Miltäpä se uusperhekuvio nyt maistuu?

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on paljon niitä, jotka nauttivat siitä, ettei joka toinen viikko tarvitse olla omien lasten kanssa.

Kyllä se vaan niin on, että kun jaksaa, niin on parempi äiti lapsilleen.

Ei siihen jaksamiseen jokatoista viikkoa lomaa tarvitse!

Olen asunut kolmisin lasteni kanssa pian 3 vuotta, siitä asti kun olivat 4 ja 2 -vuotiaat. Edelleenkään en kaipaa parisuhdetta enkä varsinkaan sellaista missä asuttaisiin yhdessä.

Isä viettää lasten kanssa aikaa sillointällöin.

Riippuu siitä, kuinka vaativia lapset ovat. Toiset imevät mehut vanhemmista nopeammin kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

On se kyllä ihanaa tämä uusperheily. Lapsista on varmaan kiva ”seikkailla” ihan uuden äipän tai iskän kanssa. Käsi sydämellä, kuinka moni lapsi vaihtaisi ydinperheen uusperheeseen? Ihan hyvin valehtelette itsellenne. Ja sitten tehdään vieiä lisää lapsia, joista sisarusten on pakko pitää, kun ne on niin ihana. Ällötätte minua.

Lapsille ei todellakaan ole hyväksi kasvaa sellaisessa ydinperheessä, missä kaikki voivat huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vain pohdintaa, joten tästä on turha äkämystyä ja provosoitua.

Mutta ihmettelen aina, miten niin helposti löytyy niitä mahtavia miehiä toiselle kierrokselle? Ensimäiset miehet on aina hirveitä ja silti niille tehdään muutama lapsi. Sitten erotaan ja kaikki löytää yhtäkkiä jostain sen ihanan miehen, joka on turvallinen ja kuin isä bonuslapsille ja upeaa parisuhdetta ja ottaa huomioon jne...

Miksi näitä ihania miehiä ei löydy koskaan sille ensimäiselle kierrokselle? Vaan vasta sille toiselle. Samoin nämä miehet on jo ensimäisen kierroksen tehneet ja hups, heille on aina sattunut riivinrauta akka, joka on väkisin tehnyt lapsia, vaikka mies ei halunnut ja nyt on katkera ex-akka, joka yrittää pilata uutta liittoa. Mutta se mies on upea ja mahtava isä.

Minulla se ensimmäisen kierroksen mies oli ensimmäinen poikaystäväni. Teininä hänestä ei ollut mitenkään havaittavissa, että hänestä kehittyisi myöhemmin väkivaltainen urpo, joka on henkisesti hyvin julma mys lapsilleen.

Ihan kivalta kiitos, ainakin vanhaan verrattuna:) Vaihdossa sain osallistuvan, perheen asioista kiinnostuneen hyvän miehen mallin lapsille, oikea isi näyttää sitten vähän erilaista mallia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on paljon niitä, jotka nauttivat siitä, ettei joka toinen viikko tarvitse olla omien lasten kanssa.

Kyllä se vaan niin on, että kun jaksaa, niin on parempi äiti lapsilleen.

Ei siihen jaksamiseen jokatoista viikkoa lomaa tarvitse!

Olen asunut kolmisin lasteni kanssa pian 3 vuotta, siitä asti kun olivat 4 ja 2 -vuotiaat. Edelleenkään en kaipaa parisuhdetta enkä varsinkaan sellaista missä asuttaisiin yhdessä.

Isä viettää lasten kanssa aikaa sillointällöin.

Riippuu siitä, kuinka vaativia lapset ovat. Toiset imevät mehut vanhemmista nopeammin kuin toiset.

Lisääntymistä kannattaisi pohtia kaikilta mahdollisilta kannoilta ennen toimeen ryhtymistä.

Omat terveitä, mutta toinen hyvin vahvatahtoinen ja toinen huonosti nukkuva. Ja hoidan pääasiassa yksin. En silti tarvitse omista lapsista viikkoja vapaata.

Uusperheleikkiin ei minua saa. Naisystävä on, mutta yhteen ei muuteta. Kunnioitan lapsia niin paljon. M41

Onhan siinä haasteensa, mutta rakastamme toisiamme niin paljon, että olemme päättäneet selvitä (vaikeat exät kummallakin) yhdessä jo oman lapsemmekin vuoksi. Rakkaus kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan siinä haasteensa, mutta rakastamme toisiamme niin paljon, että olemme päättäneet selvitä (vaikeat exät kummallakin) yhdessä jo oman lapsemmekin vuoksi. Rakkaus kantaa.

Joo, rakkaushan hoitaa kaiken! Uskomatonta...

Vierailija kirjoitti:

Onhan siinä haasteensa, mutta rakastamme toisiamme niin paljon, että olemme päättäneet selvitä (vaikeat exät kummallakin) yhdessä jo oman lapsemmekin vuoksi. Rakkaus kantaa.

Meilläkin on vaikeat exät, ovat eri tavalla vaikeat. En kuitenkaan ajattele, että exät aiheuttaisivat ongelmia uusperheellemme. Minun exäni aiheuttaa ongelmia minulle ja miehen exä miehelle. Ne samat ongelmat ovat olemassa, olemme me yhdessä tai emme. Nyt vain on joku, jonka kanssa sekin taakka jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä voisi toivoa parempaa. Joka toinen viikko monta ihanaa lasta, joka toinen viikko ihanaa, rauhallista kahdenkeskistä aikaa.

Milloinkas ne lapset saavat rauhallista kahdenkeskistä aikaa aikuisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Onhan siinä haasteensa, mutta rakastamme toisiamme niin paljon, että olemme päättäneet selvitä (vaikeat exät kummallakin) yhdessä jo oman lapsemmekin vuoksi. Rakkaus kantaa.

Miksi teidän pitäisi selvitä yhdessä lapsenne vuoksi? Lapsihan on onnellinen silloin kun vanhemmat ovat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä voisi toivoa parempaa. Joka toinen viikko monta ihanaa lasta, joka toinen viikko ihanaa, rauhallista kahdenkeskistä aikaa.

Milloinkas ne lapset saavat rauhallista kahdenkeskistä aikaa aikuisten kanssa?

Elän uusperheessä, minun lapseni asuvat koko ajan, miehen lapset 2-4 vrk kk.

Mies tekee pitkää päivää ja tulee kotiin vasta klo 18-20. Saan kahdenkeskistä aikaa lasteni kanssa vaikka kuinka paljon.

Kun miehen lapset tulevat, on mies heidän kanssaan. Minä en siihen sekaannu.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä voisi toivoa parempaa. Joka toinen viikko monta ihanaa lasta, joka toinen viikko ihanaa, rauhallista kahdenkeskistä aikaa.

Milloinkas ne lapset saavat rauhallista kahdenkeskistä aikaa aikuisten kanssa?

Elän uusperheessä, minun lapseni asuvat koko ajan, miehen lapset 2-4 vrk kk.

Mies tekee pitkää päivää ja tulee kotiin vasta klo 18-20. Saan kahdenkeskistä aikaa lasteni kanssa vaikka kuinka paljon.

Kun miehen lapset tulevat, on mies heidän kanssaan. Minä en siihen sekaannu.

-eri

Eli miehesi lapset saavat 2-4 päivää kuussa oman vanhempansa kanssa, ja silloinkin paikalla ovat myös sinun lapsesi. I rest my case.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä voisi toivoa parempaa. Joka toinen viikko monta ihanaa lasta, joka toinen viikko ihanaa, rauhallista kahdenkeskistä aikaa.

Milloinkas ne lapset saavat rauhallista kahdenkeskistä aikaa aikuisten kanssa?

Elän uusperheessä, minun lapseni asuvat koko ajan, miehen lapset 2-4 vrk kk.

Mies tekee pitkää päivää ja tulee kotiin vasta klo 18-20. Saan kahdenkeskistä aikaa lasteni kanssa vaikka kuinka paljon.

Kun miehen lapset tulevat, on mies heidän kanssaan. Minä en siihen sekaannu.

-eri

Eli miehesi lapset saavat 2-4 päivää kuussa oman vanhempansa kanssa, ja silloinkin paikalla ovat myös sinun lapsesi. I rest my case.

No, enpä sanoisi, että kukaan on ”paikalla”, jos on eri huoneessa tai ulkona. Minun lapseni ovat teinipoikia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä voisi toivoa parempaa. Joka toinen viikko monta ihanaa lasta, joka toinen viikko ihanaa, rauhallista kahdenkeskistä aikaa.

Milloinkas ne lapset saavat rauhallista kahdenkeskistä aikaa aikuisten kanssa?

Elän uusperheessä, minun lapseni asuvat koko ajan, miehen lapset 2-4 vrk kk.

Mies tekee pitkää päivää ja tulee kotiin vasta klo 18-20. Saan kahdenkeskistä aikaa lasteni kanssa vaikka kuinka paljon.

Kun miehen lapset tulevat, on mies heidän kanssaan. Minä en siihen sekaannu.

-eri

Eli miehesi lapset saavat 2-4 päivää kuussa oman vanhempansa kanssa, ja silloinkin paikalla ovat myös sinun lapsesi. I rest my case.

No, enpä sanoisi, että kukaan on ”paikalla”, jos on eri huoneessa tai ulkona. Minun lapseni ovat teinipoikia.

Varmaankin sitten osapuolet ovat tyytyväisiä, jos ei nokikkain satuta. Mutta ehkä ei kannata puhua ”perheestä”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä voisi toivoa parempaa. Joka toinen viikko monta ihanaa lasta, joka toinen viikko ihanaa, rauhallista kahdenkeskistä aikaa.

Milloinkas ne lapset saavat rauhallista kahdenkeskistä aikaa aikuisten kanssa?

Elän uusperheessä, minun lapseni asuvat koko ajan, miehen lapset 2-4 vrk kk.

Mies tekee pitkää päivää ja tulee kotiin vasta klo 18-20. Saan kahdenkeskistä aikaa lasteni kanssa vaikka kuinka paljon.

Kun miehen lapset tulevat, on mies heidän kanssaan. Minä en siihen sekaannu.

-eri

Eli miehesi lapset saavat 2-4 päivää kuussa oman vanhempansa kanssa, ja silloinkin paikalla ovat myös sinun lapsesi. I rest my case.

No, enpä sanoisi, että kukaan on ”paikalla”, jos on eri huoneessa tai ulkona. Minun lapseni ovat teinipoikia.

Varmaankin sitten osapuolet ovat tyytyväisiä, jos ei nokikkain satuta. Mutta ehkä ei kannata puhua ”perheestä”.

En minä puhukaan. Olen jo aiemmin vastannut tähän ketjuun, tai tuohon rinnakkaiseen uusperhe-ketjuun, että uusperhe on kärsimystä, jos sen yrittää vääntää ydinperheeksi. Me olemme ensisijassa parisuhde ja toiseksi kommuuni.

(Ja miksi puhun ”uusperheestä” johtuu siitä, että joku tukee kuitenkin valittamaan, että lain edessä olemme uusperhe, halusimme tai emme).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä voisi toivoa parempaa. Joka toinen viikko monta ihanaa lasta, joka toinen viikko ihanaa, rauhallista kahdenkeskistä aikaa.

Milloinkas ne lapset saavat rauhallista kahdenkeskistä aikaa aikuisten kanssa?

Elän uusperheessä, minun lapseni asuvat koko ajan, miehen lapset 2-4 vrk kk.

Mies tekee pitkää päivää ja tulee kotiin vasta klo 18-20. Saan kahdenkeskistä aikaa lasteni kanssa vaikka kuinka paljon.

Kun miehen lapset tulevat, on mies heidän kanssaan. Minä en siihen sekaannu.

-eri

Eli miehesi lapset saavat 2-4 päivää kuussa oman vanhempansa kanssa, ja silloinkin paikalla ovat myös sinun lapsesi. I rest my case.

No, enpä sanoisi, että kukaan on ”paikalla”, jos on eri huoneessa tai ulkona. Minun lapseni ovat teinipoikia.

Varmaankin sitten osapuolet ovat tyytyväisiä, jos ei nokikkain satuta. Mutta ehkä ei kannata puhua ”perheestä”.

En minä puhukaan. Olen jo aiemmin vastannut tähän ketjuun, tai tuohon rinnakkaiseen uusperhe-ketjuun, että uusperhe on kärsimystä, jos sen yrittää vääntää ydinperheeksi. Me olemme ensisijassa parisuhde ja toiseksi kommuuni.

(Ja miksi puhun ”uusperheestä” johtuu siitä, että joku tukee kuitenkin valittamaan, että lain edessä olemme uusperhe, halusimme tai emme).

Kiitos tarkennuksesta. Varmasti ihan hyvä ratkaisu, jos lapset ovat jo lähes täysi-ikäisiä eivätkä erityistarpeisia.

Itse asiassa, on. Yksi lapsista on muuttanut jo opiskelemaan muualle, toinen lähtee parin kuukauden päästä vuodeksi ulkomaille, kolmas lapsi käy vielä koulua. Yhteisiä lapsia ei ole, joten jahka teinikin tuosta lähtee opiskelemaan parin vuoden päästä muualle, alkaa parisuhdearki.

Hyvin on mennyt, kiitos kysymästä. Ei ole ollut edes suurempia riitoja, pientä mustasukkaisuutta miehen lapsen puolelta mutta sekin on täysin ymmärrettävää ollut ja ollaan asialle myös tehty jotain (eli järjestetty paljon yhteistä aikaa vain heille. "Järjestetty" siksi että ei asuta samalla paikkakunnalla kuin miehen lapsi asui ennen kuin muutti opiskelemaan)

Jotenkin tässä keskustelussa katkeran entisen vaimon teksti näkyy sekä aloituksessa että kommenteissa

"Miltäs se uusperhe-elämä nyt maistuu" (kun teen kaikkeni sen vaikeuttamiseksi)

"miehesi lapset saavat 2-4 päivää/kk ..." (kun muutin toiselle paikkakunnalle ja lapset ei pääse isälleen, uusperheen äiti on ilkeä noita-akka jonka läsnäollessa ei voi olla rauhallista elämää...)

Ole hyvä, kaada itsellesi vaan. Jos itse epäonnistuit uusperheessä kateutesi ja katkeruutesi vuoksi niin voi kuitenkin olla ihmisiä jotka ovat tuon kaiken yläpuolella.