Tänne muistelemaan kaikki possun kymmenen vuotta sitten sairastaneet!

Viikon kestävä yli 40c kuume, jatkuva oksentelu(oksennan aina kuumeessa) ei kauheesti muistikuvia muuta kuin se että elin unen ja valveen rajamailla vahvasti lääkittynä tuon viikon.

Siihen että toivuin kokonaan meni useampi viikko. Ja olin ihan perusterve, urheilullinen 18 vuotias sairastaessani.

Muistan että oli hirveää, siihen mennessä en ollut yhtä pahaa tautia sairastanut, viikko pelkkää tuskaa.

Olin 17, kärsinyt koko ikäni lievästä astmaoireilusta vaikkei vars. astmaa todettu; terveydenhuoltoalalla siihen aikaan opiskelijana, vieläpä harjoittelussa silloin, ja äiti pakotti menemään influenssapäivystykseen heti kun ensimmäisen kerran yskäisin (etten vain kuolisi koska "astma"). Päivystyksen lääkäri oli sitä mieltä ettei minua mikään vaivaa. Ruumiinlämpö silloin 37,1 kun minulla normaalisti kainalosta mitattuna zombielämpö 35,6 :D... Noh, sain kuitenkin jotenkin vakuutettua sen verran että pitkin hampain myönsi Tamiflun.

Menin päiväunille ja muutaman tunnin kuluttua heräsin pää kipeänä, lämpöä 40 astetta. Influenssatestin tulos saatiin seuraavana päivänä ja oli positiivinen pandeeminen influenssavirus. Jep jep. Hyvä diagnoosi, tohtori. Seuraavan viikon ajan sain syödä jatkuvasti Buranaa ja Panadolia sekaisin. Lämpö nousi lääkeannosten välissä aina sinne 40 asteeseen. Yskä oli kamala ja kesti kaikkiaan kolme viikkoa. Ikinä ennen ei ollut ääni mennyt mutta silloin meni.

Työharjoittelusta missasin aika ison chunkin koska vanhainkotiin ei ollut mitään asiaa ennen kuin viimein oli yskä poissa. Jouduin korvaamaan menetetyt viikot myöhemmin ja suurelta osin tämän takia valmistumiseni venyi lopulta puolella vuodella.

Noh, selvisinpähän hengissä.