Lue keskustelun säännöt.
Miltäpä se uusperhekuvio nyt maistuu?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivasti, kiitos kysymästä.
Meillä molemmilla on omia lapsia, ei yhteisiä. Emmekä yritä vääntää tätä perheeksi.
Väännät tai et, mutta perhehän se on. Vai kuka teistä ei kuulu joukkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivasti, kiitos kysymästä.
Meillä molemmilla on omia lapsia, ei yhteisiä. Emmekä yritä vääntää tätä perheeksi.
Väännät tai et, mutta perhehän se on. Vai kuka teistä ei kuulu joukkoon?
Uusperhe.
Hienosti on sujunu jo 23v ja "valmiit lapset" on jo muuttaneet kotoa. Nyt mieheni on rakas pappa lapsenlapsillemme. Välit on tosi läheiset, yhteyttä pidetään viikoittain ja tavataan kuukausittain koko sakki. Pieniä useamminkin
Vapaita viikkoja, lomia tai viikonloppuja ei ollut kun bioisä ei lapsia viitsinyt ottaa. Kuherruskuukausi melkein kahden talonrakennusraksalla
Vierailija kirjoitti:
Sivusta. Mies pettää, menee yhteen uuden kanssa, jättää vaimon ja lapset, saa uuden kanssa lapsia, edellisen suhteen lapsia pompotellaan ees taas jollain tavalla jne.. Aika kauheaa minusta.
Meillä se 4 lapsen äiti petti ja hommasi uuden miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivasti, kiitos kysymästä.
Meillä molemmilla on omia lapsia, ei yhteisiä. Emmekä yritä vääntää tätä perheeksi.
Väännät tai et, mutta perhehän se on. Vai kuka teistä ei kuulu joukkoon?
Perhe = tekee asioita yhdessä.
Me = Me emme tee mitään muuta yhdessä kuin syömme, tai teemme hyvin harvoin asioita yhdessä. Me teemme miehen kanssa asioita yhdessä, mutta minä teen vain omien lasteni kanssa asioita yhdessä ja mies vastaavasti on vain omien lastensa kanssa. Meidän lapsemme eivät ehkä edes tunnistaisi toisiaan, jos tulisivat kadulla vastaan. Minun vanhempani eivät esimerkiksi ole koskaan tavanneet miehen lapsia.
On tosin lisättävä, että minun lapseni ovat jo teinejä, mutta miehen alakoululaiset lapset käyvät pari kertaa kuussa.
Niin, ja olemme naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivasti, kiitos kysymästä.
Meillä molemmilla on omia lapsia, ei yhteisiä. Emmekä yritä vääntää tätä perheeksi.
Väännät tai et, mutta perhehän se on. Vai kuka teistä ei kuulu joukkoon?
Perhe = tekee asioita yhdessä.
Me = Me emme tee mitään muuta yhdessä kuin syömme, tai teemme hyvin harvoin asioita yhdessä. Me teemme miehen kanssa asioita yhdessä, mutta minä teen vain omien lasteni kanssa asioita yhdessä ja mies vastaavasti on vain omien lastensa kanssa. Meidän lapsemme eivät ehkä edes tunnistaisi toisiaan, jos tulisivat kadulla vastaan. Minun vanhempani eivät esimerkiksi ole koskaan tavanneet miehen lapsia.On tosin lisättävä, että minun lapseni ovat jo teinejä, mutta miehen alakoululaiset lapset käyvät pari kertaa kuussa.
Niin, ja olemme naimisissa.
Hyytävän kylmä ihminen olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivasti, kiitos kysymästä.
Meillä molemmilla on omia lapsia, ei yhteisiä. Emmekä yritä vääntää tätä perheeksi.
Väännät tai et, mutta perhehän se on. Vai kuka teistä ei kuulu joukkoon?
Perhe = tekee asioita yhdessä.
Me = Me emme tee mitään muuta yhdessä kuin syömme, tai teemme hyvin harvoin asioita yhdessä. Me teemme miehen kanssa asioita yhdessä, mutta minä teen vain omien lasteni kanssa asioita yhdessä ja mies vastaavasti on vain omien lastensa kanssa. Meidän lapsemme eivät ehkä edes tunnistaisi toisiaan, jos tulisivat kadulla vastaan. Minun vanhempani eivät esimerkiksi ole koskaan tavanneet miehen lapsia.On tosin lisättävä, että minun lapseni ovat jo teinejä, mutta miehen alakoululaiset lapset käyvät pari kertaa kuussa.
Niin, ja olemme naimisissa.
Hyytävän kylmä ihminen olet.
Millä perusteella???
Ei miehen lapset tule minua katsomaan, vaan isäänsä. Minä olen heille samantekevä ihminen. Annan tilaa lasten ja isän väliselle suhteelle.
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä ihanaa tämä uusperheily. Lapsista on varmaan kiva ”seikkailla” ihan uuden äipän tai iskän kanssa. Käsi sydämellä, kuinka moni lapsi vaihtaisi ydinperheen uusperheeseen? Ihan hyvin valehtelette itsellenne. Ja sitten tehdään vieiä lisää lapsia, joista sisarusten on pakko pitää, kun ne on niin ihana. Ällötätte minua.
Oisko pitänyt jäädä sinkuksi siihen asti, että viimeinenkin on 20, kun mies otti ja tappoi itsensä? Siinäpä koet ällötystä, mutta me eletään uusperheenä, koska minä en todellakaan anna lasten sanella milloin saan harkita uutta parisuhdetta. Lasten isä tappoi itsensä kun lapset olivat 0,5kk, 2v, 4v ja 6v. Nyt nuorin on 5 ja ollaan eletty yhdessä uuden mieheni kanssa 2 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on eri asia, jos puoliso on menehtynyt. Silloin ei ole tätä ravaamista kahden kodin väliä tai muitakaan tyypillisiä exä/nyxä -riitoja. Pahoitteluni menetyksesti johdosta ja kaikkea hyvää. -Sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivasti, kiitos kysymästä.
Meillä molemmilla on omia lapsia, ei yhteisiä. Emmekä yritä vääntää tätä perheeksi.
Väännät tai et, mutta perhehän se on. Vai kuka teistä ei kuulu joukkoon?
Perhe = tekee asioita yhdessä.
Me = Me emme tee mitään muuta yhdessä kuin syömme, tai teemme hyvin harvoin asioita yhdessä. Me teemme miehen kanssa asioita yhdessä, mutta minä teen vain omien lasteni kanssa asioita yhdessä ja mies vastaavasti on vain omien lastensa kanssa. Meidän lapsemme eivät ehkä edes tunnistaisi toisiaan, jos tulisivat kadulla vastaan. Minun vanhempani eivät esimerkiksi ole koskaan tavanneet miehen lapsia.On tosin lisättävä, että minun lapseni ovat jo teinejä, mutta miehen alakoululaiset lapset käyvät pari kertaa kuussa.
Niin, ja olemme naimisissa.
Tämä malli toimii. Ongelmat uusperheissä johtuvat usein siitä, että yritetään änkeä kahta eri perhettä yhdeksi. Se ei vaan toimi. Paitsi silloin, kun henkilökemiat ja iät natsaavat tai jos lapset ovat ihan pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä ihanaa tämä uusperheily. Lapsista on varmaan kiva ”seikkailla” ihan uuden äipän tai iskän kanssa. Käsi sydämellä, kuinka moni lapsi vaihtaisi ydinperheen uusperheeseen? Ihan hyvin valehtelette itsellenne. Ja sitten tehdään vieiä lisää lapsia, joista sisarusten on pakko pitää, kun ne on niin ihana. Ällötätte minua.
Kylläpä olet yksinkertainen. Kaikki eivät voi valita. Minut esimerkiksi mies jätti 13 vuoden liiton jälkeen.
Ydinperhe on varmasti lapsille paras perhemuoto jos vanhempien suhde on hyvä ja rakastava. Aina näin ei ole. Lapsi oppii kotona parisuhteen mallin. Jos se on kylmä tai riitaisa, lasten on parempi ilman.
Minun lapseni ovat eläneet kahdessa kodissa kolme vuotta. He ovat onnellisia ja tasapainoisia lapsia, joilla on rakastavat vanhemmat ja bonusvanhemmat. Kotona uusperheessä he näkevät parisuhteen, jossa on tasa-arvoa, rakkautta ja kunnioitusta.
Ei pidä yleistää ja luulla asiasta, josta ei mitään tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä voisi toivoa parempaa. Joka toinen viikko monta ihanaa lasta, joka toinen viikko ihanaa, rauhallista kahdenkeskistä aikaa.
Vieläkö keksisi, miten saisi sitä omaa aikaa. Uusperheellisille pitäisi järjestää kolmen viikon periodi. Yksi viikko lapsille, yksi uuden miehen kanssa ja yksi yksin. Näin olisi jaksaminen ja elämä tasapainossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on paljon niitä, jotka nauttivat siitä, ettei joka toinen viikko tarvitse olla omien lasten kanssa.
Kyllä se vaan niin on, että kun jaksaa, niin on parempi äiti lapsilleen.
Ei siihen jaksamiseen jokatoista viikkoa lomaa tarvitse!
Olen asunut kolmisin lasteni kanssa pian 3 vuotta, siitä asti kun olivat 4 ja 2 -vuotiaat. Edelleenkään en kaipaa parisuhdetta enkä varsinkaan sellaista missä asuttaisiin yhdessä.
Isä viettää lasten kanssa aikaa sillointällöin.
Tämä on vain pohdintaa, joten tästä on turha äkämystyä ja provosoitua.
Mutta ihmettelen aina, miten niin helposti löytyy niitä mahtavia miehiä toiselle kierrokselle? Ensimäiset miehet on aina hirveitä ja silti niille tehdään muutama lapsi. Sitten erotaan ja kaikki löytää yhtäkkiä jostain sen ihanan miehen, joka on turvallinen ja kuin isä bonuslapsille ja upeaa parisuhdetta ja ottaa huomioon jne...
Miksi näitä ihania miehiä ei löydy koskaan sille ensimäiselle kierrokselle? Vaan vasta sille toiselle. Samoin nämä miehet on jo ensimäisen kierroksen tehneet ja hups, heille on aina sattunut riivinrauta akka, joka on väkisin tehnyt lapsia, vaikka mies ei halunnut ja nyt on katkera ex-akka, joka yrittää pilata uutta liittoa. Mutta se mies on upea ja mahtava isä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vain pohdintaa, joten tästä on turha äkämystyä ja provosoitua.
Mutta ihmettelen aina, miten niin helposti löytyy niitä mahtavia miehiä toiselle kierrokselle? Ensimäiset miehet on aina hirveitä ja silti niille tehdään muutama lapsi. Sitten erotaan ja kaikki löytää yhtäkkiä jostain sen ihanan miehen, joka on turvallinen ja kuin isä bonuslapsille ja upeaa parisuhdetta ja ottaa huomioon jne...
Miksi näitä ihania miehiä ei löydy koskaan sille ensimäiselle kierrokselle? Vaan vasta sille toiselle. Samoin nämä miehet on jo ensimäisen kierroksen tehneet ja hups, heille on aina sattunut riivinrauta akka, joka on väkisin tehnyt lapsia, vaikka mies ei halunnut ja nyt on katkera ex-akka, joka yrittää pilata uutta liittoa. Mutta se mies on upea ja mahtava isä.
Eikö tuo ole luonnollista?
Ensimmäisellä kierroksella kellään meistä ei ole kokemusta parisuhteesta. Kompromissit, toisen huomioiminen, palautteenanto yms. Ovat epäselviä. Meillä ei ole vielä kokemusta tasavertaisesta, läheisestä ihmissuhteesta.
Eron jälkeen pitää katsoa peiliin. Kun näkee omat virheensä, niin muuttuu.
Olen naimisissa toisella kierroksella. Mieheni on empaattinen ja tilaa antava, hyvin joustava ihminen. Hän on nyt 50+, mutta sanoo nuorena olleensa joustamaton ja kaikki tietävä. Tänään hänestä ei ikinä sitä uskoisi.
Minäkin olin nuorena kontrolloiva. Nyt täysin muuta. Olen oppinut, että toista ihmistä ei voi omistaa. Se vaati kasvamista.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vain pohdintaa, joten tästä on turha äkämystyä ja provosoitua.
Mutta ihmettelen aina, miten niin helposti löytyy niitä mahtavia miehiä toiselle kierrokselle? Ensimäiset miehet on aina hirveitä ja silti niille tehdään muutama lapsi. Sitten erotaan ja kaikki löytää yhtäkkiä jostain sen ihanan miehen, joka on turvallinen ja kuin isä bonuslapsille ja upeaa parisuhdetta ja ottaa huomioon jne...
Miksi näitä ihania miehiä ei löydy koskaan sille ensimäiselle kierrokselle? Vaan vasta sille toiselle. Samoin nämä miehet on jo ensimäisen kierroksen tehneet ja hups, heille on aina sattunut riivinrauta akka, joka on väkisin tehnyt lapsia, vaikka mies ei halunnut ja nyt on katkera ex-akka, joka yrittää pilata uutta liittoa. Mutta se mies on upea ja mahtava isä.
Mä olin ensimmäisellä kierroksella kokematon, naiivi ja huonoitsetuntoinen. Kotoa olin saanut varsin kieroutuneen parisuhteen mallin. Näillä eväillä valitsin ensin huonosti, toisella kierroksella olin viisaampi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vain pohdintaa, joten tästä on turha äkämystyä ja provosoitua.
Mutta ihmettelen aina, miten niin helposti löytyy niitä mahtavia miehiä toiselle kierrokselle? Ensimäiset miehet on aina hirveitä ja silti niille tehdään muutama lapsi. Sitten erotaan ja kaikki löytää yhtäkkiä jostain sen ihanan miehen, joka on turvallinen ja kuin isä bonuslapsille ja upeaa parisuhdetta ja ottaa huomioon jne...
Miksi näitä ihania miehiä ei löydy koskaan sille ensimäiselle kierrokselle? Vaan vasta sille toiselle. Samoin nämä miehet on jo ensimäisen kierroksen tehneet ja hups, heille on aina sattunut riivinrauta akka, joka on väkisin tehnyt lapsia, vaikka mies ei halunnut ja nyt on katkera ex-akka, joka yrittää pilata uutta liittoa. Mutta se mies on upea ja mahtava isä.
Osa ihmisistä kehittyy paremmiksi vanhemmiten. Moni myös nuorena tyytyy ihan ok-suhteeseen, joka ei sitten kannakaan.
Itse olen eroperheen lapsi joka muutettiin heti eron jälkeen uusperheeseen. Vanhempani löysivät kumpikin paremmin sopivan puolison 2. kierroksella. Se uusperhekuvio toimi, mutta silti en itse lähde siihen. Elän onnellisesti arkea kolmisin lasteni kanssa jo kolmatta vuotta. Huonoja parisuhdemalleja en halua lapsilleni antaa, enkä asua lasteni kanssa uuden miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vain pohdintaa, joten tästä on turha äkämystyä ja provosoitua.
Mutta ihmettelen aina, miten niin helposti löytyy niitä mahtavia miehiä toiselle kierrokselle? Ensimäiset miehet on aina hirveitä ja silti niille tehdään muutama lapsi. Sitten erotaan ja kaikki löytää yhtäkkiä jostain sen ihanan miehen, joka on turvallinen ja kuin isä bonuslapsille ja upeaa parisuhdetta ja ottaa huomioon jne...
Miksi näitä ihania miehiä ei löydy koskaan sille ensimäiselle kierrokselle? Vaan vasta sille toiselle. Samoin nämä miehet on jo ensimäisen kierroksen tehneet ja hups, heille on aina sattunut riivinrauta akka, joka on väkisin tehnyt lapsia, vaikka mies ei halunnut ja nyt on katkera ex-akka, joka yrittää pilata uutta liittoa. Mutta se mies on upea ja mahtava isä.
Osa ihmisistä kehittyy paremmiksi vanhemmiten. Moni myös nuorena tyytyy ihan ok-suhteeseen, joka ei sitten kannakaan.
Itse olen eroperheen lapsi joka muutettiin heti eron jälkeen uusperheeseen. Vanhempani löysivät kumpikin paremmin sopivan puolison 2. kierroksella. Se uusperhekuvio toimi, mutta silti en itse lähde siihen. Elän onnellisesti arkea kolmisin lasteni kanssa jo kolmatta vuotta. Huonoja parisuhdemalleja en halua lapsilleni antaa, enkä asua lasteni kanssa uuden miehen kanssa.
Tuo on totta, että nuorena tyytyy ok-suhteeseen. Koska ei paremmasta tiedä.
Sivusta. Mies pettää, menee yhteen uuden kanssa, jättää vaimon ja lapset, saa uuden kanssa lapsia, edellisen suhteen lapsia pompotellaan ees taas jollain tavalla jne.. Aika kauheaa minusta.