Yksi helppo synnytys takana, nyt toinen pelottaa. Kokemuksia?
Joskus aikanaan vannoin, että jos joskus erehdyn tulemaan raskaaksi ja joudun synnyttämään, se on sitten sektio automaattisesti.
No, tulin raskaaksi (enkä kyllä lainkaan vahingossa, vaan pitkän yrityksen jälkeen). Raskaudessa tapahtui kaikenlaista surua, murhetta ja huolta aiheuttavaa. Rv 34 kävin pelkopolikeskustelun kätilön kanssa. Keskustelu sinällään oli erittäin rauhoittava.
Synnytys käynnistyi rv 35 lapsivesien menolla, josta paljon myöhemmin alkoivat supistukset. Olen aina kärsinyt kovista menkkakivuista, ja supistukset tuntuivat juuri samanlaisilta ja samoissa kohdinkin. Tosin sillä erotuksella, että niissä tietenkin oli vähän hengähdystaukoa, toisin kuin menkkakivuissa. :-)
Supistukset olivat menkkakipuja voimakkaammat vain tunnin ajan ennen epiduraalia. Siinä vaiheessa ne olivat ihan siedettävät. Kätilö kysyi, laitetaanko puudute ja olin ihan ihmeissäni, mistä puudutteesta mahtaa olla kyse. Mietin sitten, että otetaan vain, jos sitä ei myöhemmin sitten enää saisi. Epiduraali vei melkein kaiken tuntoaistin.
Ponnistuksen tarve ilmeni sitten erittäin pienenä, vienona tuntemuksena. Koko ponnistusvaihe taisi kestää vajaat 20 minuuttia. Tunnottomuus kyllä haittasi ponnistuksen suuntaamista, mutta mieluummin niin kuin vaihtoehtona kovin kivulias ponnistusvaihe... Toipuminen kävi hyvin nopeasti.
Heti vauvan syntymän jälkeen siunailin kätilölle, että jo oli maailman helpoin synnytys.
NYT odotan toista lasta kohta rv 12. Taidan tässä kehittää ihan synnytyspelon sen takia, että ensimmäinen oli niin helppo! Kuulostaa varmasti ihan hullulta.
Onko täällä ketään, jolla ensimmäinen on ollut helppo ja niin myös toinen? Entä onko päinvastaisia kokemuksia?
Tai löytyykö ketään, joka on ihan samassa veneessä eli odottaa toista ja toinen synnytys pelottaa ensimmäisen synnytyksen helppouden takia? Jotenkin kai itse ajattelen, että toinen ei VOI olla yhtä helppo kuin eka.
Olen aikamoinen hermoilijaluonne. Toki raskaudessa pelottaa moni muukin asia, eikä vähiten aiempien kokemusten takia, mutta tämäkin asia alkaa mietityttää, vaikka raskautta on toivottavasti vielä pitkään jäljellä...
Olisi todella kiva kuulla kokemuksianne!
Kommentit (5)
Minun ensimmäinen synnytys oli tosi helppo. Supistukset kestin epiduraalin voimin ja ponnistusvaihe koski jonkin verran kestäen 10 min. Toinen synnytykseni meni muuten saman kaavan mukaan, mutta ponnistus vaihe kesti 4min ja oli täysin kivuton. Nyt itse mietin, että käykö näin hyvä tuuri kolmatta kertaa vaikken vielä ole edes raskaana =)
Minä en kylläkään pelännyt ekaa synnytystä kovin paljon. Lähinnä pelkäsin repeämistä, epparia ja tylyn kätilön armoille joutumista. Toisaalta olin menossa synnyttämään Tammisaareen, jossa nuo kaksi viimeistä pelon aihetta ovat ilmeisen harvinaisia...Synnytys sitten oli ensinnäkin paljon nopeampi kuin olin kuvitellut, ehdin olla sairaalassa 3,5h vaikka olin varautunut mielessäni johonkin parin vuorokauden avautumisvaiheeseen. Ja se kipu, niin sattuihan se jossain vaiheessa todella lujaa, ei ollut mitenkään kivuton kokemus, mutta kun kaikki eteni niin ripeästi ja kätilön ja miehen tuki ja oma fiilis oli parhaat mahdolliset, niin kipu tuntui jotenkin siedettävältä silti, missään vaiheessa ei iskenyt paha epätoivo. Heti synnytyksen jälkeen hengähdin, etten tiennyt, että se voisi olla näin helppoa.
No, vaan minä taidan olla niitä ihmisiä, jotka miettivät sitä pahinta, oli niin taikka näin. Jos eka synnytys olisi ollut kauhea, ties miten pelkäisin nyt. Mutta nyt pelkään, että eihän mulla VOI osua toista kertaa niin hyvä tuuri kohdalle, kyllähän tästä nyt täytyy tulla se kauhukokemus. Vaikka tilastot ovatkin sikäli toissynnyttäjien puolella, että todennäköisyys synnytyksen pitkittymiseen, pahaan repeämään, epparin tarpeeseen yms. on kaikki pienempiä kuin ensisynnytyksissä. Mahtuuhan niitä poikkeuksiakin aina mukaan. Pitää vaan yrittää pysytellä positiivisella mielin. Toisaalta mun pelkoa lisää tällä kertaa se seikka, että olen menossa synnyttämään toiseen ja hyvin erilaiseen sairaalaan kuin ekalla kertaa ja pelkään, ettei mun toiveita kuunnella siellä. Kun ekasta jäi niin hyvät muistot, pelottaa, että tokasta jääkin huonot...
...ja kuinka ollakaan, olin oikein mukavissani koko synnytyksen ajan ilokaasun, lämpötyynyjen, " varmuuden vuoksi" laitetun epiduraalin sekä alapääpuudutteen takia. Seuraavana päivänä oli jostain kumman syystä varvas (joka ei ollut osunut mihinkään) vähän kipeä, muuten ei tuntunut missään.
Kätilöltä yritin jälkikäteen tentata että " mitä ihmeitä te teitte kivunlievityksen kanssa kun ei tuntunut yhtään pahalta" . Ei kuulemma mitään standardista poikkeavaa väitti hän...puudutteet ainakin kyllä mielestäni hoitivat yltiöhuolellisesti kun sitä touhua katselin.
Nyt hirvittää se että en osaa asennoitua synnytykseen oikealla tavalla (raskaus vasta 8 viikkoa...), menen soitellen sotaan ja sitten jotain menee pieleen ja sitten ne kuitenkin tekivät jotain taikoja edellisessä synnytyksessä ja ne jäävät tekemättä tässä toisessa.
Turha kai on tätä(kään) asiaa etukäteen murehtia, sillä synnytys kuitenkin sujuu, miten sujuu. En tiedä, kuinka paniikissa olisin, jos ensimmäinen kerta olisi ollut kauhea. Niitäkin kertomuksia ja kokemuksia tuntuu olevan valitettavan paljon.
Eihän tässä muu auta olla kuin luottavaisin mielin. Sitä paitsi jos synnytys menee suht normaalisti, eiköhän se unohdu nopeasti. Vauvahan se on se pääasia, vaikka toivon kyllä kovasti, että kivunlievitys osuisi tälläkin kertaa nappiin ja ettei synnytyksessä tapahtuisi mitään dramaattista.
Sitä paitsi, jos tällä kertaa kaikki menee hyvin, joulukuisesta tulee kyllä minun viimeinen synnytykseni. Jollain omituisella tavalla sekin vähän helpottaa.
Tsemppiä vain kaikille!
Eka synnytys oli tosi helppo. Menin jopa yleisillä sairaalaan (kahdella bussilla ja metrolla) kun en edes tiennyt että synnytys on käynnissä. Oli vähän veristä vuotoa ja sen takia olin menossa " tarkistuskäynnille" .
Sinne sitten jäin. Oli iltapäivä ja vauva syntyi yöllä klo:23 en edes tarvinnut kivunlievitystä muuta kun ilokaasua. Supistukset oli ihan kuin kovat menkkakivut...kokoajan odotin että koska ne oikeat kivut alkaa.
Kai minua oltiin liikaa peloteltu että kipu on hirveää.
Nyt tosiaan pelottaa että ei voi käydä niin hyvä tuuri kahta kertaa!