Lue keskustelun säännöt.
26-vuotias tytär käyttäytyy vieläkin lapsenomaisesti
08.09.2019 |
Olen miettinyt, onko jokin trauma tms jättänyt lapsekkaalle tasolle? Pukeutuu vielä kuin teini, fanittaa samoja juttuja kuin teinit, pukeutuu todella tyttömäisesti, ostelee pehmoleluja ja käyttää muutenkin rahaa vastuuttomasti. Ei ole asettunut aloilleen kenenkään miehen kanssa, työelämässä sentään on, vielä, mutta esim kouluja ei käynyt kunnolla. Masennusta ja ilmeisesti uusimpana diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, mutta en ihan usko tuohon..
Kommentit (30)
En näe tuossa pukeutumistyylissä tai pehmoleluissa mitään väärää.
N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piipittääkö kireällä äänellä ja jäljittelee lapsenomaista puhetapaa? Onko kuvia?
Mä olen 36v yrittäjä ja naimisissa ja silti ostan pehmoleluja.
Mitä sitten? Biletykselle ei ole tilaa elämässä jne.
Kaapista löytyy vieläkin mun vanhoja pehmoleluja :D N32
Vierailija kirjoitti:
Piipittääkö kireällä äänellä ja jäljittelee lapsenomaista puhetapaa? Onko kuvia?
Öö miksi haluat kuvia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vähän vanhempi nainen ja koen että lapsuudessa alkaneet pahat mielenterveysongelmat, ulkopuolisuus, syrjiminen koulussa ja muut traumat ovat vaikuttaneet siihen että olen varmaan ikäistäni taantuneempi ja lapsenomaisempi. En kykene työelämään tai ottamaan mitään isoja vastuita, kuormitun helposti jo pienistäkin ongelmista. Minulla on todettu myös persoonallisuushäiriö ja sekin tietysti vaikuttaa käyttäytymiseen ja olemiseen. Poikaystäväni on ostanut minulle pehmoleluja ja nukun osa vierelläni.
Mutta kai se on jonkinlainen psykologinen suojakeino jos on kokenut kovia että pyrkii suojelemaan omaa minuuttaan ja mieltään uusilta pettymyksiltä, epäonnistumisilta ja traumoilta välttelemällä tilanteita ja haasteita joissa niin voin käydä. On helpompaa ja turvallisempaa olla ”suojassa” pahalta maailmalta ja olla edes yrittämättä mitään liian vaikeaa joka voisi särkeä minäkuvaa lisää. Mutta sehän on hienoa jos tyttäresi kykenee työelämään varmaan kuitenkin paljon paremmassa kunnossa kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vähän vanhempi nainen ja koen että lapsuudessa alkaneet pahat mielenterveysongelmat, ulkopuolisuus, syrjiminen koulussa ja muut traumat ovat vaikuttaneet siihen että olen varmaan ikäistäni taantuneempi ja lapsenomaisempi. En kykene työelämään tai ottamaan mitään isoja vastuita, kuormitun helposti jo pienistäkin ongelmista. Minulla on todettu myös persoonallisuushäiriö ja sekin tietysti vaikuttaa käyttäytymiseen ja olemiseen. Poikaystäväni on ostanut minulle pehmoleluja ja nukun osa vierelläni.
Mutta kai se on jonkinlainen psykologinen suojakeino jos on kokenut kovia että pyrkii suojelemaan omaa minuuttaan ja mieltään uusilta pettymyksiltä, epäonnistumisilta ja traumoilta välttelemällä tilanteita ja haasteita joissa niin voin käydä. On helpompaa ja turvallisempaa olla ”suojassa” pahalta maailmalta ja olla edes yrittämättä mitään liian vaikeaa joka voisi särkeä minäkuvaa lisää. Mutta sehän on hienoa jos tyttäresi kykenee työelämään varmaan kuitenkin paljon paremmassa kunnossa kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 27-vuotias ja olen edelleen "lapsellinen" mä en halua ottaa elämää turhan vakavasti ja olen juuri sellainen kuin olen. Mua ei ainakaan vielä kiinnosta asettua aloilleen, teen työtä vain sen takia että saan siitä rahaa, laitan aina pikkusen säästöön. Mua ei kiinnosta luoda jtn valtavaa uraa ja elää vain työtä varten. Rahat kuluu pääsääntöisesti elämyksiin, vaatteiisiin, meikkeihin ja bilettämiseen. :) Muut saa tuomita mut ihan rauhassa.
Parisuhteeseenkaan en halua vääränlaisen miehen kanssa ihan vaan sen takia "että kyllä nyt kuuluu tuossa iässä jo olla kumppani ja lapsiakin pikkuhiljaa" En sietäisi hetkeäkään huonoa suhdetta/kohtelua.
Katson välillä teini-sarjoja, piirrettyjä ym. :D Mun mielestä on lapsellista miettiä että mikä on lapsellista ja mikä ei ja miettiä mitä muut ajattelee.
Eletään täällä vain kerran ja koskaan ei tiedä kuinka lyhyen aikaa, joten tehdään jokainen niin kuin parhaaksi nähdään ja annetaan muidenkin tehdä.
Kuulostat vähän meikäläiseltä, paitsi että ikää 25 mutta lähellä kumminkin :) Katson esim. My little ponya (Friendship is Magic) ja tunnen monen parikymppisen tekevän samaa. Lisäksi katson näitä aikuisten sarjojakin :D Mun moni kaveri ostelee pehmolelui ja tekee näitä "lapsenomaisia" juttuja, mutta silti ovat ihan pärjääviä ja itsenäisiä aikuisia. Yhdel näistä on mies, mut ei vielä tarve lisääntyä kuten hän asian ilmaisee :D Ei nykyää parikymppisenä tarvii ol jo perhe tehtynä, koska kaikilla ei ole mikään kiire sellaseen. Onha elämässä muutaki ja mieluummi perustaa perheen sitten kun oikeasti kokee haluavansa sitä. Ja mitä väärää siinä on, jos tekee näitä lapsenomaisia juttuja aikuisena? Ketä se haittaa? Näköjää näitä vanhanaikaisia ihmisiä...
Ja jos tyttärelläsi olisi mies, niin hän olisi varmasti vääränlainen. Ura ja koulutusalakin olisi aivan varmasti väärä. Nykyään mielenterveysongelmista kärsii moni, ap:n kaltaiset vanhemmat eivät ainakaan auta asiaa.
Höpö höpö.