Onko olemassa joku "salainen kaava", jolla vakavan esiintymisjännityksen saa pois?
Ammattiauttajat joskus lupailevat, että saavat terapialla hoidettua vakavan esiintymisjännityksen pois. Yksi tuttavani, joka ei edes ole psykologi/terapeutti/psykiatri on sanonut, että hänellä on tiedossaan keino jolla vakavan esiintymisjännityksen saa pois. Ei kuitenkaan ole paljastanut mikä se olisi.
Onko oikeasti olemassa joku tavallisilta ihmisiltä salassa pidetty kaava tms., joka parantaa vakavan esiintymisjännityksen? Tietääkö joku teistä mikä se on?
Kommentit (43)
Hypnoosilla on hoidettu hyvin tuloksin.
Turvallinen esiintymiskohtainen lääke on Propral. Se estää jännityksen: sydän ei mene laukalle, eikä kämmenet hikoa. Propral on sydänlääke, mutta sitä käytetään yleisesti pieninä annoksina esiintymisjännityksen ehkäisyyn. Heti esityksen jälkeen ei kumminkaan kannata lähteä lenkille. (Kuten minä tein...)
On siihen kemiallinen lääkekaava Opamox tms.
Muistin sen "salaisen kaavan": ennen kuinnaloitat, kuvittele yleisö ilman vaatteita, alastomina siellä penkissä.
Itsensä hyväksyminen. Ei haittaa, vaikka vähän änkyttäisi tai puhuisi sekavia tai kädet tärisisivät tai vaikka unohtaisi, mitä oli sanomassa. Kun nuokin puolet hyväksyy osaksi itseään, on ihan kaikki helpompaa, niin esiintyessä kuin muussakin elämässä.
Ei ole kaavaa. Jos olisi, tuskin maailmassa olisi esiintymiskammoisia?
Miksi se pitäisi saada pois? On ihan normaalia jännittää esiintymistä.
Menee vaan jännityksestä sekoillen ja hikoillen tekemään asian jotenkin sinnepäin. Kaikki nauraa tai ei naura, asian ymmärtää tai ei.
Pointti sit se että jäit henkiin kuitenkin. Seuraava kerta ei taaskaan ole niin helppo, mutta tiedätpä ainakin että jäät luultavasti henkiin vaikka miten menee.
Ole hyvä.
No mä synnytin ja sen jälkeen ei ole ahdistanut enää mikään tollanen juttu. Mistä lie johtuu, en tiedä. Olen ollut ihan hurja jännittäjä aiemmin, nyt huolestun vain lasten puolesta. Asioiden mittasuhteet varmaan muuttuneet? Sama sen väliä mitä jotkut puolitutut ihmiset musta ajattelee, joten eipä jännitäkään enää.
Olin ennen hyvin pelkoinen/estoinen/jännittäjä, varmaan johtui kurjasta lapsuudesta jossa nolattiin ja häpäistiin ja osoitettiin että olen kaikin tavoin huono ja epäkelpo.
Kouluttauduin kuitenkin työhön jossa pitää esiintyä paljon (en tätä tajunnut vielä opiskeluaikana). Alkuun jännitin ja esitykset oli kauheita: sekoilin kalvojen kanssa (silloin oli vielä sellasia piirtoheitinkalvoja), kädet tärisi, ääni vapisi, tavarat tippui, unohtelin.
Sitten yhdessä työpaikassa mulla oli tosi hyvä kokenut naispomo. Se taisi katsoa pari mun ”kauhuesitystä” ensin. Seuraavan kerran kun olin menossa esiintymään se kävi kuiskaamassa mulle että ”päätä nyt, että olet helvetin hyvä esiintyjä ja osaat esiintyä loistavasti”.
Kuulostaa naiivilta mutta jotain tapahtui ja insiproiduin tuosta rohkaisusta. Minä siis OPETTELIN pitämään esityksiä, opettelin tykkäämään siitä. Ja kun päätin että se on kivaa, niin samalla pelko ja häpeä katosi, muutuin rennoksi ja en hermostunut jos kävi jotain yllättävää (esim sähköt poikki, nettipiuha ei toimi tms).
Hypnoosi on myös hyvä muoto tähän, mutta mitäs jos koittaisit itse psyykata itsesi ensin? Siis että olet hyvä esiintyjä, tykkäät siitä, osaat hyvin jne? Se joskus vaatii vaan jonkun pienen impulssin että päässä ”naksahtaa” esiintymismoodi päälle.
Siedättyminen. Eli siis esiintyminen ja sitä kautta saatu kokemus. Kokemus sekä esiintymisestä itsestään, että siitä tunteesta, kun jännitys laukeaa tilanteen mentyä ohi ja vielä onkin hengissä ja huojentuneena.
Neulakammo kaikkoaa piikittelyllä, lentokammo lentomatkustuksella. Esiintymisjännitys esiintymällä.
Vippaskonsteja voi kokeilla ohessa, jos niistä saa uskoa vaikkapa psykologisista syistä, mutta tosiasiassa vain kokemus ja siedätys on se, mikä ongelman oikeasti korjaa. Jäniksenkäpälä tai muu taikakalu varmaan auttaa yhtä hyvin kuin lääkkeet ja hypnoosit.
Tietyt yrttilisäravinteet.
Tiedän yhden hyvän.
Vierailija kirjoitti:
Muistin sen "salaisen kaavan": ennen kuinnaloitat, kuvittele yleisö ilman vaatteita, alastomina siellä penkissä.
Niin ja sitten rupee stondaamaan ja hävetys on vielä kovempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistin sen "salaisen kaavan": ennen kuinnaloitat, kuvittele yleisö ilman vaatteita, alastomina siellä penkissä.
Niin ja sitten rupee stondaamaan ja hävetys on vielä kovempi.
Mutta kukaan ei hämmästele punastumista ja änkytystä. Kiusallisuus jakaantuu tasan eikä kasaannu esiintyjän harteille.
On! Rauhoittavat ja beetasalpaajat.
Mikään muu ei itselläni auttanut, 20 vuotta kärsin. Pillerit kouraan ja nyt jo jopa jollain tapaa odotan esiintymistilanteita.
Itse en edes yritä, koska maailma ei menetä mitään, jos minä en esiinny. Kieltäydyn jyrkästi ja hautakivessä ei tule lukemaan "selätti esiintymisinhonsa".
Tiedän kyllä sen, mutta valitettavasti se on salaisuus.
Mene alastomana sinne, niin ei jännitä niin pahasti.
Oikoteitä ei ole. Jokainen ihminen jännittää julkista esiintymistä jonkin verran, mutta osalle se on painajaista. Kuten oli minulle.
En vieläkään pidä esiintymisestä, mutta nykyään kykenen siihen.
Omat keinoni:
1. Harjoittele oma esityksesi huolella etukäteen niin, että osaat sen ulkoa.
2. Kun osaat esityksesi jatka harjoittelua kokovartalopeilin edessä.
3. Mikä olisi hirveintä mitä voisi tapahtua? Mieti tätä kysymystä kunnolla. Kirjoita PAPERILLE pelkosi. Esimerkiksi: Pelkään, että ihmiset nauravat minulle. Sitten pohdit kuoleeko siihen.
4. Alussa pelkäsin siltikin sen verran, että käytin itse varsinaisessa esityksessä beta-salpaajaa (minun pelkoni oli, että käteni ja ääneni alkavat tärräämään). Nykyään en lääkettä enää tarvitse.
5. Mitä useammin olet varsinaisessa tilanteessa sen enemmän pelkosi laantuu tasolle, jossa sitä on helpompi käsitellä.