Lue keskustelun säännöt.
Lapsen synnyttyä miehen hermot todella kireällä. Jos puhelinmyyjäkin soittaa alkaa raivo ja ovienpaukuttelu.
12.09.2019 |
Meille syntyi 2kk sitten esikoinen. Vauva on itkuinen, johtuen koliikista. Hoito on ollut 95% minun vastuulla, plus kodin hoito myös. Vauva itkee paljon eikä hiljene kun parissa asennossa, mutta niissä asennoissa pystyy max telkkaria katsomaan, ei muuta.
Mies on kireä kun viulun kieli. Tuntuu että täytyy miettiä mitä sanoa eikä menettää malttia itse ja sano mitään negatiivissävytteistä, eli käytä sanaa EDES kun pyydät tekemään jotain lapseen tai vaikka roskienvientiin liittyen. Mielestäni mies voisi osallistua edes kodinhoitoon enemmän mutta suuttuu ja lähtee pois heti kun suuttuu. Valittaa kun ei saa nukuttua kun vauva pitää meteliä, tosin mies saa maata sängyssä kun menen toiselle puolelle taloa hyssyttelemään 2h ajaksi vauvaa jotta itsekin saisin vähän nukuttua kun vauva nukahtaa.
Olen miehelle muutamista asioista sanonut, mutta hermo on niin kireällä että tuntuu että haluisi oikein riidellä. Pari kertaa on riideltykin, mutta ei ole johtanut mihinkään joten en ole enää lähtenyt riitelyyn mukaan, ollut vaan hiljaa ja esittänyt ennen kuullut negatiivista kommenttia.
Onko tää aina tällaista nyt sitten, vai helpottaako kun lapsi kasvaa? Olen siitä tyytyväinen ettei mulla ole synnytyksen jälkeistä masennusta, muuten poika jäisi varmaan hoitamatta.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Aika monet miehet ahdistuu pienen vauvan itkusta, kaikesta vaivasta ja vastuusta, oman ajan puutteesta ja siitä, että parisuhde ja seksi jää toiseksi ja siitä, että näistä ei saisi hermostua ja ovat vihaisia myös itselleen, kun eivät pärjää. Aika monet miehet myös kypsyvät hitaasti isän rooliin ja osaavat nauttia lapsesta vasta sitten, kun lapsi alkaa ottaa kontaktia, puhuu sanoja, alkaa liikkua ja etenkin kun kasvavat vielä vähän isommiksi eli voi ottaa mukaan pihalle, puistoon, pyörän kyytiin, kauppaan, leikkiä leluilla jne. Eli tehdä jotain lapsen kanssa eikä vain odottaa sitä, että se syö, kakkaa ja nukkuu (tai ei nuku). Entä jos pistät miehen pihalle vaunulenkille vauvan kanssa? Ulkoilma tekee hyvää molemmille, kiukku lähtee tuulen mukana ja usein vauva nukkuu paremmin ulkona vaunuissa ja tärinä auttaa ilmavaivaiseen masuun. Ulkoilu ja liikunta on myös ykköskonsti lievään masennukseen. Voittehan vaunulenkkeillä myös koko perheellä.
Siis ihan totta 😂 En nyt oikein tiedä oletko joku marttakerholainen, 50-luvulle jäänyt kotirouva, miesten vihaaja/miesten aliarvioija, mies vai mitähäh!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuvolaan voisit olla yhteydessä, saisitte neuvoja koliikkiin,varmaan ehkä oletkin saanut?
Mutta teille tarvittaisiin myös parisuhde ja vanhemmuusneuvoja. Perheneuvolat ovat juuri sitä varten. Lapselle ei ole hyvä kasvaa kireässä ilmapiirissä.
Univelka syö kaikkien hermoja, mutta silloin pitää hakea apua, ei jäädä kitumaan epätoivoon.
Koliikki loppuu jossain vaiheessa. Mutta toisen tiuskinta ja huono käytös voi jäädä päälle jos ei tajua toimintatapojaan. Mies tarvitsee herätyksen, kuka on mikä on tärkeää elämässä ja vastoinkäymisessä. Sitten jos ei osaa käyttäytyä on premoi lapselle ja sinullekin asua muualla.
siis jos ei osaa käyttäytyä piti sanomani. Ja huonon käytöksen loppumista ei tarvitse jäädä odottamaan että josko se loppuisi kun koliikki loppuu. Hyvin pienetkin vauvat tunnistavat vanhempiensa tunnetiloja ja peilaavat niitä, eli liiat stressihormonit voivat muuttaa lapsen aivoja pysyvästi.
Joa olet ottanut päävastuun kotitöistä ennen lasta, on turha kuvitella, että tilanne muuttuu lapsen syntymän jälkeen itsestään odottamalla miehen heräämistä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kovasti heitetään alapeukkua kommentille, jossa kerrottiin miten asia on. Joo, osallistuva vanhemmuus ja ihana isyys on ideaali ja on isiä, jotka osaavat ja jaksavat olla heti isiä, auttaa äitiä, hoitaa kotitöitä ja paijata ja helliä äitiä. Mutta aika moni nainen saa myös todeta, että yhden sijaan tuli kaksi marisevaa lasta. Ja äidin on oltava se, jolla homma pysyy lapasessa, vaikka kuinka ahdistaisi tai kiukuttaisi.
En nyt käsitä. Miksi yhdenkään äidin tulisi sietää miestä, joka käyttäytyy välinpitämättömästi, vihamielisesti ja kiukuttelee sellaisista päivänselvistä asioista, kuin vaikka roskien vieminen? Ja mikä ihmeen "auttaa äitiä"? Siis onko se miehen tehtävä muka olla vaan joku taustatuki? Jos sitä mukulaa ei osaa/jaksa hoitaa, niin hoitaisi edes kotityöt siten, kuin aikuisen ihmisen kuuluu oli niitä lapsia tai ei.
Kysykää apua Ritalta ja Akilta! Tai Nannalta ja Jereltä. Näinhän se moderni isyys sujuu ihanasti ja automaattisesti! Ainakin valokuvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kovasti heitetään alapeukkua kommentille, jossa kerrottiin miten asia on. Joo, osallistuva vanhemmuus ja ihana isyys on ideaali ja on isiä, jotka osaavat ja jaksavat olla heti isiä, auttaa äitiä, hoitaa kotitöitä ja paijata ja helliä äitiä. Mutta aika moni nainen saa myös todeta, että yhden sijaan tuli kaksi marisevaa lasta. Ja äidin on oltava se, jolla homma pysyy lapasessa, vaikka kuinka ahdistaisi tai kiukuttaisi.
Jos minun mieheni olisi alkanut kiukuttelemaan, raivoamaan, tiuskimaan, jättänyt kotitöitä tekemättä vain, koska evvk, kun lapsemme oli vielä vauvoja olisin käskenyt painua h*lvettiin meidän elämästä. Kyllä oli pinna kireällä itse kullakin, mutta kaikesta kuitenkin selvittiin yhteistyöllä.
Ei todellakaan ole normaalia tai hyväksyttävää käytöstä.
En osaa arvata meneekö ohi, en ole törmannyt vastaavaan.
Miten suhtautuu vauvaan? Huutaako, tiuskiiko, kohteleeko kovakouraisesti?
Taitaisin ottaa vähintään asumuseron, en jaksaisi kaiken vauvaelämän lisäksi yhtään ylimääräistä stressiä, mitään iloa, hyötyä tai apuahan tuosta hermoheikosta ukosta ei vaikuta olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kovasti heitetään alapeukkua kommentille, jossa kerrottiin miten asia on. Joo, osallistuva vanhemmuus ja ihana isyys on ideaali ja on isiä, jotka osaavat ja jaksavat olla heti isiä, auttaa äitiä, hoitaa kotitöitä ja paijata ja helliä äitiä. Mutta aika moni nainen saa myös todeta, että yhden sijaan tuli kaksi marisevaa lasta. Ja äidin on oltava se, jolla homma pysyy lapasessa, vaikka kuinka ahdistaisi tai kiukuttaisi.
Ja äiti tosiaan voi heivata sen miehen mäkeen, jos alkaa raivoamaan ja tätä myöten on myös aggressiivinen mahdollisesti sitä lastakin kohtaan ja KUKAAN lastaan rakastava äiti ei siedä sellaista käytöstä.
Jos kumpikaan teistä ei saa nukuttua, niin onko tuo mikään ihmekään, jos on hermot kireällä? Itsensä hillitseminenkin kun kestää vain siihen omaan rajaansa asti, mikä on sitten jokaisella omalla kohdallaan. En tiedä miten jaksaisin itse vanhempana, kun tuntuu etten jaksa perus työelämän unirytmiäkään, mikäli haluan yhtään aikaa itselleni. Nostan hattua teille, jota pystyvät vanhemmuuteen. Minun kohdallani saataisiin taas lukea traagisia otsikoita perheonnettomuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miten omien roskien ulosvienti on äidin auttamista tai oman lapsen hoitamista?
Meilläkin mies auttaa kotitöissä vetämällä vessan melkein joka kerta kun vain kauniisti pyydän ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis miten omien roskien ulosvienti on äidin auttamista tai oman lapsen hoitamista?
Jaa a 😂 Aivan käsittämätöntä touhua...
Ilmeisesti tuo roskien vieminen on ollut jo ennen lapsen syntymää miehelle niin pirun rankka koettelemus... Nämä vätykset ovat juurikin niitä, jotka ovat aina olleet laiskoja p*skoja, mutta se nainen siellä tyhmässä pikkupäässään elää sellaista kuvitelmaa, että kaikki muuttuu, kun saadaan lapsia ja kuka mies nyt ei omaa lastaan hoitaisi... Sitten tuleekin karu pettymys, kun sille naiselle on kaikki vielä puolet rankempaa ja mies jatkaa lekottelua ja kehtaa vielä raivota, jos hänen ylhäisyydelleen mainitsee itsestään selviä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin taas huomaa miten lapset pilaavat elämän ja varsinkin parisuhteen.
Niinkö äitisi sinulle sanoi?
Olitpa nokkela, isot aplodit sinulle! Todella nokkela pikkuäityli olet! Ei sanonut, vaan olen huomannut sen ystävieni kohdalla hyvin selkeästi.
Kaiken muun sietäisin aikani mutten sitä että omassa kodissa pitää varoa toista aikuista. Siihen ei pidä suostua.
Voihan mies olla oikeasti sekaisin ja uupunut mutta ei se oikeuta tuollaiseen käytökseen ja velvollisuudet on hoidettava vaikka mikä olisi, et ole hänen äiti eikä hän asu hotellissa.
Vierailija kirjoitti:
Aika monet miehet ahdistuu pienen vauvan itkusta, kaikesta vaivasta ja vastuusta, oman ajan puutteesta ja siitä, että parisuhde ja seksi jää toiseksi ja siitä, että näistä ei saisi hermostua ja ovat vihaisia myös itselleen, kun eivät pärjää. Aika monet miehet myös kypsyvät hitaasti isän rooliin ja osaavat nauttia lapsesta vasta sitten, kun lapsi alkaa ottaa kontaktia, puhuu sanoja, alkaa liikkua ja etenkin kun kasvavat vielä vähän isommiksi eli voi ottaa mukaan pihalle, puistoon, pyörän kyytiin, kauppaan, leikkiä leluilla jne. Eli tehdä jotain lapsen kanssa eikä vain odottaa sitä, että se syö, kakkaa ja nukkuu (tai ei nuku). Entä jos pistät miehen pihalle vaunulenkille vauvan kanssa? Ulkoilma tekee hyvää molemmille, kiukku lähtee tuulen mukana ja usein vauva nukkuu paremmin ulkona vaunuissa ja tärinä auttaa ilmavaivaiseen masuun. Ulkoilu ja liikunta on myös ykköskonsti lievään masennukseen. Voittehan vaunulenkkeillä myös koko perheellä.
Miksi ihmeessä näin monta alapeukkua? Näinhän se on. Ei kaikki tuoreet isät osaa heti olla luontevasti pienen kanssa, joka itkee paljon. Pikkuhiljalleen se varmaan alkaa sujumaan, ajan kanssa ja kärsivällisyyttä.
Eli jos äitikään ei jaksa, eikä kasva siihen äitiyteen kuin vasta sitten kun lapsi liikkuu ja puhuu, niin melkoinen reppana vauvasta kasvaisi. Ei ole tervettä lapsen kehitykselle. Mutta koska on mies, niin siinä vain hyssytellään ja odotellaan ja hoidetaan synnytyksestä selviydyttyään, vähillä yöunilla kaikki hommat, ettei vain miesreppana suutu ja ylikuormitu. Huoh.
Pelottaisi kyllä mitä tollainen isä tekisi lapselle. Saattaa löytyä sekä äiti ja lapsi kohta kirkon pihamaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein keksi muuta kuin että viikolla sinä hoidat koliikin, mies toiseen huoneeseen nukkumaan korvatulpilla, kun pitää töissä jaksaa. Viikonloppuna osat toistepäin, vaikka miestä ketuttaakin, kun olisi vapaata, mutta lepoat tarviit sinäkin. Ja jos mitään mahdollisuuksia, niin pari yötä niin, että te saatte molemmat nukkua eli isovanhemmat. Kyllä pari yötä isovanhemmillakin menee vaikka pää kainalossa.
T: Mies
Muuten hyvä mutta ei todellakaan kuulu isovanhempien hoitaa ja valvoa!
No ei varmaankaan mikään laki pakota isovanhempia hoitamaan lastenlasta mutta luulis nyt heitäkin kiinnostavan että hajoaako lapsenlapsen tai omien lasten perhe sen vuoksi että vanhemmilla menee mielenterveys unenpuutteen vuoksi. Kylmiä ihmisiä jos ei kertaakaan apuun riennä. Voin kuvitella miten sitten lyödään henkisesti kun ero tulee. Oma äitini oli just tällainen, nauroi pilkallisesti "semmosta se on" kun valittelin väsymystä ja sitä että mies ei auta. Ero tuli ja sitten alkoi se lyöminen "opettele tulemaan toimeen miesten kanssa", "helpolla annetaan periksi", "ei osata lasta hoitaa", "mitä äitin kasvattamasta pojastakin tulee, mammanpoika" jne. Sairasta. Mutta tulipa heti selväksi että oma äitini ei minusta välitä, eikä rakasta. Saa nyt maistaa omaa lääkettään, kun on liki 80v. Semmosta se on kun on vanha, ei jaksa eikä pysty, eikä lapset käy kylässä auttamassa :)
Täällä kovasti heitetään alapeukkua kommentille, jossa kerrottiin miten asia on. Joo, osallistuva vanhemmuus ja ihana isyys on ideaali ja on isiä, jotka osaavat ja jaksavat olla heti isiä, auttaa äitiä, hoitaa kotitöitä ja paijata ja helliä äitiä. Mutta aika moni nainen saa myös todeta, että yhden sijaan tuli kaksi marisevaa lasta. Ja äidin on oltava se, jolla homma pysyy lapasessa, vaikka kuinka ahdistaisi tai kiukuttaisi.