Lue keskustelun säännöt.
Miltäpä se uusperhekuvio nyt maistuu?
Kommentit (93)
Hyvältä maistuu. Vähän kuin makaronilaatikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina miettinyt, että ovatko lapset sitten onnellisia? Vastauksista näkyy, että "me miehemme kanssa" tai "minä" olemme onnellisia. Entäpä ne lapset? Ihan sivusta kommentoin.
Hyvä kysymys. Oman lapseni kohdalla oli se tilanne, että isänsä oli aina poissa kotoa. Silloin harvoin kun hän tuli kotiin, syttyi heti riitaa. Ilmapiiri oli painostava.
Nykyään meillä on rentoa ja mukavaa. Kotona ei kukaan huuda, katoa päiväkausiksi, nälvi jne. Lapsen isä on myös kummallisesti aktivoitunut ja hoitaa lasta paljon.
Mikä sitten olisi hänelle paras, en voi tietää. Kuuntelen kyllä hänen ajatuksiaan. En olisi edes muuttanut nykyisen mieheni kanssa yhteen, jos lapsi olisi vastustanut. Samoin jos hän jostain syystä joskus haluaisi muuttaa pois (minun kanssani tai isänsä luo), olisin avoin ajatukselle.
16
Ihan sen verran vielä, että kirjoitit olevasi avoin ajatukselle, että lapsi ehdottaisi muuttoa sinun kanssasi pois nykyisen miehesi luota. Kai miehelläkin olisi silloin mielipide asiaan? Sivusta kyselen edelleen.
Varmasti, mutta lapseni on minulle ykkönen. Mies tietää sen.
Keväällä tuli 12 vuotta täyteen tätä uusperheilyä, tuntuu hyvältä ja oikealta. Miltäs susta tuntuu, katkera exä, kun et ole päässyt vieläkään eron yli? Tuntuuko koskaan että elämä menee hukkaan kun on jäänyt menneeseen roikkumaan eikä osaa jatkaa elämässä eteenpäin? 🤔
Ei tunnu onnistuvan. Toistuvasti nousee erot kasvattajina kiistakapulaksi ja lopulta homma kaatuu siihen.
Alussa luulin, että kyllä tästä selvitään. Nyttemmin olen tullut toisiin ajatuksiin. Elämäni suurimpia virheitä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alussa luulin, että kyllä tästä selvitään. Nyttemmin olen tullut toisiin ajatuksiin. Elämäni suurimpia virheitä :(
Jos voisin vetää kelloja taaksepäin.
Se maistuu samalta kuin mikä tahansa perhe, missä on ongelmia tai ei ole ongelmia.
Ydinperheessäkin voi olla klikkaavia temperamentteja, appivanhempia, rajoja ylittävää sukua, erityislapsia, käytöshäiriötä.... ydinperhekin hajoaa kun näitä liikkuvia tekijöitä on liikaa.
Uusperheessä voi olla helpot lapset, sopuisat eksät, joustavat aikataulut, temperamenttien sopivuutta.... Uusperheessä ei silloin ole mitään valittamista.
Väitän, että uusperhe hajoaa aina aika lailla samoihin asioihin kuin ydinperhe.
Hyvin usein syynä on isä, joka ei kanna vastuutaan omista lapsistaan, vaan sysää ne äitin tai äitipuolen hoidettavaksi. Tai äiti, joka odottaa isältä paljon tai isäpuolelta isän roolin ottamista.
Toinen yleinen syy on kyvyttömyys asettaa rajoja. Annetaan anopin tai eksien kävellä varpaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina miettinyt, että ovatko lapset sitten onnellisia? Vastauksista näkyy, että "me miehemme kanssa" tai "minä" olemme onnellisia. Entäpä ne lapset? Ihan sivusta kommentoin.
Omilla lapsillani ilmeni erilaisia käytöshäiriöitä ennen kuin erottiin lasten isän kanssa. Nyt, kun erosta on jo aikaa ja asutaan yhdessä uuden mieheni kanssa, käytöshäiriöitä ei enää ole. Tästä päättelen, että ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä täällä on paljon niitä, jotka nauttivat siitä, ettei joka toinen viikko tarvitse olla omien lasten kanssa.
On ihan normaalia perhe-elämää iloinen ja suruineen. Ihan perhe ollaan ilman typerää uus liitettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on paljon niitä, jotka nauttivat siitä, ettei joka toinen viikko tarvitse olla omien lasten kanssa.
Sehän on luksusta.
Minun lapseni kyllä asuvat meillä, mutta olisi vielä parempi, jos haluaisivat olla muualla. Kadehdin etäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on paljon niitä, jotka nauttivat siitä, ettei joka toinen viikko tarvitse olla omien lasten kanssa.
Kyllä se vaan niin on, että kun jaksaa, niin on parempi äiti lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kyllä ihanaa tämä uusperheily. Lapsista on varmaan kiva ”seikkailla” ihan uuden äipän tai iskän kanssa. Käsi sydämellä, kuinka moni lapsi vaihtaisi ydinperheen uusperheeseen? Ihan hyvin valehtelette itsellenne. Ja sitten tehdään vieiä lisää lapsia, joista sisarusten on pakko pitää, kun ne on niin ihana. Ällötätte minua.
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä ihanaa tämä uusperheily. Lapsista on varmaan kiva ”seikkailla” ihan uuden äipän tai iskän kanssa. Käsi sydämellä, kuinka moni lapsi vaihtaisi ydinperheen uusperheeseen? Ihan hyvin valehtelette itsellenne. Ja sitten tehdään vieiä lisää lapsia, joista sisarusten on pakko pitää, kun ne on niin ihana. Ällötätte minua.
Ei tietenkään lapset halua, että vanhemmat eroaa - ellei jompi kumpi ole ollut täysi hirviö. Tässä ei kuitenkaan keskustella eroista, vaan eron jälkeisestä elämästä. Yleinen mielikuva kun on, että lapset haluavat asua ainayh-taloudessa. Ei välttämättä.
Siinä olen samaa mieltä, että lisää lapsia ei kannata tehdä.
On ihanaa. Ei tarvitse enää riidellä turhanpäiväisistä asioista ja kuunnella toisen jatkuvaa valitusta ja räyhäämistä. Nykyinen parisuhde toimii täydellisesti, kun arki ei pääse hiipimään suhteeseen. Kummallakin on oma huusholli ja toisen kanssa jaetaan vain 'juhlahetket'. Suhde pysyy tuoreena, eikä toisen naama ala ärsyttämään. Lapsetkin tykkäävät, kun saavat olla kodissa turvallisessa ja riidattomassa ilmapiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on paljon niitä, jotka nauttivat siitä, ettei joka toinen viikko tarvitse olla omien lasten kanssa.
En minä vain huomannut, että täällä olisi kerrottu viikko-viikko systeemistä. Ihmisillä on hyvin erilaisia uusperheitä. Meidän uusperheessä lapset ovat aina paikalla, koska isä on kuollut.
Kuorinpa itsenäisenä naisena ja äitinä tästä rusinat pullasta. Pidän lapsineni oman pikku kotimme olemassa, perhettä leikimme suunnilleen puolet ajasta isolla porukalla miehen luona...
Parisuhdeaikaa saamme mummien avulla, lasteni oikea isä ei juuri lapsia tapaa.
Täydellistä.
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä ihanaa tämä uusperheily. Lapsista on varmaan kiva ”seikkailla” ihan uuden äipän tai iskän kanssa. Käsi sydämellä, kuinka moni lapsi vaihtaisi ydinperheen uusperheeseen? Ihan hyvin valehtelette itsellenne. Ja sitten tehdään vieiä lisää lapsia, joista sisarusten on pakko pitää, kun ne on niin ihana. Ällötätte minua.
Minä olen monesti kiitellyt äitiäni siitä, että älysi ottaa eron isästämme, kun olin lapsi. Sen jälkeen painajaiseni loppuivat ja alkoi onnellinen lapsuus. Äidin uusi mies oli hyvä lisä perheeseemme. En todellakaan halunnut palata vanhaan ydinperheeseen.
Ihan sen verran vielä, että kirjoitit olevasi avoin ajatukselle, että lapsi ehdottaisi muuttoa sinun kanssasi pois nykyisen miehesi luota. Kai miehelläkin olisi silloin mielipide asiaan? Sivusta kyselen edelleen.