikuttavat hänen elämäänsä? Huomenna on pääsykokeet ja kaljahammasta kolottaa, toinen jää silti kotiin lukemaan ja pääsee kouluun, toinen lähtee ulos ja epäonnistuu kokeissa. Sinusta ei ollut ensimmäisen ansioita että hän pääsi kouluun, tuuria vaan...?
Miettikääpä nyt, mitkä asiat elämässä ovat 100% oma päätös? Niitä on loppujen lopuksi aika vähän. Toki moneen asiaan voi ja pitääkin omalla päätöksellään ja toiminnallaan vaikuttaa, mutta usein asioiden kulkuun vaikuttaa myös jonkun muun ihmisen tekemiset ja päätökset.
- puolison valinta: Kyllä sillä toisellakin osapuolella on jonkinlainen osuus asiaan. Et sinä sitä yksin päätä.
- ammatinvalinta: Vanhempiesi mielipiteillä ja sillä, millaisissa ammateissa he työskentelevät, on vaikutusta päätökseesi. Vaikka tekisit tahallasi päinvastoin kuin vanhempasi toivovat, on heidän mielipiteellään silti vaikutusta, vaikkakin käänteistä, mutta silti.
- työpaikka: Sinä tietenkin ihan itse haet sitä työpaikkaa, mutta työnantaja (vaikka hän olisi oma isäsi) tekee kuitenkin sen viimekäden päätöksen siitä, ottaako hän sinut töihin vai ei. Jos olet yrittäjä, sinä et voi päättää asiakkaidesi puolesta, ostavatko he sinun tuotteitasi tai palveluitasi. Ja jos kukaan ei osta sinulta mitään, et kauan ole yrittäjä. Sama, jos työnantajaltasi lähtee asiakkaat (ja sen päätöksen tekevät ne asiakkaat), lähtee sinulta työpaikka alta, vaikka olisit tehnyt oman osuutesi kuinka hyvin. (Joku muu voi olla kämmännyt, jonka vuoksi teidän tuotteenne ei enää kelpaa.)
palkka: Äärimmäisen harvassa on ne ihmiset, jotka voivat 100% itse päättää oman palkkansa. Ja ennen kuin siihen tilanteeseen pääsee, pitää läpäistä aika monta vaihetta, joissa päätökseen vaikuttaa joku muu tekijä kuin henkilö itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heko heko, veronmaksajatko ne lukivat puolestani yötä myöten pääsykokeisiin? Niin varmaan sitten, silloin kun päivät meni mäkkärin kassalla ja kaikki vapaa-aika itse päntätessä, ei kyllä ihan tuntunut siltä.
Suomessa edelleen on samat pääsykokeet kaikille. Voi sitten itse valita, minkä verran opintoihin panostaa, todellakin taloudellisesti opiskelu on kaikille mahdollista.
Osa oikeasti luulee, että jossakin on suuri lottokone, josta arvotaan vähän kaikki: koulutodistukset, ystävät, puolisot, työpaikat jne. Että riittää, kun suu auki odottaa hyvää tuuria.
Toki mahdollisuudet ovat erilaiset, mutta huonoistakin mahdollisuuksista on Suomessa ihan mahdollista rakentaa itselle hyvä elämä. Näin ei ole monessa paikassa.
Ärsyttää toisten saavutusten mitätöinti, tulee yleensä niiltä joilla omia saavutuksia ei ole.
Veronmaksajat eivät lukeneet puolestasi pääsykokeisiin, mutta he tekivät puolestasi sen työn jolla opintosi rahoitettiin (opintotuki, lukukausimaksuttomuus, ateriatuki). Jossain Yhdysvalloissa olisit joutunut tekemään sen itse.
Toki, mutta ymmärrätkö että tämä sama tilanne on jokaisella suomalaisella. Veronmaksajat on taanneet jokaiselle suomalaiselle nuoren saman mahdollisuuden opintotukeen, lukukausimaksuttomuuteen ja ateriatukeen. Jotkut ihan ITSE hoitaa sitten lopun eli opiskelun, JOTKUT ei teen niin.
Tässähän on oikein malliesimerkki ihmisestä, joka ajattelee että kaikki on ollut pelkkää omaa ansiota ja että muiden pitäisi pystyä samaan, jos olisivat vaan tarpeeksi ahkeria.
Kumma juttu, että köyhät silti pysyvät yleensä köyhinä ja köyhyys periytyy myös lapsille. Miksi he eivät pääse nousemaan köyhyydestä ylöspäin? Onko heillä joku laiskuusgeeni?
Siis sinusta ihminen ei tee ikinä valintoja mitkä vaikuttavat hänen elämäänsä? Huomenna on pääsykokeet ja kaljahammasta kolottaa, toinen jää silti kotiin lukemaan ja pääsee kouluun, toinen lähtee ulos ja epäonnistuu kokeissa. Sinusta ei ollut ensimmäisen ansioita että hän pääsi kouluun, tuuria vaan...?
Tottakai tekevät, mutta ne valinnat tehdään niistä omista lähtökohdista ja niillä resursseilla mitkä kulloinkin on käytettävissä.
Toinen kykenee pitkäjänteiseen työskentelyyn ja tulevaisuuden ajatteluun, kun se toinen ei kykene ajattelemaan kun sitä hetken mielihyvää ja kaljasta saatavaa helpotusta suruun, murheeseen ja stressiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on muuttuva labyrintti. Tai sen yhden elokuvan muuttuva kuutio. Satunnainen mutkikas systeemi, jossa ovia aukeaa ja sulkeutuu, joiden takana polut muuttuvat, johtavat tuntemattomiin paikkoihin, joskus tunnettuihinkin, mutta vaihtelevia reittejä.
Voi yrittää kehittää strategioita, määrittää määränpäänsä, aktiivisesti pyrkiä haluamaansa suuntaan. Satunnaisuudesta voi jopa löytää toistuvia kuvioita, säännönmukaisuuksia, ja hyödyntää niitä. Tällainen toimintatapa todennäköisesti johtaa itselleen mieluisampaan lopputulokseen. Keskimäärin. Sattumaa on aina, ja se voi toimia kumpaankin suuntaan. Hyvästä yrityksestä huolimatta sulkea juuri ovet väärään aikaan ja avata väärät ovet. Tai huonollakin suunnitelmalla voi vahingossa törmätä aarreholvin oveen. Mutta keskimäärin yhteys yrittämisen ja aktiivisuuden sekä menestyksen (omilla mittareilla) välillä on selvästi olemassa, satunnaisuudesta riippumatta. Sattuma on vain olosuhde, jossa selviämiseen vaikuttaa oma toiminta hyvin paljon.
Jos taas heittäytyy passiivisesti olosuhteiden armoille, voi sattuma silti joskus osua kohdalle, mutta todennäköisyys siihen on oleellisesti pienempi, kuin heillä, jotka ovat oma-aloitteisia, aktiivisia ja yritteliäitä.
Sattumaa on olemassa, mutta on aina ja joka kerta oma valinta kulkeeko jostain sattumalta aukeavasta ovesta vai jättääkö sen väliin. On aina oma asia laatiiko suunnitelman, kehittääkö tavoitteen, ja pyrkiikö systemaattisesti sitä kohti, vai haahuileeko vailla päämäärää täysin satunnaisesti ympyrää kulkien tai jumittaa paikallaan tekemättä mitään.
Mutta ne huono-osaiset ovat jo valmiiksi lannistuneita ja epäileväisiä eivätkä osaa luottaa
samalla tavalla omiin kykyihinsä kuin se hyväosainen, jolla on terve itsetunto ja joka luottaa elämään, itseensä ja tulevaisuuteensa. Kaikki tämä heijastuu myös ulospäin, halusi tai ei, joten on paljon todennäköisempää että se hyväosainen tulee valituksi työpaikkaan jos/kun nämä kaksi muuten yhtä pätevää hakijaa ovat samalla linjalla.
Epäilemättä näin voi olla. Hyväosainenkin voi monesta eri syystä ja monella tapaa lannistua. Yllä mainittu on lähinnä objektiivinen totuus siitä, millainen maailma on, ja mikä on oma-aloitteisuuden ja menestyksen suhde toisiinsa, ja mitä roolia sattuma siinä pelaa. On yhtä lailla oikein sanoa elämän olevan sattumasta kiinni, kuin elämän olevan omasta yrittämisestä kiinni. Molemmat pätevät. Sattumaa on aina, mutta sitä voi hyödyntää ja sitä vastaan voi kamppailla omin toimin.
Yksi verrannollinen esimerkki voi olla vaikkapa vakuutukset. Ihminen voi syyttään ja sattumalta kohdata suuria tragedioita, jotka tuhoavat terveyden menettämisen kautta elämänlaatua tai pahimmillaan uhkaavat elämää, taikka materiaalisen menetyksen kautat tuhoavat taloudellisen pärjäämisen mahdollisuudet. Onnettomuudet, tulipalot, katastrofit ovat yksilön kannalta täysin satunnaisia ja vain johonkin rajaan asti ehkäistävissä. Niiden uhasta voi kuitenkin selvitä ottamalla vakuutuksen. Vakuutuksen ottaminen on oma aktiivinen toimi ja valinta. Huonoa tuuria vastaan voi taistella vakuutuksin. Toisaalta hyvää tuuriaan voi avittaa omalla aktiivisuudella; esimerkiksi jos ajatellaan puolison löytämistä, niin oma aktiivisuus on tärkeää, pitää hakeutua paikkoihin, jossa sattuma voi ajaa yhteen sopivia henkilöitä. Kotoa sohvalta ei kukaan koskaan tule hakemaan. Mitään takeita ei ole, että Tinderistä tai kuvanveistokurssilta löytyy puolisoehdokasta koskaan, mutta se, että sinne kuitenkin menee, avittaa suotuisaa sattumaa merkittävästi.
Jos on lannistunut ja epäileväinen, tarvitsee uutta näkökulmaa elämäään ja itseensä, sekä asennemuutoksen. Todellisuuden hahmottaminen ei-kyynisesti, objektiivisemmin esimerkiksi yllä kuvailemaani tapaan, auttaa jo siinä. Se kaikki on täysin omassa päässä ja täysin henkistä. Se on ilmaista. Sitä ei tarvitse muilta armonlahjana, vaan sen kaiken voi luoda ihan itse. Jokaisella on oman onnensa edellytykset hallussaan, ne vain pitää löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tässä pohtinut tuuriani. Mä olen ollut viimeiset 12 vuotta henkisesti liian sairas tehdäkseni oikein mitään. Romahdin heti kun muutin pois kotoa (todennäköisesti narsistinen vanhempi ja hajonnut perhe + trauma hyväksikäytöstä). Mulla myös diagnosoitiin asperger jossain vaiheessa.
Aloin vajota alkoholismiin ja vuosien ajan alkoholi oli ainoa, mikä kiinnosti. Yritin it_murhaakin pari kertaa. Kuulin ääniä yms. ja valvoin öitä kun pelkäsin jotain hirviöitä. Ammattilaisten mielestä olin kuitenkin ihan kunnossa kun vaikutin siltä. Kai tuo asperger tekee sitten sen, etten osaa vaikuttaa siltä, että mikään olisi oikeasti pielessä.
No, elämä on lähti hurjaan nousukiitoon hiljattain. Siitä saan kiittää sitä, että mulla sattui olemaan lahjoja, joista on hyötyä hyväpalkkaisella alalla, johon tarvitaan työvoimaa. Mulla myös sattui olemaan hyvä YO-todistus, jolla pääsin tähän koulutukseen. Se on tuuria myös, koska lukiossa en jaksanut opiskella oikein, mutta sain silti hyviä arvosanoja, koska onni soi mulle hyvät aivot. Mulla on myös hyvin paljon rajoituksia, mutta tällä alalla ne eivät niin tule vastaan. En ole mitään muuta vastaavaa alaa edes keksinyt. En vaan pärjää missään muussa. Ja työpaikkoja tosiaan on. Kun kehitän vielä omia erityisiä tatojani, niin en ole kortistoon valmistumassa.
Tämä on tuuria. Olen nyt keskittynyt opiskeluun ja saanut hyviä arvosanoja. Ryyppääminen on jäänyt kokonaan ihan itsestään. En itke helposti, mutta olen useaan otteeseen itkenyt onnesta ja kiittänyt aurinkoa, joka viimeinkin paistoi munkin risukasaani.
Omaa puhdasta ansiotani on osittain ainoastaan itseni saaminen henkisesti siihen kuntoon, että pystyn opiskelemaan. Tarvitsen myös edelleen tukea ja senkin saaminen on kiinni onnen lahjoista. Eräs psykologi sanoi, että mulla on jotain lahjakkuutta myös liittyen omien ajatuskuvioideni yms. hahmottamiseen eli mulla oli myös keskimääräistä paremmat mahdollisuudet päästä ylös siitä kuopasta, jossa olin.
Toivottavasti en ikinä unohda tätä. Työn tekeminen on aina kiinni ihmisestä itsestään, mutta siihen mahdollisuuden saaminen ei usein ole. Jos mulla ei olisi lahjakkuuttani, mulla ei olisi ollut mitään tietä ylös.
Faith kirjoitti:
Eivät pelkästään lapsuudenkoti ja sosiaalinen ympäristö muuten, vaan geeniperimä vaikuttaa valtavasti siihen, miten pärjää. Ja se on tavallaan "sisäinen tekijä", toisaalta geeniperimälleenhän kukaan ei mahda mitään.
Mitä tulee ulkoisiin tekijöihin, olosuhteisiin ja muiden ihmisten suhtautumiseen, niin maailma menee usein niin, että hyväosaisuus kasautuu, samoin huono-osaisuus. Ei se vääjäämätön lainalaisuus kyllä ole.
Ei olekaan. Vanhempani olivat köyhiä kommunisteja. Minusta tuli hyvin toimeentuleva Perussuomalaisten äänestäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heko heko, veronmaksajatko ne lukivat puolestani yötä myöten pääsykokeisiin? Niin varmaan sitten, silloin kun päivät meni mäkkärin kassalla ja kaikki vapaa-aika itse päntätessä, ei kyllä ihan tuntunut siltä.
Suomessa edelleen on samat pääsykokeet kaikille. Voi sitten itse valita, minkä verran opintoihin panostaa, todellakin taloudellisesti opiskelu on kaikille mahdollista.
Osa oikeasti luulee, että jossakin on suuri lottokone, josta arvotaan vähän kaikki: koulutodistukset, ystävät, puolisot, työpaikat jne. Että riittää, kun suu auki odottaa hyvää tuuria.
Toki mahdollisuudet ovat erilaiset, mutta huonoistakin mahdollisuuksista on Suomessa ihan mahdollista rakentaa itselle hyvä elämä. Näin ei ole monessa paikassa.
Ärsyttää toisten saavutusten mitätöinti, tulee yleensä niiltä joilla omia saavutuksia ei ole.
Veronmaksajat eivät lukeneet puolestasi pääsykokeisiin, mutta he tekivät puolestasi sen työn jolla opintosi rahoitettiin (opintotuki, lukukausimaksuttomuus, ateriatuki). Jossain Yhdysvalloissa olisit joutunut tekemään sen itse.
Toki, mutta ymmärrätkö että tämä sama tilanne on jokaisella suomalaisella. Veronmaksajat on taanneet jokaiselle suomalaiselle nuoren saman mahdollisuuden opintotukeen, lukukausimaksuttomuuteen ja ateriatukeen. Jotkut ihan ITSE hoitaa sitten lopun eli opiskelun, JOTKUT ei teen niin.
Tässähän on oikein malliesimerkki ihmisestä, joka ajattelee että kaikki on ollut pelkkää omaa ansiota ja että muiden pitäisi pystyä samaan, jos olisivat vaan tarpeeksi ahkeria.
Kumma juttu, että köyhät silti pysyvät yleensä köyhinä ja köyhyys periytyy myös lapsille. Miksi he eivät pääse nousemaan köyhyydestä ylöspäin? Onko heillä joku laiskuusgeeni?
Vastaan sivusta, mutta se ei ole geeni, vaan meemi. Ei laiskuus niinkään ehkä, mutta ylipäänsä vanhempien sosiaalinen asema periytyy vahvasti jopa Suomessa, vaikka täällä tie kaikille on mahdollisimman avoin ja tasattu, jopa tasapäistetty. Syy löytyy usein asenteista ja ilmapiiristä. Menestyneemmissä perheissä oletetaan, että jälkikasvu menestyy, ja se sekä kannustaa että luo painetta, että antaa esimerkin lapselle. Köyhyyteen alistuneissa perheissä ollaan kyynisiä ja pessimistisiä eikä uskota mahdollisuuksiin tai ei oleteta/edellytetä niitä, vaan pidetään lähinnä jumalan ihmeenä, jos lapsi pääseekin hyvään kouluun ja saa hyvän ammatin jne. Lapselle ei ole kotona menestymisen mallia tarjolla esimerkkinä, vaan usein sitten päihdeongelmia ja mielenterveystapauksia ja malli siitä, että Kela tuo ja kytät vie. Jos vielä vanhemmilla itsellään menee huonosti, niin he saattavat kohdella lapsiaankin huonosti, ja syrjäytymiskierre lähtee jo pilatun lapsuuden varjoista.
Se, että kaikki tämä surullinen on ihan totta, ei tarkoita, etteikö silti olisi mahdollista nousta köyhyydestä menestykseen omin avuin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heko heko, veronmaksajatko ne lukivat puolestani yötä myöten pääsykokeisiin? Niin varmaan sitten, silloin kun päivät meni mäkkärin kassalla ja kaikki vapaa-aika itse päntätessä, ei kyllä ihan tuntunut siltä.
Suomessa edelleen on samat pääsykokeet kaikille. Voi sitten itse valita, minkä verran opintoihin panostaa, todellakin taloudellisesti opiskelu on kaikille mahdollista.
Osa oikeasti luulee, että jossakin on suuri lottokone, josta arvotaan vähän kaikki: koulutodistukset, ystävät, puolisot, työpaikat jne. Että riittää, kun suu auki odottaa hyvää tuuria.
Toki mahdollisuudet ovat erilaiset, mutta huonoistakin mahdollisuuksista on Suomessa ihan mahdollista rakentaa itselle hyvä elämä. Näin ei ole monessa paikassa.
Ärsyttää toisten saavutusten mitätöinti, tulee yleensä niiltä joilla omia saavutuksia ei ole.
Veronmaksajat eivät lukeneet puolestasi pääsykokeisiin, mutta he tekivät puolestasi sen työn jolla opintosi rahoitettiin (opintotuki, lukukausimaksuttomuus, ateriatuki). Jossain Yhdysvalloissa olisit joutunut tekemään sen itse.
Toki, mutta ymmärrätkö että tämä sama tilanne on jokaisella suomalaisella. Veronmaksajat on taanneet jokaiselle suomalaiselle nuoren saman mahdollisuuden opintotukeen, lukukausimaksuttomuuteen ja ateriatukeen. Jotkut ihan ITSE hoitaa sitten lopun eli opiskelun, JOTKUT ei teen niin.
Tässähän on oikein malliesimerkki ihmisestä, joka ajattelee että kaikki on ollut pelkkää omaa ansiota ja että muiden pitäisi pystyä samaan, jos olisivat vaan tarpeeksi ahkeria.
Kumma juttu, että köyhät silti pysyvät yleensä köyhinä ja köyhyys periytyy myös lapsille. Miksi he eivät pääse nousemaan köyhyydestä ylöspäin? Onko heillä joku laiskuusgeeni?
Siis sinusta ihminen ei tee ikinä valintoja mitkä vaikuttavat hänen elämäänsä? Huomenna on pääsykokeet ja kaljahammasta kolottaa, toinen jää silti kotiin lukemaan ja pääsee kouluun, toinen lähtee ulos ja epäonnistuu kokeissa. Sinusta ei ollut ensimmäisen ansioita että hän pääsi kouluun, tuuria vaan...?
Tottakai tekevät, mutta ne valinnat tehdään niistä omista lähtökohdista ja niillä resursseilla mitkä kulloinkin on käytettävissä.
Toinen kykenee pitkäjänteiseen työskentelyyn ja tulevaisuuden ajatteluun, kun se toinen ei kykene ajattelemaan kun sitä hetken mielihyvää ja kaljasta saatavaa helpotusta suruun, murheeseen ja stressiin.
Ja tämä joka kykenee ei saisi olla ylpeä siitä että pääsi kouluun kun jaksoi opiskella? Miten selität jonkun joka vuosia oli vaikka rappio alkoholisti ja yhtäkkiä nousi sieltä ja teki töitä ja sai itsensä pinnalle? Miten hänen luonteensa yhtäkkiä muuttui niin että olikin pitkäjänteisyyttä jos olet sitä mieltä että ihminen syntyy sen kanssa tai ei synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heko heko, veronmaksajatko ne lukivat puolestani yötä myöten pääsykokeisiin? Niin varmaan sitten, silloin kun päivät meni mäkkärin kassalla ja kaikki vapaa-aika itse päntätessä, ei kyllä ihan tuntunut siltä.
Suomessa edelleen on samat pääsykokeet kaikille. Voi sitten itse valita, minkä verran opintoihin panostaa, todellakin taloudellisesti opiskelu on kaikille mahdollista.
Osa oikeasti luulee, että jossakin on suuri lottokone, josta arvotaan vähän kaikki: koulutodistukset, ystävät, puolisot, työpaikat jne. Että riittää, kun suu auki odottaa hyvää tuuria.
Toki mahdollisuudet ovat erilaiset, mutta huonoistakin mahdollisuuksista on Suomessa ihan mahdollista rakentaa itselle hyvä elämä. Näin ei ole monessa paikassa.
Ärsyttää toisten saavutusten mitätöinti, tulee yleensä niiltä joilla omia saavutuksia ei ole.
Veronmaksajat eivät lukeneet puolestasi pääsykokeisiin, mutta he tekivät puolestasi sen työn jolla opintosi rahoitettiin (opintotuki, lukukausimaksuttomuus, ateriatuki). Jossain Yhdysvalloissa olisit joutunut tekemään sen itse.
Toki, mutta ymmärrätkö että tämä sama tilanne on jokaisella suomalaisella. Veronmaksajat on taanneet jokaiselle suomalaiselle nuoren saman mahdollisuuden opintotukeen, lukukausimaksuttomuuteen ja ateriatukeen. Jotkut ihan ITSE hoitaa sitten lopun eli opiskelun, JOTKUT ei teen niin.
Tässähän on oikein malliesimerkki ihmisestä, joka ajattelee että kaikki on ollut pelkkää omaa ansiota ja että muiden pitäisi pystyä samaan, jos olisivat vaan tarpeeksi ahkeria.
Kumma juttu, että köyhät silti pysyvät yleensä köyhinä ja köyhyys periytyy myös lapsille. Miksi he eivät pääse nousemaan köyhyydestä ylöspäin? Onko heillä joku laiskuusgeeni?
Eikö sinusta sitten ole? Onko niin, että ne vitosen oppilaat keskimäärin panostavat kouluun ihan yhtä paljon kun kympin oppilaat? Useimmat eivät, mukana on muutama oikeasti heikkolahjainen, mutta valtaosa pärjää koulussa just sen verran, kun panostaa siihen.
Siksi ne ei pääse nousemaan köyhyydestä ylöspäin, että he luulevat että riittää kun vaan on olemassa "oikeassa paikassa oikeaan aikaan". No ei riitä enemmistölle (jollekin oikeasti hyviin oloihin syntyvälle voi riittääkin), ns tavallisten pitää ihan itse olla ahkera.
Jossakin ulkomailla on toisin, esim. raha rajaa opiskelumahdollisuuksia. Ei Suomessa.
Köyhyyteen liittyy usein monenlaisia muitakin ongelmia, jotka sitten periytyy lapsille. Lähtökohdat on jo valmiiksi huonot, kotona ei välttämättä osata kannustaa opiskeluun ja arki voi keskittyä päivästä toiseen selviämiseen. Valitettavasti sellaisissa oloissa kasvava lapsi ei välttämättä kykene tekemään yhä hyviä päätöksiä kuin joku toinen. Ei tällainen lapsi ole millään tavalla samalla linjalla kuin sellainen lapsi, jolla on hyvät lähtökohdat ja kannustavat vanhemmat.
Iso osuus on sillä että synnyin rikkaaseen maahan hyvin toimeentulevaan perheeseen.
Paljon on omaakin; veljelläni oli ihan samat lähtökohdat, mutta hän ei opiskellut ja ajautui päihteiden pariin. Sillä tiellä edelleen. Minä taas opiskelin itselleni hyvin palkatun ammatin ja tulen nykyään hyvin toimeen. Lähtökohtien ansiota oli se että minulla oli mahdollisuus tehdä niin, minun ansiotani taas se, että tartuin siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- työpaikka: Sinä tietenkin ihan itse haet sitä työpaikkaa, mutta työnantaja (vaikka hän olisi oma isäsi) tekee kuitenkin sen viimekäden päätöksen siitä, ottaako hän sinut töihin vai ei.
Työpaikan saanti ei ole oma valinta, mutta siihen voi itse vaikuttaa. Jos menee työhaastatteluun vartin myöhässä kova krapula päällä ja henki haisee vanhalle viinalle niin ei välttämättä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heko heko, veronmaksajatko ne lukivat puolestani yötä myöten pääsykokeisiin? Niin varmaan sitten, silloin kun päivät meni mäkkärin kassalla ja kaikki vapaa-aika itse päntätessä, ei kyllä ihan tuntunut siltä.
Suomessa edelleen on samat pääsykokeet kaikille. Voi sitten itse valita, minkä verran opintoihin panostaa, todellakin taloudellisesti opiskelu on kaikille mahdollista.
Osa oikeasti luulee, että jossakin on suuri lottokone, josta arvotaan vähän kaikki: koulutodistukset, ystävät, puolisot, työpaikat jne. Että riittää, kun suu auki odottaa hyvää tuuria.
Toki mahdollisuudet ovat erilaiset, mutta huonoistakin mahdollisuuksista on Suomessa ihan mahdollista rakentaa itselle hyvä elämä. Näin ei ole monessa paikassa.
Ärsyttää toisten saavutusten mitätöinti, tulee yleensä niiltä joilla omia saavutuksia ei ole.
Veronmaksajat eivät lukeneet puolestasi pääsykokeisiin, mutta he tekivät puolestasi sen työn jolla opintosi rahoitettiin (opintotuki, lukukausimaksuttomuus, ateriatuki). Jossain Yhdysvalloissa olisit joutunut tekemään sen itse.
Toki, mutta ymmärrätkö että tämä sama tilanne on jokaisella suomalaisella. Veronmaksajat on taanneet jokaiselle suomalaiselle nuoren saman mahdollisuuden opintotukeen, lukukausimaksuttomuuteen ja ateriatukeen. Jotkut ihan ITSE hoitaa sitten lopun eli opiskelun, JOTKUT ei teen niin.
Tässähän on oikein malliesimerkki ihmisestä, joka ajattelee että kaikki on ollut pelkkää omaa ansiota ja että muiden pitäisi pystyä samaan, jos olisivat vaan tarpeeksi ahkeria.
Kumma juttu, että köyhät silti pysyvät yleensä köyhinä ja köyhyys periytyy myös lapsille. Miksi he eivät pääse nousemaan köyhyydestä ylöspäin? Onko heillä joku laiskuusgeeni?
Siis sinusta ihminen ei tee ikinä valintoja mitkä vaikuttavat hänen elämäänsä? Huomenna on pääsykokeet ja kaljahammasta kolottaa, toinen jää silti kotiin lukemaan ja pääsee kouluun, toinen lähtee ulos ja epäonnistuu kokeissa. Sinusta ei ollut ensimmäisen ansioita että hän pääsi kouluun, tuuria vaan...?
Tottakai tekevät, mutta ne valinnat tehdään niistä omista lähtökohdista ja niillä resursseilla mitkä kulloinkin on käytettävissä.
Toinen kykenee pitkäjänteiseen työskentelyyn ja tulevaisuuden ajatteluun, kun se toinen ei kykene ajattelemaan kun sitä hetken mielihyvää ja kaljasta saatavaa helpotusta suruun, murheeseen ja stressiin.
Ja tämä joka kykenee ei saisi olla ylpeä siitä että pääsi kouluun kun jaksoi opiskella? Miten selität jonkun joka vuosia oli vaikka rappio alkoholisti ja yhtäkkiä nousi sieltä ja teki töitä ja sai itsensä pinnalle? Miten hänen luonteensa yhtäkkiä muuttui niin että olikin pitkäjänteisyyttä jos olet sitä mieltä että ihminen syntyy sen kanssa tai ei synny.
Kuka sanoi, ettei saisi olla ylpeä? Jokainen saa todellakin olla ylpeä omista saavutuksistaan, mutta ei tarvitse kuitenkaan vähätellä niitä, jotka ei samaan pysty tai pitää itseään näiden saavutusten takia jotenkin parempana ihmisenä. Jokainen meistä on yhtä arvokas ihmisenä.
Ihminen muuttuu elämänsä aikana, ehkä sille alkoholistille oli juuri silloin suotuisa hetki raitistumiseen ja tarvittava tuki. Harvoin niin kuitenkin käy, että alkoholisti raitistuu. Valitettavasti. Toiset ihmiset ovat äärimmäisen herkkiä koukuttamaan alkoholiin/ruokaan/aineisiin/peleihin yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen millaiset leegopalikat sattuu saamaan ei voi vaikuttaa. Mutta itse voi päättää mitä niistä rakentaa. Joillain on jo alussa enemmän palikoita eikä omista sinisistä palikoista voi rakentaa punaista taloa. Mutta ei kannata jättää rakentamatta mitään vain siksi kun ei jo syntymässä annettu valmista legokartanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo onnesta on kaikki kiinni. Ensin voitin lotossa hyvät yo-paperit, sitten yliopistopaikan, ja sitten vielä ihan sattumalta voitin vielä työpaikkalotossakin. Koulutuksella ja työkokemuksella ei ollut mitään osaa siihen, että sain hyvän työpaikan.
Käänteinen lotto on kyllä käynyt siinä että on jatkuvaa terveyskremppaa, mutta varmaan joku saa senkin käännettyä hyväksi tuuriksi.
Lottokone valitse hyvän puolisonkin, siinäkään minulta ei kysytty mitään. Mihinkään ei voi itse vaikuttaa, niinhän?
Koulutuksesi on lahja veronmaksajilta, ei oma saavutuksesi.
Pitää siellä koulussa opiskellakin. Ainakin meilläpäin.
Ehkä teillä Kalliossa kaikille lukiolaisille annetaan ällän paperit, lahjana veronmaksajilta?
Tämä onkin hauska aihe. Jos ihminen uskoo ettei hän voi vaikuttaa mihinkään, hän ei tosiaan ikinä vaikuta mihinkään. Kaikkeen löytyy syyllinen lapsuudesta ja kokemuksista. ”No eihän minusta voinut tulla tohtoria kun vanhemmat on vaan duunareita...” ja jos ihminen uskoo että voi vaikuttaa elämäänsä, kas, hän voi siihen vaikuttaa. Hassua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heko heko, veronmaksajatko ne lukivat puolestani yötä myöten pääsykokeisiin? Niin varmaan sitten, silloin kun päivät meni mäkkärin kassalla ja kaikki vapaa-aika itse päntätessä, ei kyllä ihan tuntunut siltä.
Suomessa edelleen on samat pääsykokeet kaikille. Voi sitten itse valita, minkä verran opintoihin panostaa, todellakin taloudellisesti opiskelu on kaikille mahdollista.
Osa oikeasti luulee, että jossakin on suuri lottokone, josta arvotaan vähän kaikki: koulutodistukset, ystävät, puolisot, työpaikat jne. Että riittää, kun suu auki odottaa hyvää tuuria.
Toki mahdollisuudet ovat erilaiset, mutta huonoistakin mahdollisuuksista on Suomessa ihan mahdollista rakentaa itselle hyvä elämä. Näin ei ole monessa paikassa.
Ärsyttää toisten saavutusten mitätöinti, tulee yleensä niiltä joilla omia saavutuksia ei ole.
Veronmaksajat eivät lukeneet puolestasi pääsykokeisiin, mutta he tekivät puolestasi sen työn jolla opintosi rahoitettiin (opintotuki, lukukausimaksuttomuus, ateriatuki). Jossain Yhdysvalloissa olisit joutunut tekemään sen itse.
Toki, mutta ymmärrätkö että tämä sama tilanne on jokaisella suomalaisella. Veronmaksajat on taanneet jokaiselle suomalaiselle nuoren saman mahdollisuuden opintotukeen, lukukausimaksuttomuuteen ja ateriatukeen. Jotkut ihan ITSE hoitaa sitten lopun eli opiskelun, JOTKUT ei teen niin.
Tässähän on oikein malliesimerkki ihmisestä, joka ajattelee että kaikki on ollut pelkkää omaa ansiota ja että muiden pitäisi pystyä samaan, jos olisivat vaan tarpeeksi ahkeria.
Kumma juttu, että köyhät silti pysyvät yleensä köyhinä ja köyhyys periytyy myös lapsille. Miksi he eivät pääse nousemaan köyhyydestä ylöspäin? Onko heillä joku laiskuusgeeni?
Siis sinusta ihminen ei tee ikinä valintoja mitkä vaikuttavat hänen elämäänsä? Huomenna on pääsykokeet ja kaljahammasta kolottaa, toinen jää silti kotiin lukemaan ja pääsee kouluun, toinen lähtee ulos ja epäonnistuu kokeissa. Sinusta ei ollut ensimmäisen ansioita että hän pääsi kouluun, tuuria vaan...?
Tottakai tekevät, mutta ne valinnat tehdään niistä omista lähtökohdista ja niillä resursseilla mitkä kulloinkin on käytettävissä.
Toinen kykenee pitkäjänteiseen työskentelyyn ja tulevaisuuden ajatteluun, kun se toinen ei kykene ajattelemaan kun sitä hetken mielihyvää ja kaljasta saatavaa helpotusta suruun, murheeseen ja stressiin.
Ja tämä joka kykenee ei saisi olla ylpeä siitä että pääsi kouluun kun jaksoi opiskella? Miten selität jonkun joka vuosia oli vaikka rappio alkoholisti ja yhtäkkiä nousi sieltä ja teki töitä ja sai itsensä pinnalle? Miten hänen luonteensa yhtäkkiä muuttui niin että olikin pitkäjänteisyyttä jos olet sitä mieltä että ihminen syntyy sen kanssa tai ei synny.
Kuka sanoi, ettei saisi olla ylpeä? Jokainen saa todellakin olla ylpeä omista saavutuksistaan, mutta ei tarvitse kuitenkaan vähätellä niitä, jotka ei samaan pysty tai pitää itseään näiden saavutusten takia jotenkin parempana ihmisenä. Jokainen meistä on yhtä arvokas ihmisenä.
Ihminen muuttuu elämänsä aikana, ehkä sille alkoholistille oli juuri silloin suotuisa hetki raitistumiseen ja tarvittava tuki. Harvoin niin kuitenkin käy, että alkoholisti raitistuu. Valitettavasti. Toiset ihmiset ovat äärimmäisen herkkiä koukuttamaan alkoholiin/ruokaan/aineisiin/peleihin yms.
Saa olla ylpeä vaikkei se omaa saavutusta olekaan millään tavalla? Jaha..
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan, synnyin rikkaaseen perheeseen joten lähtökohdat on ollut alusta asti paremmat kuin muilla. Kävin kalliit yksityiset koulut eskarista asti ja pääsin isän laajoilla suhteilla työelämään samana päivänä kun valmistuin yliopistosta. Sen jälkeen toki olen tehnyt itse töitä edetäkseni urallani (seuraava työpaikka ei liittynyt isääni millään tavalla).
Elämääni auttoi tietty myös se etten koskaan joutunut miettimään rahatilannetta; sain keskittyä opiskeluihin täysillä koska en tarvinnut opiskelijatyötä ja pystyin ottamaan maksuttomia internshippejä joiden läsnäolo CV:ssä on ollut korvaamaton apu myöhemmin uralla.
Ei ole mitään ongelmia myöntää tätä. Siinä ei ole mitään väärää, että vanhemmat auttavat lastaan eteenpäin elämässä niin hyvin kuin voivat. Aion tehdä omille lapsilleni samoin. Mutta on tärkeää myös opettaa ymmärtämään ettei kaikilla ole asiat yhtä hyvin ja että täytyy olla sekä tietoinen että kiitollinen kaikesta.
Sun vanhemmat ovat osanneet kasvattaa sinut oikein. Oman mieheni ja hänen exvaimonsa ovat todella varakkaita. Heidän jälkikasvunsa ovat todella laiskoja. Siitä syystä, etteivät vanhemmat ole vaatineet lapsiltaan yhtikäs mitään. Lapsille on vain kerrottu läpi lapsuuden, että olette parempia kuin muut. Sen jälkeen on lykätty tolkuttomat määrät rahaa kouraan sekä ostettu mitä ikinä lapsukaiset ovat halunneet. Eli yläkouluikäiselle kolmen tonnin tietokoneita ja kasapäin Vuittoneita.
Näille lapsille oli tosi yllätys, kun tie lääkikseen ei avautunutkaan. Ei avautunut edes 6 ke lääkiskurssin käymällä. No ei kai, kun olis pitänyt lukeakin. Toisaalta nämä lapset pärjäävät läpi elämänsä rahallisesti vaikkeivat töitä tekisikään. JOS mitoittavat kulutuksensa noin 2-3 ke /kk. Tämä ei taida onnistua, kun pitäisi olla hienoimmat asunnot ja uusi mersu perzauksen alla.
Itse uskon siihen, että asiat elämässä ei riipu pelkästään itsestä. Elämän lähtökohdat on tärkeät: pitäisi olla ainakin yksi rakastava ja eteenpäinpökkivä ja opastava/vaativa vanhempi, ja ei syviä raha/alkohuolia perheessä. Montaa miespuolista vie urallaan eteenpäin se, että vaimo huolehtii kaikesta kotiin/lapsiin liittyvästä. Näin mies saa urakehitystä. Tätähän ei moni menestyvä mies halua myöntää. Tämä on aika törkeätä vaimon kotityön aliarvostamista.
Vastaus kysymykseen niin ei ole itse saavutettua kokonaan. Mutta tärkeä rooli minulla on auttaa työhullua miestäni jaksamaan työssään niin että hän saa kotona levätä eikä kotiin tullessa ole toinen työmaa mitä monet valittavat. Itselläni ei ole sellaista ammattia missä olisin korvaamaton. Mieheni haluaa että olen kotona niin että kun tulee kotiin ei tarvitse tehdä mitään. Kävin välillä raskaassa työssä niin kaikki alkoi olla rempallaan. Ei asuta helpossa kerrostalossa. En jaksanut raskaassa työssä ja jäin pois enkä enään saa töitä iäkkäänä. Kukaan ei ota näin raihnaista vanhaa akkaa ja mieheni on tyytyväinen kun olen kotona. Haluaisin kevyttä osa-aika työtä mutta sitä kun ei saa mistään. Miehelläni sellainen ammatti ettei sitä korvata helposti nuorella tai muuten olisi jo työtön ikänsä puolesta.
Eikö sinusta sitten ole? Onko niin, että ne vitosen oppilaat keskimäärin panostavat kouluun ihan yhtä paljon kun kympin oppilaat? Useimmat eivät, mukana on muutama oikeasti heikkolahjainen, mutta valtaosa pärjää koulussa just sen verran, kun panostaa siihen.
Siksi ne ei pääse nousemaan köyhyydestä ylöspäin, että he luulevat että riittää kun vaan on olemassa "oikeassa paikassa oikeaan aikaan". No ei riitä enemmistölle (jollekin oikeasti hyviin oloihin syntyvälle voi riittääkin), ns tavallisten pitää ihan itse olla ahkera.
Jossakin ulkomailla on toisin, esim. raha rajaa opiskelumahdollisuuksia. Ei Suomessa.