Lapsen synnyttyä miehen hermot todella kireällä. Jos puhelinmyyjäkin soittaa alkaa raivo ja ovienpaukuttelu.
Meille syntyi 2kk sitten esikoinen. Vauva on itkuinen, johtuen koliikista. Hoito on ollut 95% minun vastuulla, plus kodin hoito myös. Vauva itkee paljon eikä hiljene kun parissa asennossa, mutta niissä asennoissa pystyy max telkkaria katsomaan, ei muuta.
Mies on kireä kun viulun kieli. Tuntuu että täytyy miettiä mitä sanoa eikä menettää malttia itse ja sano mitään negatiivissävytteistä, eli käytä sanaa EDES kun pyydät tekemään jotain lapseen tai vaikka roskienvientiin liittyen. Mielestäni mies voisi osallistua edes kodinhoitoon enemmän mutta suuttuu ja lähtee pois heti kun suuttuu. Valittaa kun ei saa nukuttua kun vauva pitää meteliä, tosin mies saa maata sängyssä kun menen toiselle puolelle taloa hyssyttelemään 2h ajaksi vauvaa jotta itsekin saisin vähän nukuttua kun vauva nukahtaa.
Olen miehelle muutamista asioista sanonut, mutta hermo on niin kireällä että tuntuu että haluisi oikein riidellä. Pari kertaa on riideltykin, mutta ei ole johtanut mihinkään joten en ole enää lähtenyt riitelyyn mukaan, ollut vaan hiljaa ja esittänyt ennen kuullut negatiivista kommenttia.
Onko tää aina tällaista nyt sitten, vai helpottaako kun lapsi kasvaa? Olen siitä tyytyväinen ettei mulla ole synnytyksen jälkeistä masennusta, muuten poika jäisi varmaan hoitamatta.
Kommentit (63)
Taas on av-mamma valinnut lapsensa isäksi oikein superiskän. En vaan tajua mistä näitä sikiää... Jos aikuiselle ihmiselle on roskien vientikin työn ja tuskan takana eikä oman lapsen ja vaimon hyvinvointi kiinnosta p*skan vertaa, niin heivaisin mäkeen...
Vierailija kirjoitti:
Taas on av-mamma valinnut lapsensa isäksi oikein superiskän. En vaan tajua mistä näitä sikiää... Jos aikuiselle ihmiselle on roskien vientikin työn ja tuskan takana eikä oman lapsen ja vaimon hyvinvointi kiinnosta p*skan vertaa, niin heivaisin mäkeen...
Ollaan oltu 7 vuotta yhdessä ennen lapsen syntymää, siksi kyselen koska tää vaihe menee ohi vai meneekö. Ei ennen ole ollut noin pinna kireällä.
Ap
No on pinna kireällä kaikilla uusilla vanhemmilla, äiti ei vaan yleensä voi ja saa sitä niin selvästi näyttää vaan pitää jaksaa sen lapseksi taantuvan miehenkin puolesta. Kyllä se jonkun verran helpottuu kun sekä lapsi että isävauva kypsyvät. Pidä sinä jalat maassa äläkä mene mukaan kiukutteluun. Pidä kuitenkin huolta, että keskityt enemmän omiin ja vauvan tarpeisiin ja delegoit hommia myös miehelle. Vaadi miestäkin tekemään ja osallistumaan mutta anna myös tehdä. Usein äidit jää siihen viereen henkäilemään ja säätämään, kun mies ei muka mitään osaa ja sitten ne ei halua tehdä sitäkään vähää.
Toki meillä molemmilla oli pinna ajoittain kireällä vauvan jatkuvan huutamisen takia, mutta se nyt oli kummankin vaan jaksettava. Mies hoisi oman osuutensa paremmin, kuin hyvin (kuten nyt aikuiset ihmiset yleensä tekevät)! Hän kävi töissä, mutta todellakin auttoi vauvan hoidossa, vei roskat ja siivosi, koska se nyt on itsestäänselvyys! Silloin ennen vauvaa, kun molemmat oli töissä, niin yhtälailla ne kotihommat kuului molemmille eikä kumpikaan kiukutellut mistään roskapussin viemisestä :D miksi sillä miehellä olisi joku oikeus taantua toiseksi vauvaksi, kun lapsi tulee perheeseen?
En oikein keksi muuta kuin että viikolla sinä hoidat koliikin, mies toiseen huoneeseen nukkumaan korvatulpilla, kun pitää töissä jaksaa. Viikonloppuna osat toistepäin, vaikka miestä ketuttaakin, kun olisi vapaata, mutta lepoat tarviit sinäkin. Ja jos mitään mahdollisuuksia, niin pari yötä niin, että te saatte molemmat nukkua eli isovanhemmat. Kyllä pari yötä isovanhemmillakin menee vaikka pää kainalossa.
T: Mies
Vierailija kirjoitti:
En oikein keksi muuta kuin että viikolla sinä hoidat koliikin, mies toiseen huoneeseen nukkumaan korvatulpilla, kun pitää töissä jaksaa. Viikonloppuna osat toistepäin, vaikka miestä ketuttaakin, kun olisi vapaata, mutta lepoat tarviit sinäkin. Ja jos mitään mahdollisuuksia, niin pari yötä niin, että te saatte molemmat nukkua eli isovanhemmat. Kyllä pari yötä isovanhemmillakin menee vaikka pää kainalossa.
T: Mies
Ei 2kk ikäistä viedä yökylään!
Vierailija kirjoitti:
En oikein keksi muuta kuin että viikolla sinä hoidat koliikin, mies toiseen huoneeseen nukkumaan korvatulpilla, kun pitää töissä jaksaa. Viikonloppuna osat toistepäin, vaikka miestä ketuttaakin, kun olisi vapaata, mutta lepoat tarviit sinäkin. Ja jos mitään mahdollisuuksia, niin pari yötä niin, että te saatte molemmat nukkua eli isovanhemmat. Kyllä pari yötä isovanhemmillakin menee vaikka pää kainalossa.
T: Mies
Muuten hyvä mutta ei todellakaan kuulu isovanhempien hoitaa ja valvoa!
Käske sen muuttaa, pois jos ei aio osallistua teidän luomaanne perheeseenne.
Toinen menee nukkumaan hotelliin tai isovanhemmille yhdeksi yöksi ja sitten toisen vuoro. Mutta noin pientä vauvaa ei viedä hoitoon.
Mitäs jos koittaisit kirjoittaa miehellesi vaikka sähköpostin. Kiihkottomasti ja rauhassa.
Mies lukee sen töissä missä vauvan itku ei ole saanut hermoja riekaleiksi.
Kerrot rauhallisesti mietteesi.
Meillä toinen lapsi nukkui yhtä huonosti kaksi vuotta ja yritin oikein miettiä miten paljon mies auttoi, niin en muista siitä kahdesta vuodesta oikein mitään.
Rakennettiin taloa samalla ja mies oli paljon töissä mutta oli kyllä lastenkin kanssa.
Onneksi lapset on jo koulussa ja tuosta kaikesta selvittiin.
Kyllä minä tuollaiselle saamattomalle kiukuttelijalle räyskäisisin, että painu vaikka hotelliin, jos ei oma perhe kiinnosta.
Synnytyksen jälkeinen masennus. Puhukaa tästä neuvolassa.
Miehellä on nyt hirveä kriisi lapsen tulosta ja pää ihan sekaisin eikä kykyä käsitellä tunteita. Moni mies on myös vauvalle mustasukkainen. Tosi yleistä tuossa vaiheessa. Useimmilla asia tasoittuu ehkäpä n. vuodessa. Jotkut miehet tekevät kuitenkin jotain äkkipikaista, kuten eroavat tai pettävät tms.
Mies voi käyttäytyä todella oudosti tuollaisissa isoissa muutostilanteissa. Anna miehenkin pesiä vauvan kanssa ja pitää sitä sylissä. Anna vastuuta, lähde välillä vaikka puolen tunnin kävelylle. Älä tee itse kaikkia kotitöitä. Kyllä se siitä, ajan kuluessa! Koliikkikin menee ohi jossain kohtaa. Tsemppiä!
Et todellakaan vaikene sen takia että mies saattaa hermostua tai suuttua.
Kaiken a ja o on, että pyydät miestä rauhallisesti ja asiallisesti viemään roskat, ottamaan vauvan siksi aikaa kun käyt suihkussa, auttamaan ruuanlaitossa, siivoamisessa, mitä ikinä... Jos mies suuttuu tai kiukuttelee, niin suhtaudu kuin uhmaikäiseen. Pysy rauhallisena, älä menetä malttia ja kysy ystävällisesti että anteeksi mitä sanoit, en saa selvää tuolta kiukuttelultasi. Jos miehellä on vähänkään järkeä päässä, niin ymmärtää kuinka lapselliselta näyttää yksin kiukutellessaan ja oppii keskustelemaan rakentavasti vaikka kuinka väsyttäisi ja ärsyttäisi. Mutta sen voin luvata että monet asiat kyllä helpottavat kun vauva kasvaa!
Siis millaisia nuo teidän miehet olivat ennen lapsen saamista? Meillä oli vauva oikein odotettu ja mies ihan oikeasti teki aivan kaiken, että meillä kaikilla on mukavaa ja lapsi on hänelle numero 1. Tietysti minä hoisin yöheräämiset, kun imetin ja mies meni aamulla töihin, mutta hän ihan oikeasti tuli todella monena päivänä töistä ihan juoksujalkaa kotiin, kun halusi olla vauvan kanssa ja päästi minua suihkuun jne. Siivous ja ruuanlaitto sujuivat oikein mallikkaasti vuorotellen. Hän eläytyi siihen isän rooliin oikein kunnolla ja hänestä huokuu arvostus ja rakkaus minua ja lasta kohtaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein keksi muuta kuin että viikolla sinä hoidat koliikin, mies toiseen huoneeseen nukkumaan korvatulpilla, kun pitää töissä jaksaa. Viikonloppuna osat toistepäin, vaikka miestä ketuttaakin, kun olisi vapaata, mutta lepoat tarviit sinäkin. Ja jos mitään mahdollisuuksia, niin pari yötä niin, että te saatte molemmat nukkua eli isovanhemmat. Kyllä pari yötä isovanhemmillakin menee vaikka pää kainalossa.
T: Mies
Ei 2kk ikäistä viedä yökylään!
Sori, luin epätarkasti. Sitten ehdotan tuota järjestelyä ja hyvän ajan kuluttua pariksi yöksi tai edes yhdeksi yökylään. Koliikki kuitenkin voi kestää kauan.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on nyt hirveä kriisi lapsen tulosta ja pää ihan sekaisin eikä kykyä käsitellä tunteita. Moni mies on myös vauvalle mustasukkainen. Tosi yleistä tuossa vaiheessa. Useimmilla asia tasoittuu ehkäpä n. vuodessa. Jotkut miehet tekevät kuitenkin jotain äkkipikaista, kuten eroavat tai pettävät tms.
Mitäpä, jos se tuore äiti toimisi noin? Olisiko se yhtä hyväksyttävää?
Juu hyssyttele vaan ja paapo miestäsi, niin hyvä tulee. Mitään ei tarvitse tehdä, ettei vaan mene hermo. Voi v*ttu.