Uskotko että kaikki tai lähes kaikki elämässäsi on omaa saavutusta?

No ei ne ainakaan väkivaltaisten alkoholistivanhempienikaan saavutuksia ole.

Se, että menesty riippuu mustakin kuin itsestä, ei tarkoita, etteikö se silti riippuisi myös itsestä. Tiedän aika monta ihmistä, jotka ovat ihan itse tuhonneet mahdollisuutensa - usein siitä huolimatta, että jopa älyä ja lahoja on alunperin syntymässä sattunut kohdalle.

Itse tehty on itse tehty.

Äidiltä saadaan Kajaanissa.

En usko. Olen pärjännyt ihan hyvin elämässä mutta tiedostan kyllä että se on ollut pitkälti sattumankauppaa. On tuuria minkälaiseen perheeseen syntyy, minkälaiset geenit saa, onko jotain tiettyjä lahjakkuuksia, minkälaisia ihmisiä elämässä tapaa, tuleeko onnettomuuksia jne. Esim minulla on ollut aina suht hyvä matikka- ja kielipää. En minä ole niiden eteen mitään tehnyt. En nyt tarkoita etteikö omalla työllä ja ahkeruudella ja opiskelulla voi päästä upeisiin tuloksiin mutta on ihan fakta että ihmisten lähtökohdat ovat erilaiset. Joku voi haaveilla vaikka mallin tai laulajan tai huippufyysikon urasta, mutta jos omat geenit ja ominaisuudet eivät siihen riitä niin voi voi, asialle ei voi tehdä juuri mitään.

Joo onnesta on kaikki kiinni. Ensin voitin lotossa hyvät yo-paperit, sitten yliopistopaikan, ja sitten vielä ihan sattumalta voitin vielä työpaikkalotossakin. Koulutuksella ja työkokemuksella ei ollut mitään osaa siihen, että sain hyvän työpaikan.

Käänteinen lotto on kyllä käynyt siinä että on jatkuvaa terveyskremppaa, mutta varmaan joku saa senkin käännettyä hyväksi tuuriksi.

Lottokone valitse hyvän puolisonkin, siinäkään minulta ei kysytty mitään. Mihinkään ei voi itse vaikuttaa, niinhän?

Vierailija kirjoitti:

Se, että menesty riippuu mustakin kuin itsestä, ei tarkoita, etteikö se silti riippuisi myös itsestä. Tiedän aika monta ihmistä, jotka ovat ihan itse tuhonneet mahdollisuutensa - usein siitä huolimatta, että jopa älyä ja lahoja on alunperin syntymässä sattunut kohdalle.

Ei tuo ole mikään mikään puolustus sen puolesta ettei omalle asiantilalle tarvitse tehdä mitään jos kaikki menee huonosta vaan vasta argumentti väitteelle jonka mukaan kaikki on ainoastaan omaa ansiota koska on ylivoimainen, täydellinen ja kaikessa hyvä ja ne jotka eivät pätjää ovat surkeita, huonoja luuseriraukkoja. Sivuutit kokonaan attribuutioerheen joka oli jutun erhe ja siirryit suoraan vastaamaan paittiotsikkoon sen sijaan että olisit lukenut tekstin ja perehtynyt kunnolla.

Eivät pelkästään lapsuudenkoti ja sosiaalinen ympäristö muuten, vaan geeniperimä vaikuttaa valtavasti siihen, miten pärjää. Ja se on tavallaan "sisäinen tekijä", toisaalta geeniperimälleenhän kukaan ei mahda mitään.

Mitä tulee ulkoisiin tekijöihin, olosuhteisiin ja muiden ihmisten suhtautumiseen, niin maailma menee usein niin, että hyväosaisuus kasautuu, samoin huono-osaisuus. Ei se vääjäämätön lainalaisuus kyllä ole.

Kyllä, siitä lähtien kun synnyin itse rakentamaani hirsimökkiin reippaaksi työmieheksi.

Tarkoittaako tuo "taulua aletaan kutomaan jo isoäidinkohdussa" näitä tutukimuksia joiden mukaan isovanhempien kokemat traumat ja stressi periytyyvät vielä lapsenlapselle? Ainakin minusta tuo oli aika järkkyttävää miten pienet lapset kokivat niinsanotusti "kärsimystä" isovanhempiensa sotakokemuksissta.

En todellakaan, synnyin rikkaaseen perheeseen joten lähtökohdat on ollut alusta asti paremmat kuin muilla. Kävin kalliit yksityiset koulut eskarista asti ja pääsin isän laajoilla suhteilla työelämään samana päivänä kun valmistuin yliopistosta. Sen jälkeen toki olen tehnyt itse töitä edetäkseni urallani (seuraava työpaikka ei liittynyt isääni millään tavalla).

Elämääni auttoi tietty myös se etten koskaan joutunut miettimään rahatilannetta; sain keskittyä opiskeluihin täysillä koska en tarvinnut opiskelijatyötä ja pystyin ottamaan maksuttomia internshippejä joiden läsnäolo CV:ssä on ollut korvaamaton apu myöhemmin uralla.

Ei ole mitään ongelmia myöntää tätä. Siinä ei ole mitään väärää, että vanhemmat auttavat lastaan eteenpäin elämässä niin hyvin kuin voivat. Aion tehdä omille lapsilleni samoin. Mutta on tärkeää myös opettaa ymmärtämään ettei kaikilla ole asiat yhtä hyvin ja että täytyy olla sekä tietoinen että kiitollinen kaikesta.

Aika harva asia tässä elämässä on omaa saavutusta. Rikas joka on tienannut rahansa työllään on luultavasti päässyt hyväpalkkaiseen työhönsä koulutuksen ansiosta, ja se taas on täällä Suomessa veronmaksajien antama lahja eikä mikään oma saavutus.

Menestynyt urheilijakaan tuskin on itse maksanut valmennustaan ja varusteitaan, vaan luultavasti treenaaminen on aloitettu jo lapsena ja vanhemmat ovat silloin hoitaneet maksut ja treeneihin kuljettamisen.

Vierailija kirjoitti:

Joo onnesta on kaikki kiinni. Ensin voitin lotossa hyvät yo-paperit, sitten yliopistopaikan, ja sitten vielä ihan sattumalta voitin vielä työpaikkalotossakin. Koulutuksella ja työkokemuksella ei ollut mitään osaa siihen, että sain hyvän työpaikan.

Käänteinen lotto on kyllä käynyt siinä että on jatkuvaa terveyskremppaa, mutta varmaan joku saa senkin käännettyä hyväksi tuuriksi.

Lottokone valitse hyvän puolisonkin, siinäkään minulta ei kysytty mitään. Mihinkään ei voi itse vaikuttaa, niinhän?

Koulutuksesi on lahja veronmaksajilta, ei oma saavutuksesi. Ja menestys työelämässä on omaa saavutustasi vain siltä osin, kun se ei johdu saamastasi koulutuksesta.

Ja sinulla on käynyt tuuri, että olet syntynyt maahan jossa on mahdollista saada kohtuuhintaista terveydenhoitoa ja Kela-korvattuja lääkkeitä. Jossain Amerikassa voisit olla pahassa pulassa kymppitonnien sairaalalaskujen kanssa.

Toki olen olllut onnekas siinä, että minulle on tarjoutunut hyviä mahdollisuuksia, mutta olen itse kovalla työlläni hyödyntänyt ne parhaalla mahdollisella tavalla. Se taas luo uusia mahdollisuuksia ja vie eteenpäin. Pääsääntöisesti siis koen itse päässeeni siihen missä tänään olen, mutta osaan silti olla kiitollinen saamistani hyvistä lähtökohdista.

En todellakaan usko kaiken olevan omaa saavutusta. Jumalan johdatusta on ollut paljon. Palaset on loksahdelleet paikalleen.

Vanhemmilta saatu rahallinen apu on hyvinkin ratkaisevaa miten taloudellisesti menestyy elämässään. Esim säästetyt lapsilisät, rahastot, perintö, auto ja muuta vastaavaa mitä vanhemmat kustantaneet.

Moni kehuskelee taloudellisia saavutuksiaan mutta jättävät kertomatta että oli 20 tonnia lapsilisiä jotka saatu vanhempien perustamasta rahastosta kun muutettiin omilleen. Valtava ero kun lähtee opiskelemaan onko tilillä 0 euroa vai 20 tonnia.

Kun itse muutin kotoa, olin saanut vanhemmilta:

-ajokortin

-perus halvat huonekalut/pesukone pieneen yksiöön (suurin osa omasta huoneesta vanhempien kotoa, vanhoja ja käytettyjä)

-tilillä oli ehkä 2000e josta ainakin 1500e itse ansaittua kesätöistä, lapsilisistä korkeintaan 500e jäljellä koska viimeiset meni ajokorttiin

Itse ostin omilla rahoilla auton, kaiken elektroniikan, vaatteet jne eikä sen jälkeen ollut vanhempien apua.

Mun "saavutukset" on tasan tämän ketjun ansiota:

-Terve geeniperimä yhdistelmä Suomesta, Ruotsista ja Virosta.

-Tasa-arvoa ajavien naisten työ kauan ennen minun aikaani.

-Edistykselliset isä + isoisä uskoivat naiseen samoin kuin mieheen.

-Isovanhempien kova työ--> keskiluokkaisuus --> rahallinen tuki minulle tiukan paikan tullen.

-Lähes ilmainen koulutus --> sivistys ja tieto.

-Lähes ilmainen terveydenhoito --> työurani ei ole katkennut sairauteen.

Näillä eväillä korkea koulutus, sekä sen jälkeen yrittäjyys. Olen silti hiton köyhä, mutta se on oma vikani ja johtuu omista valinnoistani. Sivistys ja tieto takaa sen että vähät varani, kehoni ja mielenterveyteni osaan hoitaa. En siis ole rasite yhteiskunnalle, vaan pienenpieni veronmaksaja. Otan myös rennosti ja pidän hauskaa, kiitos siitäkin kuuluu löyhille nykyisille sosiaalisille normeille, eli naisena voin mennä lähibaariin jos siltä tuntuu, menettämättä kasvojani.

Tv. Oman aikakautensa tuote. (Aikakauden joka edustaa parasta mihin maailmassa päästään, aikakauden joka jää vääjäämättä tallojien jalkoihin, eikä koskaan enää palaa.)

Vierailija kirjoitti:

Joo onnesta on kaikki kiinni. Ensin voitin lotossa hyvät yo-paperit, sitten yliopistopaikan, ja sitten vielä ihan sattumalta voitin vielä työpaikkalotossakin. Koulutuksella ja työkokemuksella ei ollut mitään osaa siihen, että sain hyvän työpaikan.

Käänteinen lotto on kyllä käynyt siinä että on jatkuvaa terveyskremppaa, mutta varmaan joku saa senkin käännettyä hyväksi tuuriksi.

Lottokone valitse hyvän puolisonkin, siinäkään minulta ei kysytty mitään. Mihinkään ei voi itse vaikuttaa, niinhän?

Minä ainakin sain hyvät yo-paperit vähintään 95-prosenttisesti syntymälahjana saatujen terävien aivojen ja oppimista tukevan kasvuympäristön takia. Moni vähemmän onnekas kaveri sai huonommat paperit, mutta teki kaksi kertaa enemmän työtä.

Lisäksi toki hyvinvointiyhteiskunta mahdollisti koko homman. Ei olisi ollut ikinä mitään saumaa päästä lukioon tai yliopistoon, jos niitä ei olisi puolestani maksettu. En siis käytännössä ole tehnyt muuta kuin ilmestynyt paikalle ja raapustanut vähän paperille, kaikki muu tehtiin puolestani.

Vierailija kirjoitti:

Se, että menesty riippuu mustakin kuin itsestä, ei tarkoita, etteikö se silti riippuisi myös itsestä. Tiedän aika monta ihmistä, jotka ovat ihan itse tuhonneet mahdollisuutensa - usein siitä huolimatta, että jopa älyä ja lahoja on alunperin syntymässä sattunut kohdalle.

Et sinä voi tietää muiden elämästä. Tiedät vain sen, mitä he haluavat kertoa.

Minustakin moni varmasti ajattelee, että olen tuhonnut mahdollisuuteni. Jätin yliopiston kesken ja jouduin jättämään myös työni enkä kenellekään ole selitellyt sen tarkemmin tai kertonut vaan jotain ympäripyöreää, koska totuutta ei ole mukava kertoa. Että kärsin huonon lapsuuteni takia niin pahoista mielenterveysongelmista, etten kykene elämään normaalia elämää. En minäkään tällaista elämää itselleni toivonut.

Heko heko, veronmaksajatko ne lukivat puolestani yötä myöten pääsykokeisiin? Niin varmaan sitten, silloin kun päivät meni mäkkärin kassalla ja kaikki vapaa-aika itse päntätessä, ei kyllä ihan tuntunut siltä.

Suomessa edelleen on samat pääsykokeet kaikille. Voi sitten itse valita, minkä verran opintoihin panostaa, todellakin taloudellisesti opiskelu on kaikille mahdollista.

Osa oikeasti luulee, että jossakin on suuri lottokone, josta arvotaan vähän kaikki: koulutodistukset, ystävät, puolisot, työpaikat jne. Että riittää, kun suu auki odottaa hyvää tuuria.

Toki mahdollisuudet ovat erilaiset, mutta huonoistakin mahdollisuuksista on Suomessa ihan mahdollista rakentaa itselle hyvä elämä. Näin ei ole monessa paikassa.

Ärsyttää toisten saavutusten mitätöinti, tulee yleensä niiltä joilla omia saavutuksia ei ole.

Osa on, osa ei.

Valitsin itselleni geenit, joiden vuoksi minulla on krooninen sairaus. Olen myös onnistunut tekemään niin huonoja työhakemuksia, etten ole päässyt yhteenkään hakemaani työpaikkaan valmistumiseni jälkeen, en edes haastatteluun.

Sensijaan se, että olen valmistunut maisteriksi, on yhteiskunnan ansiota, sillä sieltä sain ruhtinaallisen opintotuen, ja ilmaisen opetuksen (+ seksuaalisen häirinnän).