Erityisherkät, joudutteko tai oletteko joutuneet helposti kiusatuiksi?

Kiinnostaa

Useaankin otteeseen, koulussa ja töissä.

Herkkyys ei aina näy päälle päin, joten vetäytyvyys ja hiljaisuus voidaan tulkita väärin.

Ei tuollaisesta selviä muuten kuin kovettamalla itsensä ja ymmärtämällä se, ettei vika ole minussa vaan niissä, jos kiusaavat ilman pienintäkään syytä.

Vierailija kirjoitti:

Useaankin otteeseen, koulussa ja töissä.

Herkkyys ei aina näy päälle päin, joten vetäytyvyys ja hiljaisuus voidaan tulkita väärin.

Ei tuollaisesta selviä muuten kuin kovettamalla itsensä ja ymmärtämällä se, ettei vika ole minussa vaan niissä, jos kiusaavat ilman pienintäkään syytä.

Miten olet kovettanut itsesi? Miten psyykkaat itseäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useaankin otteeseen, koulussa ja töissä.

Herkkyys ei aina näy päälle päin, joten vetäytyvyys ja hiljaisuus voidaan tulkita väärin.

Ei tuollaisesta selviä muuten kuin kovettamalla itsensä ja ymmärtämällä se, ettei vika ole minussa vaan niissä, jos kiusaavat ilman pienintäkään syytä.

Miten olet kovettanut itsesi? Miten psyykkaat itseäsi?

Siinä meni vuosikymmeniä. Pitkään ajattelin, että minussa on jotain vikaa, kunnes tajusin etten ollut tehnyt näille ihmisille mitään pahaa, eli vika löytyikin heistä.

Ihminen joka joko henkisesti tai fyysisesti loukkaa toista, ei ole sen arvoinen, että kannattaa menettää oma mielenrauhansa. Ja mielenrauha on erityisherkille se tärkein asia.

Ei ole kiusattu, koska ei tämä herkkyys suurimmalle osalle ehkä kovin selkeästi näy. Kenties joskus ihmettelevät, miksi syön omassa tilassani, mutta rehellisesti kerron tarvitsevani työpäivän välissä joskus omaa rauhaa kaiken hälinän keskellä.

Mun mielestä on väärin että erityisherkän pitää kovettaa itsensä mulkeroiden takia

Kyllä nuorempana mutta ei enää aikuisena . Olen herkkä mutta silti ekstrovertti - välillä herkkyys rasittaa mutta nyt on työvälineitä selvitä

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on väärin että erityisherkän pitää kovettaa itsensä mulkeroiden takia

Ei tarvii kovettaa mutta itsetunnon rakentaminen auttaa

Vierailija kirjoitti:

Onko ihmisillä nykyään tosiaan niin paljon vapaa-aikaa ja tylsät elämät, että pitää tälläisiä 'erityisherkkä' pseudodiagnooseja keksiä itselleen selittämään luonteenpiirteitä ja sitä, että on vähän ns. 'vaikea tapaus' kauniisti sanottuna.

Jos joku on "vaikea tapaus" ja sanoo itseään erityisherkäksi, niin siitä jo tiedät ettei hän ole oikeasti erityisherkkä.

Nuo kaksi eivät sovi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on väärin että erityisherkän pitää kovettaa itsensä mulkeroiden takia

Se on se helpoin tapa selvitä pakollisista tilanteista. Pitkällä aikavälillä tietenkin kannattaa jo lapsesta lähtien vanhempien, opettajien ja muiden avustuksella rakentaa itsetuntemusta. Yksilö oppii hyväksymään itsensä vaikka onkin omanlaisensa eikä sovi normiin, oppii elämään elämää joka tukee omaa hyvinvointia. Samalla oppii myös hyväksymään ne muut, antamaan heille arvon omina yksilöinään jotka ovat omalla tavallaan vajavaisia ja toimivat omasta lähtökohdastaan selvitymismodella. Olisi todella tärkeä opettaa ihmiset suojelemaan itsensä henkisesti.

Terve itsetunto on usein hyvä rokote kiusaamistilanteissa, ininälle immuunia on turhauttava nokkia. Kiusaajillekin itsetuntemuksesta olisi apua, mutta se on toinen tarina.

Olen opetellut olemaan yksin. Olen paljon oman perheeni kanssa, joiden seurassa voin olla vapautuneesti oma itseni.

No sellaista ilkkumistahan se oli koko ylä asteen. Selvisin sillä että nyt hauon 19 vuoden päästä kostoa. Kartoitan, seuraan ja vainoan niitä kiusaajiani. Ja sitten eräänä päivänä isken.

Vierailija kirjoitti:

No sellaista ilkkumistahan se oli koko ylä asteen. Selvisin sillä että nyt hauon 19 vuoden päästä kostoa. Kartoitan, seuraan ja vainoan niitä kiusaajiani. Ja sitten eräänä päivänä isken.

Kiinalaiset sanoo, että vihaaminen on sama asia, kuin jos haluaisit myrkyttää jonkun, mutta joisitkin myrkyn itse.

Lopeta ihmeessä, jo oman itsesikin takia.

Tulin koulussa kiusatuksi. Milloin enemmän ja milloin se oli vain enemmän sellaista, että olin b-luokan kansalainen. Muistan silloin ihmetelleeni sitä, miksi ihmisten pitää olla julmia toisilleen. Nyt yli nelikymppisenä ihmettelen ihan samaa. En käsitä, mitä joku saa toista lyttäämällä.

En ole joutunut kiusatuksi peruskoulussa enkä lukiossa. Yliopistossa opettaja kiusasi. Olin sitä ennen ollut todella innostunut opiskelusta, mutta sen jälkeen lumous särkyi ja alkoi tuntua, ettei opiskelussa olekaan mitään hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ihmisillä nykyään tosiaan niin paljon vapaa-aikaa ja tylsät elämät, että pitää tälläisiä 'erityisherkkä' pseudodiagnooseja keksiä itselleen selittämään luonteenpiirteitä ja sitä, että on vähän ns. 'vaikea tapaus' kauniisti sanottuna.

Jos joku on "vaikea tapaus" ja sanoo itseään erityisherkäksi, niin siitä jo tiedät ettei hän ole oikeasti erityisherkkä.

Nuo kaksi eivät sovi yhteen.

Kaikki erityisherkät eivät ole erityisen "vaikeita tapauksia", mutta jotkut ovat.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihmisillä nykyään tosiaan niin paljon vapaa-aikaa ja tylsät elämät, että pitää tälläisiä 'erityisherkkä' pseudodiagnooseja keksiä itselleen selittämään luonteenpiirteitä ja sitä, että on vähän ns. 'vaikea tapaus' kauniisti sanottuna.

Jees, saatiin kiusaajakin ketjuun! On aina niin hienoa nähdä se kolikon toinenkin puoli...

Monet erityisherkät ovat itseasiassa asperger - ja sistiyliherkkyyspiirteitä omaavia.

Vierailija kirjoitti:

Monet erityisherkät ovat itseasiassa asperger - ja sistiyliherkkyyspiirteitä omaavia.

Mitenköhän tähän päätelmään olet tullut? Kumma, että asiantuntijoilla ei ole vielä tätä ”tietoa”

Ei ole kiusattu. Kaveriporukoissa on ihmetelty joskus miksi haluan olla omissa oloissani niin paljon. Itsekin ajattelin olevani omituinen, mutta nyt kun tiedän olevani erityisherkkä, niin pidän omat rajani, enkä välitä muiden mielipiteistä.