Lue keskustelun säännöt.
Niin raskas sukulainen
08.09.2019 |
Täydellinen marttyyri, aina valittamassa ja kerjäämässä sääliä milloin milläkin asialla. Oli joutunut sairaalaan, sanoi syyksi kaatumisen. Myöhemmin kertoi kauhean vaikeasti, että sai sairaskohtauksen. Minkä takia sitä ei voi sanoa ihan normaalisti ja suoraan??
Sitten alkoi vinkuminen siitä, etten "silloin viimeksikään käynyt katsomassa" sairaalassa ja että minua ei kiinnosta hänen asiansa. EN HLVETTI SOIKOON ENÄÄ JAKSA TUOTA LOPUTONTA MARMATUSTA!!
Kommentit (7)
Tekisi mieli muuttaa eri maahan, että pääsisin pakoon tuota ikuista valitusta ja marttyyriasennetta. Olisi hyvä syy olla menemättä yhtään mihinkään ja olla tavoittamattomissa jossain kaukomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka läheinen sukulainen kyseessä?
Mikään pakko ei ole tekemisissä olla. Joskus on parempi jättää tuonlaiset ihmiset ihan taka-alalle.
Sukulaissuhteen myötä läheinen, noin muuten ei kovin läheinen. Hän on niin niin niin NIIN raskas ihminen ettei pääni kestä enää hetkeäkään tätä pskaa.
En muutenkaan käsitä tuota salailua. Toki hän on kasvanut ihan erilaisessa ajassa kuin minä, ja varmaan hänen nuoruudessaan sairaudet "piti" salata. Minusta tuo on vain ihan käsittämätöntä ja rasittavaa, että pitää pitää oikein hiljainen hetki ennen kuin voi kertoa saaneensa sairaskohtauksen.
Mutta olen oikeasti aivan kurkkuani myöten täynnä tätä ikuista syyllistämistä milloin mistäkin. Hän on niin negatiivinen ihminen ja imee kaiken energian ympärillä olevista ihmisistä. Aina joku on huonosti. Ketään ei kiinnosta. Ihan sama oikeastaan, en minä yhtään välitä vaikka ketään ei kiinnosta. Ei vttu oikeasti en JAKSA.
Lakkaa pitämästä yhteyttä. Estä mahd. puhelinnumero ynnä muuta.
Sun ei tarvii jaksaa tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin tilanne meni niin, että soitin hänelle. Kuulin outoa ääntä taustalta ja kysyin mikä se ääni on. Sukulainen selitti jotain aivan outoa, että sängyssä on joku tuollainen juttu joka pitää ääntä. Tässä vaiheessa en tiennyt hänen olevan sairaalassa. Kysyin että mikä ihmeen juttu sängyssä??? Tässä kohtaa hän viitsii kertoa missä on. Yritän puhua jotain mutta hän ei keskity ollenkaan. Lopulta lyö luurin korvaan. Pari tuntia myöhemmin soitan ja yritän puhua asiallisesti ja sanoa etten käsitä miksi pitää käyttäytyä noin. Siinä vaiheessa alkaa vinkuminen ja marttyyriasenne. "eihän sinua koskaan kiinnosta minun asiani, niin en nyt oikeastaan ymmärrä että miksi tämäkään kiinnostaisi." Lopulta en jaksa enää ja lyön luurin korvaan. Nyt mietin vakavissani etten ota enää yhteyttä. Olen totaalisen loppu tuohon lapselliseen pelleen!
Kuinka läheinen sukulainen kyseessä?
Mikään pakko ei ole tekemisissä olla. Joskus on parempi jättää tuonlaiset ihmiset ihan taka-alalle.