Muistatko missä olit, kun World Trade Centeriin iskettiin tasan 18 vuotta sitten

Muistan, olin sienessä nyt jo edesmenneen äitini kanssa. Mieheni tuli meitä vastaan pihalla ja selitti asiaa. En kyllä heti ymmärtänyt mistä on kysymys. Kotona avasin telkkarin ja alkoi paremmin selkiämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kotona vielä nukkumassa, ja puoliso oli valmistautumassa töihin lähtöön, oli suihkussa. Puhelin soi, ja nousin vastaamaan. Soittaja pyysi avaamaan television ja sulki puhelimen. Avasin television, ja olin hetken aikaa ihan sekaisin, että mitä tapahtuu. Huusin puoisolleni, että tule katsomaan, että mitä kauheata täällä tapahtuu. Onko sota syttynyt? Ne kauhun hetket, kun se yksi kone lensi sinne Pentagoniin, ja se yksi, joka oli menossa White House, mutta tippui pellolle, kun matkustajat yrittivät saada koneen hallintaan. Siinä sohvalla sitten istuttiin täristen ja peloissaankin pitkälle iltapivään asti, sitten puoliso lähti työpaikalla käväisemään. Lentokoneet eivät lentäneet, oli aavemaisen hiljaista, mutta satunnaisesti kuului sotilaskoneiden ääniä. Kaikki ne tapahtumat vyöryvät yhä mieleen, ja tapahtumien jälkeiset päivät ja viikot menivät uutisia seuratessa.

Istuitte ja tärisitte, mies käväisi töissä. Ei kai sentään

Se oli kuitenkin niin järkyttävä tapahtuma, että hyvin moni oli jäänyt kotiin seuraamaan uutisia, niin teki puolisonikin. Itsestäni ainakin tuntui, että tärisin järkytyksestä seuratessamme tapahtumia television kautta.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa, tietokoneluokassa oli juuri tunti niin uutisia netistä etsin.

Sullahan pitkät koulupäivät oli

Olin juuri muuttanut opiskelijasoluun Kontulaan. Ei ollut televisiota eikä tullut sanomalehteä. Kämppis kertoi tullessaan kotiin. Se oli ensimmäinen oikea keskustelumme.

Citymarketissa Mammuttimarkkinoilla karkkihyllyllä. Isoveli soitti, että Yhdysvalloissa kaksi lentokonetta törmännyt pilvenpiirtäjiin. Minä kommentoin, että no onpa sattumaa, että kaksi konetta sattunut törmäämään... johon veli kommentoi, että ei varmaan ole sattumaa vaan terroristit asialla.

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri muuttanut opiskelijasoluun Kontulaan. Ei ollut televisiota eikä tullut sanomalehteä. Kämppis kertoi tullessaan kotiin. Se oli ensimmäinen oikea keskustelumme.

Asuitko niissä Kivikon Hoasin taloissa?

Vierailija kirjoitti:

Muistan, valitettavasti.

Muistan, kuinka koko asia ei silloin edes liiemmin kiinnostanut, koska jenkit saivat mielestäni juuri sitä, mitä tilasivatkin (enää en ajattele näin, ainakaan siviileihin kohdistetuista ískuista, mutta tällaista katkeruutta oli silloin paljon ilmassa). Tästä tuli vanhempieni kanssa samana syksynä riitaa. En osannut pitää jenkkejä viattomina uhreina Yhdysvaltojen pullistelevan maailmanpolitiikan vuoksi (Kosovon ohjúsiskut, Irakin ja Kuwaitin välillä käyty sota ja jenkkien jatkuva uutisia täyttävä voimankäyttö  - tai pikemminkin voimannäyttö - omien rajójensa ulkopuolella). Muistan, että joku Henry Kíssinger oli 2000-luvun alussa erityisen víháttu, koska häneen kumuloitui silloisen U.S:n ulkopolitiikka syistä, joita en enää googlematta muista. Olin siis vuonna 2001 hädin tuskin parikymppinen.

Vasta Irakin sódan aloitus pari vuotta myöhemmin onnistui jollain tasolla järkyttämään. Silloin ajattelin, että alkaako nyt se kolmas maailmansota ihan turhaan. G.W. Bush oli silloin joillekin  vähän samaa kuin Trump on joillekin nyt, joten kaikkien sympatiat eivät välttämättä heti menneet siihen suuntaan. Presidentin puheet rístiretkístä saivat amerikkalaiset näyttämään ääliöíltä. Tästä tehtiin sittemmin jotain jenkkielokuviakin.

Irakistahan ei edes löytynyt niitä biokemiállisia áseita. Sen sijaan sillä harharetkellä luotiin nykyajan sieltä suunnalta tulevat vitsaukset. Muistan hämärästi sen, että jo silloin - 2000-luvun alussa siis - ajateltiin vähän sillä tavalla, että Bush jr meni isänsä vuoksi sinne Irákiin kóstóretkelle, vaikka 9/11 ískujen tekijät olivat kotoisin Sáudi-Arabiasta tai Márokosta.

Silloin oli puhetta jo siitä, että omia kauppasuhteitaan jenkit eivät halunneet sáudien kanssa riskeerata, mutta muun lähi-Idän tasapaino sai mennä kóstoksi 9/11 :stä. Viimeksi myös Case Kháshoggin Trump lakaisi asap maton alle. Jotain juttua oli muistaakseni jo 2000-luvun alussa siitäkin, että Osáman kláanin jäsenet lennätettiin heti jenkeistä turvallisesti takaisin Sáudeihin, kun koneet saivat nousta ilmaan, vaikka oli tullut jo ilmi, mikä taho koko ískun takana oli.

Mäkin muistan sen, että Michael Moorelta tuli sarjamaisesti näitä amerikkalaisia aselakeja ja tekopyhyyttä arvostelevia rainoja heti tän perään:  https://www.imdb.com/title/tt0361596/ Nyt on vissiin olemassa vaan yksi puoluekannasta riippuva totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa, tietokoneluokassa oli juuri tunti niin uutisia netistä etsin.

Sullahan pitkät koulupäivät oli

Koulussa olivat minunkin kolme lastani ja heiltä tuli viesti, että ”äiti avaa telkkari”! Minä sitten lähettelin viestejä miehelleni, joka istui suljetussa kokoustilassa ilman tv:tä.

Ensimmäinen kone törmäsi 8:46 ja uutiset tulivat nopeasti ainakin Saksaan, jossa asuimme. Kello oli siis melkein kolme iltapäivällä, ihan normaali aika olla koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, valitettavasti.

Muistan, kuinka koko asia ei silloin edes liiemmin kiinnostanut, koska jenkit saivat mielestäni juuri sitä, mitä tilasivatkin (enää en ajattele näin, ainakaan siviileihin kohdistetuista ískuista, mutta tällaista katkeruutta oli silloin paljon ilmassa). Tästä tuli vanhempieni kanssa samana syksynä riitaa. En osannut pitää jenkkejä viattomina uhreina Yhdysvaltojen pullistelevan maailmanpolitiikan vuoksi (Kosovon ohjúsiskut, Irakin ja Kuwaitin välillä käyty sota ja jenkkien jatkuva uutisia täyttävä voimankäyttö  - tai pikemminkin voimannäyttö - omien rajójensa ulkopuolella). Muistan, että joku Henry Kíssinger oli 2000-luvun alussa erityisen víháttu, koska häneen kumuloitui silloisen U.S:n ulkopolitiikka syistä, joita en enää googlematta muista. Olin siis vuonna 2001 hädin tuskin parikymppinen.

Vasta Irakin sódan aloitus pari vuotta myöhemmin onnistui jollain tasolla järkyttämään. Silloin ajattelin, että alkaako nyt se kolmas maailmansota ihan turhaan. G.W. Bush oli silloin joillekin  vähän samaa kuin Trump on joillekin nyt, joten kaikkien sympatiat eivät välttämättä heti menneet siihen suuntaan. Presidentin puheet rístiretkístä saivat amerikkalaiset näyttämään ääliöíltä. Tästä tehtiin sittemmin jotain jenkkielokuviakin.

Irakistahan ei edes löytynyt niitä biokemiállisia áseita. Sen sijaan sillä harharetkellä luotiin nykyajan sieltä suunnalta tulevat vitsaukset. Muistan hämärästi sen, että jo silloin - 2000-luvun alussa siis - ajateltiin vähän sillä tavalla, että Bush jr meni isänsä vuoksi sinne Irákiin kóstóretkelle, vaikka 9/11 ískujen tekijät olivat kotoisin Sáudi-Arabiasta tai Márokosta.

Silloin oli puhetta jo siitä, että omia kauppasuhteitaan jenkit eivät halunneet sáudien kanssa riskeerata, mutta muun lähi-Idän tasapaino sai mennä kóstoksi 9/11 :stä. Viimeksi myös Case Kháshoggin Trump lakaisi asap maton alle. Jotain juttua oli muistaakseni jo 2000-luvun alussa siitäkin, että Osáman kláanin jäsenet lennätettiin heti jenkeistä turvallisesti takaisin Sáudeihin, kun koneet saivat nousta ilmaan, vaikka oli tullut jo ilmi, mikä taho koko ískun takana oli.

Itse olin sinua nuorempi, mutta muistan myös kokeneeni jonkinlaista USA-inhoa ja WTC-tapaukselle lähinnä tuhahtaneeni. Olin vähän pikkuvanha ja seurasin uutisia jo ala-asteikäisenä ja muistissani oli esim uutiset Kosovon sodasta, joten WTC ei tuntunut mitenkään poikkeuksellisen järkyttävältä. Vasta isompana tajusin kuinka shokeeraava ja merkittävä koko juttu aikoinaan oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, valitettavasti.

Muistan, kuinka koko asia ei silloin edes liiemmin kiinnostanut, koska jenkit saivat mielestäni juuri sitä, mitä tilasivatkin (enää en ajattele näin, ainakaan siviileihin kohdistetuista ískuista, mutta tällaista katkeruutta oli silloin paljon ilmassa). Tästä tuli vanhempieni kanssa samana syksynä riitaa. En osannut pitää jenkkejä viattomina uhreina Yhdysvaltojen pullistelevan maailmanpolitiikan vuoksi (Kosovon ohjúsiskut, Irakin ja Kuwaitin välillä käyty sota ja jenkkien jatkuva uutisia täyttävä voimankäyttö  - tai pikemminkin voimannäyttö - omien rajójensa ulkopuolella). Muistan, että joku Henry Kíssinger oli 2000-luvun alussa erityisen víháttu, koska häneen kumuloitui silloisen U.S:n ulkopolitiikka syistä, joita en enää googlematta muista. Olin siis vuonna 2001 hädin tuskin parikymppinen.

Vasta Irakin sódan aloitus pari vuotta myöhemmin onnistui jollain tasolla järkyttämään. Silloin ajattelin, että alkaako nyt se kolmas maailmansota ihan turhaan. G.W. Bush oli silloin joillekin  vähän samaa kuin Trump on joillekin nyt, joten kaikkien sympatiat eivät välttämättä heti menneet siihen suuntaan. Presidentin puheet rístiretkístä saivat amerikkalaiset näyttämään ääliöíltä. Tästä tehtiin sittemmin jotain jenkkielokuviakin.

Irakistahan ei edes löytynyt niitä biokemiállisia áseita. Sen sijaan sillä harharetkellä luotiin nykyajan sieltä suunnalta tulevat vitsaukset. Muistan hämärästi sen, että jo silloin - 2000-luvun alussa siis - ajateltiin vähän sillä tavalla, että Bush jr meni isänsä vuoksi sinne Irákiin kóstóretkelle, vaikka 9/11 ískujen tekijät olivat kotoisin Sáudi-Arabiasta tai Márokosta.

Silloin oli puhetta jo siitä, että omia kauppasuhteitaan jenkit eivät halunneet sáudien kanssa riskeerata, mutta muun lähi-Idän tasapaino sai mennä kóstoksi 9/11 :stä. Viimeksi myös Case Kháshoggin Trump lakaisi asap maton alle. Jotain juttua oli muistaakseni jo 2000-luvun alussa siitäkin, että Osáman kláanin jäsenet lennätettiin heti jenkeistä turvallisesti takaisin Sáudeihin, kun koneet saivat nousta ilmaan, vaikka oli tullut jo ilmi, mikä taho koko ískun takana oli.

Itse olin sinua nuorempi, mutta muistan myös kokeneeni jonkinlaista USA-inhoa ja WTC-tapaukselle lähinnä tuhahtaneeni. Olin vähän pikkuvanha ja seurasin uutisia jo ala-asteikäisenä ja muistissani oli esim uutiset Kosovon sodasta, joten WTC ei tuntunut mitenkään poikkeuksellisen järkyttävältä. Vasta isompana tajusin kuinka shokeeraava ja merkittävä koko juttu aikoinaan oli.

Oliko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö, että Wikipedian mukaan WTC-torniin ensimmäisenä osuneen koneen egyptiläisellä kaappaajalentäjällä oli ilmeisesti suomalainen naisystävä, joka julkaisi tämän "sankarin" kuolinilmoituksen Hesarissa 😳 Itselleni oli ihan uutta tietoa. Wikipediasta löytyy artikkeli m0h4mmed Atta.

Tämä Attahan oli koko kaapparijoukon johtaja.

Muistan kuulleeni, nyt kun muistutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, valitettavasti.

Muistan, kuinka koko asia ei silloin edes liiemmin kiinnostanut, koska jenkit saivat mielestäni juuri sitä, mitä tilasivatkin (enää en ajattele näin, ainakaan siviileihin kohdistetuista ískuista, mutta tällaista katkeruutta oli silloin paljon ilmassa). Tästä tuli vanhempieni kanssa samana syksynä riitaa. En osannut pitää jenkkejä viattomina uhreina Yhdysvaltojen pullistelevan maailmanpolitiikan vuoksi (Kosovon ohjúsiskut, Irakin ja Kuwaitin välillä käyty sota ja jenkkien jatkuva uutisia täyttävä voimankäyttö  - tai pikemminkin voimannäyttö - omien rajójensa ulkopuolella). Muistan, että joku Henry Kíssinger oli 2000-luvun alussa erityisen víháttu, koska häneen kumuloitui silloisen U.S:n ulkopolitiikka syistä, joita en enää googlematta muista. Olin siis vuonna 2001 hädin tuskin parikymppinen.

Vasta Irakin sódan aloitus pari vuotta myöhemmin onnistui jollain tasolla järkyttämään. Silloin ajattelin, että alkaako nyt se kolmas maailmansota ihan turhaan. G.W. Bush oli silloin joillekin  vähän samaa kuin Trump on joillekin nyt, joten kaikkien sympatiat eivät välttämättä heti menneet siihen suuntaan. Presidentin puheet rístiretkístä saivat amerikkalaiset näyttämään ääliöíltä. Tästä tehtiin sittemmin jotain jenkkielokuviakin.

Irakistahan ei edes löytynyt niitä biokemiállisia áseita. Sen sijaan sillä harharetkellä luotiin nykyajan sieltä suunnalta tulevat vitsaukset. Muistan hämärästi sen, että jo silloin - 2000-luvun alussa siis - ajateltiin vähän sillä tavalla, että Bush jr meni isänsä vuoksi sinne Irákiin kóstóretkelle, vaikka 9/11 ískujen tekijät olivat kotoisin Sáudi-Arabiasta tai Márokosta.

Silloin oli puhetta jo siitä, että omia kauppasuhteitaan jenkit eivät halunneet sáudien kanssa riskeerata, mutta muun lähi-Idän tasapaino sai mennä kóstoksi 9/11 :stä. Viimeksi myös Case Kháshoggin Trump lakaisi asap maton alle. Jotain juttua oli muistaakseni jo 2000-luvun alussa siitäkin, että Osáman kláanin jäsenet lennätettiin heti jenkeistä turvallisesti takaisin Sáudeihin, kun koneet saivat nousta ilmaan, vaikka oli tullut jo ilmi, mikä taho koko ískun takana oli.

Itse olin sinua nuorempi, mutta muistan myös kokeneeni jonkinlaista USA-inhoa ja WTC-tapaukselle lähinnä tuhahtaneeni. Olin vähän pikkuvanha ja seurasin uutisia jo ala-asteikäisenä ja muistissani oli esim uutiset Kosovon sodasta, joten WTC ei tuntunut mitenkään poikkeuksellisen järkyttävältä. Vasta isompana tajusin kuinka shokeeraava ja merkittävä koko juttu aikoinaan oli.

Oliko?

No oiskohan ollu olioliöliöli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kotona vielä nukkumassa, ja puoliso oli valmistautumassa töihin lähtöön, oli suihkussa. Puhelin soi, ja nousin vastaamaan. Soittaja pyysi avaamaan television ja sulki puhelimen. Avasin television, ja olin hetken aikaa ihan sekaisin, että mitä tapahtuu. Huusin puoisolleni, että tule katsomaan, että mitä kauheata täällä tapahtuu. Onko sota syttynyt? Ne kauhun hetket, kun se yksi kone lensi sinne Pentagoniin, ja se yksi, joka oli menossa White House, mutta tippui pellolle, kun matkustajat yrittivät saada koneen hallintaan. Siinä sohvalla sitten istuttiin täristen ja peloissaankin pitkälle iltapivään asti, sitten puoliso lähti työpaikalla käväisemään. Lentokoneet eivät lentäneet, oli aavemaisen hiljaista, mutta satunnaisesti kuului sotilaskoneiden ääniä. Kaikki ne tapahtumat vyöryvät yhä mieleen, ja tapahtumien jälkeiset päivät ja viikot menivät uutisia seuratessa.

Istuitte ja tärisitte, mies käväisi töissä. Ei kai sentään

Se oli kuitenkin niin järkyttävä tapahtuma, että hyvin moni oli jäänyt kotiin seuraamaan uutisia, niin teki puolisonikin. Itsestäni ainakin tuntui, että tärisin järkytyksestä seuratessamme tapahtumia television kautta.

Minua ei ole järkyttänyt kuin Estonia.

Tulin töistä ja avasin telkkarin. Näin sen toisen koneen iskeytyvän tornin seinään.

Pelko iski, koska pikkusisko oli työmatkalla New Yorkissa, enkä saanut hänee yhteyttä. Vasta seuraavana päivänä soitti ja ilmoitti, että on kunnossa, mutta että on vaikea päästä pois, koska ilmatila suljettu.

Toinen sisko asuu Washington Dc:ssä. Hän oli tietysti järkyttynyt.

Kyllä.

Kotona tai ehkä koulussa tai jossain, en yhtään muista. Olin 14-vuotias yhdeksäsluokkalainen.

Ulostamassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö, että Wikipedian mukaan WTC-torniin ensimmäisenä osuneen koneen egyptiläisellä kaappaajalentäjällä oli ilmeisesti suomalainen naisystävä, joka julkaisi tämän "sankarin" kuolinilmoituksen Hesarissa 😳 Itselleni oli ihan uutta tietoa. Wikipediasta löytyy artikkeli m0h4mmed Atta.

Tämä Attahan oli koko kaapparijoukon johtaja.

Muistan kuulleeni, nyt kun muistutetaan.

Se on propagandasta kii.

Jossain Kiinassa uutinen jäi lähinnä huomiotta. Nämä "koko maailmaa järisyttäneet tapahtumat" ovat sittenkin liioiteltuja, missä tahansa.

Seuraukset on tietysti olleet eri juttu. Toisaalta, Amerikka on sekaantunut Lähi-itään sellaisella tarmolla, että vähällä ovat kotimaassaan päässeet.

Olin tullut koulusta kotiin ja katselin tv:n chat-ohjelmaa. Sinne alkoi tulla viestejä, että lentokone on törmännyt pilvenpiirtäjään Amerikassa. En meinannut uskoa sitä todeksi. Ryntäsin kertomaan siitä parvekkeella olleille vanhemmilleni. Loppuilta kului tv:n ääressä suoraa lähetystä katsoen. Näin suorana lähetyksenä toisen koneen törmäyksen ja tornien romahtamisen. Luulin, että tästä alkaa kolmas maailmansota. Tuntui, että maailma ei voi enää ikinä olla entisensä.

Ala-asteella toisella luokalla. Opettajamme tytär oli tuolloin matkalla New Yorkissa. Muistan, kuinka kävi kesken päivän soittamassa hänelle ja kertoi meille sitten helpottuneena, että tytär on kunnossa.