Ihastuin, petyin ja tunteet sahaa eestaas ilman mitään järkee

Sama täällä. Nyt puolisen vuotta tuota tunnesahausta takana. Pahinta on, että joudun olemaan säännöllisesti ihastukseni kanssa tekemisissä pakon sanelemana. Jos voisi edes tukeutua "poissa silmistä, poissa mielestä", mutta ei.

En kelvannut. En ollut kyllin hyvä.

Ihan normaalia, vähitellen se helpottaa kun aikaa kuluu. Tiedän kyllä ettei todellakaan ole mitään herkkua. Mulla meni useampi kuukausi että edes vähän alkoi fiilikset tasaantua.

Moi.

Mä olen aina miettinyt, että millaisille aikuisille ihmisille käy näin? Toivottomia ihastuksia mulla on ollut teininä. Eli ihastuin salaa 17 vuotiaaksi asti, neitsyyden menetin 18 vuotiaana. Ensimmäinen miesystävä oli silloin ja olin sen kanssa 6v, seuraavan kanssa vuoden ja sitten taas 8 vuotta. En ole koskaan ihastunut kehenkään ilman vastakaikua. Olen toki ollut kiinnostunut jatkamaan tapailua nyt sinkkuna, mutta aistin kyllä heti, jos tunteet ei ole match. Nyt seurustelua takana puoli vuotta ja ollaan molemmat tosissaan.

Sekoitatteko te seksin ja rakkauden vai mitä teille tapahtuu?

Kysyn tätä ilman sarvia ja hampaita, koska palsta on täynnä sydänsuruisten naisten tuskaa. Olen käynyt itse ennen nykyistä miestä muutamilla Tinder-treffeillä, ja kahdet niistä edelsi pitkällistä jutustelua ja lopulta viikonlopun mittaiset treffit molemmille vieraalla paikkakunnalla.

Jäin molempien miesten kanssa kavereiksi, mutta liian erilaisia oltiin parisuhteeseen. Hyviä tyyppejä muuten, eikä meidän heidän kanssaan tarvinnut edes puhua jatkosta, ei ollut sellaista yhteyttä. Toisen kanssa luulin, että nähdään uudestaan, mutta ei sitten enää ottanut yhteyttä. Enkä minäkään.

En osaa edes kuvitella tilannetta, että rakastun ilman vastakaikua. Rakastutteko rakastumisen tunteeseen liian nopeasti tai etenettekö päässänne liian nopeasti jo alussa?

Nykyisen kanssa tunnustettiin rakkautta ääneen vasta kuukausi sitten, kun oli 5kk takana. Sitäkin piti miettiä, että onko tämä todella sitä. On ihanaa edetä hitaasti ja oli ihanaa poistaa Tinder taas.

Kokeilkaa hitaampaa etenemistä ensi kerralla, ei ole mihinkään kiire...

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina miettinyt, että millaisille aikuisille ihmisille käy näin? Toivottomia ihastuksia mulla on ollut teininä. Eli ihastuin salaa 17 vuotiaaksi asti, neitsyyden menetin 18 vuotiaana. Ensimmäinen miesystävä oli silloin ja olin sen kanssa 6v, seuraavan kanssa vuoden ja sitten taas 8 vuotta. En ole koskaan ihastunut kehenkään ilman vastakaikua. Olen toki ollut kiinnostunut jatkamaan tapailua nyt sinkkuna, mutta aistin kyllä heti, jos tunteet ei ole match. Nyt seurustelua takana puoli vuotta ja ollaan molemmat tosissaan.

Sekoitatteko te seksin ja rakkauden vai mitä teille tapahtuu?

Kysyn tätä ilman sarvia ja hampaita, koska palsta on täynnä sydänsuruisten naisten tuskaa. Olen käynyt itse ennen nykyistä miestä muutamilla Tinder-treffeillä, ja kahdet niistä edelsi pitkällistä jutustelua ja lopulta viikonlopun mittaiset treffit molemmille vieraalla paikkakunnalla.

Jäin molempien miesten kanssa kavereiksi, mutta liian erilaisia oltiin parisuhteeseen. Hyviä tyyppejä muuten, eikä meidän heidän kanssaan tarvinnut edes puhua jatkosta, ei ollut sellaista yhteyttä. Toisen kanssa luulin, että nähdään uudestaan, mutta ei sitten enää ottanut yhteyttä. Enkä minäkään.

En osaa edes kuvitella tilannetta, että rakastun ilman vastakaikua. Rakastutteko rakastumisen tunteeseen liian nopeasti tai etenettekö päässänne liian nopeasti jo alussa?

Nykyisen kanssa tunnustettiin rakkautta ääneen vasta kuukausi sitten, kun oli 5kk takana. Sitäkin piti miettiä, että onko tämä todella sitä. On ihanaa edetä hitaasti ja oli ihanaa poistaa Tinder taas.

Kokeilkaa hitaampaa etenemistä ensi kerralla, ei ole mihinkään kiire...

Ehkä sitä siinä hetkessä luulee, että toisella on samansuuntaiset fiilikset? Joskus ne omat aistitkin voivat pettää ja tulee oikeasti yllätyksenä, ettei mitään fiiliksiä ole koskaan ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina miettinyt, että millaisille aikuisille ihmisille käy näin? Toivottomia ihastuksia mulla on ollut teininä. Eli ihastuin salaa 17 vuotiaaksi asti, neitsyyden menetin 18 vuotiaana. Ensimmäinen miesystävä oli silloin ja olin sen kanssa 6v, seuraavan kanssa vuoden ja sitten taas 8 vuotta. En ole koskaan ihastunut kehenkään ilman vastakaikua. Olen toki ollut kiinnostunut jatkamaan tapailua nyt sinkkuna, mutta aistin kyllä heti, jos tunteet ei ole match. Nyt seurustelua takana puoli vuotta ja ollaan molemmat tosissaan.

Sekoitatteko te seksin ja rakkauden vai mitä teille tapahtuu?

Kysyn tätä ilman sarvia ja hampaita, koska palsta on täynnä sydänsuruisten naisten tuskaa. Olen käynyt itse ennen nykyistä miestä muutamilla Tinder-treffeillä, ja kahdet niistä edelsi pitkällistä jutustelua ja lopulta viikonlopun mittaiset treffit molemmille vieraalla paikkakunnalla.

Jäin molempien miesten kanssa kavereiksi, mutta liian erilaisia oltiin parisuhteeseen. Hyviä tyyppejä muuten, eikä meidän heidän kanssaan tarvinnut edes puhua jatkosta, ei ollut sellaista yhteyttä. Toisen kanssa luulin, että nähdään uudestaan, mutta ei sitten enää ottanut yhteyttä. Enkä minäkään.

En osaa edes kuvitella tilannetta, että rakastun ilman vastakaikua. Rakastutteko rakastumisen tunteeseen liian nopeasti tai etenettekö päässänne liian nopeasti jo alussa?

Nykyisen kanssa tunnustettiin rakkautta ääneen vasta kuukausi sitten, kun oli 5kk takana. Sitäkin piti miettiä, että onko tämä todella sitä. On ihanaa edetä hitaasti ja oli ihanaa poistaa Tinder taas.

Kokeilkaa hitaampaa etenemistä ensi kerralla, ei ole mihinkään kiire...

Ehkä sitä siinä hetkessä luulee, että toisella on samansuuntaiset fiilikset? Joskus ne omat aistitkin voivat pettää ja tulee oikeasti yllätyksenä, ettei mitään fiiliksiä ole koskaan ollutkaan.

Siis miten voi luulla? Ettekö te kysy ja keskustele? Mä olen aina kysynyt suoraan mieheltä, kun tunteita on herännyt. Nykyisen miesystävän kanssa kysyin kuukauden kuluttua, että kiinnostaako toista tapailla muita. Ei kiinnostanut, ja ne muut viestittelykumppanit vaan jäi. Seuraavaksi sovittiin, ettei tapailla muita, tästäkin juteltiin. Kaikesta on puhuttu ja epävarmuudestakin, peloista ja keskustelut on olleet hyviä. 

Miksi arvaillaan eikä kysytä suoraan, mitä te pelkäätte? Tuntuu että monella naisella on ihme harhoja päässä, kyetään kuvittelemaan kokonainen suhde oman pään sisällä.

Tulee mieleen teinien idolit ja fanikulttuuri, missä rakastutaan johonkin fantasiaan. Voiko kyse olla siitä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina miettinyt, että millaisille aikuisille ihmisille käy näin? Toivottomia ihastuksia mulla on ollut teininä. Eli ihastuin salaa 17 vuotiaaksi asti, neitsyyden menetin 18 vuotiaana. Ensimmäinen miesystävä oli silloin ja olin sen kanssa 6v, seuraavan kanssa vuoden ja sitten taas 8 vuotta. En ole koskaan ihastunut kehenkään ilman vastakaikua. Olen toki ollut kiinnostunut jatkamaan tapailua nyt sinkkuna, mutta aistin kyllä heti, jos tunteet ei ole match. Nyt seurustelua takana puoli vuotta ja ollaan molemmat tosissaan.

Sekoitatteko te seksin ja rakkauden vai mitä teille tapahtuu?

Kysyn tätä ilman sarvia ja hampaita, koska palsta on täynnä sydänsuruisten naisten tuskaa. Olen käynyt itse ennen nykyistä miestä muutamilla Tinder-treffeillä, ja kahdet niistä edelsi pitkällistä jutustelua ja lopulta viikonlopun mittaiset treffit molemmille vieraalla paikkakunnalla.

Jäin molempien miesten kanssa kavereiksi, mutta liian erilaisia oltiin parisuhteeseen. Hyviä tyyppejä muuten, eikä meidän heidän kanssaan tarvinnut edes puhua jatkosta, ei ollut sellaista yhteyttä. Toisen kanssa luulin, että nähdään uudestaan, mutta ei sitten enää ottanut yhteyttä. Enkä minäkään.

En osaa edes kuvitella tilannetta, että rakastun ilman vastakaikua. Rakastutteko rakastumisen tunteeseen liian nopeasti tai etenettekö päässänne liian nopeasti jo alussa?

Nykyisen kanssa tunnustettiin rakkautta ääneen vasta kuukausi sitten, kun oli 5kk takana. Sitäkin piti miettiä, että onko tämä todella sitä. On ihanaa edetä hitaasti ja oli ihanaa poistaa Tinder taas.

Kokeilkaa hitaampaa etenemistä ensi kerralla, ei ole mihinkään kiire...

Ehkä sitä siinä hetkessä luulee, että toisella on samansuuntaiset fiilikset? Joskus ne omat aistitkin voivat pettää ja tulee oikeasti yllätyksenä, ettei mitään fiiliksiä ole koskaan ollutkaan.

Siis miten voi luulla? Ettekö te kysy ja keskustele? Mä olen aina kysynyt suoraan mieheltä, kun tunteita on herännyt. Nykyisen miesystävän kanssa kysyin kuukauden kuluttua, että kiinnostaako toista tapailla muita. Ei kiinnostanut, ja ne muut viestittelykumppanit vaan jäi. Seuraavaksi sovittiin, ettei tapailla muita, tästäkin juteltiin. Kaikesta on puhuttu ja epävarmuudestakin, peloista ja keskustelut on olleet hyviä. 

Miksi arvaillaan eikä kysytä suoraan, mitä te pelkäätte? Tuntuu että monella naisella on ihme harhoja päässä, kyetään kuvittelemaan kokonainen suhde oman pään sisällä.

Tulee mieleen teinien idolit ja fanikulttuuri, missä rakastutaan johonkin fantasiaan. Voiko kyse olla siitä? 

Tiestysti olen kysynyt ja muodostanut luuloni vastausten perusteella. Mutta silti voi käydä noin.

Miehet sanoo välillä sellaista mitä eivät oikeasti tarkoita. Ei ihme että siinä menee lankaan...samanlaisia kokemuksia itsellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina miettinyt, että millaisille aikuisille ihmisille käy näin? Toivottomia ihastuksia mulla on ollut teininä. Eli ihastuin salaa 17 vuotiaaksi asti, neitsyyden menetin 18 vuotiaana. Ensimmäinen miesystävä oli silloin ja olin sen kanssa 6v, seuraavan kanssa vuoden ja sitten taas 8 vuotta. En ole koskaan ihastunut kehenkään ilman vastakaikua. Olen toki ollut kiinnostunut jatkamaan tapailua nyt sinkkuna, mutta aistin kyllä heti, jos tunteet ei ole match. Nyt seurustelua takana puoli vuotta ja ollaan molemmat tosissaan.

Sekoitatteko te seksin ja rakkauden vai mitä teille tapahtuu?

Kysyn tätä ilman sarvia ja hampaita, koska palsta on täynnä sydänsuruisten naisten tuskaa. Olen käynyt itse ennen nykyistä miestä muutamilla Tinder-treffeillä, ja kahdet niistä edelsi pitkällistä jutustelua ja lopulta viikonlopun mittaiset treffit molemmille vieraalla paikkakunnalla.

Jäin molempien miesten kanssa kavereiksi, mutta liian erilaisia oltiin parisuhteeseen. Hyviä tyyppejä muuten, eikä meidän heidän kanssaan tarvinnut edes puhua jatkosta, ei ollut sellaista yhteyttä. Toisen kanssa luulin, että nähdään uudestaan, mutta ei sitten enää ottanut yhteyttä. Enkä minäkään.

En osaa edes kuvitella tilannetta, että rakastun ilman vastakaikua. Rakastutteko rakastumisen tunteeseen liian nopeasti tai etenettekö päässänne liian nopeasti jo alussa?

Nykyisen kanssa tunnustettiin rakkautta ääneen vasta kuukausi sitten, kun oli 5kk takana. Sitäkin piti miettiä, että onko tämä todella sitä. On ihanaa edetä hitaasti ja oli ihanaa poistaa Tinder taas.

Kokeilkaa hitaampaa etenemistä ensi kerralla, ei ole mihinkään kiire...

Ehkä sitä siinä hetkessä luulee, että toisella on samansuuntaiset fiilikset? Joskus ne omat aistitkin voivat pettää ja tulee oikeasti yllätyksenä, ettei mitään fiiliksiä ole koskaan ollutkaan.

Siis miten voi luulla? Ettekö te kysy ja keskustele? Mä olen aina kysynyt suoraan mieheltä, kun tunteita on herännyt. Nykyisen miesystävän kanssa kysyin kuukauden kuluttua, että kiinnostaako toista tapailla muita. Ei kiinnostanut, ja ne muut viestittelykumppanit vaan jäi. Seuraavaksi sovittiin, ettei tapailla muita, tästäkin juteltiin. Kaikesta on puhuttu ja epävarmuudestakin, peloista ja keskustelut on olleet hyviä. 

Miksi arvaillaan eikä kysytä suoraan, mitä te pelkäätte? Tuntuu että monella naisella on ihme harhoja päässä, kyetään kuvittelemaan kokonainen suhde oman pään sisällä.

Tulee mieleen teinien idolit ja fanikulttuuri, missä rakastutaan johonkin fantasiaan. Voiko kyse olla siitä? 

Et ole koskaan vastuussa toisen ihmisen rehellisyydestä, voit olla vain omastasi. Joskus aistit jonkun fiiliksen ja se fiilis onkin valhe, joskus toinen vakuuttaa että tunteita on, mutta ei ole, joskus taas toinen vakuuttaa että on, muttei ole. 

Sulla on vaan käynyt tuuri pitempien suhteiden kanssa, älä silti ajattele että olet joku ihmissuhteiden mestari. Teet sen aika ärsyttävällä tyylillä. Asiat voivat olla aika monimutkaisia, eikä kaikille tunteista kommunikointi tai keskustelu tule helposti. Toki on harjoiteltavissa. Aika harva on edes hyvin kosketuksissa omiin tunteisiinsa, saati sitten toisen. 

Vierailija kirjoitti:

Miehet sanoo välillä sellaista mitä eivät oikeasti tarkoita. Ei ihme että siinä menee lankaan...samanlaisia kokemuksia itsellä.

Sitä sanotaan mitä naiset haluaa kuulla.

Oma vika.

Sinccis

Mä luulin miehen tarkoittavan mitä sanoo, tykkäävän minusta ja seurastani, kuten myös minä pidin hänestä ja hänen läsnäolosta. Ei ollutkaan mitään muuta kuin tyhjää löpinää ilman tarkoitusta ja siksi on tämä epäuskoinen fiilis. Tänään kyllä jo tullu sellasta tervettä kiukkua, että hitto minkä teki ja en kyllä kauaa elämääni pilaa itkien moisen teeskentelijän perään.

Ap

Kiva herätä aamuun ja taas tankata uudestaan samat asiat päähäni. Että olen ihan ookoo, vaikka tulinkin dissatuksi. Mutta, upouusi taktiikka löydetty! Jos hän olisi ollut niin ihana ja ihmeellinen ihminen kun luulin, niin hän ei ois ikinä tehny tällasta, että valehdellaan ja kun lämpenen niin sitten kadotaan... Että ihastuneena loin sen kuvan päähäni ja todellisuudessa mies on jotain muuta ja pääsin helpolla kun paljastui nyt eikä sitten paljon myöhemmin. Kyllä tää tästä ehkä jouluksi on helpottunu, se on tavoite :)

Vierailija kirjoitti:

Mä luulin miehen tarkoittavan mitä sanoo, tykkäävän minusta ja seurastani, kuten myös minä pidin hänestä ja hänen läsnäolosta. Ei ollutkaan mitään muuta kuin tyhjää löpinää ilman tarkoitusta ja siksi on tämä epäuskoinen fiilis. Tänään kyllä jo tullu sellasta tervettä kiukkua, että hitto minkä teki ja en kyllä kauaa elämääni pilaa itkien moisen teeskentelijän perään.

Ap

Öö, ja tämän perusteella kihloista haaveilit? Voi teitä, ei tuo mitään sitoutumista vielä enteile, noin voisi sanoa kaverillekin.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulin miehen tarkoittavan mitä sanoo, tykkäävän minusta ja seurastani, kuten myös minä pidin hänestä ja hänen läsnäolosta. Ei ollutkaan mitään muuta kuin tyhjää löpinää ilman tarkoitusta ja siksi on tämä epäuskoinen fiilis. Tänään kyllä jo tullu sellasta tervettä kiukkua, että hitto minkä teki ja en kyllä kauaa elämääni pilaa itkien moisen teeskentelijän perään.

Ap

Mitä se teki? Jätti sut? Jotain pahempaa?

Mulla toistuu toi sama paitsi ettei se koskaan mene tolle miks mä oon näin ruma ja kelvoton asteelle.

Saan jotenkin käsittämättömästi voimaa, kun tajuan että nyt vedätettiin, no onpahan hänen menetyksensä. Ei muuta kuin ykköset päälle ja uutta matoa koukkuun ja seuraavan kanssa vielä vähän varovaisempi.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulin miehen tarkoittavan mitä sanoo, tykkäävän minusta ja seurastani, kuten myös minä pidin hänestä ja hänen läsnäolosta. Ei ollutkaan mitään muuta kuin tyhjää löpinää ilman tarkoitusta ja siksi on tämä epäuskoinen fiilis. Tänään kyllä jo tullu sellasta tervettä kiukkua, että hitto minkä teki ja en kyllä kauaa elämääni pilaa itkien moisen teeskentelijän perään.

Ap

Minua kiinnostaa, koska tunnistan tilanteen. Ihastuin hurmaavaan ihmiseen ja alkukesästä tapahtuikin sitten muutoksia ja asioita, jotka saivat mut pitkään jatkuneen pidättelyn jälkeen rohkaistumaan varovasti tunnustelemaan. Hänkin kun vaikutti kiinnostuneelta edes vähän. Kerroin nauttivani hänen seurastaan ja pitäväni hänestä ja yritin vihjailla kaikin mahdollisin mutta silti korrektein tavoin että toivoisin hänen seuraansa ja tutustumistamme enemmän. En koko kesänä ole muita ihmisiä miettinytkään. Joka päivä ja tunti odottelin viestejä häneltä ja joskus harvoin kun niitä sain, olin riemuissani. Hän vastasi tunnustuksiini ja tunnusteluihini aika ympäripyöreästi tyyliin ”samoin”, josta ei nyt sitten oikeasti ehkä olisikaan voinut päätellä oliko kyse vain kohteliaisuudesta tai hienovaraisesta aiheen väittelystä.

Loppujen lopuksi nähtiin kerran kahdestaan ja muutamaan otteeseen porukassa, eikä hänestä ole kuulunut. Hän ei viestittele saati soittele. Vastaa jos lähestyn, mutta ei tee koskaan mitään aloitteita suuntaani. Minä menin kuvittelemaan ties mitä ihastuspäissäni ja nyt tunnen olevani täysi nolla ja typerys. Jos sanoo ”samoin” niin eihän se mikään tunnustus ole vaan väistöliike. Seuraava puheenaihe, kiitos. Sydänemojeitakin voi lähetellä ihan kaverillisesti kai, hyvänmielen signaaleina. Mulla vaan on niin eri kokemuspohja, että en tätä käsittänyt. Mä menin aiemmin naimisiin kun tyyppi sanoi tykkäävänsä seurastani ja niitä sydämiä läheteltiin silloin ehkä tusina kaikkiaan ikinä.

Kyllähän tuollainen harmittaa. Tsemppiä sulle kohtalotoveri!

Vierailija kirjoitti:

Mulla toistuu toi sama paitsi ettei se koskaan mene tolle miks mä oon näin ruma ja kelvoton asteelle.

Saan jotenkin käsittämättömästi voimaa, kun tajuan että nyt vedätettiin, no onpahan hänen menetyksensä. Ei muuta kuin ykköset päälle ja uutta matoa koukkuun ja seuraavan kanssa vielä vähän varovaisempi.

Sama täällä. Huolimatta siitä, että mies lopuksi sanoi mielipiteensä aika selkeästi. Ja jälkikäteen olen tajunnut, että taisi vihjailla siihen suuntaan useamman kerran jo aiemminkin. Lähinnä ihmettelen, miksi ei sitten käyttänyt sitäkin aikaa niiden "mallitypyjen" treffailuun... :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulin miehen tarkoittavan mitä sanoo, tykkäävän minusta ja seurastani, kuten myös minä pidin hänestä ja hänen läsnäolosta. Ei ollutkaan mitään muuta kuin tyhjää löpinää ilman tarkoitusta ja siksi on tämä epäuskoinen fiilis. Tänään kyllä jo tullu sellasta tervettä kiukkua, että hitto minkä teki ja en kyllä kauaa elämääni pilaa itkien moisen teeskentelijän perään.

Ap

Minua kiinnostaa, koska tunnistan tilanteen. Ihastuin hurmaavaan ihmiseen ja alkukesästä tapahtuikin sitten muutoksia ja asioita, jotka saivat mut pitkään jatkuneen pidättelyn jälkeen rohkaistumaan varovasti tunnustelemaan. Hänkin kun vaikutti kiinnostuneelta edes vähän. Kerroin nauttivani hänen seurastaan ja pitäväni hänestä ja yritin vihjailla kaikin mahdollisin mutta silti korrektein tavoin että toivoisin hänen seuraansa ja tutustumistamme enemmän. En koko kesänä ole muita ihmisiä miettinytkään. Joka päivä ja tunti odottelin viestejä häneltä ja joskus harvoin kun niitä sain, olin riemuissani. Hän vastasi tunnustuksiini ja tunnusteluihini aika ympäripyöreästi tyyliin ”samoin”, josta ei nyt sitten oikeasti ehkä olisikaan voinut päätellä oliko kyse vain kohteliaisuudesta tai hienovaraisesta aiheen väittelystä.

Loppujen lopuksi nähtiin kerran kahdestaan ja muutamaan otteeseen porukassa, eikä hänestä ole kuulunut. Hän ei viestittele saati soittele. Vastaa jos lähestyn, mutta ei tee koskaan mitään aloitteita suuntaani. Minä menin kuvittelemaan ties mitä ihastuspäissäni ja nyt tunnen olevani täysi nolla ja typerys. Jos sanoo ”samoin” niin eihän se mikään tunnustus ole vaan väistöliike. Seuraava puheenaihe, kiitos. Sydänemojeitakin voi lähetellä ihan kaverillisesti kai, hyvänmielen signaaleina. Mulla vaan on niin eri kokemuspohja, että en tätä käsittänyt. Mä menin aiemmin naimisiin kun tyyppi sanoi tykkäävänsä seurastani ja niitä sydämiä läheteltiin silloin ehkä tusina kaikkiaan ikinä.

Kyllähän tuollainen harmittaa. Tsemppiä sulle kohtalotoveri!

Kiitos tsempeistä! Tässä oli hyvä pointti tuo kokemuspohja, että aiemmin jos mies on näin käyttäytynyt, niin on seurauksena ollut pitkä suhde. Ja avioliittokin. Joskus toki on seksijuttuja ehdoteltu ja sillä tavalla lirkuteltu puuta heinää ja feikattu kiinnostunutta, mutta noi nyt on helppo tunnistaa. Niin, tää mies katosi samantien kun lähennyttiin, ei ollu seksiä, mutta muuten. Oli halailua ym. ja juttelua vähän syvällisemmin. Ja kappas ei mitään havaintoa sen jälkeen.

Ap