Mitä tekisit jos mies purkaisi kihlauksen kiukuspäissään?
Olisitko samantien valmis vaan jatkamaan ”kihlausta” vai miten toimisit. Jotenkin loukkaa todella paljon, että minulla voisi leikkiä tuolla tavalla ja mietin, pitäisikö vaan sanoa, että kosii sitten uudelleen kun oikeasti on varma meistä, mutta olenko liian riidanhakuinen jos sanon noin? Minulle kihlaus ei ole mikään asia, minkä voi tuosta vaan purkaa, jatkaa ja taas purkaa kun tulee riita... neuvoja?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jatkaisi kihlausta. Toinen vanhemmistani on draamailija. En jaksa sellaista.
Jep, mietin myös sitä, että tuleeko tuosta jokin tapa jos tuosta vaan voi sitten aina tehdä näin.
Ap
Jos on taipumusta tuollaiseen, ja varsinkin jos omaa käytöstään ei itse tajua (tai ei pidä sitä pahana), tuo tulee vanhemmiten vaan lisääntymään.
No jos noin kovilla "ammutaan", niin pakkohan tuossa on olla jotain hänellä hampaankolossa. Onko teillä muuten ollut sopuisat välit?
Vierailija kirjoitti:
No jos noin kovilla "ammutaan", niin pakkohan tuossa on olla jotain hänellä hampaankolossa. Onko teillä muuten ollut sopuisat välit?
No varmasti olikin hampaankolossa asioita kun riideltiin, kostoksi kihlauksen purkaminen ja sitten tuosta vaan sen jatkaminen oli vaan minusta vähän liikaa... siksi mietinkin mitä teen ja mikä on oikein.
Ap
Minä olen se osapuoli, joka on aikoinaan (vuosia, vuosia sitten) kiukustuneena heitellyt kihlasormusta pitkin katuja ja mies lähtenyt sormusta etsimään. Näin 10 vuotta jälkikäteen oma käytökseni hävettää. Nuorena olin impulsiivinen ja hyvin nopeasti hermostuva.
... riidat kuitenkin saatiin sovittua ja tällä hetkellä olemme onnellisia ja iän tullessa olen huomattavasti rauhallisempi ja osaan käsitellä omia tunteitani ja tilanteita paremmin. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja olemme elämään tyytyväisiä. Olen onnekas, kun mies jaksoi mielialavaihtelujani aikoinaan.
Neuvoisin puhumaan, puhumaan ja puhumaan. Ja miettimään keinoja, mitä voisi tehdä, kun alkaa "keittään yli". Millä tavalla itsensä voisi rauhoittaa ja miten toinen voisi siinä tukea. Toivottavasti saatte asiat selvitettyä.
oman osuutesi sivutat naisille tyypilliseen tapaan kokonaan. voi uhrinaisparkaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos noin kovilla "ammutaan", niin pakkohan tuossa on olla jotain hänellä hampaankolossa. Onko teillä muuten ollut sopuisat välit?
No varmasti olikin hampaankolossa asioita kun riideltiin, kostoksi kihlauksen purkaminen ja sitten tuosta vaan sen jatkaminen oli vaan minusta vähän liikaa... siksi mietinkin mitä teen ja mikä on oikein.
Ap
No mehän ei voida tietää mitä sä oot sille sanonut että noin pillastui.
Vierailija kirjoitti:
oman osuutesi sivutat naisille tyypilliseen tapaan kokonaan. voi uhrinaisparkaa!
Ap kyllä toi esille että oli riitaan yhtä syyllinen mutta kihlauksen purku liikaa. Älä ole miesasiamies
Omani otin pois, kun hän ilmoitti kihlauksen purkamisesta. Ihan rauhallisesti laitoin sormuksen pöydälle ja lähdin kotoa pois.
Ap