Lue keskustelun säännöt.
Uskotko että kaikki tai lähes kaikki elämässäsi on omaa saavutusta?
13.09.2019 |
Jos uskot niin kyseessä on ajaturharha. Oikeasti mikään kenenkään elämässä ei ole yksin saavutettu omalla ansiolla vaan kaikki on osaa ja seurausta monimutkaisesta vyyhdistä jossa elämään ja saavutuksiin vaikuttavia tekijöitä on lukuisia. Kyseessä on mielenvinouma joka on saanut nimekseen attribuutioerhe.
"Selitämme omaa menestystä ja muiden epäonnea sisäisillä tekijöillä. Minä pärjään, koska olen niin hyvä, ja tuo ei, koska se on tyhmä tai muuten huono ihminen. Eri lähtökohdat ja muut omaan ja muiden toimintaan vaikuttavat ulkoiset seikat on hämäävän helppoa sivuuttaa."
Meistä kukaan ei kuitenkaan ole erillinen ympäristöstöön ja lähtökohdistaan riippumaton tabula rasa vaikka kuinka niin haluaisimmekin uskoa vaan taulua aletaan kutomaan jo isoäidinkohdussa.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Toki olen olllut onnekas siinä, että minulle on tarjoutunut hyviä mahdollisuuksia, mutta olen itse kovalla työlläni hyödyntänyt ne parhaalla mahdollisella tavalla. Se taas luo uusia mahdollisuuksia ja vie eteenpäin. Pääsääntöisesti siis koen itse päässeeni siihen missä tänään olen, mutta osaan silti olla kiitollinen saamistani hyvistä lähtökohdista.
Aina, kun joku nykymaailmassa puhuu kovasta työstä, alkaa ympärillä haista paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo onnesta on kaikki kiinni. Ensin voitin lotossa hyvät yo-paperit, sitten yliopistopaikan, ja sitten vielä ihan sattumalta voitin vielä työpaikkalotossakin. Koulutuksella ja työkokemuksella ei ollut mitään osaa siihen, että sain hyvän työpaikan.
Käänteinen lotto on kyllä käynyt siinä että on jatkuvaa terveyskremppaa, mutta varmaan joku saa senkin käännettyä hyväksi tuuriksi.
Lottokone valitse hyvän puolisonkin, siinäkään minulta ei kysytty mitään. Mihinkään ei voi itse vaikuttaa, niinhän?
Se on tuuria, että perit tuollaiset aivot. Tuo persoonallisuutesi kuitenkin on huonompaa tuuria. Asioihin voi vaikuttaa tietyissä rajoissa, mutta sattuma voi viedä sinulta esim. puolison tai terveyden. Ota sitten sekin omalle kontollesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heko heko, veronmaksajatko ne lukivat puolestani yötä myöten pääsykokeisiin? Niin varmaan sitten, silloin kun päivät meni mäkkärin kassalla ja kaikki vapaa-aika itse päntätessä, ei kyllä ihan tuntunut siltä.
Suomessa edelleen on samat pääsykokeet kaikille. Voi sitten itse valita, minkä verran opintoihin panostaa, todellakin taloudellisesti opiskelu on kaikille mahdollista.
Osa oikeasti luulee, että jossakin on suuri lottokone, josta arvotaan vähän kaikki: koulutodistukset, ystävät, puolisot, työpaikat jne. Että riittää, kun suu auki odottaa hyvää tuuria.
Toki mahdollisuudet ovat erilaiset, mutta huonoistakin mahdollisuuksista on Suomessa ihan mahdollista rakentaa itselle hyvä elämä. Näin ei ole monessa paikassa.
Ärsyttää toisten saavutusten mitätöinti, tulee yleensä niiltä joilla omia saavutuksia ei ole.
Veronmaksajat eivät lukeneet puolestasi pääsykokeisiin, mutta he tekivät puolestasi sen työn jolla opintosi rahoitettiin (opintotuki, lukukausimaksuttomuus, ateriatuki). Jossain Yhdysvalloissa olisit joutunut tekemään sen itse.
Toki, mutta ymmärrätkö että tämä sama tilanne on jokaisella suomalaisella. Veronmaksajat on taanneet jokaiselle suomalaiselle nuoren saman mahdollisuuden opintotukeen, lukukausimaksuttomuuteen ja ateriatukeen. Jotkut ihan ITSE hoitaa sitten lopun eli opiskelun, JOTKUT ei teen niin.
Tässähän on oikein malliesimerkki ihmisestä, joka ajattelee että kaikki on ollut pelkkää omaa ansiota ja että muiden pitäisi pystyä samaan, jos olisivat vaan tarpeeksi ahkeria.
Kumma juttu, että köyhät silti pysyvät yleensä köyhinä ja köyhyys periytyy myös lapsille. Miksi he eivät pääse nousemaan köyhyydestä ylöspäin? Onko heillä joku laiskuusgeeni?
Eikö sinusta sitten ole? Onko niin, että ne vitosen oppilaat keskimäärin panostavat kouluun ihan yhtä paljon kun kympin oppilaat? Useimmat eivät, mukana on muutama oikeasti heikkolahjainen, mutta valtaosa pärjää koulussa just sen verran, kun panostaa siihen.
Siksi ne ei pääse nousemaan köyhyydestä ylöspäin, että he luulevat että riittää kun vaan on olemassa "oikeassa paikassa oikeaan aikaan". No ei riitä enemmistölle (jollekin oikeasti hyviin oloihin syntyvälle voi riittääkin), ns tavallisten pitää ihan itse olla ahkera.
Jossakin ulkomailla on toisin, esim. raha rajaa opiskelumahdollisuuksia. Ei Suomessa.
Jos oppilas ei panosta opiskeluun niin sille on olemassa jokin olemassa oleva hyvä syy kuten vaikkapa hankalat kotiolot tai kiusatuksi joutuminen. Sen sijaan että alettaisiin haukkumaan näitä lapsia laiskoiksi ja murskattaisiin se loppukin itsetunnon rippeet joita näillä lapsilla on, niin pitäisi ennemmin lähteä sälvittämään syytä sille mistä lapsen alentunut opiskeluinnokkuus johtuu.
En ole moukaroimassa ketään toista ihmistä lyttyyn, niin tekevät vain itsekkään narsistit jotka pyrkivät vain hyötymään toisten nöyryyttämisellä ja pönkittämään sillä omaa itsetunto. mutta jos joku on jo saanut laiskan ja luuserin geenit syntyessään niin en minä sille mitään voi, ei ole minun vikani että tämä on sattunut syntymään siihen perheeseen johon syntynyt joten siitä on turhaa valittaa. Jokainen on kuitenkin itse vastuussa siitä että pysyy yhteiskunnan rattaiden kyydissä eikä putoa kärrystä, se vaatii toki jokaiselta kovaa työtä jo on oltava valmis tekemeen itse edes jotain sen eteen sillä ei kukaan tule tekemään sitä sinunkaan puolesta.
Sanoisin että onni + epäonni + omat valinnat + omat taidot= saavutukseni
En ikinä ole luullut, että lähtökohtani olisivat omaa ansiotani. Olen tehnyt vain parhaani. Se on riittänyt siihen mihin on milloinkin riittänyt. Sairastumiseen ja entisen puolison päätöksiin en ole voinut vaikuttaa.
Mutta takaan ja allekirjoitan, että menestyneet ihmiset ovat usein ihan järjettömän omahyväisiä, minkä näkee kommentoijasta nro 5. Hän ei edes tajua, miten suurelta osin sattuma on tukenut hänen pyrkimyksìään (pyrkyryyttään?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heko heko, veronmaksajatko ne lukivat puolestani yötä myöten pääsykokeisiin? Niin varmaan sitten, silloin kun päivät meni mäkkärin kassalla ja kaikki vapaa-aika itse päntätessä, ei kyllä ihan tuntunut siltä.
Suomessa edelleen on samat pääsykokeet kaikille. Voi sitten itse valita, minkä verran opintoihin panostaa, todellakin taloudellisesti opiskelu on kaikille mahdollista.
Osa oikeasti luulee, että jossakin on suuri lottokone, josta arvotaan vähän kaikki: koulutodistukset, ystävät, puolisot, työpaikat jne. Että riittää, kun suu auki odottaa hyvää tuuria.
Toki mahdollisuudet ovat erilaiset, mutta huonoistakin mahdollisuuksista on Suomessa ihan mahdollista rakentaa itselle hyvä elämä. Näin ei ole monessa paikassa.
Ärsyttää toisten saavutusten mitätöinti, tulee yleensä niiltä joilla omia saavutuksia ei ole.
Veronmaksajat eivät lukeneet puolestasi pääsykokeisiin, mutta he tekivät puolestasi sen työn jolla opintosi rahoitettiin (opintotuki, lukukausimaksuttomuus, ateriatuki). Jossain Yhdysvalloissa olisit joutunut tekemään sen itse.
Toki, mutta ymmärrätkö että tämä sama tilanne on jokaisella suomalaisella. Veronmaksajat on taanneet jokaiselle suomalaiselle nuoren saman mahdollisuuden opintotukeen, lukukausimaksuttomuuteen ja ateriatukeen. Jotkut ihan ITSE hoitaa sitten lopun eli opiskelun, JOTKUT ei teen niin.
Tässähän on oikein malliesimerkki ihmisestä, joka ajattelee että kaikki on ollut pelkkää omaa ansiota ja että muiden pitäisi pystyä samaan, jos olisivat vaan tarpeeksi ahkeria.
Kumma juttu, että köyhät silti pysyvät yleensä köyhinä ja köyhyys periytyy myös lapsille. Miksi he eivät pääse nousemaan köyhyydestä ylöspäin? Onko heillä joku laiskuusgeeni?
Eikö sinusta sitten ole? Onko niin, että ne vitosen oppilaat keskimäärin panostavat kouluun ihan yhtä paljon kun kympin oppilaat? Useimmat eivät, mukana on muutama oikeasti heikkolahjainen, mutta valtaosa pärjää koulussa just sen verran, kun panostaa siihen.
Siksi ne ei pääse nousemaan köyhyydestä ylöspäin, että he luulevat että riittää kun vaan on olemassa "oikeassa paikassa oikeaan aikaan". No ei riitä enemmistölle (jollekin oikeasti hyviin oloihin syntyvälle voi riittääkin), ns tavallisten pitää ihan itse olla ahkera.
Jossakin ulkomailla on toisin, esim. raha rajaa opiskelumahdollisuuksia. Ei Suomessa.
Jos oppilas ei panosta opiskeluun niin sille on olemassa jokin olemassa oleva hyvä syy kuten vaikkapa hankalat kotiolot tai kiusatuksi joutuminen. Sen sijaan että alettaisiin haukkumaan näitä lapsia laiskoiksi ja murskattaisiin se loppukin itsetunnon rippeet joita näillä lapsilla on, niin pitäisi ennemmin lähteä sälvittämään syytä sille mistä lapsen alentunut opiskeluinnokkuus johtuu.
En ole moukaroimassa ketään toista ihmistä lyttyyn, niin tekevät vain itsekkään narsistit jotka pyrkivät vain hyötymään toisten nöyryyttämisellä ja pönkittämään sillä omaa itsetunto. mutta jos joku on jo saanut laiskan ja luuserin geenit syntyessään niin en minä sille mitään voi, ei ole minun vikani että tämä on sattunut syntymään siihen perheeseen johon syntynyt joten siitä on turhaa valittaa. Jokainen on kuitenkin itse vastuussa siitä että pysyy yhteiskunnan rattaiden kyydissä eikä putoa kärrystä, se vaatii toki jokaiselta kovaa työtä jo on oltava valmis tekemeen itse edes jotain sen eteen sillä ei kukaan tule tekemään sitä sinunkaan puolesta.
Yhteiskunta suosii erilaisia taitoja eri aikoja. Ne sinun mielestäsi ”tyhmät” olisivat voineet olla aikaisemmin kovaa valuuttaa osaessaan esim. kädentaitoja, jotka ei monelta onnistu. Koskaan ei tiedä, että mihin suuntaan yhteiskunta muuttuu ja minkälainen geeniyhdistelmä tulee seuraavaksi olemaan ”kovaa valuuttaa”
Kirjoituksestasi paistaa tietynlainen röyhkeys, se on varmaan vienyt sinua eteenpäin ja sen avulla voi toki saavuttaa asemaa työelämässä. Mutta ei tästä elosta tulisi mitään, jos kaikki olisivat röyhkeitä ja ajaisivat vaan omaa etuaan ja haukkuisivat muita tyhmiksi luusereiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menestyjät ovat ikäviä ihmisiä. Terävät kielet ja kyynärpäät, mutta ei niinkään pää.
Tunnen ahkeria jotka ovat menestyneet. Tunnen laiskoja joille kaikki tulee vielä aikuisenakin valmiina eteen. Tunnen laiskoja jotka eivät ole menestyneet. Tunnen laiskoja jotka siitä huolimatta ovat hyvin suurestikkin menestyneet.
Elämä ei ole videopeli. Samasta teosta ei aina seuraa sama lopputulos. Joku tekee juuri ne oikeat asiat tunnollisesti ja parhaansa aina yrittäen ja silti käteen ei jää mitään. Joku sekoilee tiensä rahakasan päälle.
Joku voi ansaita menestyksensä, joku taas ei.
Ajatus siitä että menestys olisi aina ansaittua tai että menestyksen puute olisi aina seurausta laiskuudesta on tapa suojella itseä. Menestyksen näkeminen omana ansiona helpottaa tuskaa jota toisten siivellä eläminen aiheuttaa. Eivät silloin sun hyvinvoinnin eteen työskentelevät ole "riistettyjä" vaan epäonnistuneita jotka ansaitsevat kohtalonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ahkeria jotka ovat menestyneet. Tunnen laiskoja joille kaikki tulee vielä aikuisenakin valmiina eteen. Tunnen laiskoja jotka eivät ole menestyneet. Tunnen laiskoja jotka siitä huolimatta ovat hyvin suurestikkin menestyneet.
Elämä ei ole videopeli. Samasta teosta ei aina seuraa sama lopputulos. Joku tekee juuri ne oikeat asiat tunnollisesti ja parhaansa aina yrittäen ja silti käteen ei jää mitään. Joku sekoilee tiensä rahakasan päälle.
Joku voi ansaita menestyksensä, joku taas ei.
Ajatus siitä että menestys olisi aina ansaittua tai että menestyksen puute olisi aina seurausta laiskuudesta on tapa suojella itseä. Menestyksen näkeminen omana ansiona helpottaa tuskaa jota toisten siivellä eläminen aiheuttaa. Eivät silloin sun hyvinvoinnin eteen työskentelevät ole "riistettyjä" vaan epäonnistuneita jotka ansaitsevat kohtalonsa.
Onhan videopeleissäkin usein satunnaisuutta. Jo Doomissa 90-luvun puolella oli rng (no okei pseudo-rng mutta kuitenkin)
Fatalismi ja arvon kieltäminen hyviltä saavutuksilta ruokkii yhteiskuntamallia, jossa kukaan ei viitsi yrittää mitään eikä ponnistella minkään asian eteen.
Sellaista kokeiltiin neuvostoliitossa, siellä kitkettiin kaikki oma saavuttaminen tai ainakin siitä saatava hyöty tarkasti pois. Ja kuinkas kävi?
On totta, että lopputulokseen x pääseminen vaatii toisilta enemmän ja toisilta vähemmän. Joku lahjakas pääsee heittämällä lääkikseen ja suoriutuu opinnoista helposti. Toinen joutuu pänttäämään paljon päästäkseen samaan. Mutta kumpikaan ei viitsi ehkä vaivautua, jos ilkumme kilvan, että koulutus oli lahja veronmaksajilta ja tutkinto pelkkää tuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heko heko, veronmaksajatko ne lukivat puolestani yötä myöten pääsykokeisiin? Niin varmaan sitten, silloin kun päivät meni mäkkärin kassalla ja kaikki vapaa-aika itse päntätessä, ei kyllä ihan tuntunut siltä.
Suomessa edelleen on samat pääsykokeet kaikille. Voi sitten itse valita, minkä verran opintoihin panostaa, todellakin taloudellisesti opiskelu on kaikille mahdollista.
Osa oikeasti luulee, että jossakin on suuri lottokone, josta arvotaan vähän kaikki: koulutodistukset, ystävät, puolisot, työpaikat jne. Että riittää, kun suu auki odottaa hyvää tuuria.
Toki mahdollisuudet ovat erilaiset, mutta huonoistakin mahdollisuuksista on Suomessa ihan mahdollista rakentaa itselle hyvä elämä. Näin ei ole monessa paikassa.
Ärsyttää toisten saavutusten mitätöinti, tulee yleensä niiltä joilla omia saavutuksia ei ole.
Veronmaksajat eivät lukeneet puolestasi pääsykokeisiin, mutta he tekivät puolestasi sen työn jolla opintosi rahoitettiin (opintotuki, lukukausimaksuttomuus, ateriatuki). Jossain Yhdysvalloissa olisit joutunut tekemään sen itse.
Toki, mutta ymmärrätkö että tämä sama tilanne on jokaisella suomalaisella. Veronmaksajat on taanneet jokaiselle suomalaiselle nuoren saman mahdollisuuden opintotukeen, lukukausimaksuttomuuteen ja ateriatukeen. Jotkut ihan ITSE hoitaa sitten lopun eli opiskelun, JOTKUT ei teen niin.
Tässähän on oikein malliesimerkki ihmisestä, joka ajattelee että kaikki on ollut pelkkää omaa ansiota ja että muiden pitäisi pystyä samaan, jos olisivat vaan tarpeeksi ahkeria.
Kumma juttu, että köyhät silti pysyvät yleensä köyhinä ja köyhyys periytyy myös lapsille. Miksi he eivät pääse nousemaan köyhyydestä ylöspäin? Onko heillä joku laiskuusgeeni?
Täysi huti!
Olen se 16/72 joka listasi ranskalaisin viivoin kuinka juuri mikään ei ole omaa ansiotani vaan olen saanut geeneistä, perheestä ja yhteiskunnalta pohjan kaiken. Silti opiskelin ihan itse.
Edelleen: Suomessa kaikille on taattu mahdollisuus opintotukeen, lulukausimaksuttomuuteen ja ateriatukeen. Opiskelu-osuus pitää sitten hoitaa ihan itse, oli muut lähtökohdat mitkä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heko heko, veronmaksajatko ne lukivat puolestani yötä myöten pääsykokeisiin? Niin varmaan sitten, silloin kun päivät meni mäkkärin kassalla ja kaikki vapaa-aika itse päntätessä, ei kyllä ihan tuntunut siltä.
Suomessa edelleen on samat pääsykokeet kaikille. Voi sitten itse valita, minkä verran opintoihin panostaa, todellakin taloudellisesti opiskelu on kaikille mahdollista.
Osa oikeasti luulee, että jossakin on suuri lottokone, josta arvotaan vähän kaikki: koulutodistukset, ystävät, puolisot, työpaikat jne. Että riittää, kun suu auki odottaa hyvää tuuria.
Toki mahdollisuudet ovat erilaiset, mutta huonoistakin mahdollisuuksista on Suomessa ihan mahdollista rakentaa itselle hyvä elämä. Näin ei ole monessa paikassa.
Ärsyttää toisten saavutusten mitätöinti, tulee yleensä niiltä joilla omia saavutuksia ei ole.
Veronmaksajat eivät lukeneet puolestasi pääsykokeisiin, mutta he tekivät puolestasi sen työn jolla opintosi rahoitettiin (opintotuki, lukukausimaksuttomuus, ateriatuki). Jossain Yhdysvalloissa olisit joutunut tekemään sen itse.
Toki, mutta ymmärrätkö että tämä sama tilanne on jokaisella suomalaisella. Veronmaksajat on taanneet jokaiselle suomalaiselle nuoren saman mahdollisuuden opintotukeen, lukukausimaksuttomuuteen ja ateriatukeen. Jotkut ihan ITSE hoitaa sitten lopun eli opiskelun, JOTKUT ei teen niin.
Tässähän on oikein malliesimerkki ihmisestä, joka ajattelee että kaikki on ollut pelkkää omaa ansiota ja että muiden pitäisi pystyä samaan, jos olisivat vaan tarpeeksi ahkeria.
Kumma juttu, että köyhät silti pysyvät yleensä köyhinä ja köyhyys periytyy myös lapsille. Miksi he eivät pääse nousemaan köyhyydestä ylöspäin? Onko heillä joku laiskuusgeeni?
Täysi huti!
Olen se 16/72 joka listasi ranskalaisin viivoin kuinka juuri mikään ei ole omaa ansiotani vaan olen saanut geeneistä, perheestä ja yhteiskunnalta pohjan kaiken. Silti opiskelin ihan itse.
Edelleen: Suomessa kaikille on taattu mahdollisuus opintotukeen, lulukausimaksuttomuuteen ja ateriatukeen. Opiskelu-osuus pitää sitten hoitaa ihan itse, oli muut lähtökohdat mitkä tahansa.
Minäkin selvisin kurjista oloista ja kävin yliopiston. Perustin perheen, löysin hyvän miehen ja minulla on elintaso, josta en olisi voinut ikinä edes haaveilla.
Meidät erottaa se, että minä en silti kuvittele olevani jotenkin parempi ihminen, kun näin nyt pääsi käymään. Jos vanhempani olisivat olleet työttömiä ja kouluttamattomia niin olisin varmaan ollut minäkin, mutta he kävivät jopa humalassa töissä ja painostivat aina koulutuksen tärkeyttä. Ehkä se pelasti minut, en nähnyt muita mahdollisuuksia kuin hankkia koulutus. Työttömyys olisi ollut häpeä meidän perheessä, jossakin toiseensa perheessä se on täysin päinvastoin.
Omalla tavallani olin onnekas, mutta en silti halua ylimielinen ja väittää, että kaikilla on sama mahdollisuus. Ja kyllä se kurja lapsuus kulkee taakkana mukana loppuelämän varmasti useimmilla. Vaikka kaikki on hyvin niin välillä on tosi vaikeaa iloita mistään eikä ne tutkinnot yms automaattisesti onnea elämään tuo, mutta ainakaan ei tarvitse kestää halveksuntaa muilta ihmisiltä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva asia tässä elämässä on omaa saavutusta. Rikas joka on tienannut rahansa työllään on luultavasti päässyt hyväpalkkaiseen työhönsä koulutuksen ansiosta, ja se taas on täällä Suomessa veronmaksajien antama lahja eikä mikään oma saavutus.
Menestynyt urheilijakaan tuskin on itse maksanut valmennustaan ja varusteitaan, vaan luultavasti treenaaminen on aloitettu jo lapsena ja vanhemmat ovat silloin hoitaneet maksut ja treeneihin kuljettamisen.Niin, mutta se urheilija on valinnut mennä treeneihin klo.5 aamulla kun sataa vettä ja taas Ilalla kun kaverit houkuttelivat radalle... tuskin ne on aina helppoja päätöksiä olleet ja moni olisi valinnut toisin eikä olisi menestynyt.
Kyllä se on niin intensiivinen suhde valmentajaan ja seuraan että ei siinä urheilija itse päätä mitään.
Koko homma toimii kuin muurahaispesä.
Urheilijalle voi tulla fiilis että mä saavutin tän, mutta oikeastaan ilman yhteisöä ja sen luomaa "näkymätöntä painetta", ei sinne sateeseen menisi treeneihin tai kisamatkalle aikaisin aamuyöstä.
Meitä ohjailee enemmän näkymätön voima joka liittyy yhteisöllisyyteen kuin "oma valinta".
Urheilu on loistava esimerkki siitä ettei omaa valintaa ole. Kaikki reaktiot sisään ajetaan hermostoon ja kroppaan, koska valinta veisi liikaa aikaa reaktioissa.
Asiaa toistetaan niin kauan että homma tuntuu luonnolliselta ja se onnistuu keskellä yötä sängystä herätettynä. Ei silloin oma valinta toimi vaan sisään ajettu nopea refleksi.
Tällöin henkilö voi liikkeen aikana epäröidä, mutta kun lämäri lähtee kohti lärviä niin se läsähtää.
Tutkimus: Ihminen sokaistuu herkästi omasta menestyksestään ja panee onnistumiset omien kykyjensä piikkiin: https://www.hs.fi/tiede/art-2000006235491.html
"Tutkijoiden suunnittelema korttipeli paljasti, miten epäreilussa tuuripelissä voittaminen vinouttaa ihmisen näkemystä omista kyvyistään."
Juttu näkyy vain tilaajille, mutta tokihan jokainen täydellinen henkilö, jota työttömyys ja sairaudet eivät voi koskettaa, on Hesarin tilaaja.
Muut kyllä ovat nähneet tutkijoiden käsittelemän ilmiön ihan oikeassa elämässä.
Jos oppilas ei panosta opiskeluun niin sille on olemassa jokin olemassa oleva hyvä syy kuten vaikkapa hankalat kotiolot tai kiusatuksi joutuminen. Sen sijaan että alettaisiin haukkumaan näitä lapsia laiskoiksi ja murskattaisiin se loppukin itsetunnon rippeet joita näillä lapsilla on, niin pitäisi ennemmin lähteä sälvittämään syytä sille mistä lapsen alentunut opiskeluinnokkuus johtuu.