Epärealistiset pelkokohtaukset ja asioiden vatvonta. Apuja ja vertaistukea kaivataan!
Olen kyllä terapiassa, mutta toistaiseksi en ole saanut näitä kuriin ja terapia ei ole auttanut. Olen aina ollut normaalia ahdistusalttiimpi, mutta aiemmin en koskaan ole saanut tällaisia järjettömäksi kasvavia pelkoja ihan ihme asioista. Miehen mielestä mulla on vilkas mielikuvitus ja yhdistettynä ahdistukseen tulos on sitten tämä. Nyt näitä pelkojuttuja on tasaseen vuoden aikana tullut ja menen tän kohtauksen tullessani aivan järjiltäni (realismintaju katoaa) ja tää pahin pelkotila saattaa kestää tunteja ja sitten ahdistun vielä kauan sen jälkeenkin asiasta. Jotain OCD-tyyppistä oireilua varmaan, koska ajatus jää pakonomaisesti päälle ja vatvon.
Saatan vaikka lukea jonkun uutisen jostain aiheesta ja siitä sitten muistaa, että ai niin mullahan oli silloin vuonna x.. No normaali ihminen varmaan ajattelisi, että entäs sitten tai se vaan kävisi mielessä. Mulle ei käy noin.Tästä lähtee ihan järjetön pelkokierre. En kohta enää voi oikeasti lukea uutisia tai tehdä ylipäänsä varmaan mitään, koska alan pelätä ja kehitellä itselleni pelonaiheita. Keksin melkein mistä vaan jotain, jota voin peilata omiin tekemisiini/omaan elämään.
Otetaanpa esimerkki muutaman kuukauden takaa, siis tästä tuli tällainen pelkotila. Luin uutisen eräästä tappavasta infektiotaudista, jonka voi saada kaukomailta tietyissä tilanteissa. Muistin heti olleeni kuukausia sitten kaukomailla eräässä tilanteessa ja jäin pohtimaan, olenko voinut saada tämän taudin, koska harvinaisissa tapauksissa itämisaika voi olla pitkä. Aloin itkemään ja panikoimaan, että entä jos mä en vaikka huomannutkaan jotain asiaa tai muistan väärin, että mulla olikin varmaan joku taudin tarttumista edistävä juttu siinä tilanteessa.
Googlaan kaikki mahdolliset ja menen vaan enemmän paniikkiin. Itkin tätä tunteja kotona, mies oli aivan hölmistynyt että mistä edes ymmärrän muistaa koko asiaa.. Olin ihan varma, että nyt oon saanut sen ja asialle ei enää voi tehdä mitään. Soitin lääkäriin ja sieltä olivat sitä mieltä, että ei ole mahdollista saada tuosta tilanteesta ja kiitos hei, eivät edes kysyneet milloin tää tapahtui. En tosiaan kehdannut kertoa, että tilanne tapahtui kuukausia sitten eikä just nyt ja jotenki mua hävetti ihan soittaakin tästä.. Silti en jotenkaan usko kunnolla ja asia jää pyörimään mieleen.
Tämän tyyppisiä juttuja tapahtuu paljon. Saatan vaikka lukea, että joku on syöttänyt luottokorttitiedot jonnekin ja ne ovat levinneet sieltä. Tästä alan ahdistua ja pelätä, että onko munkin tiedot kyseisestä palvelusta levinneet.. Tai muistan, että tein kerran töissä asian x ja se ei kyllä mennyt ehkä ihan oikein, entä jos en tarkistanut jne jne..
Olen tän kohtauksen aikana oikeasti ihan tosi peloissani ja aina päätän, että ens kerralla ku tulee tämmönen niin en googlaa. Silti vaan AINA googlaan ja päädyn löytämään sieltä jotain, joka lisää paniikkia. Elämä on tosi raskasta kun olen alkanut ihan jo välttelemään uutisia, koska pelkään, että keksin sieltä jonkun uuden paniikin aiheen.
Mistä tää tällainen oikeen johtuu ja kun olo ei sitten millään helpota? Ei mulla auta se, että joku toinen sanoo että ei oo oikeen mahdollista tollanen tai jos joku muu jotenkin vakuuttaa, että riski johonkin asiaan on tosi pieni ja anna olla, älä mieti.. Yleensä mies sanoo, että älä mieti tuommosia ja ei hän ainakaa jaksais päätään vaivata.. Ei tehoa järkipuhe. Ei auta, että yritän selvittää asiaa/googlata, menee vaan pahemmaksi. Olen kokeillut tilanteissa sitäkin, että yritän hyväksyä että niin on voinut käydä ja ajatella, että toivotaan nyt parasta. Eli tavallaan hyväksyn tilanteen ja en selvitä sitä sen enempää. Seurauksena kuitenkin on vaan vielä suurempi paniikki, että nyt ainakin kuolen tähän jne..
Kommentit (63)
Minua auttaa järkeileminen ja asioiden pistäminen perspektiiviin. Mikä on pahinta mitkä voisi tapahtua jos pelkäämäni asia toteutuu? Esim. jos unohdan maksaa laskun; saan maksumuistutuksen. Jos myöhästyn bussista - seuraava bussi tulee. Jos mokaan töissä - asialla ei ole mitään merkitystä vuoden kuluttua. Jos sairastun - moni muukin sairastuu ja sairauksia voidaan hoitaa. Pelkään kuolevani - kyllä, me kaikki kuolemme joskus - erittäin suurella todennäköisyydellä en kuitenkaan kuole.
Sain en. vinkin syöpään sairastuneelta kaverilta, joka vaikutti siltä että on aina rauhallinen. Erittäin harva asia maailmassa menee peruuttamattomasti pieleen ja lähtökohtaisesti asiat kuitenkin järjestyvät jollain tapaa. Kun ahdistuskohtaus iskee, hengittelen rauhallisesti ja ajattelen kyseessä olevan ikävän tunteen, joka menee ohi. Pelkkä tunne ei voi vahingoittaa millään lailla.
https://www.kolmasaalto.fi/wp-content/uploads/2020/06/tyokirja_hot.pdf
Murehtimiseen, vatvomiseen ja ahdistukseen auttaa omaksumis- ja hyväksymisterapia. Ylhäällä linkki työkirjaan. Suosittelen lämpimästi.
Itselläni taas SSRI-lääkkeet veivät kaikki tunteet pois. Oli taas ihanaa nauraa ne lopetettuani!