Lue keskustelun säännöt.
Emman apu auttaa vähävaraisia pitkäaikaisesti
07.09.2019 |
https://www.hs.fi/kaupunki/jarvenpaa/art-2000006230583.html
Emman apu näyttää olevan ensimmäinen järkevä apurinki.
Hyväri sanoo, että osalle on pitänyt opettaa säästäväistä rahankäyttöä, sillä jotkut autettavista tulevat hyvinkin toimeentulevista taustoista, eivätkä he ole välttämättä tottuneet säästäväiseen ostamiseen.
Toisissa avustusryhmissä, joista yksi on aika suuri pk-seudulla vaikuttava, ei missään tapauksessa saa neuvoa ihmisiä rahankäytössä vaan ainoastaan lahjoittaa. Ja perheiden kokonaistilanne ei näissä ryhmissä ikinä parane vaan pyydetään jatkuvasti apua heikkoon tilanteeteeseen eikä mikään muutu.
Kommentit (21)
Varmaan apua varten pitää tehdä itsekin jotain toisten hyväksi? Muutenhan tämä on ihan pas..a juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin varmaan taas saadaan kuitenkin joku ihmisarvon alennus -aiheinen riita käyntiin.. Koska kyllähän köyhälläkin on oikeus!1!!
Tätä aina ihmettelen. "Kyllä köyhällä on oikeus 5 koiraan ja 3 kissaan." Monissa tuntemissani vähävaraisissa perheissä on monta eläintä, ostetaan jatkuvasti uutta sekä auto käytössä vaikka asutaan pk-seudulla ja julkiset käytössä. Ei ihme ettei rahat riitä.
Olen itse hyvätuloinen ja lahjoitin avustusjärjestöihin esim. Apuna avustus, mutta totesin ettei mikään raha maailmassa tule riittämään joillekkin perheille, koska kokonaistilanne ei muutu ikinä. Avustusjärjestöstä tuli jatkuvan pyytämisen kohde. Emman apu kuulostaa sellaiselta, johon voin lahjoittaa.
Tuo järjestö kuulostaa järkevältä. Tietenkään ei voi koskaan olla varma etteikö sinnekin skoijareita mahtuisi mukaan mutta ainakin joku seula on. En ikinä lahjoittaisi mitään niiden jouluapu yms keräyksien kautta missä urpot halajavat uusia pleikkareita.
Ei avustaminen voi olla ikuista. Jos autetaan on velvollisuus nousta itsenäiseksi sieltä kuopasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei avustaminen voi olla ikuista. Jos autetaan on velvollisuus nousta itsenäiseksi sieltä kuopasta.
Jos luit jutun, niin niinhän tuossa on käynytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei avustaminen voi olla ikuista. Jos autetaan on velvollisuus nousta itsenäiseksi sieltä kuopasta.
Jos luit jutun, niin niinhän tuossa on käynytkin.
Niin en nyt saanut selvää tuosta jutusta että onko niillä nyt joku tietty määrä perheitä jotka täyttää vaatimukset ja sitten näitä ikuisuuselätetään ja hyysätään loputtomiin koko ryhmän toimesta. Jonkunlaisia lemmikkiperheitä.
Kyllä köyhällä on oikeus olla peeaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei avustaminen voi olla ikuista. Jos autetaan on velvollisuus nousta itsenäiseksi sieltä kuopasta.
Jos luit jutun, niin niinhän tuossa on käynytkin.
Niin en nyt saanut selvää tuosta jutusta että onko niillä nyt joku tietty määrä perheitä jotka täyttää vaatimukset ja sitten näitä ikuisuuselätetään ja hyysätään loputtomiin koko ryhmän toimesta. Jonkunlaisia lemmikkiperheitä.
Eikös siinä sanottu selvästi, että aiemmin oli ollut 13 perhettä, jotka eivät enää tarvitse apua ja nyt on uudet 13 perhettä - jotka pyritään myös saamaan omilleen. Kaikkia ei tietysti mikään avustusrinki omilleen saa, mutta voi olla esim. jossain erityiselämäntilanteessa tärkeä apu, ettei joudu luottotiedottomaksi/turvautumaan pikavippeihin.
Samaa olen miettinyt. Valitettavasti samojen perheiden avuntarve jatkuu loputtomiin. Heille on viety ruoka-apua kuukausitolkulla, mutta aina vaan rahatilanne on katasrofaalinen. Monilla perheillä on ollut useita ilmoituksia vuosien saatossa ja tilanne "akutisoituu" aina vaan uudelleen. Lemmieläimiä otetaan (useita) mielestäni käsittämätöntä. Jos ei ole rahaa huolehtia itsestään ja lapsestaan, niin ei ole rahaa huolehtia lemmikistäkään. Todellista vastuunkantoa on sanoa lapselle, että ei ole vastuullista ottaa lemmikkiä, kun sen ylläpito voi viedä liikaa rahaa. Toki lapsi on pettynyt, mutta elämä on.
Osa perheistä kirjoittaa niin itsesäälissä rypeviä avunhakuilmoituksia, että tavallista tallaajaa se lähinnää ärsyttää, luulevatko he, etteivät avustajat näe näiden stoorien lävitse. Rehellinen kuvaus siitä missä mennään ja selkeä suunnitelma tilanteen parantamiseksi purisi paremmin. Perheille (kaikille) vain yksi ilmoitus määräajaksi (esim.kuukausi) ja uutta voisi hakea vasta vuoden päästä. Nyt monet avustusryhmät elättävät samoja perheitä vuodesta toiseen, "kun tilanne ei vaan parane ja kelakin on perseestä kun ei loputtomiin auta". Taidan monien muiden avustajien lailla nostaa kytkintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ryhmä toimii, koska avustettaviksi ei edes oteta sellaisia henkilöitä tai perheitä, joiden elämäntilanne ei muutu ryhmästä saadun avun avulla. On ihan selvää, että jos perheen rahavaikeudet johtuvat siitä, ettei osata käyttää rahaa, ei osata tehdä edullisia ja järkeviä ostoksia, nämä hyöytyvät saadessaan neuvoja järkevään ja pitkäjänteiseen rahankäyttöön. Tai jos perheen rahavaikeudet johtuvat perheenisän työttömyydestä ja ryhmän kautta saadaan järjestettyä hänelle työpaikka, rahavaikeudet poistuvat.
Olen kuulunut useisiin avustusryhmiin jo vuosia ja niissä on avustettavia laidasta laitaan. Joidenkin tilanne on aika toivoton. Asutaan ehkä tuloihin nähden järkevän edullisesti, mutta sitten onkin pakko olla auto, jotta pääsee kauppaan ja palveluiden luokse. Perheessä on ehkä erityislapsi tai useampia, jota on kuskattava välillä lääkäriin, terapioihin jne. Auto on silloin välttämätön ja jos autoon tulee jokin vika, se on korjattava heti, olipa auton korjaukseen varaa tai ei. Äiti monisairas ja/tai kouluttamaton, isä työkyvyttömyyseläkkeellä. Tällaisissa tapauksissa vain tulojen nouseminen auttaisi muuttamaan tilannetta, mutta koska tulot eivät tule nousemaan, tilanne on pysyvä. Joskus olisi järkevämpää, että paljon palveluita tarvitsevat asuisivat kalliimmin palveluiden lähellä kuin edullisemmin kaukana palveluista julkisen liikenteen ulottumattomissa.
Avustusryhmissä kiertääkin usein samat avustettavat. Vuodesta toiseen. Kun yhdessä ryhmässä "on autettu valmiiksi", siirrytään toiseen ryhmään. Jos asianomainen ei pysty muuttamaan omaa elämäntilannettaan, ei sitä pysty muuttamaan kukaan muukaan. Monilla on velkoja, jotka ovat syntyneet vuokrarästeistä, sähkölaskurästeistä, osamaksulla ostetuista ihan tarpeellisisitakin tavaroista (pesukone, pölynimuri jne) yms. Velkaa voi olla vuosiksi eteenpäin. Niiden vuosien aikana kuitenkin tarvitaan vielä paljon vaatteita, luistimia, polkupyöriä, ruokaa jne jne, koska lapset kasvavat ja kuluttavat.
Yhden varsin erikoisen havainnon olen tehnyt vuosien varrella. Joillekin toimeentulotukea saaville käteinen vaikuttaa olevan tuntematon asia. Heidän mielestään pientäkäkään summaa ei ole järkevää säästää, koska se summa on sitten pois seuraavasta toimeentulotuesta. Ei ole, jos säästetty raha ei ole pankkitilillä.
Olen avustanut vuosien varrella paljon ja usein kolminumeroisillakin summilla kerralla. Avustettaviksi olen kuitenkin valinnut sellaisia, joiden kohdalla näen toivoa paremmasta, joilla itselläänkin on yritystä ja joiden avuntarve on vain väliaikainen. Lähihoitajaopintojensa loppuvaiheessa olevaa yhden lapsen yksinhuoltajaäitiä avustin useamman kuukauden. Valmistumisensa jälkeen hän pääsikin heti töihin eikä apua enää tarvittu. Jos lapsia olisi ollut monta, en olisi avustanut, koska matalapalkkaisen työn vaikutus taloudelliseen tilanteeseen olisi ollut käytännössä plus miinus nolla.
Olen avustanut ihmisiä, joilla huono rahatilanne on ollut vain hetkellinen. Eron jälkeen vuokratakuu, muutto ja uuteen kotiin välittömästi tarvittavien tavaroiden hankkiminen on vetänyt säästöjä myöten tilin lähelle nollaa. Hankkimalla heille yhden kuukauden ruuat he ovat päässeet pahimman vaiheen yli ja talous tasapainottuu. Tällainen apu on ollut heille merkittävä, koska sen ansiosta heidän ei ole tarvinnut siirtää laskujensa eräpäivää, ostaa mitään osamaksulla tai ottaa muutakaan velkaa selvitäkseen pahimman yli.
Monissa avustusryhmissä yp:t tuntuvat ajattelevan, että mitä kurjempi ja toivottomampi tilanne jollain on, sitä tärkeämpää olisi saada apua ryhmästä. Ei nähdä sitä, että näiden ihmisten avuntarve on pysyvä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ryhmä toimii, koska avustettaviksi ei edes oteta sellaisia henkilöitä tai perheitä, joiden elämäntilanne ei muutu ryhmästä saadun avun avulla. On ihan selvää, että jos perheen rahavaikeudet johtuvat siitä, ettei osata käyttää rahaa, ei osata tehdä edullisia ja järkeviä ostoksia, nämä hyöytyvät saadessaan neuvoja järkevään ja pitkäjänteiseen rahankäyttöön. Tai jos perheen rahavaikeudet johtuvat perheenisän työttömyydestä ja ryhmän kautta saadaan järjestettyä hänelle työpaikka, rahavaikeudet poistuvat.
Olen kuulunut useisiin avustusryhmiin jo vuosia ja niissä on avustettavia laidasta laitaan. Joidenkin tilanne on aika toivoton. Asutaan ehkä tuloihin nähden järkevän edullisesti, mutta sitten onkin pakko olla auto, jotta pääsee kauppaan ja palveluiden luokse. Perheessä on ehkä erityislapsi tai useampia, jota on kuskattava välillä lääkäriin, terapioihin jne. Auto on silloin välttämätön ja jos autoon tulee jokin vika, se on korjattava heti, olipa auton korjaukseen varaa tai ei. Äiti monisairas ja/tai kouluttamaton, isä työkyvyttömyyseläkkeellä. Tällaisissa tapauksissa vain tulojen nouseminen auttaisi muuttamaan tilannetta, mutta koska tulot eivät tule nousemaan, tilanne on pysyvä. Joskus olisi järkevämpää, että paljon palveluita tarvitsevat asuisivat kalliimmin palveluiden lähellä kuin edullisemmin kaukana palveluista julkisen liikenteen ulottumattomissa.
Avustusryhmissä kiertääkin usein samat avustettavat. Vuodesta toiseen. Kun yhdessä ryhmässä "on autettu valmiiksi", siirrytään toiseen ryhmään. Jos asianomainen ei pysty muuttamaan omaa elämäntilannettaan, ei sitä pysty muuttamaan kukaan muukaan. Monilla on velkoja, jotka ovat syntyneet vuokrarästeistä, sähkölaskurästeistä, osamaksulla ostetuista ihan tarpeellisisitakin tavaroista (pesukone, pölynimuri jne) yms. Velkaa voi olla vuosiksi eteenpäin. Niiden vuosien aikana kuitenkin tarvitaan vielä paljon vaatteita, luistimia, polkupyöriä, ruokaa jne jne, koska lapset kasvavat ja kuluttavat.
Yhden varsin erikoisen havainnon olen tehnyt vuosien varrella. Joillekin toimeentulotukea saaville käteinen vaikuttaa olevan tuntematon asia. Heidän mielestään pientäkäkään summaa ei ole järkevää säästää, koska se summa on sitten pois seuraavasta toimeentulotuesta. Ei ole, jos säästetty raha ei ole pankkitilillä.
Olen avustanut vuosien varrella paljon ja usein kolminumeroisillakin summilla kerralla. Avustettaviksi olen kuitenkin valinnut sellaisia, joiden kohdalla näen toivoa paremmasta, joilla itselläänkin on yritystä ja joiden avuntarve on vain väliaikainen. Lähihoitajaopintojensa loppuvaiheessa olevaa yhden lapsen yksinhuoltajaäitiä avustin useamman kuukauden. Valmistumisensa jälkeen hän pääsikin heti töihin eikä apua enää tarvittu. Jos lapsia olisi ollut monta, en olisi avustanut, koska matalapalkkaisen työn vaikutus taloudelliseen tilanteeseen olisi ollut käytännössä plus miinus nolla.
Olen avustanut ihmisiä, joilla huono rahatilanne on ollut vain hetkellinen. Eron jälkeen vuokratakuu, muutto ja uuteen kotiin välittömästi tarvittavien tavaroiden hankkiminen on vetänyt säästöjä myöten tilin lähelle nollaa. Hankkimalla heille yhden kuukauden ruuat he ovat päässeet pahimman vaiheen yli ja talous tasapainottuu. Tällainen apu on ollut heille merkittävä, koska sen ansiosta heidän ei ole tarvinnut siirtää laskujensa eräpäivää, ostaa mitään osamaksulla tai ottaa muutakaan velkaa selvitäkseen pahimman yli.
Monissa avustusryhmissä yp:t tuntuvat ajattelevan, että mitä kurjempi ja toivottomampi tilanne jollain on, sitä tärkeämpää olisi saada apua ryhmästä. Ei nähdä sitä, että näiden ihmisten avuntarve on pysyvä.
Yhdessä avustusryhmässä yp suorastaan kiukkuisesti vaatii ihmisiä avustamaan, lähes syyllistäen. Olen itse muutamalle perheelle vienyt apua kotiin ja elämänhallinta on ollut todella hukassa. "Otettiin yksi kissa lisää kun lapsella oli niin pahamieli kun meillä ei ole varaa mihinkään." Lapsia on 4-7 ja lisää tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Valitettavasti samojen perheiden avuntarve jatkuu loputtomiin. Heille on viety ruoka-apua kuukausitolkulla, mutta aina vaan rahatilanne on katasrofaalinen. Monilla perheillä on ollut useita ilmoituksia vuosien saatossa ja tilanne "akutisoituu" aina vaan uudelleen. Lemmieläimiä otetaan (useita) mielestäni käsittämätöntä. Jos ei ole rahaa huolehtia itsestään ja lapsestaan, niin ei ole rahaa huolehtia lemmikistäkään. Todellista vastuunkantoa on sanoa lapselle, että ei ole vastuullista ottaa lemmikkiä, kun sen ylläpito voi viedä liikaa rahaa. Toki lapsi on pettynyt, mutta elämä on.
Osa perheistä kirjoittaa niin itsesäälissä rypeviä avunhakuilmoituksia, että tavallista tallaajaa se lähinnää ärsyttää, luulevatko he, etteivät avustajat näe näiden stoorien lävitse. Rehellinen kuvaus siitä missä mennään ja selkeä suunnitelma tilanteen parantamiseksi purisi paremmin. Perheille (kaikille) vain yksi ilmoitus määräajaksi (esim.kuukausi) ja uutta voisi hakea vasta vuoden päästä. Nyt monet avustusryhmät elättävät samoja perheitä vuodesta toiseen, "kun tilanne ei vaan parane ja kelakin on perseestä kun ei loputtomiin auta". Taidan monien muiden avustajien lailla nostaa kytkintä.
Niin totta. On kuitenkin hyvä muistaa, että monissa avustusryhmissä yp:tkin ovat joko olleet tai ovat edelleenkin avustusten tarvitsijoita. Säälitarinat ja kurjuuden maksimointi herättää heidän sympatiansa. Ovat ehkä joskus avustusryhmien alkuvuosina huomanneet, että mitä surullisempi tarina sitä herkemmin muiden rahapussin nyörit aukeavat. Ja aukeaa ehkä edelleenkin niiden ihmisten kohdalla, jotka ovat vasta vähän aikaa olleet avustajina. Ajatellaan, että ihan hirveä tilanne toisella ja halutaan auttaa.
Nykyisin näyttää olevan tavallista, että ryhmissä ei enää halutakaan tavaraa, ruokaa tai muuta tarpeellista kuten vielä viitisen vuotta sitten vaan lahjakortteja. Kun rahankäräyslupaa ei ole, kerätään lahjakortteja. Tavaralahjoitukset roikkuvat ryhmien seinällä viikkokausia eikä kukaan tarvitse niitä. Kuten tuossa artikkelissakin kerrottiin, monet avustajat ovat itsekin pienituloisia. He voisivat lahjoittaa tarvitseville lapsiltaan pieneksi jääneitä vaatteita tai harrastusvälineitä, leluja yms, mutta niitä ei haluta. Osaltaan varmaan siksi, että nykyisin on myös roskalavaryhmiä, josta saa miltei kaiken tarvitsemansa tavaran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ryhmä toimii, koska avustettaviksi ei edes oteta sellaisia henkilöitä tai perheitä, joiden elämäntilanne ei muutu ryhmästä saadun avun avulla. On ihan selvää, että jos perheen rahavaikeudet johtuvat siitä, ettei osata käyttää rahaa, ei osata tehdä edullisia ja järkeviä ostoksia, nämä hyöytyvät saadessaan neuvoja järkevään ja pitkäjänteiseen rahankäyttöön. Tai jos perheen rahavaikeudet johtuvat perheenisän työttömyydestä ja ryhmän kautta saadaan järjestettyä hänelle työpaikka, rahavaikeudet poistuvat.
Olen kuulunut useisiin avustusryhmiin jo vuosia ja niissä on avustettavia laidasta laitaan. Joidenkin tilanne on aika toivoton. Asutaan ehkä tuloihin nähden järkevän edullisesti, mutta sitten onkin pakko olla auto, jotta pääsee kauppaan ja palveluiden luokse. Perheessä on ehkä erityislapsi tai useampia, jota on kuskattava välillä lääkäriin, terapioihin jne. Auto on silloin välttämätön ja jos autoon tulee jokin vika, se on korjattava heti, olipa auton korjaukseen varaa tai ei. Äiti monisairas ja/tai kouluttamaton, isä työkyvyttömyyseläkkeellä. Tällaisissa tapauksissa vain tulojen nouseminen auttaisi muuttamaan tilannetta, mutta koska tulot eivät tule nousemaan, tilanne on pysyvä. Joskus olisi järkevämpää, että paljon palveluita tarvitsevat asuisivat kalliimmin palveluiden lähellä kuin edullisemmin kaukana palveluista julkisen liikenteen ulottumattomissa.
Avustusryhmissä kiertääkin usein samat avustettavat. Vuodesta toiseen. Kun yhdessä ryhmässä "on autettu valmiiksi", siirrytään toiseen ryhmään. Jos asianomainen ei pysty muuttamaan omaa elämäntilannettaan, ei sitä pysty muuttamaan kukaan muukaan. Monilla on velkoja, jotka ovat syntyneet vuokrarästeistä, sähkölaskurästeistä, osamaksulla ostetuista ihan tarpeellisisitakin tavaroista (pesukone, pölynimuri jne) yms. Velkaa voi olla vuosiksi eteenpäin. Niiden vuosien aikana kuitenkin tarvitaan vielä paljon vaatteita, luistimia, polkupyöriä, ruokaa jne jne, koska lapset kasvavat ja kuluttavat.
Yhden varsin erikoisen havainnon olen tehnyt vuosien varrella. Joillekin toimeentulotukea saaville käteinen vaikuttaa olevan tuntematon asia. Heidän mielestään pientäkäkään summaa ei ole järkevää säästää, koska se summa on sitten pois seuraavasta toimeentulotuesta. Ei ole, jos säästetty raha ei ole pankkitilillä.
Olen avustanut vuosien varrella paljon ja usein kolminumeroisillakin summilla kerralla. Avustettaviksi olen kuitenkin valinnut sellaisia, joiden kohdalla näen toivoa paremmasta, joilla itselläänkin on yritystä ja joiden avuntarve on vain väliaikainen. Lähihoitajaopintojensa loppuvaiheessa olevaa yhden lapsen yksinhuoltajaäitiä avustin useamman kuukauden. Valmistumisensa jälkeen hän pääsikin heti töihin eikä apua enää tarvittu. Jos lapsia olisi ollut monta, en olisi avustanut, koska matalapalkkaisen työn vaikutus taloudelliseen tilanteeseen olisi ollut käytännössä plus miinus nolla.
Olen avustanut ihmisiä, joilla huono rahatilanne on ollut vain hetkellinen. Eron jälkeen vuokratakuu, muutto ja uuteen kotiin välittömästi tarvittavien tavaroiden hankkiminen on vetänyt säästöjä myöten tilin lähelle nollaa. Hankkimalla heille yhden kuukauden ruuat he ovat päässeet pahimman vaiheen yli ja talous tasapainottuu. Tällainen apu on ollut heille merkittävä, koska sen ansiosta heidän ei ole tarvinnut siirtää laskujensa eräpäivää, ostaa mitään osamaksulla tai ottaa muutakaan velkaa selvitäkseen pahimman yli.
Monissa avustusryhmissä yp:t tuntuvat ajattelevan, että mitä kurjempi ja toivottomampi tilanne jollain on, sitä tärkeämpää olisi saada apua ryhmästä. Ei nähdä sitä, että näiden ihmisten avuntarve on pysyvä.
Yhdessä avustusryhmässä yp suorastaan kiukkuisesti vaatii ihmisiä avustamaan, lähes syyllistäen. Olen itse muutamalle perheelle vienyt apua kotiin ja elämänhallinta on ollut todella hukassa. "Otettiin yksi kissa lisää kun lapsella oli niin pahamieli kun meillä ei ole varaa mihinkään." Lapsia on 4-7 ja lisää tulossa.
Tuttua, tuttua. Olen ollut parissa ryhmässä, joissa yp:t olisivat halunneet päättää, keitä minä avustan, millä tavalla ja millä summalla. Eivät tykänneet, että valitsinkin avustettavat ryhmästä ihan itse ja päätin itse, miten avustan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Valitettavasti samojen perheiden avuntarve jatkuu loputtomiin. Heille on viety ruoka-apua kuukausitolkulla, mutta aina vaan rahatilanne on katasrofaalinen. Monilla perheillä on ollut useita ilmoituksia vuosien saatossa ja tilanne "akutisoituu" aina vaan uudelleen. Lemmieläimiä otetaan (useita) mielestäni käsittämätöntä. Jos ei ole rahaa huolehtia itsestään ja lapsestaan, niin ei ole rahaa huolehtia lemmikistäkään. Todellista vastuunkantoa on sanoa lapselle, että ei ole vastuullista ottaa lemmikkiä, kun sen ylläpito voi viedä liikaa rahaa. Toki lapsi on pettynyt, mutta elämä on.
Osa perheistä kirjoittaa niin itsesäälissä rypeviä avunhakuilmoituksia, että tavallista tallaajaa se lähinnää ärsyttää, luulevatko he, etteivät avustajat näe näiden stoorien lävitse. Rehellinen kuvaus siitä missä mennään ja selkeä suunnitelma tilanteen parantamiseksi purisi paremmin. Perheille (kaikille) vain yksi ilmoitus määräajaksi (esim.kuukausi) ja uutta voisi hakea vasta vuoden päästä. Nyt monet avustusryhmät elättävät samoja perheitä vuodesta toiseen, "kun tilanne ei vaan parane ja kelakin on perseestä kun ei loputtomiin auta". Taidan monien muiden avustajien lailla nostaa kytkintä.
Niin totta. On kuitenkin hyvä muistaa, että monissa avustusryhmissä yp:tkin ovat joko olleet tai ovat edelleenkin avustusten tarvitsijoita. Säälitarinat ja kurjuuden maksimointi herättää heidän sympatiansa. Ovat ehkä joskus avustusryhmien alkuvuosina huomanneet, että mitä surullisempi tarina sitä herkemmin muiden rahapussin nyörit aukeavat. Ja aukeaa ehkä edelleenkin niiden ihmisten kohdalla, jotka ovat vasta vähän aikaa olleet avustajina. Ajatellaan, että ihan hirveä tilanne toisella ja halutaan auttaa.
Nykyisin näyttää olevan tavallista, että ryhmissä ei enää halutakaan tavaraa, ruokaa tai muuta tarpeellista kuten vielä viitisen vuotta sitten vaan lahjakortteja. Kun rahankäräyslupaa ei ole, kerätään lahjakortteja. Tavaralahjoitukset roikkuvat ryhmien seinällä viikkokausia eikä kukaan tarvitse niitä. Kuten tuossa artikkelissakin kerrottiin, monet avustajat ovat itsekin pienituloisia. He voisivat lahjoittaa tarvitseville lapsiltaan pieneksi jääneitä vaatteita tai harrastusvälineitä, leluja yms, mutta niitä ei haluta. Osaltaan varmaan siksi, että nykyisin on myös roskalavaryhmiä, josta saa miltei kaiken tarvitsemansa tavaran.
Itsekkin autoin aluksi näitä perheitä missä kurjuus oli maksimaallista. Kunnes huomasin vuoden jälkeen ettei mikään riittänyt. Käytetyt hyväkuntoiset vaatteet eivät kelvanneet vaan piti saada ruokalahjakortteja tai niihin järjestöihin missä rahankeräyslupa, rahaa tilille. Lisäksi apu piti viedä aina paikanpäälle. Muutaman kerran yritin sopia, että haku minun luotani tai sovitussa paikassa. Tämä ei koskaan käynyt, koska ei ollut aikaa/halua/jaksamista hakea vaan kaikki piti viedä oven eteen vaikka perheessä kukaan ei käynyt töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Valitettavasti samojen perheiden avuntarve jatkuu loputtomiin. Heille on viety ruoka-apua kuukausitolkulla, mutta aina vaan rahatilanne on katasrofaalinen. Monilla perheillä on ollut useita ilmoituksia vuosien saatossa ja tilanne "akutisoituu" aina vaan uudelleen. Lemmieläimiä otetaan (useita) mielestäni käsittämätöntä. Jos ei ole rahaa huolehtia itsestään ja lapsestaan, niin ei ole rahaa huolehtia lemmikistäkään. Todellista vastuunkantoa on sanoa lapselle, että ei ole vastuullista ottaa lemmikkiä, kun sen ylläpito voi viedä liikaa rahaa. Toki lapsi on pettynyt, mutta elämä on.
Osa perheistä kirjoittaa niin itsesäälissä rypeviä avunhakuilmoituksia, että tavallista tallaajaa se lähinnää ärsyttää, luulevatko he, etteivät avustajat näe näiden stoorien lävitse. Rehellinen kuvaus siitä missä mennään ja selkeä suunnitelma tilanteen parantamiseksi purisi paremmin. Perheille (kaikille) vain yksi ilmoitus määräajaksi (esim.kuukausi) ja uutta voisi hakea vasta vuoden päästä. Nyt monet avustusryhmät elättävät samoja perheitä vuodesta toiseen, "kun tilanne ei vaan parane ja kelakin on perseestä kun ei loputtomiin auta". Taidan monien muiden avustajien lailla nostaa kytkintä.
Niin totta. On kuitenkin hyvä muistaa, että monissa avustusryhmissä yp:tkin ovat joko olleet tai ovat edelleenkin avustusten tarvitsijoita. Säälitarinat ja kurjuuden maksimointi herättää heidän sympatiansa. Ovat ehkä joskus avustusryhmien alkuvuosina huomanneet, että mitä surullisempi tarina sitä herkemmin muiden rahapussin nyörit aukeavat. Ja aukeaa ehkä edelleenkin niiden ihmisten kohdalla, jotka ovat vasta vähän aikaa olleet avustajina. Ajatellaan, että ihan hirveä tilanne toisella ja halutaan auttaa.
Nykyisin näyttää olevan tavallista, että ryhmissä ei enää halutakaan tavaraa, ruokaa tai muuta tarpeellista kuten vielä viitisen vuotta sitten vaan lahjakortteja. Kun rahankäräyslupaa ei ole, kerätään lahjakortteja. Tavaralahjoitukset roikkuvat ryhmien seinällä viikkokausia eikä kukaan tarvitse niitä. Kuten tuossa artikkelissakin kerrottiin, monet avustajat ovat itsekin pienituloisia. He voisivat lahjoittaa tarvitseville lapsiltaan pieneksi jääneitä vaatteita tai harrastusvälineitä, leluja yms, mutta niitä ei haluta. Osaltaan varmaan siksi, että nykyisin on myös roskalavaryhmiä, josta saa miltei kaiken tarvitsemansa tavaran.
Itsekkin autoin aluksi näitä perheitä missä kurjuus oli maksimaallista. Kunnes huomasin vuoden jälkeen ettei mikään riittänyt. Käytetyt hyväkuntoiset vaatteet eivät kelvanneet vaan piti saada ruokalahjakortteja tai niihin järjestöihin missä rahankeräyslupa, rahaa tilille. Lisäksi apu piti viedä aina paikanpäälle. Muutaman kerran yritin sopia, että haku minun luotani tai sovitussa paikassa. Tämä ei koskaan käynyt, koska ei ollut aikaa/halua/jaksamista hakea vaan kaikki piti viedä oven eteen vaikka perheessä kukaan ei käynyt töissä.
Sama havainto. Mun on vaikea kantaa edes omia painavampia ostoksiani kotiin, joten en todellakaan lähde raahaamaan itseäni puolta nuoremmalle ja kymmenen kertaa terveemmälle ihmiselle ruokia kotiovelle. Yhdessä ryhmässä on periaate, että jos avustusilmoituksen alla pyytää perheen yhteystietoja, avustajan on silloin myös sitouduttava auttamaan. Kun olen kysynyt ilmoituksen alla, onko perheellä mahdollisuutta noutaa paikasta X (koska se ratkaisee, avustanko vai en) , yp vastaa laittavansa mulle perheen yhteystiedot. Hemmetti, enhän mä yhteystietoja vielä pyytänyt! :D :D :D
Olen kuitenkin löytänyt avustusryhmistä ihmisiä, joilla avuntarve on ollut oikeasti niin todellinen ja akuutti, että ovat olleet valmiita noutamaan. Joskus tilanne on ollut, että avustettavalla ei ole ollut kuin muutama euro tilillään. Rahalla pääsisi noutamaan, mutta ei enää takaisin. Näissä tapauksissa onkin sovittu, että jos vain pääsee paikalle, annan hänelle käteisenä sen, mitä hänellä menee matkoihin rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei avustaminen voi olla ikuista. Jos autetaan on velvollisuus nousta itsenäiseksi sieltä kuopasta.
Jos luit jutun, niin niinhän tuossa on käynytkin.
Niin en nyt saanut selvää tuosta jutusta että onko niillä nyt joku tietty määrä perheitä jotka täyttää vaatimukset ja sitten näitä ikuisuuselätetään ja hyysätään loputtomiin koko ryhmän toimesta. Jonkunlaisia lemmikkiperheitä.
Lues nyt ajatuksen kanssa uudelleen. Asia EI ole noin niinkuin luulet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Valitettavasti samojen perheiden avuntarve jatkuu loputtomiin. Heille on viety ruoka-apua kuukausitolkulla, mutta aina vaan rahatilanne on katasrofaalinen. Monilla perheillä on ollut useita ilmoituksia vuosien saatossa ja tilanne "akutisoituu" aina vaan uudelleen. Lemmieläimiä otetaan (useita) mielestäni käsittämätöntä. Jos ei ole rahaa huolehtia itsestään ja lapsestaan, niin ei ole rahaa huolehtia lemmikistäkään. Todellista vastuunkantoa on sanoa lapselle, että ei ole vastuullista ottaa lemmikkiä, kun sen ylläpito voi viedä liikaa rahaa. Toki lapsi on pettynyt, mutta elämä on.
Osa perheistä kirjoittaa niin itsesäälissä rypeviä avunhakuilmoituksia, että tavallista tallaajaa se lähinnää ärsyttää, luulevatko he, etteivät avustajat näe näiden stoorien lävitse. Rehellinen kuvaus siitä missä mennään ja selkeä suunnitelma tilanteen parantamiseksi purisi paremmin. Perheille (kaikille) vain yksi ilmoitus määräajaksi (esim.kuukausi) ja uutta voisi hakea vasta vuoden päästä. Nyt monet avustusryhmät elättävät samoja perheitä vuodesta toiseen, "kun tilanne ei vaan parane ja kelakin on perseestä kun ei loputtomiin auta". Taidan monien muiden avustajien lailla nostaa kytkintä.
Niin totta. On kuitenkin hyvä muistaa, että monissa avustusryhmissä yp:tkin ovat joko olleet tai ovat edelleenkin avustusten tarvitsijoita. Säälitarinat ja kurjuuden maksimointi herättää heidän sympatiansa. Ovat ehkä joskus avustusryhmien alkuvuosina huomanneet, että mitä surullisempi tarina sitä herkemmin muiden rahapussin nyörit aukeavat. Ja aukeaa ehkä edelleenkin niiden ihmisten kohdalla, jotka ovat vasta vähän aikaa olleet avustajina. Ajatellaan, että ihan hirveä tilanne toisella ja halutaan auttaa.
Nykyisin näyttää olevan tavallista, että ryhmissä ei enää halutakaan tavaraa, ruokaa tai muuta tarpeellista kuten vielä viitisen vuotta sitten vaan lahjakortteja. Kun rahankäräyslupaa ei ole, kerätään lahjakortteja. Tavaralahjoitukset roikkuvat ryhmien seinällä viikkokausia eikä kukaan tarvitse niitä. Kuten tuossa artikkelissakin kerrottiin, monet avustajat ovat itsekin pienituloisia. He voisivat lahjoittaa tarvitseville lapsiltaan pieneksi jääneitä vaatteita tai harrastusvälineitä, leluja yms, mutta niitä ei haluta. Osaltaan varmaan siksi, että nykyisin on myös roskalavaryhmiä, josta saa miltei kaiken tarvitsemansa tavaran.
Itsekkin autoin aluksi näitä perheitä missä kurjuus oli maksimaallista. Kunnes huomasin vuoden jälkeen ettei mikään riittänyt. Käytetyt hyväkuntoiset vaatteet eivät kelvanneet vaan piti saada ruokalahjakortteja tai niihin järjestöihin missä rahankeräyslupa, rahaa tilille. Lisäksi apu piti viedä aina paikanpäälle. Muutaman kerran yritin sopia, että haku minun luotani tai sovitussa paikassa. Tämä ei koskaan käynyt, koska ei ollut aikaa/halua/jaksamista hakea vaan kaikki piti viedä oven eteen vaikka perheessä kukaan ei käynyt töissä.
Sama havainto. Mun on vaikea kantaa edes omia painavampia ostoksiani kotiin, joten en todellakaan lähde raahaamaan itseäni puolta nuoremmalle ja kymmenen kertaa terveemmälle ihmiselle ruokia kotiovelle. Yhdessä ryhmässä on periaate, että jos avustusilmoituksen alla pyytää perheen yhteystietoja, avustajan on silloin myös sitouduttava auttamaan. Kun olen kysynyt ilmoituksen alla, onko perheellä mahdollisuutta noutaa paikasta X (koska se ratkaisee, avustanko vai en) , yp vastaa laittavansa mulle perheen yhteystiedot. Hemmetti, enhän mä yhteystietoja vielä pyytänyt! :D :D :D
Olen kuitenkin löytänyt avustusryhmistä ihmisiä, joilla avuntarve on ollut oikeasti niin todellinen ja akuutti, että ovat olleet valmiita noutamaan. Joskus tilanne on ollut, että avustettavalla ei ole ollut kuin muutama euro tilillään. Rahalla pääsisi noutamaan, mutta ei enää takaisin. Näissä tapauksissa onkin sovittu, että jos vain pääsee paikalle, annan hänelle käteisenä sen, mitä hänellä menee matkoihin rahaa.
Taidan tietää mistä avustusryhmästä kyse.
Emman avussa on järkevää myös, että se on alueellisesti rajattu. Eräs avustusryhmä toimi oikein hyvin siihen asti, kun ryhmän perustaja päätti laajentaa sen valtakunnalliseksi. Ei helsinkiläinen lähde kuljettamaan apua Huittisiin tai espoolainen Kouvolaan. Nyt yp:t joutuvat "uppailemaan" ryhmän seinällä olevia ilmoituksia ja huhuilemaan perheille apua. Ilmoituksiin, joissa tarvitsija asuu pääkaupunkiseudulla, tulee useampia avustustarjouksia parissa tunnissa, mutta muualla asuville ei parissa viikossakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei avustaminen voi olla ikuista. Jos autetaan on velvollisuus nousta itsenäiseksi sieltä kuopasta.
Jos luit jutun, niin niinhän tuossa on käynytkin.
Niin en nyt saanut selvää tuosta jutusta että onko niillä nyt joku tietty määrä perheitä jotka täyttää vaatimukset ja sitten näitä ikuisuuselätetään ja hyysätään loputtomiin koko ryhmän toimesta. Jonkunlaisia lemmikkiperheitä.
Ei vaan näitä perheitä autetaan siten, että apu hyödyttää perheitä pitkään. Siten, että he pääsevät jaloilleen eivätkä enää tarvitse muiden apua vaan pärjäävät ihan itsekin. Täysin päinvastoin kuin niissä ryhmissä, joissa autetaan, autetaan, autetaan ja autetaan, eikä avuntarve koskaan lopu, koska mikään autettavan elämässä ei muutu.
Tästäkin varmaan taas saadaan kuitenkin joku ihmisarvon alennus -aiheinen riita käyntiin.. Koska kyllähän köyhälläkin on oikeus!1!!