Millaiset pikkulapset ärsyttävät sinua?

Hieman kärjistäen voisi sanoa, että vastaajien mielestä vähiten ärsyttävät (=ihannelapset?) eivät näy, kuulu, tunnu tai haise. Ovat siis syrjässä jossain omissa oloissaan poissa aikuisia häiritsemästä!



Täytyy kyllä todeta, että suulaus (=puheliaisuus?) on mielestäni tässä tuppisuiden maassa pelkästään positiivinen piirre. Ja eikö ole luonnollista, että lapset kyselevät paljon asioita? Sitenhän he hankkivat tietoa tästä maailmasta. Muutenkin pidän rohkeutta ja reippautta suuressa arvossa.



Yhdyn siis pikemminkin erään aiemman kommentoijan näkemykseen siitä, että liiallinen ujous on hieman rasittavaa. Tosin sille ei kai kauheasti mitään voi (luonnekysymys), joten sitä pitää vain yrittää ymmärtää.



Siitä en toki pidä, jos lapsi on ilkeä ja/tai kiusaa muita. Huonot käytöstavat saavat myös näkemään punaista, varsinkin mitä vanhemmasta lapsesta kyse (esim. murrosikäisissä ärsyttää suunnattomasti roskaaminen ja yhteisen omaisuuden tuhoaminen, epäkohteliaisuus: eivät anna istumapaikkaa mummoille ruuhkabussissa jne.).

Luulosairaat itsekkäät jotka luulee että annan herttaisesti niiden istua bussin tuoliin ja itse seison kantamusten kanssa. 

Mua varmaan sitten ärsyttää miksi vanhempi päästää irti lapsen tekemään kaikkea hullua ja huutelemaan, tai kaverukset kauppaan. Tuijottava lapsi voi ärsyttää, jos ei ole opetettu tapoja ja ei ole niin pieni. Kassan päätyyn tuotteita koskettelemaan menevä lapsi saattaa "ärsyttää" ja sitten se vetelee sitä väliseinämää ja ihmisten ostokset sekaisin.

Sellaiset pikkuvanhat, näsäviisaat ja apinamaisen ketterät, tunsin kerran kaksi sellaista pikkutyttö ja olivat tosi ärsyttäviä. Nyt ovat aikuisia jo, toivottavasti ovat jo köteröityneet.