Lue keskustelun säännöt.
Epärealistiset pelkokohtaukset ja asioiden vatvonta. Apuja ja vertaistukea kaivataan!
02.09.2019 |
Olen kyllä terapiassa, mutta toistaiseksi en ole saanut näitä kuriin ja terapia ei ole auttanut. Olen aina ollut normaalia ahdistusalttiimpi, mutta aiemmin en koskaan ole saanut tällaisia järjettömäksi kasvavia pelkoja ihan ihme asioista. Miehen mielestä mulla on vilkas mielikuvitus ja yhdistettynä ahdistukseen tulos on sitten tämä. Nyt näitä pelkojuttuja on tasaseen vuoden aikana tullut ja menen tän kohtauksen tullessani aivan järjiltäni (realismintaju katoaa) ja tää pahin pelkotila saattaa kestää tunteja ja sitten ahdistun vielä kauan sen jälkeenkin asiasta. Jotain OCD-tyyppistä oireilua varmaan, koska ajatus jää pakonomaisesti päälle ja vatvon.
Saatan vaikka lukea jonkun uutisen jostain aiheesta ja siitä sitten muistaa, että ai niin mullahan oli silloin vuonna x.. No normaali ihminen varmaan ajattelisi, että entäs sitten tai se vaan kävisi mielessä. Mulle ei käy noin.Tästä lähtee ihan järjetön pelkokierre. En kohta enää voi oikeasti lukea uutisia tai tehdä ylipäänsä varmaan mitään, koska alan pelätä ja kehitellä itselleni pelonaiheita. Keksin melkein mistä vaan jotain, jota voin peilata omiin tekemisiini/omaan elämään.
Otetaanpa esimerkki muutaman kuukauden takaa, siis tästä tuli tällainen pelkotila. Luin uutisen eräästä tappavasta infektiotaudista, jonka voi saada kaukomailta tietyissä tilanteissa. Muistin heti olleeni kuukausia sitten kaukomailla eräässä tilanteessa ja jäin pohtimaan, olenko voinut saada tämän taudin, koska harvinaisissa tapauksissa itämisaika voi olla pitkä. Aloin itkemään ja panikoimaan, että entä jos mä en vaikka huomannutkaan jotain asiaa tai muistan väärin, että mulla olikin varmaan joku taudin tarttumista edistävä juttu siinä tilanteessa.
Googlaan kaikki mahdolliset ja menen vaan enemmän paniikkiin. Itkin tätä tunteja kotona, mies oli aivan hölmistynyt että mistä edes ymmärrän muistaa koko asiaa.. Olin ihan varma, että nyt oon saanut sen ja asialle ei enää voi tehdä mitään. Soitin lääkäriin ja sieltä olivat sitä mieltä, että ei ole mahdollista saada tuosta tilanteesta ja kiitos hei, eivät edes kysyneet milloin tää tapahtui. En tosiaan kehdannut kertoa, että tilanne tapahtui kuukausia sitten eikä just nyt ja jotenki mua hävetti ihan soittaakin tästä.. Silti en jotenkaan usko kunnolla ja asia jää pyörimään mieleen.
Tämän tyyppisiä juttuja tapahtuu paljon. Saatan vaikka lukea, että joku on syöttänyt luottokorttitiedot jonnekin ja ne ovat levinneet sieltä. Tästä alan ahdistua ja pelätä, että onko munkin tiedot kyseisestä palvelusta levinneet.. Tai muistan, että tein kerran töissä asian x ja se ei kyllä mennyt ehkä ihan oikein, entä jos en tarkistanut jne jne..
Olen tän kohtauksen aikana oikeasti ihan tosi peloissani ja aina päätän, että ens kerralla ku tulee tämmönen niin en googlaa. Silti vaan AINA googlaan ja päädyn löytämään sieltä jotain, joka lisää paniikkia. Elämä on tosi raskasta kun olen alkanut ihan jo välttelemään uutisia, koska pelkään, että keksin sieltä jonkun uuden paniikin aiheen.
Mistä tää tällainen oikeen johtuu ja kun olo ei sitten millään helpota? Ei mulla auta se, että joku toinen sanoo että ei oo oikeen mahdollista tollanen tai jos joku muu jotenkin vakuuttaa, että riski johonkin asiaan on tosi pieni ja anna olla, älä mieti.. Yleensä mies sanoo, että älä mieti tuommosia ja ei hän ainakaa jaksais päätään vaivata.. Ei tehoa järkipuhe. Ei auta, että yritän selvittää asiaa/googlata, menee vaan pahemmaksi. Olen kokeillut tilanteissa sitäkin, että yritän hyväksyä että niin on voinut käydä ja ajatella, että toivotaan nyt parasta. Eli tavallaan hyväksyn tilanteen ja en selvitä sitä sen enempää. Seurauksena kuitenkin on vaan vielä suurempi paniikki, että nyt ainakin kuolen tähän jne..
Kommentit (63)
Otan vielä vinkkejä vastaan jos jollain on :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös on syövän pelko. Oon käynyt jo tutkimukset läpi suolisto- ja gynekologisesta syövästä kun oli epämääräisiä vatsakipuja. Mitään ei löytynyt. Nyt oon varma, että mulla on joku pään tai kaulan alueen syöpä, kun kurkku on ollut toispuoleisesti kipeä noin kuukauden ja kipua tuntuu myös saman puolen korvassa.
Itse teen nykyisin silleen jonkun usein toistuvien epämiellyttävien ajatusten kanssa, kun ne pyörivät mielessä jotenkin epäselkeinä (hieman tunnistamattomia minulla usein), mutta kuitenkin selvästi on joku vaivaava ajatus, että yritän saada sen mieleeni (useimmin silmät kiinni ja selälteen sängyssä), päästä todella sen juurille saaden siitä käsitystä, ja pitää sen siellä. Siihen usein liittyy hyvin epämiellyttäviä tunnetiloja, mutta kun nämä tunnetilat ja ajatus jollain tapaa yhdentyvät, niin usein seurauksena on vapautuminen ajatuksesta ja suuri helpotus. Siinä kai tulee joku hyväksyntä tai asian käsittäminen ajatuksena, ei totena.
Tämä keino on suurinpiirtein tälläisenään esitetty kirjassa nimeltään "Mielekkäästi irti masennuksesta", joka on mindfullnesia/meditaatiota käsittelevä opus, John Kabat-Zinn ym. kirjoittajina.
Itse melatoniinia joudun käyttämään, että saan paremmin nukuttua.
Joskus auttaa hyvin, ja joskus sitten ei sekään auta nukkumaan silti pyörin ympäriinsä tuntikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopilla on ollut tämä, ja miehellänikin on.
Anopilla mielen henkinen hullunmylly jatkui reilun 30 vuoden ikään, on kertonut itse asiasta. Nykyäänkin ylivirittyy helposti, mutta osaa rauhoittaa itsensä ja huolista pääsee yli aika nopeasti. Anoppi pystyy mm juomaan kahvia, mitä mieheni ei kestä ollenkaan. Mies ei halua juoda myöskään alkoholia.
Mies saa paniikkikohtauksia, joissa epäilee kuolevansa mikrosta saamaansa säteilyyn (mikrossa oli erilainen valo), hän ei voi ottaa aurinkoa koska pelkää ihosyöpää ja jos häntä jännittää sopivasti, niin hänen vatsaansa alkaa sattua mikä tulkitaan ties miksi sairaudeksi, jolloin mies anelee että veisin hänet sairaalaan jne. Kohtauksen tullessa kyselen häneltä, miltä tuntuu (mies osaa kuvailla paniikkikohtauksen oireet, mutta ei osaa kohtauksen tullessa tulkita niitä oikein, vaan luulee kuolevansa) ja keitän meille teetä. Lämmin juotava ja läheisyys taittavat siitä kauhusta terävimmän kärjen. Ja ajan pitäisi helpottaa oireita. Toivottavasti niin käy! :)
Tuo on selvää ocd oireilua. Itselläni auttoi semmoinen kirja kuin "Kerrasta poikki" kannattaa perehtyä siihen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on rahaa, neurofeedback-hoidosta saattaisi olla apua.
Vierailija kirjoitti:
Otan vielä vinkkejä vastaan jos jollain on :)
Ap
Suosittelen lämpimästi lääkitystä. Mulle tuli pelkoja lapsen syntymän jälkeen. Vuosien jälkeen pääsin psykologille ja aloitin escitalopramin, vaikka masennus diagnoosia ei silloin vielä ollutkaan. Ja se todella auttoi! Ei heti vaan melkokin hitaasti, mutta auttoi. Syön sitä edelleen ja todellakin hyöty on haittoja suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jatkaa..
Mä olen miettinyt lääkitystä ja voisihan se helpottaa. Toisaalta ei kai lääkettä voi ikuisuuksia syödä ja pitäisihän tämän kanssa oppia pärjäämään? Ainakin aiemmin tuon masennuslääkkeen kanssa olen jättänyt asiat sitten käsittelemättä..
Pitääkin perehtyä tuohon kerrasta poikki -kirjaan!
Ap:lla samat oireet kuin mulla. Sain diagnoosin "yleistynyt ahdistuneisuushäiriö".
Tuohon auttaa jutteluterapia ja se, että lopetat oikeasti googlauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ilmenevä ahdistus ja huoli eroavat elämäntilanteiden aiheuttamasta luonnollisesta ahdistuneisuudesta siinä suhteessa, että ahdistus ja huoli ovat henkilön elämäntilanteeseen nähden luonteeltaan selvästi liiallisia, itsepäisiä ja jatkuvia. Mitä useammista asioista henkilö on huolissaan ja mitä enemmän oirekuvaan kuuluvat jatkuva väsymys, levottomuus tai ärtyneisyys, sitä todennäköisemmin ei ole kyse vain ahdistavasta tai stressaavasta elämäntilanteesta, vaan kyseessä on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän, hänen läheistensä ja työtovereidensa on tärkeätä ymmärtää, että oireiden ilmeneminen ja niiden itsepäisyys on tahdosta riippumaton tila, joka aiheuttaa henkilölle itselleen tavattomasti kärsimystä. Tämä on tärkeää ymmärtää oireita pahentavan kielteisen itsekuvan välttämiseksi. Syyllisyys ja häpeä oireista on omiaan vain pahentamaan oireita.
Ylimääräisen stressin välttäminen, erilaiset rentoutumiskeinot, säännöllinen univalverytmi, liikunta ja harrastusten ylläpitäminen sekä alkoholin ja kofeiinipitoisten juomien liikakäytön välttäminen ovat tärkeitä keinoja välttää oireiden helposti mukanaan tuoma sosiaalinen eristäytyminen.
Itsehoitokirjojen ohjeet voivat auttaa yleistyneen ahdistuneisuushäiriön taustalla olevien erilaisten pelkotilojen läpi käymisessä.
Mielenterveystalon verkkosivuilla on välineitä ahdistuneisuuden omahoitoon; ks. "Ahdistuksen omahoito"
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on enemmän kuin stressi
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on tavallinen ja usein pitkäkestoinen sairaus. Tätä häiriötä on joskus vaikea tunnistaa oireiden monimuotoisuuden vuoksi. Yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä on kuitenkin opittu viime vuosina havaitsemaan ja hoitamaan.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on enemmän kuin vain “stressaantuneisuus”. Usein se haittaa toimintakykyä ja vaikeuttaa selviytymistä jokapäiväisessä elämässä. Liiallinen ahdistuneisuus voi haitata työntekoa, vapaa-ajan viettoa ja usein myös perhe-elämää ja kotitöitä.
Raja normaaliin ahdistukseen on usein liukuva ja epäselvä. Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ahdistuneisuus on jatkuvaa ja pitkäaikaista. Henkilö, joka siitä kärsii, on kaiken aikaa huolissaan murehtien monia asioita ja pystyy vaivoin hallitsemaan huoltaan. Ahdistuneisuus ei liity mihinkään tilanteeseen eikä se ole kohtauksellista kuten paniikkihäiriössä tai sosiaalisten tilanteiden pelossa.
https://masennusinfo.fi/ahdistuneisuushairiot/yleistynyt-ahdistuneisuus…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On luonnollista, että jännitämme tai olemme vähän ahdistuneita ennen tenttiä tai tärkeää esiintymistä tai urheilusuoritusta. Samoin on täysin ymmärrettävää, että vanhemmat ovat huolestuneita lapsen sairastamisesta tai vaikkapa huumeidenkäytöstä. Työttömäksi joutuminen tai taloudelliset vaikeudet aiheuttavat myös huolta. Mutta jos henkilö on liiallisen ahdistunut ja huolestunut pitkäaikaisesti, se saattaa aiheuttaa jo toimintakyvyn heikentymistä ja haitata elämää. Jos jo aamuyöllä herää miettimään kaikkia mahdollisia ikäviä asioita, joita päivän aikana tai lähitulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuu, saattaa kärsiä yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä.
Ahdistuneisuus on pitkäaikaista, mutta oireiden voimakkuus voi vaihdella vuosien mittaan. Henkilöt, jotka tästä kärsivät, ovat tavallisesti jatkuvasti ylihuolestuneita ja pelokkaita. He murehtivat omia ja läheistensä todellisia tai mahdollisia tulevaisuuteen liittyviä uhkia. Tavallisia ovat terveydentilaan, ihmissuhteisiin ja taloudellisiin asioihin liittyvät liialliset huolet. Jotkut tuntuvat taas kantavan huolta melkein koko maailman asioista.
Psyykkisen ahdistuksen, jännityksen ja pelkojen lisäksi ahdistuneisuushäiriössä esiintyy tavallisesti monenlaisia muita oireita, kuten rintakipua, sydämen tykytystä, vatsavaivoja, hengenahdistusta, pistelyä ja puutumista, huimausta sekä tihentynyttä virtsaamisen tarvetta. Lähes kaikki potilaat kärsivät myös jännitysniskaoireista.
Usein ahdistuneet henkilöt ovat samanaikaisesti masentuneita ja heillä esiintyy myös unihäiriöitä, väsymystä, keskittymisvaikeuksia, ärtyisyyttä, “pinnan” kireyttä, säpsähtelyä ja seksuaalista haluttomuutta. Ruumiilliset oireet ovat usein voimakkaita.
Sama. Alan yhtäkkiä murehtia jotain menneitä juttuja, kuten virheitä töissä tai mitä jos unohdinkin jonkun lähdeviitteen opinnäytetyöstäni, ja nyt tutkintoni hylätään jne. Aivan hullua! Tarkistelen myös ulos lähtiessä hellan, vesihanat, kahvinkeittimen... Pelkään aiheuttavani huolimattomuuttani jonkun ison vahingon (vesivahinko, tulipalo...).
Olen aina murehtinut ja jännittänyt. Pitkään ajattelin, että muutkin teki sitä. Sitten ymmärsin, että ehei... Ei tämä olekaan normaalia.
Töissä saan kehuja huolellisuudestani. Hmmm, tietäisivätpä mitä se vaatii.
Tuttua on. Mulla ilmenee yleensä sairaudenpelkona. Saattaa tulla paniikki ja ihan kauhu jostain sairausajatuksesta. Yleensä siihen liittyy joku pieni oireentapainen itsellä tai omaisella ja siitä rakennan nopeasti katastrofimielikuvan ja sen jälkeen olen liki toimintakyvytön pelosta.
Tiedän itse kaiken aikaa, että tälläkin kertaa tämä voi olla mielikuvituksen tuotetta, mutta en silti voi itselleni mitään.
Tämä on hirveän raskasta, mutta en mahda tälle mitään. Olen käynyt kolmivuotisen terapian ja varmaan siellä vähän helpotti, mutta sen jälkeen on elämässä ollut vastoinkäymisiä ja traumakokemuksia alkoholistiomaiseen liittyen ja oireet ovat taas vahvistuneet. Tänäänkin on pelottanut ja ahdistanut koko päivän, enkä ole kunnolla työkykyinen.
Tietenkin tähän liittyy paljon häpeää. Yleensä en mene lääkäriin. Jopa gynellä käyntiä olen lykännyt vuosia, koska se on niin ahdistavaa.
Sama ongelma täällä, eikä minulla valitettavasti ole ratkaisuja :(
Pelkään aivan suunnattomasti että joudun suuriin taloudellisiin ja/tai oikeudellisiin vaikeuksiin. Pelkään siis, että vahingossa tai tyhmyyttäni teen jotain (esim. vahingoitan jonkun omaisuutta tai teen ison virheen töissä, vaikka en ole kovin vastuullisessa asemassa edes), josta on järjettömän suuret seuraukset.
Ennen pelkäsin sairauksia ja olen mm. käynyt ihan turhaan neurologilla ja magneettikuvauksissa ja ties millä lääkärillä kun olen luullut olevani vakavasti sairas. Nykyään näitä sairauspelkoja tulee harvemmin, mutta välillä niitäkin, nyt nuo talousahdistukset ovat olleet dominoivia viimeiset pari, kolme vuotta.
Ikää on vähän alle 30, oireilu alkoi ehkäpä siinä 16-17-vuotiaana. Olin tosin jo lapsena helposti ahdistuva, pelkäsin jääväni kiinni virheistä, pelkäsin sairauksia jo silloin, pelkäsin jopa kuolemaa, vaikka mitään uhkaa ei siis ollut.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samaa, mutta en pelkää mitään tappavia infektiotauteja tms., vaan pelkään syöpää. Tälläkin hetkellä mun elimistössä oman mieleni mukaan jyllää jokin syöpä, en vain tiedä mikä. Ja olen varma että tulen kuolemaan pian. Ja tämä kuolema-ajatus on ihan joka päivä läsnä, en pääse sitä pakoon. En varmasti edes osaisi elää ilman että ajattelen syöpää ja kuolemaa. Ja tiedän kuinka loukkaavaa tämä on sellaisia kohtaan jotka oikeasti ovat syövän sairastaneet.
[b]Onko muilla ollut tällaista ja miten olette päässeet asian yli?[/b]
Itselläni oli vähän samanlainen tilanne suunnilleen teini-ikäisenä. Löysin jatkuvasti jotain uutta "vikaa" ruumiistani, esim. patti jossain oli merkki syövästä jne., ja elin jatkuvassa kuolemanpelossa varmaan pari vuotta. Pahinta oli jos erehdyin kertomaan näistä kauhuistani jollekin, että minua ei koskaan otettu vakavasti tai pelkojani vähäteltiin. Tästä opin, että kertominen pahentaa asioita, joten opin pitämään kauhun sisälläni, mikä aiheutti järjettömiä tilanteita joissa jälkikäteen ajateltuna sain käytännössä paniikkikohtauksia esim. koulussa, mutta onnistuin jotenkin tekemään sen ilman, että kukaan suuremmin reagoi asiaan.
Valitettavasti en osaa sanoa muuta hyödyllistä neuvoa, kuinka selvitä tilanteesta jollakin järkevällä tavalla, kuin - [b]hakeudu mielenterveyspalvelujen pariin[/b]. Itse väsyin ahdistukseeni joka vain laajeni ja laajeni niin täydellisesti, että pelkäämisen sijaan aloin toivoa ja odottaa kuolemista, koska ainakin sitten ei tarvitsisi enää pelätä mitään. Onnistuin selviytymään mt-puolelle vasta monen vuoden jälkeen, kun olin jo pari kertaa meinannut yrittää itsemurhaa, eli ehdottomasti liian myöhään. Nyt yritän työstää ongelmiani terapiassa, mutta käytännössä minulla on todettu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö mihin mikään ei ole auttanut.
Edelleen kuolemisajatukset pyörivät päässäni päivittäin, koska olen vain niin väsynyt ahdistukseen ja jatkuvaan pelkoon, mikä nykyään helposti kohdistuu lähes mihin tahansa, ihan vaikka vain kotoa lähteminenkin voi ahdistaa minua päiviä ja arkielämä ei meinaa onnistua. On aika turha jossitella, mutta jos ahdistukseni olisi otettu vakavasti heti alkuunsa, en varmaan olisi päätynyt näin huonoon jamaan.
Helpottavaa kuulla, että en ole ainoa tämän kans.. Toki ikävää, että muillakin on tätä :(. Ilmeisesti fyysinen uupumukseni varmaan johtuu tästä. Olen siis jo pitkään ollut tosi väsynyt koko ajan, veriarvot on tutkittu ja vikaa ei ole. ei kai se toisaalta ole ihme, että väsyttää kun niin paljon päässä pyörittelee kaikkea turhaa ja käyn koko ajan jotenkin ylikierroksilla..
Ap
Tätäkin olen kokeillut, mutta heti kun lopetan tuon tosiasioiden havainnoinnin niin paskamyrsky päässä jatkuu. Olen myös koittanut siirtää ajatusta ”teen nyt kotitöitä, nyt ei ole aika miettiä tätä”, mutta asia ponnahtaa päähäni koko ajan ja fyysiset oireet iskevät. Ehkä teen sitten jotain väärin näissä harjoitteissa kun ne eivät toimi.
Ap