Lue keskustelun säännöt.
Lapsen synnyttyä miehen hermot todella kireällä. Jos puhelinmyyjäkin soittaa alkaa raivo ja ovienpaukuttelu.
12.09.2019 |
Meille syntyi 2kk sitten esikoinen. Vauva on itkuinen, johtuen koliikista. Hoito on ollut 95% minun vastuulla, plus kodin hoito myös. Vauva itkee paljon eikä hiljene kun parissa asennossa, mutta niissä asennoissa pystyy max telkkaria katsomaan, ei muuta.
Mies on kireä kun viulun kieli. Tuntuu että täytyy miettiä mitä sanoa eikä menettää malttia itse ja sano mitään negatiivissävytteistä, eli käytä sanaa EDES kun pyydät tekemään jotain lapseen tai vaikka roskienvientiin liittyen. Mielestäni mies voisi osallistua edes kodinhoitoon enemmän mutta suuttuu ja lähtee pois heti kun suuttuu. Valittaa kun ei saa nukuttua kun vauva pitää meteliä, tosin mies saa maata sängyssä kun menen toiselle puolelle taloa hyssyttelemään 2h ajaksi vauvaa jotta itsekin saisin vähän nukuttua kun vauva nukahtaa.
Olen miehelle muutamista asioista sanonut, mutta hermo on niin kireällä että tuntuu että haluisi oikein riidellä. Pari kertaa on riideltykin, mutta ei ole johtanut mihinkään joten en ole enää lähtenyt riitelyyn mukaan, ollut vaan hiljaa ja esittänyt ennen kuullut negatiivista kommenttia.
Onko tää aina tällaista nyt sitten, vai helpottaako kun lapsi kasvaa? Olen siitä tyytyväinen ettei mulla ole synnytyksen jälkeistä masennusta, muuten poika jäisi varmaan hoitamatta.
Kommentit (63)
Ajattelitko kauankin hyssytellä ja olla kynnysmatto? Olla varpaillaan, ettei mies vain joudu hermostumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monet miehet ahdistuu pienen vauvan itkusta, kaikesta vaivasta ja vastuusta, oman ajan puutteesta ja siitä, että parisuhde ja seksi jää toiseksi ja siitä, että näistä ei saisi hermostua ja ovat vihaisia myös itselleen, kun eivät pärjää. Aika monet miehet myös kypsyvät hitaasti isän rooliin ja osaavat nauttia lapsesta vasta sitten, kun lapsi alkaa ottaa kontaktia, puhuu sanoja, alkaa liikkua ja etenkin kun kasvavat vielä vähän isommiksi eli voi ottaa mukaan pihalle, puistoon, pyörän kyytiin, kauppaan, leikkiä leluilla jne. Eli tehdä jotain lapsen kanssa eikä vain odottaa sitä, että se syö, kakkaa ja nukkuu (tai ei nuku). Entä jos pistät miehen pihalle vaunulenkille vauvan kanssa? Ulkoilma tekee hyvää molemmille, kiukku lähtee tuulen mukana ja usein vauva nukkuu paremmin ulkona vaunuissa ja tärinä auttaa ilmavaivaiseen masuun. Ulkoilu ja liikunta on myös ykköskonsti lievään masennukseen. Voittehan vaunulenkkeillä myös koko perheellä.
Parempi jättää ne lapset tekemättä!
Vierailija kirjoitti:
Taas on av-mamma valinnut lapsensa isäksi oikein superiskän. En vaan tajua mistä näitä sikiää... Jos aikuiselle ihmiselle on roskien vientikin työn ja tuskan takana eikä oman lapsen ja vaimon hyvinvointi kiinnosta p*skan vertaa, niin heivaisin mäkeen...
Sun on helppo jälkiviisastella etenkin kun et itse ole tuota kokenut. Kuka tietää etukäteen, millaista lapsen kanssa on, eivät sitä naisetkaan tiedä.
Mutta se on totta, ettei kaikista miehistä ole kuin siittämään. Et sinäkään muuta haluaisi kuin sitä.
Vierailija kirjoitti:
Aika monet miehet ahdistuu pienen vauvan itkusta, kaikesta vaivasta ja vastuusta, oman ajan puutteesta ja siitä, että parisuhde ja seksi jää toiseksi ja siitä, että näistä ei saisi hermostua ja ovat vihaisia myös itselleen, kun eivät pärjää. Aika monet miehet myös kypsyvät hitaasti isän rooliin ja osaavat nauttia lapsesta vasta sitten, kun lapsi alkaa ottaa kontaktia, puhuu sanoja, alkaa liikkua ja etenkin kun kasvavat vielä vähän isommiksi eli voi ottaa mukaan pihalle, puistoon, pyörän kyytiin, kauppaan, leikkiä leluilla jne. Eli tehdä jotain lapsen kanssa eikä vain odottaa sitä, että se syö, kakkaa ja nukkuu (tai ei nuku). Entä jos pistät miehen pihalle vaunulenkille vauvan kanssa? Ulkoilma tekee hyvää molemmille, kiukku lähtee tuulen mukana ja usein vauva nukkuu paremmin ulkona vaunuissa ja tärinä auttaa ilmavaivaiseen masuun. Ulkoilu ja liikunta on myös ykköskonsti lievään masennukseen. Voittehan vaunulenkkeillä myös koko perheellä.
Mitä, jos se äiti ahdistuu noista asioista? Onko sekin yhtälailla päähän silittelyä ja ymmärrystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole naiselle sama. Mutta asia ei siitä muutu, sillä naisen on joka tapauksessa oltava se fiksu aikuinen ja vahvempi osapuoli, koska jos ei ole, lapsi kärsii. Ja äidin biologinen tehtävä on pitää lapsi hengissä ja turvassa. Jos se edellyttää miehen sietämistä ja kouluttamista, se täytyy tehdä, koska isän mukana pitäminen tuo sekä taloudellista että henkistä ja fyysistä apua ja turvaa. Jos taas miehestä ei sietämisen tai kouluttamisen jälkeenkään ole kuin vaivaa, hänet poistetaan kuvioista häiritsemästä. Vastuu on edelleen äidillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monet miehet ahdistuu pienen vauvan itkusta, kaikesta vaivasta ja vastuusta, oman ajan puutteesta ja siitä, että parisuhde ja seksi jää toiseksi ja siitä, että näistä ei saisi hermostua ja ovat vihaisia myös itselleen, kun eivät pärjää. Aika monet miehet myös kypsyvät hitaasti isän rooliin ja osaavat nauttia lapsesta vasta sitten, kun lapsi alkaa ottaa kontaktia, puhuu sanoja, alkaa liikkua ja etenkin kun kasvavat vielä vähän isommiksi eli voi ottaa mukaan pihalle, puistoon, pyörän kyytiin, kauppaan, leikkiä leluilla jne. Eli tehdä jotain lapsen kanssa eikä vain odottaa sitä, että se syö, kakkaa ja nukkuu (tai ei nuku). Entä jos pistät miehen pihalle vaunulenkille vauvan kanssa? Ulkoilma tekee hyvää molemmille, kiukku lähtee tuulen mukana ja usein vauva nukkuu paremmin ulkona vaunuissa ja tärinä auttaa ilmavaivaiseen masuun. Ulkoilu ja liikunta on myös ykköskonsti lievään masennukseen. Voittehan vaunulenkkeillä myös koko perheellä.
Mitä, jos se äiti ahdistuu noista asioista? Onko sekin yhtälailla päähän silittelyä ja ymmärrystä?
Ei varmaan, kun äidin pitää olla se hyssyttelevä kynnysmatto ja kodinkone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästäkin taas huomaa miten lapset pilaavat elämän ja varsinkin parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
No ei ole naiselle sama. Mutta asia ei siitä muutu, sillä naisen on joka tapauksessa oltava se fiksu aikuinen ja vahvempi osapuoli, koska jos ei ole, lapsi kärsii. Ja äidin biologinen tehtävä on pitää lapsi hengissä ja turvassa. Jos se edellyttää miehen sietämistä ja kouluttamista, se täytyy tehdä, koska isän mukana pitäminen tuo sekä taloudellista että henkistä ja fyysistä apua ja turvaa. Jos taas miehestä ei sietämisen tai kouluttamisen jälkeenkään ole kuin vaivaa, hänet poistetaan kuvioista häiritsemästä. Vastuu on edelleen äidillä.
Voi h*lvetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ole naiselle sama. Mutta asia ei siitä muutu, sillä naisen on joka tapauksessa oltava se fiksu aikuinen ja vahvempi osapuoli, koska jos ei ole, lapsi kärsii. Ja äidin biologinen tehtävä on pitää lapsi hengissä ja turvassa. Jos se edellyttää miehen sietämistä ja kouluttamista, se täytyy tehdä, koska isän mukana pitäminen tuo sekä taloudellista että henkistä ja fyysistä apua ja turvaa. Jos taas miehestä ei sietämisen tai kouluttamisen jälkeenkään ole kuin vaivaa, hänet poistetaan kuvioista häiritsemästä. Vastuu on edelleen äidillä.
Tuollainen vätys ei ainakaan tuo mitään henkistä ja fyysistä turvaa, vaan ihan pelkkää turhaa kuormitusta!
Vierailija kirjoitti:
Et todellakaan vaikene sen takia että mies saattaa hermostua tai suuttua.
Kaiken a ja o on, että pyydät miestä rauhallisesti ja asiallisesti viemään roskat, ottamaan vauvan siksi aikaa kun käyt suihkussa, auttamaan ruuanlaitossa, siivoamisessa, mitä ikinä... Jos mies suuttuu tai kiukuttelee, niin suhtaudu kuin uhmaikäiseen. Pysy rauhallisena, älä menetä malttia ja kysy ystävällisesti että anteeksi mitä sanoit, en saa selvää tuolta kiukuttelultasi. Jos miehellä on vähänkään järkeä päässä, niin ymmärtää kuinka lapselliselta näyttää yksin kiukutellessaan ja oppii keskustelemaan rakentavasti vaikka kuinka väsyttäisi ja ärsyttäisi. Mutta sen voin luvata että monet asiat kyllä helpottavat kun vauva kasvaa!
Pyydät ja auttamaan ?!?!!? Kyllä se on ihan perusvelvollisuus TEHDÄ nuo asiat. Ei mies ole mikään apuri tai kätyri, vaan tasavertainen kumppani ja vanhempi. Jos ei osaa olla, niin sitten opettelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oivoivoi, javoivoivoi kun on rankkaa ja isopaha muutos tulla isäksi, kyllä naisen täytyy nyt hoitaa tuo traumatilanne. Pärjäät loistavasti yksinkin, t. kokemusta on. Itse pärjään jopa paremmin taloudellisesti ja henkisesti, koska miehet syövät, sotkevat ja teineilevät älyttömästi. Ei tuollaseen mieheen voi luottaa, kun jättää yksin selviämään pikkuvauvan ja pahemman pikkuvauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on nyt hirveä kriisi lapsen tulosta ja pää ihan sekaisin eikä kykyä käsitellä tunteita. Moni mies on myös vauvalle mustasukkainen. Tosi yleistä tuossa vaiheessa. Useimmilla asia tasoittuu ehkäpä n. vuodessa. Jotkut miehet tekevät kuitenkin jotain äkkipikaista, kuten eroavat tai pettävät tms.
Voi hellanlettas. Ei ole normaalia olla omalle lapselle mustasukkainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein keksi muuta kuin että viikolla sinä hoidat koliikin, mies toiseen huoneeseen nukkumaan korvatulpilla, kun pitää töissä jaksaa. Viikonloppuna osat toistepäin, vaikka miestä ketuttaakin, kun olisi vapaata, mutta lepoat tarviit sinäkin. Ja jos mitään mahdollisuuksia, niin pari yötä niin, että te saatte molemmat nukkua eli isovanhemmat. Kyllä pari yötä isovanhemmillakin menee vaikka pää kainalossa.
T: Mies
Muuten hyvä mutta ei todellakaan kuulu isovanhempien hoitaa ja valvoa!
Ei "kuulu" mutta oletko kuullut että on sellaisiakin isovanhempia jotka auttavat ja hoitavat mielellään vauvaa ja tukevat alkuvaiheessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on av-mamma valinnut lapsensa isäksi oikein superiskän. En vaan tajua mistä näitä sikiää... Jos aikuiselle ihmiselle on roskien vientikin työn ja tuskan takana eikä oman lapsen ja vaimon hyvinvointi kiinnosta p*skan vertaa, niin heivaisin mäkeen...
Ollaan oltu 7 vuotta yhdessä ennen lapsen syntymää, siksi kyselen koska tää vaihe menee ohi vai meneekö. Ei ennen ole ollut noin pinna kireällä.
Ap
Ei kai kukaan täällä voi sanoa, meneekö se ohi. Kuulostaa kyllä aika huolestuttavalta käytökseltä joka tapauksessa. Meillä oli todella huonosti nukkuva esikoinen ja molemmat aivan poikki, mutta ei sitä parisuhteeseen heijasteltu. Oltiin molemmat samassa veneessä, niin sanotusti, eikä sitä ollut syytä lähteä keikuttamaan.
Neuvolaan voisit olla yhteydessä, saisitte neuvoja koliikkiin,varmaan ehkä oletkin saanut?
Mutta teille tarvittaisiin myös parisuhde ja vanhemmuusneuvoja. Perheneuvolat ovat juuri sitä varten. Lapselle ei ole hyvä kasvaa kireässä ilmapiirissä.
Univelka syö kaikkien hermoja, mutta silloin pitää hakea apua, ei jäädä kitumaan epätoivoon.
Koliikki loppuu jossain vaiheessa. Mutta toisen tiuskinta ja huono käytös voi jäädä päälle jos ei tajua toimintatapojaan. Mies tarvitsee herätyksen, kuka on mikä on tärkeää elämässä ja vastoinkäymisessä. Sitten jos ei osaa käyttäytyä on premoi lapselle ja sinullekin asua muualla.
Vierailija kirjoitti:
No ei ole naiselle sama. Mutta asia ei siitä muutu, sillä naisen on joka tapauksessa oltava se fiksu aikuinen ja vahvempi osapuoli, koska jos ei ole, lapsi kärsii. Ja äidin biologinen tehtävä on pitää lapsi hengissä ja turvassa. Jos se edellyttää miehen sietämistä ja kouluttamista, se täytyy tehdä, koska isän mukana pitäminen tuo sekä taloudellista että henkistä ja fyysistä apua ja turvaa. Jos taas miehestä ei sietämisen tai kouluttamisen jälkeenkään ole kuin vaivaa, hänet poistetaan kuvioista häiritsemästä. Vastuu on edelleen äidillä.
Juu äiti on se paras ja upein ja uskomattomin ja ennen kaikkea väsymätön marttyyri! Äidin tulee nyt vaan jaksaa ja hoitaa kaikki yksin, kun mies on niin v*tun tyhmä ameeban tasolla oleva äidin pikku apuri...
Ihan oikeasti... Eivät todellakaan kaikki miehet ole tuollaisia tossuja eivätkä kaikki äiditkään mitään superihmisiä.
Kyllä se ukkos on saanut niitä raivokohtauksia ennenkin. Miten joku voi olla niin tyhmä , että alkaa vielä lapsia tekemään tuollaisten sairaiden kanssa.
Ei niin mitään järkeä kummallakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin taas huomaa miten lapset pilaavat elämän ja varsinkin parisuhteen.
Niinkö äitisi sinulle sanoi?
Olen antanut miehen hoitaa lasta ja lähtenyt esim lähikauppaan käymään etten jää edes "kyttäämään" mitä mies tekee lapsen kanssa kun olen poissa. Silloinkin olen ennakkoon vaihtanut vaipan ja syöttänyt pojan ettei niiden suhteen tule tilanteita.
Kun olen kotona ja mies katsoo telkkaria, olen ehdottanut jos ottaisi poikaa syliin samalla niin saan laitettua pyykkejä yms hommia, ja silloin ottaakin pojan, mutta oma-aloitteisesti ei lasta ota syliin. Kaikkia kotitöitä en ole tehnyt (ainoastaan pyykännyt ja käyttänyt tiskikonetta) mutta siivous on jäänyt ja nyt vkl on pojan ristiäiset eikä mies ymmärrä että täytyy tänään jo viimeistään alkaa siirtämään huonekaluja sen verran että saadaan pari lisä pöytää ja tuoleja mahtumaan että vieraat pääsee istumaan kahviensa kanssa. Kuulemman 2h ennen papin tuloa ehtii siivota, leipoa ja laittaa poika kuntoon. Ristiäisten takia olenkin nyt tehnyt "miehen puolesta" asioita sillä pakko ne on kuitenkin tehdä.
Voiko miehellekin tulla synnytyksen jälkeinen masennus? Itse olen jo pohtinut voiko olla masennusta, sillä jos on niin en saisi liikaa painostaa, mutta rehellisesti sanottuna pärjättäisiin tällä hetkellä pojan kanssa kotona paremmin kahdestaan kun on yksi sotkija vähemmän. Toki mulla on niin pienet tulot että mies onneksi käy töissä että pärjätään, muuten ei pärjättäisi.
Sovittiin mun raskausaikana jo että ei mieluusti erota ennen kun poika täyttää 2 vuotta, jos silloin tuntuu siltä niin sitten voidaan erota. Silloin kun aavisteltiin ettei vauvan kanssa tule olemaan helppoa. En vain ajatellut että miehestä tulisikin se "ongelma".
Ap