Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa joku "salainen kaava", jolla vakavan esiintymisjännityksen saa pois?
03.09.2019 |
Ammattiauttajat joskus lupailevat, että saavat terapialla hoidettua vakavan esiintymisjännityksen pois. Yksi tuttavani, joka ei edes ole psykologi/terapeutti/psykiatri on sanonut, että hänellä on tiedossaan keino jolla vakavan esiintymisjännityksen saa pois. Ei kuitenkaan ole paljastanut mikä se olisi.
Onko oikeasti olemassa joku tavallisilta ihmisiltä salassa pidetty kaava tms., joka parantaa vakavan esiintymisjännityksen? Tietääkö joku teistä mikä se on?
Kommentit (43)
Tuskin on mitään kaavaa. Onnistumisen kokemukset esiintymistilanteissa voivat lieventää pelkoa psykologian mukaan, mutta sitä varten täytyy ottaa riski ja lähteä esiintymään -- ei niitä onnistumisen kokemuksia muuten voi saada!
Strategian kääntöpuoli on tietysti se, että jos yrittää ja saakin epäonnistumisen kokemuksen, seuraava kerta on kammottavampi ja kynnys entistä suurempi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On: Kaikki siellä yleisössä ovat kiinnostuneita kuulemaan, mitä sinä kerrot, mitä mieltä sinä olet. He ovat tulleet paikalle sinua varten ja rakastavat sinua. Sinäkin voisit kunnioittaa yleisöäsi puhumalla heille (etkä elottomalle takaseinälle) ja kertomalla oikeita ajatuksiasi, myös keskustelemalla yleisösi kanssa niistä asioista, joista olet kiinnostunut.
Itse opettelen kaiken ulkoa ja suunnittelen esitelmän tarkasti. Kun muistelee asioita, niin ainakin itselläni ulkomaailma "unohtuu".
16 jatkaa:
Lääkäri, jolta sain lääkkeet, neuvoi samalla kaksi lääkkeetöntä keinoa jotka ovat hänen potilaitaan auttaneet.
1. Jännittäessä uloshengitys on yleensä nopeaa ja pinnallista, vaikka jännittäjä keskittyisikin syviin hengenvetoihin, siis sisäänpäin. Kun kerta toisensa jälkeen vetää keuhkot täyteen ilmaa ja puhaltaa nopeasti pois, tuloksena on hyperventilaatio. Yksi niksi hengityksen tasaisena pitämiseen on liukumäki-analogia. Kun hengität sisään, kuvittele, että lapsi kiipeää leikkipuiston liukumäen portaat ylös. Hengitä piiitkään ulos, kun lapset laskevat liukumäen alas. (Sisäänhengitykseen menee siis vähemmän aikaa kuin uloshengitykseen). Sitten tärkeä kohta: kun lapsi tulee liukumäen alaosaan, hänen täytyy kiertää liukumäki ja kävellä takaisin portaille. Tässä vaiheessa hengittäjä ei hengitä sisään eikä ulos. Tämä vaihe on erityisen tärkeä, sillä normaalissakin hengityksessä on tämä tauko joka ehkäisee liian hapensaannin. Jännittäessä se vaan jää helposti pois kokonaan. Kun hengittäessä kuvittelet mielessäsi tämän liukumäen, oikea hengitystahti on helpompi ylläpitää.
2. Onnellisen paikan mielikuvaharjoitus (happy place):
Kuvittele mielessäsi säännöllisesti joku paikka tai tilanne, jossa olet tuntenut itsesi erityisen rauhalliseksi ja onnelliseksi. Palauta paikka mieleesi säännöllisesti, vähintään kerran päivässä. Mitä enemmän yksityiskohtia saat liitettyä muistikuvaan, sen parempi. Tuoksu, näky, tunnelma, kaikki käy. Keskity siihen, miten mukava olosi on ja miten murheet tuntuvat olevan kaukana.
Kun esiintymistilanteessa tunnet, että kontrolli katoaa pian, pistä hetkeksi silmät kiinni ja palauta onnellinen paikka mieleesi. Se käy sitä nopeammin, mitä ennemmän harjoituksia on toistanut aiemmin. Tämä harjoitus laukaisee autonomisen hermoston aktivaatiota ja leikkaa terävimmän kärjen pois paniikilta. Se ei ehkä pelasta koko tilannetta, mutta antaa lisäaikaa ja mahdollisuuden hengittää.
Mutta tosiaan, suosittelen niitä lääkkeitä myös. Oma elämäni muuttui kertaheitolla. Ainut mikä harmittaa on se, etten tajunnut hakea lääkitystä jo 15 vuotta sitten. Sitä lääkärikin ihmetteli useaan otteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene alastomana sinne, niin ei jännitä niin pahasti.
Eikös aina pidä olla alasti, kun esiintyy?
Se salainen keino on krapula. Edellisenä iltana kunnon känni päälle ja aamulla krapulassa ei pysty jännittämään. Ei ole voimia siihen. Tätä metodia käyttää moni huippujohtaja. Ei ole sitten vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työskentelen johtavassa asemassa suuressa konsernissa ja esiinnyn työni puolesta pienille ja suurille ryhmille. Nuorempana jännitin esiintymistä. Suunnittelin liikaa etukäteen.
Nykyään en jännitä esiintymisiä ja siihen on kaksi omalla kohdalla toimivaa keinoa.
1) En suunnittele esiintymisiä liian tarkkaan, vain päätukisanat /aiheet paperille. Eli puhun "mitä sylki suuhun tuo" ja samalla esiintyminen on luontevaa.
2) Ajattelen, että kuulijakunta on tasa-arvoisia ihmisiä kanssani. Jotkut ovat toki työpaikalla organisaatiossa ylempänä tai alempana, mikä tarkoittaa että teemme erilaisia työtehtäviä. Ajattelen, että olemme periaatteessa samanlaisia: jokainen (johtajat ja työntekijät) meistä käy aamulla ennen töihin lähtöä vessassa kakalla, suihkussa kroppansa pesten, sen jälkeen kuppi kahvia ja kiiren vilkkaa konttorille. Se suuri toimitusjohtajakin on tavallinen ihminen - istuu p*askalla joka aamu ja vaihtaa puhtaat sukat jalkaansa kuten minäkin , joten miksi minun pitäisi jännittää hänen edessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele että edessäsi on spermakone joka ruikkii yleisön päälle lastinsa.
Vierailija kirjoitti:
Se salainen keino on krapula. Edellisenä iltana kunnon känni päälle ja aamulla krapulassa ei pysty jännittämään. Ei ole voimia siihen. Tätä metodia käyttää moni huippujohtaja. Ei ole sitten vitsi.
Toimisiko muka oikeasti? Eikö siinä ole sitten vain niin väsynyt ja huonovointinen että sekoilee? En käytä alkoholia, mutta jos tuo auttaa niin voisi kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se krapula auttaa. Ennen viinaksia käy vaan esitelmän lävitse ja sitten känni päälle. Kännissä voi vielä miettiä esitelmää ja tilannetta. Aamulla sitä on vaan niin väsynyt, että ottaa kaiken rennosti, vaikka taivas putoaisi niskaan. Mikään ei jännitä ja vastaukset tulee niin asiallisesti, rauhallisesti ja rennosti.
Kaikki keinot ei toimi kaikilla. Meillä oli koulussa monen monta esitelmää ja joka kerta ahdisti yhtä paljon. Ei siis auttanut että niitä teki ja teki. Ei myöskään auttanut ulkoa opettelu koska siinä luokan edessä jännityksissä unohti ihan kaiken. Lunttilappu saattaisi auttaa.
OIin peruskoulussa ja ammattikoulussa aivan kamala jännittäjä. Koulujen jälkeen tein hetken töitä ja mietin mihin lähtisi jatkamaan. Sitten aloitin aikuisopiskelut eikä enää jännitä yhtään. Osasyy voi olla se että esitelmät voi tehdä pareittain tai ryhmässä. Ja se että aikuiset eivät tuomitse tai puhu kakkaa selän takana. Nyt lähinnä vain ärsyttää kun joutuu melkein joka viikko tekemään niitä pahuksen power pointteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla joku jo vastasikin, että siedättyminen - itse lisään siihen vielä sen, että ole itsellesi ’armollinen’.
Olen alalla, jossa olen ihmisten edessä nykyään päivittäin. Opiskeluaikana ja työelämän alkupuolella jännitin ihan hirveästi - harkitsin lääkitystä, mutta läheinen opettaja kielsi sen ehdottomasti ja olen tyytyväinen, että tottelin.
Viikottain teen tai sanon jotain ’höperöä/puuta heinää tuolla ihmisten parissa - mutta niille kömmähdyksille nauretaan yhdessä - aidosti. Kukaan ei väheksy ammattitaitoani, vaikka joskus jotain hölmöilyä puheissa olisikin. Se on elämää - kukaan ei ole täydellinen. Sen kun ymmärtää, niin asiat helpottuu kummasti. Ja toki ikä lisää tätä ymmärrystä. Olisin saattanut parisenkymmentä vuotta takaperin mielessäni kirota tällaisen neuvon antajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene alastomana sinne, niin ei jännitä niin pahasti.
Eikös aina pidä olla alasti, kun esiintyy?
Totta :D
Vierailija kirjoitti:
Opamoxia suosittelen itsekin.
Saako tällaisia lääkkeitä noin vain?
"Olis ensi viikolla sellainen 20 minuutin esitys. Kirjoitathan Opamoxia, kiitos."
T. Kelpais Opamox
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opamoxia suosittelen itsekin.
Saako tällaisia lääkkeitä noin vain?
"Olis ensi viikolla sellainen 20 minuutin esitys. Kirjoitathan Opamoxia, kiitos."
T. Kelpais Opamox
Saa, kun tietää mistä hankkia ;)
Piri + rivatril. Esiintymisjännitys katoaa taatusti ja pokka riittää taatusti.
Opettelen esitykseni ulkoa. Eli puhua pälpätän sitä yksikseni ääneen niin kauan, etten enää takeltele ja tiedän, mitä sanon seuraavaksi. Ja tiedän, mikä toimii ja mikä ei. Ja näin myös tiedän, kauanko esityksen pitämiseen menee aikaa.
Usein tämä tapahtuu edellisenä iltana ja siihen kuluu tunteja. Auttaa minua.