Isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon
Mieheni vanhemmat eivät pidä enää yhteyttä kun saatiin lapsi. Ennen nähtiin kerran, pari kuukaudessa.
Laitettiin kyllä rajoja ja luulen että se on syynä.
Mutta ihan nätisti ja aiheesta. Ensimmäinen loukkaantuminen oli kun en halunnut välittömästi lapsen synnyttyä esitellä vauvaa, vaan vasta seuraavana päivänä.
Ja pyydettiin etteivät osta kokoajan kaikkea. Vaan joskus jotain ja mielellään tarpeellista.
Kummaksuivat imetystä kun sitten lapsi ei halua kuin äidin... otin vauvan takaisin syliin kun itki mummin sylissä.
Pikkuhiljaa yhteydenpito väheni ja loppui kokonaan.
Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat.
Kommentit (869)
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on kyllä odotettua, jos ole asettanut "rajat" isovanhemmille ja odotat heidän käyttäytyvän sinun pillisi mukaan. Näin käy kaikissa ihmissuhteissa, eikä haluta olla tekemisissä, kun on mukavampaakin seuraa tarjolla.
Ap ei kerro laittaneensa niitä rajoja yksin.
Ja kyllä ihan jo neuvolassakin neuvotaan, että rajat pitää laittaa. Terve järkikin sen sanoo.
Rajattomilla ystävilläkään ei kukaan mitään tee.
"Kiva" kuulla, että muillakin on samaa. Mulla ja miehellä (jep, olemme samalla puolella) meni kesällä hermot lopullisesti siihen, että miehen vanhemmat toistuvasti pettävät lupaukset. Sanovat tulevansa meille, mutta todellisuudessa:
a.) eivät tule ollenkaan, eivät ilmoita
b.) tulevat sopimattomaan aikaan, esim. klo 22 ennen työ- ja päiväkotipäivää ja lähtevät heti aamulla
c.) sanovat tulevansa vahtimaan lapsia, todellisuudessa ovat 5 min parkkipaikalla eivätkä näe vilaustakaan koko lapsista
d.) tulevat meille (!) vahtimaan miehen siskon (!) lapsia, mutta meidän vanhempien pitäisi olla omien lasten kanssa paikalla :D
Joten kiitos vaan, mutta tämä riitti. Sanoimme, että ottakaa itse yhteyttä sitten, kun alkaa isovanhemmuus kiinnostaa. Ei ole kuulunut. Tahtoisin olla väleissä, mutta kun on näin hankalaa, niin en jaksa hajottaa itseäni koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?
Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?
Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.
Niin että olisi pitänyt antaa tulla odottamaan kun synnytän lasta jotta näkee heti? Siis ihan heti koska niin teki miehen siskon lasten kanssa? Ja antaa pitää vauvaa vaikka itkee ja sitten vie lapsen toiseen huoneeseen, itse sanoi että itkee kun näkee äidin.
Valita ristiäisiin ruuat ja valmistaa ne, ihan kuin itse haluaa, ja koristelut, samoin 1v juhliin. Ja vaikka mitä koska hän vaan teki oman tyttönsä kanssa niin?Tuon kaiken jälkeen en ihmettele, että ne tyttären lapset tuntuvat isovanhemmista läheisemmiltä kuin teidän lapsenne...
Miksei anoppi olisi saanut auttaa ja osallistua lapsenlapsensa ristiäisruokien valmistukseen ja valintaan? Sinähän siinä vastasynnyttäneenä äitinä olisit vain päässyt helpommalla!
Meillä ainakin innokkaat isovanhemmat tulivat laitokselle vauvaa tapaamaan ensimmäisinä, samana päivänä kun synnytin. Eivät varmasti olisi edes pystyneet olemaan tulematta: oli liikuttava kohtaaminen.Mikä ongelma sulla ap edes on?
Et halunnut että isovanhemmat on niin aktiivisia ja läsnä teidän elämässä, nyt ne ei ole! Nythän sinä sait sen mitä tilasit? Ei tarvitse enää valittaa ”vääränlaisesta” isovanhemmuudesta. Vai olisitko halunnut poimia vain rusinat pullasta, toki oman hlökohtaisen mielesi mukaan?Ja miehesi varmaan vaikenee ja yrittää luovia välissä, todennäköisesti salaa ylläpitäen suhteita omaan sukuunsa sinun tietämättäsi.
He olisivat tulleet odottamaan kun synnytän jotta näkee heti. Siis heti, loukkaantui kun vasta seuraavaksi aamuksi annettiin tulla.
Ristiäisiin olisi valinnut kaiken, kakkua ja koristeita myöden kaiken yksin.
Isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon?
Mikä ongelma tässä on?
Olisiko se yhteydenpito pitänyt lopettaa jo ennen lapsen syntymää tai kastetilaisuutta, ettei miniä olisi menettänyt hermojaan tai hajottanut itseään?
Vierailija kirjoitti:
"Kiva" kuulla, että muillakin on samaa. Mulla ja miehellä (jep, olemme samalla puolella) meni kesällä hermot lopullisesti siihen, että miehen vanhemmat toistuvasti pettävät lupaukset. Sanovat tulevansa meille, mutta todellisuudessa:
a.) eivät tule ollenkaan, eivät ilmoita
b.) tulevat sopimattomaan aikaan, esim. klo 22 ennen työ- ja päiväkotipäivää ja lähtevät heti aamulla
c.) sanovat tulevansa vahtimaan lapsia, todellisuudessa ovat 5 min parkkipaikalla eivätkä näe vilaustakaan koko lapsista
d.) tulevat meille (!) vahtimaan miehen siskon (!) lapsia, mutta meidän vanhempien pitäisi olla omien lasten kanssa paikalla :D
Joten kiitos vaan, mutta tämä riitti. Sanoimme, että ottakaa itse yhteyttä sitten, kun alkaa isovanhemmuus kiinnostaa. Ei ole kuulunut. Tahtoisin olla väleissä, mutta kun on näin hankalaa, niin en jaksa hajottaa itseäni koko ajan.
Meillä (ap) tuota samaa. Silloin kun vielä tavattiin ei koskaan sopinut aamu/aamupv kun heräävät iltapäivästä. Tapaamiset 20 aikaan koska he, eläkeläiset halusivat. Siihen aikaan oli jo iltapuuhat ja lapsi nukkumaan.
Silloin kun tulivat oli siskon lapset joka ikinen kerta mukana.
Silppu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silppu kirjoitti:
Isovanhempien pitää saada päättää millaisia isovanhempia he ovat.
Isovanhemmuudestaan toki, mutta eivät lapsen tai lapsenlapsen asioista. Eli eivät sekaannu imetykseen, eivät kasvatukseen, eivät tule kutsumatta jne. Ja lahjatoiveiden noudattaminen on yleistä hyvää käytöstä.
Tottakai isovanhempien kuuluu nähdä lasta silloin kuin haluavat ja ostaa lahjoja sellaisia kuin haluavat ja niinpaljon kuin haluavat. Imetys nyt ei vaan kuulu vuoteen 2019. Nestlen äidinmaito tuotteet ovat ainut oikea ruoka lapselle
Kenenkään ostopäätöksiin ei voi tietenkään puuttua, mutta vastaanottaminen ei ole pakollista, mikäli tuntuu, että ei tarvi.
Mitä tulee lapsen tapaamiseen, niin vanhempien ehdoillahan siinä mennään. Toki myös tietyllä tapaa lapsen.
Mutta provohan tämä olikin.
Vierailija kirjoitti:
Silppu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silppu kirjoitti:
Isovanhempien pitää saada päättää millaisia isovanhempia he ovat.
Isovanhemmuudestaan toki, mutta eivät lapsen tai lapsenlapsen asioista. Eli eivät sekaannu imetykseen, eivät kasvatukseen, eivät tule kutsumatta jne. Ja lahjatoiveiden noudattaminen on yleistä hyvää käytöstä.
Tottakai isovanhempien kuuluu nähdä lasta silloin kuin haluavat ja ostaa lahjoja sellaisia kuin haluavat ja niinpaljon kuin haluavat. Imetys nyt ei vaan kuulu vuoteen 2019. Nestlen äidinmaito tuotteet ovat ainut oikea ruoka lapselle
Kenenkään ostopäätöksiin ei voi tietenkään puuttua, mutta vastaanottaminen ei ole pakollista, mikäli tuntuu, että ei tarvi.
Mitä tulee lapsen tapaamiseen, niin vanhempien ehdoillahan siinä mennään. Toki myös tietyllä tapaa lapsen.
Mutta provohan tämä olikin.
Mä luulen etten ole ainoa jolla tämä ongelma. Erikoista että näet tämän provona.
Olisihan se hienoa, jos aikuiset ihmiset osaisivat käyttäytyä kypsästi. Valitettavasti se vanhemmuus ja/tai isovanhemmuus ei tee ihmisestä yhtään sen parempaa, kuin mitä hän perusluonteeltaan on. Jos on ollut itsekäs 50-vuotias, on sitä myös lapsenlasten synnyttyä ellei sitten koe jotain "valaistumista". Omia vanhempiaan ei voi valita, mutta sen valinnan voi tehdä, antaako isovanhemman hyppyyttää ja komennella perhettään. Se tunnevammainen isovanhempi voi tehdä paljon hallaa myös lapselle, tekemällä ohareita, puhumalla lapselle rumasti lapsen vanhemmista ym. Nämä myrkkykielet voi jättää vanhenemaan yksin.
Ja ap:n miehen sisko taitaa edelleen olla vanhempiensa määräysvallan alla ja sillä tavalla saa pidettyä välit kunnossa.
Mitä tahansa ei kannata tehdä säilyttääkseen välit. Joskus on parempi antaa olla. Eiköhän se sisko sitten huolehdi ne vanhempansa hautaankin. Testamentissa tämä päätös saattaa näkyä, mutta kumpi on tärkeämpää, hyvä mielenterveys (itsellä, puolisolla ja lapsilla) vai perintö?
Ole kiitollinen, että jättävät teidät rauhaan, jos asenne on tuollainen. Te ette ole.tehneet mitään väärää ja jos he kiukuttelevat kuin pikkulapset kun eivät saa kaikkea mitä haluavat niin parempi teidän on olla ilman heitä. Kuka kaipaa moista stressiä elämäänsä vauvavuonna? Miehen siskot saattavat valitettavasti olla "collateral damage" koska ilmeisesti uskovat kun vanhempansa mustamaalaavat teitä selän takana.
Tunteet ne on isovanhemmillakin. Ei kannata mennä sanomaan mitään jos ei ole todella oikeasti jotakin painavaa sanottavaa. Liika ostelu ja pikaisen näkemisen toivominen ei minusta ole kovin suuria virheitä ...
Tottakai innostuneet isovanhemmat haluavat nähdä uuden tulokkaan niin pian kuin mahdollista! Se on täysin normaalia, ei siitä pitäisi haukkua.
Ilmeisesti sait mitä tilasit.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normisettiä. Täällä sama paitsi mitään rajoja ei koslaan laitettu. Ei heillä mitään kiinnostusta ole pojan lapsiin.
Ap, tuo johtuu siitä että miille tyttären lapsi on palkon rakkampi kuin pojan. Meille anoppi sanonut päin naamaa mm:
- tyttären lapsi on vaan se oikea lapsenlpsi ja ihan eri asia kuin miniän lapset! (Huom poika on isä, ei ole siis uusperhe meillä)
- autan vain tyttären perhettä koska se on tärkein
- haluan olla mummo ensisijaisesti vain tyttären lapsille
- tytör ja tyttären perhe on elämäni tärkein asiaLisäksi ostaa synttäri ja jouluöahkat vain tyttärelle ja sen lapsille. Poikansa ei saa edes korttia.
Joissain suvuissa om tällainen suosiminen ihan normaalia. En jaksa stressata, ilman isovanhempia mennään (mun vanhemmat on taas alkkiksia joten nekin poissa pelistä)
Narsisteilla on suosikkilapset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silppu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silppu kirjoitti:
Isovanhempien pitää saada päättää millaisia isovanhempia he ovat.
Isovanhemmuudestaan toki, mutta eivät lapsen tai lapsenlapsen asioista. Eli eivät sekaannu imetykseen, eivät kasvatukseen, eivät tule kutsumatta jne. Ja lahjatoiveiden noudattaminen on yleistä hyvää käytöstä.
Tottakai isovanhempien kuuluu nähdä lasta silloin kuin haluavat ja ostaa lahjoja sellaisia kuin haluavat ja niinpaljon kuin haluavat. Imetys nyt ei vaan kuulu vuoteen 2019. Nestlen äidinmaito tuotteet ovat ainut oikea ruoka lapselle
Kenenkään ostopäätöksiin ei voi tietenkään puuttua, mutta vastaanottaminen ei ole pakollista, mikäli tuntuu, että ei tarvi.
Mitä tulee lapsen tapaamiseen, niin vanhempien ehdoillahan siinä mennään. Toki myös tietyllä tapaa lapsen.
Mutta provohan tämä olikin.
Mä luulen etten ole ainoa jolla tämä ongelma. Erikoista että näet tämän provona.
Äh, tarkoitukseni ei ollut moittia ap:n viestiä provoksi - meilläkin on rajattomat isovanhemmat - vaan halusin vastata tuon minkä lie silputtu silpuksi- tyypin viestiin, jonka mielestä imetys ei enää kuulu tälle vuosikymmenelle ja isovanhempien pitäisi saada päättää kaikesta. Anteeksi, taisin ilmaista itseni huonosti!
Vierailija kirjoitti:
Tunteet ne on isovanhemmillakin. Ei kannata mennä sanomaan mitään jos ei ole todella oikeasti jotakin painavaa sanottavaa. Liika ostelu ja pikaisen näkemisen toivominen ei minusta ole kovin suuria virheitä ...
Tottakai innostuneet isovanhemmat haluavat nähdä uuden tulokkaan niin pian kuin mahdollista! Se on täysin normaalia, ei siitä pitäisi haukkua.
Ilmeisesti sait mitä tilasit.
Et ole tosissasi? Siis olisi pitänyt antaa niiden tulla odottamaan sairaalaan? Olisin pykertäny vauvaa tietoisena siitä että kun se tulee ulos niin anoppi on heti siinä????
Vierailija kirjoitti:
Tunteet ne on isovanhemmillakin. Ei kannata mennä sanomaan mitään jos ei ole todella oikeasti jotakin painavaa sanottavaa. Liika ostelu ja pikaisen näkemisen toivominen ei minusta ole kovin suuria virheitä ...
Tottakai innostuneet isovanhemmat haluavat nähdä uuden tulokkaan niin pian kuin mahdollista! Se on täysin normaalia, ei siitä pitäisi haukkua.
Ilmeisesti sait mitä tilasit.
Usein isovanhemmat haluavat nähdä uuden tulokkaan heti kuin mahdollista, eikä mielestäni ap sanonut että olisi tästä loukkaantunut, mutta tarkoittaako se sitä, että ap:n olisi pitänyt välittömästi olla synnärillä ottamassa heitä vastaan? Jos ap on halunnut ottaa heidät vastaan vasta seuraavana päivänä, niin ei senkään pitäisi mikään loukkaantumisen paikka ollut. Jokainen määrittelee itse, milloin tuntuu siltä, että jaksaa ottaa vieraita vastaan. Joku jo synnärillä, joku vasta kotona.
Voi kunpa isovanhemmat olisi halunneet olla tekemisissä ja tulla katsomaan vauvaa heti tämän synnyttyä. Ja olispa joskus ostaneet lapselle jotain, edes syntymäpäivänä tai jouluna.
Kaikkea ei voi saada ja sitten ne jotka saa valtavan paljon ovat tyytymättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot, että isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon.
Entä te? Oletteko olleet isovanhempiin normaalisti yhteydessä? Pyytäneet käymään jne.?
Miten reagoivat?
Ollaan laitettu kuvia lapsesta ja soitettu ja kysytty kuulumisia. Viimeaikoina eivät edes vastaa, tämä on siis tapahtunut pikkuhiljaa.
Eivät enää tule käymään vaikka kutsutaan. Auto rikki, ei jaksa kävellä (bussilla 20 min ja 5 min kävely)No voi voi, mies voi käydä hakemassa vanhempansa teille. Hän voi myös jutella heidän kanssaan niin kuin aikuinen ihminen tekee, ei hänen tarvitse olla mikään aivoton tossu, jota sinä käskytät. Turha teidän on ulvoa epäreiluudesta, jos itse olette hankalia ja ikäviä tyyppejä.
Onko sulla kaikki hyvin?
Ai anteeksi, minun olisi pitänyt vastata niin, että olisin haukkunut ap:n appivanhemmat ja kehunut kuinka ihana ihminen ap perheineen on.
Juu, minulla on kaikki mainiosti ja en voi ymmärtää miten joillakin on niin vaikeaa puhua. Miksi ei voi aikuismaisesti vaikka soittaa anopille ja jutella asiat kuntoon?
Minulla ei ole välit poikki kenenkään kanssa ja anopinkin kanssa juttelin eilen puhelimessa reilun tunnin. Ap löytää varmaan peilistä syypään tuohon riitaan.
Ei ole haukkumisesta kyse. Ja sä voit jutella anoppis kanssa mutta ymmärrä että ihmisiä ja tilanteita on erilaisia.
No mitä sitten valittaa tänne, jos ei edes aio mitenkään ratkaista tätä? Pitäisi vain silittää päätä ja sanoa, että voivoi. Sitäkö sä ap haluat tältä ketjulta? Vai haluatko neuvoja miten asian voisi saada ratkaistua?
Ohis mutta ap ei VOI tätä ratkaista koska juurisyy om epäreilu anoppi. Mullakin epäreilu tytärtä palvova anoppi joka hulkäsi kummatkin poikansa täysin. On puhuttu, kirjoitettu, vedottu kauniisti, autettu pljon anoppia jne mutta MIKÄÄN EI AUTA. Kun anoppi päättää että vain tyttären lapset on tärkeitä ja poikien lapset ”aivan se ja sama” niin se käsitys ei muutu vaikko miniä olisi ihanin ihminen maailmassa.
Ap nyt vaan käsittelee pahan mielen, harmituksen ja sit luovuttaa. Tuolle et voi mitään. Et yhtään mitään. Opettelet vaan elämään ilman isovanhempia, niin me muitkin tehdään.
Höpsistä. Ap on ollut appivanhempiensa kanssa väleissä, mutta kun HÄN alkoi asettamaan rajoja, niin sitten isovanhemmat väistyivät syrjään. Ap:n hyvin vihamielisestä kirjoitustavasta päätellen. Viisaampi väistää.
Vierailija kirjoitti:
Voi kunpa isovanhemmat olisi halunneet olla tekemisissä ja tulla katsomaan vauvaa heti tämän synnyttyä. Ja olispa joskus ostaneet lapselle jotain, edes syntymäpäivänä tai jouluna.
Kaikkea ei voi saada ja sitten ne jotka saa valtavan paljon ovat tyytymättömiä.
Ei se ihan noin yksioikoista ole. Ei se aina niin hääviä ole. Meillä lasten isovanhemmat ovat kyllä käyneet synnärillä, mutta sen jälkeen toiset eivät ole halunneet nähdä kuin tarkoin sovittuna pari kertaa vuodessa ja toiset taas haluavat määräillä liikaakin.
Milloin määräillään, mitä lapsen pitäisi saada katsella tv:stä (joo, ei ole Salkkarit mikään nelivuotiaan ohjelma) tai kehen lapsi (9v) saa olla ihastunut, tivataan perusteluja miksi jotain asiaa tehdään tai miksi ei tehdä, suorastaan vittuillaan vanhimmalle lapselle, ruoditaan hänelle meitä vanhempia,... Jos lapsella on mummolassa paha mieli tai näkee yöllä pahoja unia, lapsi on hankala. Kotiin kerrotaan kuinka pahoja nukkumisvaikeuksia lapsella on. (Yllättävän, koska kotona ei ole - toki joskus saattavat jotain pahaa unta nähdä). Ja niin edelleen. Ihanko tässä pitäisi hyvillä ja kiitosella mielellä viedä lapsia mummolaan? Perustelemaan, että miksi et halua harrastaa lajia x, Jaa-a, taitaa vain olla niin ettei sun isä halua että käyt siellä harrastuksessa tai muuta paskaa.
Jos tässä jotain siis saa, niin pitemmän päälle varman hermoromahduksen.
Vierailija kirjoitti:
Voi kunpa isovanhemmat olisi halunneet olla tekemisissä ja tulla katsomaan vauvaa heti tämän synnyttyä. Ja olispa joskus ostaneet lapselle jotain, edes syntymäpäivänä tai jouluna.
Kaikkea ei voi saada ja sitten ne jotka saa valtavan paljon ovat tyytymättömiä.
Höpöhöpö. Monet asiat ovat sellaisia, että kumpikaan ääripää ei ole hyvä. Ap:n tilanne on ihan yhtä ikävä kuin sinun.
tosin itse asiassa ne eivät ole toistensa ääripäitä, vaan välinpitämättömien isovanhempien vastakohta olisi lapsesta ja uudesta perheestä välittävät isovanhemmat. Ap:n appivanhemmat välittävät vain itsestään: MINÄ haluan nähdä vauvan heti sen synnyttyä, vähät siitä mitä juuri synnyttänyt äiti haluaa. MINÄ haluan suunnitella ristiäiset, vähät siitä että tuoreet vanhemmat haluavat suunnitell ne esikoiselleen. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet ne on isovanhemmillakin. Ei kannata mennä sanomaan mitään jos ei ole todella oikeasti jotakin painavaa sanottavaa. Liika ostelu ja pikaisen näkemisen toivominen ei minusta ole kovin suuria virheitä ...
Tottakai innostuneet isovanhemmat haluavat nähdä uuden tulokkaan niin pian kuin mahdollista! Se on täysin normaalia, ei siitä pitäisi haukkua.
Ilmeisesti sait mitä tilasit.
Et ole tosissasi? Siis olisi pitänyt antaa niiden tulla odottamaan sairaalaan? Olisin pykertäny vauvaa tietoisena siitä että kun se tulee ulos niin anoppi on heti siinä????
Kyllä, mutta vanhemmat määrittelevät tietyt rajat. Esimerkiksi tullaanko vauvaa katsomaan synnärille tai heti kotiutumispäivänä, vaiko esimerkiksi vasta seuraavana päivänä tai jopa viikon päästä, mikäli oma olo on heikohko vielä. Siihen ei muilla ole nokan koputtamista.
Minua vanhempana surettaa lastemme isovanhemmat, jotka puuttuvat jatkuvasti päätöksiimme, vaativat perusteluja niille, mutta eivät vieläkään anna asian jäädä siihen. Kyse ei siis ole siitä, että me vaatisimme isovanhemmilta samaa - tehköön tavallaan, "mummolassa" voi olla hieman eri säännöt kuin kotona jos ei hirveää ristiriitaa ole - vaan siitä, että meidän pitäisi muuttaa toimintaamme isovanhempien mielen mukaan. Voin kertoa, että ei tule tapahtumaan - meidän perhe, meidän päätökset.