Lue keskustelun säännöt.
Epärealistiset pelkokohtaukset ja asioiden vatvonta. Apuja ja vertaistukea kaivataan!
02.09.2019 |
Olen kyllä terapiassa, mutta toistaiseksi en ole saanut näitä kuriin ja terapia ei ole auttanut. Olen aina ollut normaalia ahdistusalttiimpi, mutta aiemmin en koskaan ole saanut tällaisia järjettömäksi kasvavia pelkoja ihan ihme asioista. Miehen mielestä mulla on vilkas mielikuvitus ja yhdistettynä ahdistukseen tulos on sitten tämä. Nyt näitä pelkojuttuja on tasaseen vuoden aikana tullut ja menen tän kohtauksen tullessani aivan järjiltäni (realismintaju katoaa) ja tää pahin pelkotila saattaa kestää tunteja ja sitten ahdistun vielä kauan sen jälkeenkin asiasta. Jotain OCD-tyyppistä oireilua varmaan, koska ajatus jää pakonomaisesti päälle ja vatvon.
Saatan vaikka lukea jonkun uutisen jostain aiheesta ja siitä sitten muistaa, että ai niin mullahan oli silloin vuonna x.. No normaali ihminen varmaan ajattelisi, että entäs sitten tai se vaan kävisi mielessä. Mulle ei käy noin.Tästä lähtee ihan järjetön pelkokierre. En kohta enää voi oikeasti lukea uutisia tai tehdä ylipäänsä varmaan mitään, koska alan pelätä ja kehitellä itselleni pelonaiheita. Keksin melkein mistä vaan jotain, jota voin peilata omiin tekemisiini/omaan elämään.
Otetaanpa esimerkki muutaman kuukauden takaa, siis tästä tuli tällainen pelkotila. Luin uutisen eräästä tappavasta infektiotaudista, jonka voi saada kaukomailta tietyissä tilanteissa. Muistin heti olleeni kuukausia sitten kaukomailla eräässä tilanteessa ja jäin pohtimaan, olenko voinut saada tämän taudin, koska harvinaisissa tapauksissa itämisaika voi olla pitkä. Aloin itkemään ja panikoimaan, että entä jos mä en vaikka huomannutkaan jotain asiaa tai muistan väärin, että mulla olikin varmaan joku taudin tarttumista edistävä juttu siinä tilanteessa.
Googlaan kaikki mahdolliset ja menen vaan enemmän paniikkiin. Itkin tätä tunteja kotona, mies oli aivan hölmistynyt että mistä edes ymmärrän muistaa koko asiaa.. Olin ihan varma, että nyt oon saanut sen ja asialle ei enää voi tehdä mitään. Soitin lääkäriin ja sieltä olivat sitä mieltä, että ei ole mahdollista saada tuosta tilanteesta ja kiitos hei, eivät edes kysyneet milloin tää tapahtui. En tosiaan kehdannut kertoa, että tilanne tapahtui kuukausia sitten eikä just nyt ja jotenki mua hävetti ihan soittaakin tästä.. Silti en jotenkaan usko kunnolla ja asia jää pyörimään mieleen.
Tämän tyyppisiä juttuja tapahtuu paljon. Saatan vaikka lukea, että joku on syöttänyt luottokorttitiedot jonnekin ja ne ovat levinneet sieltä. Tästä alan ahdistua ja pelätä, että onko munkin tiedot kyseisestä palvelusta levinneet.. Tai muistan, että tein kerran töissä asian x ja se ei kyllä mennyt ehkä ihan oikein, entä jos en tarkistanut jne jne..
Olen tän kohtauksen aikana oikeasti ihan tosi peloissani ja aina päätän, että ens kerralla ku tulee tämmönen niin en googlaa. Silti vaan AINA googlaan ja päädyn löytämään sieltä jotain, joka lisää paniikkia. Elämä on tosi raskasta kun olen alkanut ihan jo välttelemään uutisia, koska pelkään, että keksin sieltä jonkun uuden paniikin aiheen.
Mistä tää tällainen oikeen johtuu ja kun olo ei sitten millään helpota? Ei mulla auta se, että joku toinen sanoo että ei oo oikeen mahdollista tollanen tai jos joku muu jotenkin vakuuttaa, että riski johonkin asiaan on tosi pieni ja anna olla, älä mieti.. Yleensä mies sanoo, että älä mieti tuommosia ja ei hän ainakaa jaksais päätään vaivata.. Ei tehoa järkipuhe. Ei auta, että yritän selvittää asiaa/googlata, menee vaan pahemmaksi. Olen kokeillut tilanteissa sitäkin, että yritän hyväksyä että niin on voinut käydä ja ajatella, että toivotaan nyt parasta. Eli tavallaan hyväksyn tilanteen ja en selvitä sitä sen enempää. Seurauksena kuitenkin on vaan vielä suurempi paniikki, että nyt ainakin kuolen tähän jne..
Kommentit (63)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raudanpuute myös pahentaa ahdistusoireita
Voi ap. Tuohon ei ole mitään pikakikkaa, jolla ohitat koko ongelman. En osaa suositella sinulle mitään muuta kuin karvasta lääkettä pienellä annostuksella. Hankkiudu ikäviin tilanteisiin, pieniin sellaisiin. Siedä se ikävän odotuksen toteutuminen ja puhu siitä sitten jälkeenpäin jollekulle ja niin pois päin. Siedätä itsesi sille, että elämässä tosiaan keljuja kokemuksia tulee ja et kuitenkaan kaadu siihen kun hoidat homman hyvin. Pakoilu on se joka pelkojasi eniten lisää vuosien mittaan.
Tää onkuin omalta näppikseltäni. Ahdistun ihan kaikesta, missä on pienikin mahdollisuus, että voi mennä vikaan. pelkään nolaavani itseni, joutuvani taloudellisiin tai muihin vaikeuksiin, pelkään kuolemaa tai oikeammin tuskallista kuolemaa. Ahdistun virheistä, että en osaa töitäni, vaikka saan jatkuvasti työstäni positiivista palautetta. Ahdistun, koska en tienaa tarpeeksi mielestäni. Ahdistun, koska olen ahdistunut ja pelkään stressin aiheuttavan jonkun tappavan sairauden... Jep. Ihanaa elää tässä päässä... Lopulta ulospäin olen reipas ja iloinen, ja viimeiseen asti vältän kohtaamasta tätä, en tiedä miksi. Koska se on heikkous? En *yhtään* ajattele että tällaiset olisi muissa ihmisissä heikkouksia tai vikoja, mutta itselle en kai anna mitään siimaa. Välillä en jaksa oikein tehdä mitään, esim siivota, kun olen niin uupunut, ja sitten sekin alkaa ahdistaa.
Niin tuttuja asioita.
Itse pelkään mm. vakavia sairauksia ja taloudellista ahdinkoa, mutta välillä tulee myös mitä mielenkiintoisempia pelonaiheita.
Kerran pudotin kännykkäni korttikotelosta kaikki kortit maahan. Keräsin ne ja jatkoin matkaa. Jonkin matkaa käveltyäni iski pelko, että mitäs jos minulla onkin ollut muistamattani vanha kela-korttini mukana, ja entäs jos se jäi maahan, joku löytää sen ja tuhoaa luottotietoni tilaamalla nimiini kaikkea shaissea 😂😂😂😂
Joo, nyt naurattaa, mutta todellakaan ei naurattanut silloin, kun kävin alueen läpi yhä uudestaan ja uudestaan miettien, oliko minulla ollut se mukana vai ei. Ja koska kyseinen kortti on todnäk jossain lapsuudenkotini kätköissä (kelakortti ollut henkilökortissa vuosikaudet), niin kuumottelu jatkui pitkään.
Eri sairaudet pelottavat. Iltapuluja en voi enää lukea, koska näillä on jatkuvasti meneillään jokin pelottelukamppanja milloin mistäkin syövästä.
Sen olen oppinut, että pelon iskiessä Googleen ei mennä. Jos on jotain oiretta jonka takia pelottaa, niin lääkäriin. Ja ei, en ravaa siellä viikottain tai edes kuukausittain.
Joku kertoi tässä ketjussa, että oli jotain pattia iholla kuumotellut pari vuotta. Kyllähän tuollaiset kannattaa käydä näyttämässä, koska jos jotain oikeasti onkin, niin aikainen havaitseminen on tärkeää, näin itse ajattelen.
Muuten taas olen huomannut, että itselläni näiden pelkojen ääneen puhuminen helpottaa. Kaikki kunnia miehelleni, joka kerta toisensa jälkeen jaksaa kuunnella ja ymmärtää mitä mielikuvituksellisempia pelkoja ja muistuttaa, että kaikki on hyvin.
Tärkeintä myös, että tiedostaa kyseessä olevan häiriö ajatuksissa tms, mikä se oikea termi nyt olisikaan.
Minulla oli todella turvaton lapsuus, joten syytä ei ole tarvinnut etsiä. Pieni lapsi ei osaa rauhoitella itseään, joten pelottavat tilanteet ilman lohduttajaa voivat aiheuttaa kauaskantoisia seurauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös on syövän pelko. Oon käynyt jo tutkimukset läpi suolisto- ja gynekologisesta syövästä kun oli epämääräisiä vatsakipuja. Mitään ei löytynyt. Nyt oon varma, että mulla on joku pään tai kaulan alueen syöpä, kun kurkku on ollut toispuoleisesti kipeä noin kuukauden ja kipua tuntuu myös saman puolen korvassa.
Itse olen viimeisen kahden vuoden sisään pelännyt (pitkäjaksoisesti) keuhkosyöpää, suolisto syöpää, ihosyöpää ja munasarjasyöpää. Jotain saattoi vielä unohtua listalta 🤔
Tilannetta ei helpota, kun tuntuu että on ollut hirveästi nyt juttua ympäriinsä vakavista syövistä.
Masennuslääkitys, mulla ei auta muu, jos lopetan lääkkeiten käytön, heti palaa ahdistuneisuus... Syön loppuelämäni näitä lääkkeitä, mitä sitten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista täälläkin. Jatkuvasti sitten pyörii kaikenlaiset huolet mielessä, ja sitten taas googlaillaan ja menee yöunet joskus. Jonain päivinä tuntuu että jotain pahaa tapahtuu jne
Sitten mietitään olenko unohtanut jotain tärkeää, lapsen hammaslääkärin tai neuvolan, tai unohdinko soittaa sinne ja tänne kohta taas joku kyselee.
No tuo on nyt näin lyhyesti "minun huolet"
En tiedä tosiaankaan mitä tässä voi tehdä, jotta voisi lopettaa tämän yli huolehtimisen.
No mulla on kans tuo, että pelkään unohtaneeni jotain tärkeää. Saatan saada paniikin aikaan vaikka siitä, että en muista ollenkaan maksaneeni tai edes saaneeni jotain laskua jostain.. Sitten pelkään, että no ne on varmaa kadonnut postissa ja onkohan luottotiedotki menneet, vaikka todellisuudessa oon varmaan maksanut laskut jos niitä on tullut. Ei tätä meinaa jaksaa kun koko elämä menee murehtiessa :(
Ap
Ensiksikin, luottotiedot eivät mene jos unohtaa maksaa laskun. Siitä tulee huomautuslasku tai kaksi, sitten siirtyy perintä firmalle ja sieltäkin tulee monta laskua.
Yksittäisen laskun kertaunohtaminen ei ole vakava murehtimisen aihe. Jos tilillä normaalisti on kuitenkin riittävästi rahaa maksaa laskuja.
Ajatteles niin, että joka kuukausi saisit ihan todella murehtia riittääkö rahat, joutuisit siirtelemään eräpäiviä ja pyytämään maksuaikaa. Miettisit mikä lasku on ihan pakko maksaa ja mitä uskaltaa vielä siirtää jne.
Ja että et pääsisi matkoille vaikka haluaisit kun ei ole varaa. Jne.
Silloin sinulla olisi ihan todellisia huolenaiheita elämässä.
Joskus tuntuu, että annetaankohan ne murheet ja huolet sellaisille ihmisille jotka ne jaksavat kestää.
Ja nämä turhaan murehtijat miettivät niitä omia murheita, joita ei edes tarvitsisi miettiä kun heillä itsellään niitä suurempia ole. Ehkä eivät niitä isompia kestäisi.
Monilla on varmaan tuo turvattomuuden tunne lapsuudessa jäänyt kehoon ja tässä hetkessä keho reagoi pieniinkin ärsykkeisiin kun miettii mikä voi mennä pieleen. Terapia voi auttaa siihen mitä pään sisällä tapahtuu ja miten puhut itsellesi mutta se ei aina auta siihen miten keho reagoi kun se reagoi ihan itsestään samalla tavalla kuin lapsuudessa kun joutui ylivoimaisen tilanteen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista täälläkin. Jatkuvasti sitten pyörii kaikenlaiset huolet mielessä, ja sitten taas googlaillaan ja menee yöunet joskus. Jonain päivinä tuntuu että jotain pahaa tapahtuu jne
Sitten mietitään olenko unohtanut jotain tärkeää, lapsen hammaslääkärin tai neuvolan, tai unohdinko soittaa sinne ja tänne kohta taas joku kyselee.
No tuo on nyt näin lyhyesti "minun huolet"
En tiedä tosiaankaan mitä tässä voi tehdä, jotta voisi lopettaa tämän yli huolehtimisen.
No mulla on kans tuo, että pelkään unohtaneeni jotain tärkeää. Saatan saada paniikin aikaan vaikka siitä, että en muista ollenkaan maksaneeni tai edes saaneeni jotain laskua jostain.. Sitten pelkään, että no ne on varmaa kadonnut postissa ja onkohan luottotiedotki menneet, vaikka todellisuudessa oon varmaan maksanut laskut jos niitä on tullut. Ei tätä meinaa jaksaa kun koko elämä menee murehtiessa :(
Ap
Ensiksikin, luottotiedot eivät mene jos unohtaa maksaa laskun. Siitä tulee huomautuslasku tai kaksi, sitten siirtyy perintä firmalle ja sieltäkin tulee monta laskua.
Yksittäisen laskun kertaunohtaminen ei ole vakava murehtimisen aihe. Jos tilillä normaalisti on kuitenkin riittävästi rahaa maksaa laskuja.
Ajatteles niin, että joka kuukausi saisit ihan todella murehtia riittääkö rahat, joutuisit siirtelemään eräpäiviä ja pyytämään maksuaikaa. Miettisit mikä lasku on ihan pakko maksaa ja mitä uskaltaa vielä siirtää jne.
Ja että et pääsisi matkoille vaikka haluaisit kun ei ole varaa. Jne.
Silloin sinulla olisi ihan todellisia huolenaiheita elämässä.Joskus tuntuu, että annetaankohan ne murheet ja huolet sellaisille ihmisille jotka ne jaksavat kestää.
Ja nämä turhaan murehtijat miettivät niitä omia murheita, joita ei edes tarvitsisi miettiä kun heillä itsellään niitä suurempia ole. Ehkä eivät niitä isompia kestäisi.
Ensinnäkin, tämä ei ole normaali tila, vaan ahdistushäiriö.
Ja se häiriö kehittyy usein siksi, kun on ollut niitä niin isoja huolia, joita ei ole voinut kantaa eikä käsitellä, kuten lapsuuden turvattomuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista täälläkin. Jatkuvasti sitten pyörii kaikenlaiset huolet mielessä, ja sitten taas googlaillaan ja menee yöunet joskus. Jonain päivinä tuntuu että jotain pahaa tapahtuu jne
Sitten mietitään olenko unohtanut jotain tärkeää, lapsen hammaslääkärin tai neuvolan, tai unohdinko soittaa sinne ja tänne kohta taas joku kyselee.
No tuo on nyt näin lyhyesti "minun huolet"
En tiedä tosiaankaan mitä tässä voi tehdä, jotta voisi lopettaa tämän yli huolehtimisen.
No mulla on kans tuo, että pelkään unohtaneeni jotain tärkeää. Saatan saada paniikin aikaan vaikka siitä, että en muista ollenkaan maksaneeni tai edes saaneeni jotain laskua jostain.. Sitten pelkään, että no ne on varmaa kadonnut postissa ja onkohan luottotiedotki menneet, vaikka todellisuudessa oon varmaan maksanut laskut jos niitä on tullut. Ei tätä meinaa jaksaa kun koko elämä menee murehtiessa :(
Ap
Ensiksikin, luottotiedot eivät mene jos unohtaa maksaa laskun. Siitä tulee huomautuslasku tai kaksi, sitten siirtyy perintä firmalle ja sieltäkin tulee monta laskua.
Yksittäisen laskun kertaunohtaminen ei ole vakava murehtimisen aihe. Jos tilillä normaalisti on kuitenkin riittävästi rahaa maksaa laskuja.
Ajatteles niin, että joka kuukausi saisit ihan todella murehtia riittääkö rahat, joutuisit siirtelemään eräpäiviä ja pyytämään maksuaikaa. Miettisit mikä lasku on ihan pakko maksaa ja mitä uskaltaa vielä siirtää jne.c
Ja että et pääsisi matkoille vaikka haluaisit kun ei ole varaa. Jne.
Silloin sinulla olisi ihan todellisia huolenaiheita elämässä.Joskus tuntuu, että annetaankohan ne murheet ja huolet sellaisille ihmisille jotka ne jaksavat kestää.
Ja nämä turhaan murehtijat miettivät niitä omia murheita, joita ei edes tarvitsisi miettiä kun heillä itsellään niitä suurempia ole. Ehkä eivät niitä isompia kestäisi.Ensinnäkin, tämä ei ole normaali tila, vaan ahdistushäiriö.
Ja se häiriö kehittyy usein siksi, kun on ollut niitä niin isoja huolia, joita ei ole voinut kantaa eikä käsitellä, kuten lapsuuden turvattomuus.
Ihan hyvä teoria, mutta ei aina pidä paikkaansa
Kirjoitin tuon ylläolevan tekstin ja itselläni oli turvaton lapsuus.
Vanhemmat riitelevät paljon, oli muuta sekasotkua ja jouduin olemaan paljon yksin ja huolehtimaan itsestäni.
Silti nyt omassa elämässäni elän jälleen yksin ja joudun huolehtimaan täysin asioistani ja koko ajan on mietittävä ihan todellisia murheita ja arjen huolia.
Koska niihin menee niin paljon energiaa en jaksa enkä edes halua silloin miettiä enää jotain epätodellista asiaa tai jotain saapumatonta laskua.
Olen oppinut turvattomasta lapsuudesta turvaamaan vain itseeni ja silloin ei pärjää jos koko ajan miettii ja pohtii olemattomamia asioita. Täysi tekeminen niistä olemassaolevista. Kukaan muu ei niitä hoida kuin minä.
Siksi kommenttini.
Näillä ihmisillä täytyy olla joku joka huolehtii arjesta koska heidän arkensa menee vatvomiseen.
Mielestäni juuri turvaton oppii vahvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eri sairaudet pelottavat. Iltapuluja en voi enää lukea, koska näillä on jatkuvasti meneillään jokin pelottelukamppanja milloin mistäkin syövästä.
Sen olen oppinut, että pelon iskiessä Googleen ei mennä. Jos on jotain oiretta jonka takia pelottaa, niin lääkäriin. Ja ei, en ravaa siellä viikottain tai edes kuukausittain."
Tämä! Tuntuu, että joka päivä on noissa lehdissä jokin pelottelukampanja meneillään ja se lisää ahdistusta.
Itse lopetin jo monta vuotta sitten sairauksien googlailun, mutta jos haluaa pysyä kärryillä maailmanmenosta, niin lehtiä on luettava ja sieltähän isketään päin naamaa ties mitä punkkitarinoita, syöpätarinoita tyyliin "flunssa olikin syöpä".
Yritä siinä sitten olla rentona....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista täälläkin. Jatkuvasti sitten pyörii kaikenlaiset huolet mielessä, ja sitten taas googlaillaan ja menee yöunet joskus. Jonain päivinä tuntuu että jotain pahaa tapahtuu jne
Sitten mietitään olenko unohtanut jotain tärkeää, lapsen hammaslääkärin tai neuvolan, tai unohdinko soittaa sinne ja tänne kohta taas joku kyselee.
No tuo on nyt näin lyhyesti "minun huolet"
En tiedä tosiaankaan mitä tässä voi tehdä, jotta voisi lopettaa tämän yli huolehtimisen.
No mulla on kans tuo, että pelkään unohtaneeni jotain tärkeää. Saatan saada paniikin aikaan vaikka siitä, että en muista ollenkaan maksaneeni tai edes saaneeni jotain laskua jostain.. Sitten pelkään, että no ne on varmaa kadonnut postissa ja onkohan luottotiedotki menneet, vaikka todellisuudessa oon varmaan maksanut laskut jos niitä on tullut. Ei tätä meinaa jaksaa kun koko elämä menee murehtiessa :(
Ap
Ensiksikin, luottotiedot eivät mene jos unohtaa maksaa laskun. Siitä tulee huomautuslasku tai kaksi, sitten siirtyy perintä firmalle ja sieltäkin tulee monta laskua.
Yksittäisen laskun kertaunohtaminen ei ole vakava murehtimisen aihe. Jos tilillä normaalisti on kuitenkin riittävästi rahaa maksaa laskuja.
Ajatteles niin, että joka kuukausi saisit ihan todella murehtia riittääkö rahat, joutuisit siirtelemään eräpäiviä ja pyytämään maksuaikaa. Miettisit mikä lasku on ihan pakko maksaa ja mitä uskaltaa vielä siirtää jne.c
Ja että et pääsisi matkoille vaikka haluaisit kun ei ole varaa. Jne.
Silloin sinulla olisi ihan todellisia huolenaiheita elämässä.Joskus tuntuu, että annetaankohan ne murheet ja huolet sellaisille ihmisille jotka ne jaksavat kestää.
Ja nämä turhaan murehtijat miettivät niitä omia murheita, joita ei edes tarvitsisi miettiä kun heillä itsellään niitä suurempia ole. Ehkä eivät niitä isompia kestäisi.Ensinnäkin, tämä ei ole normaali tila, vaan ahdistushäiriö.
Ja se häiriö kehittyy usein siksi, kun on ollut niitä niin isoja huolia, joita ei ole voinut kantaa eikä käsitellä, kuten lapsuuden turvattomuus.
Ihan hyvä teoria, mutta ei aina pidä paikkaansa
Kirjoitin tuon ylläolevan tekstin ja itselläni oli turvaton lapsuus.
Vanhemmat riitelevät paljon, oli muuta sekasotkua ja jouduin olemaan paljon yksin ja huolehtimaan itsestäni.
Silti nyt omassa elämässäni elän jälleen yksin ja joudun huolehtimaan täysin asioistani ja koko ajan on mietittävä ihan todellisia murheita ja arjen huolia.
Koska niihin menee niin paljon energiaa en jaksa enkä edes halua silloin miettiä enää jotain epätodellista asiaa tai jotain saapumatonta laskua.Olen oppinut turvattomasta lapsuudesta turvaamaan vain itseeni ja silloin ei pärjää jos koko ajan miettii ja pohtii olemattomamia asioita. Täysi tekeminen niistä olemassaolevista. Kukaan muu ei niitä hoida kuin minä.
Siksi kommenttini.Näillä ihmisillä täytyy olla joku joka huolehtii arjesta koska heidän arkensa menee vatvomiseen.
Mielestäni juuri turvaton oppii vahvaksi.
Ainakin sinulla on epäempatia, eli et voi käsittää miksi joku kokee asiat noin eikä kuin minä.
Tai sitten voi olla, että pelkäät kokevasi samoin ja siksi vahvasti kiellät asiaa täällä.
Btw, minulla homma alkoi täysillä siitä, kun jouduin onnettomuuteen. Oli siis ollut todella turvaton lapsuus ja kaikki ainekset valmiina, mutta homma alkoi täysillä siitä kun jouduin yllättävään onnettomuuteen, joka vaati kuukausien kuntoutumisen.
Kärsin onnettomuuden jälkeen akuutista stressihäiriöstä, jonka jälkeen pelot lähti kasvamaan. Siinä onnettomuudessa kun mieli alitajuisesti tajusi, miten vähän lopulta voit hallita sitä mitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista täälläkin. Jatkuvasti sitten pyörii kaikenlaiset huolet mielessä, ja sitten taas googlaillaan ja menee yöunet joskus. Jonain päivinä tuntuu että jotain pahaa tapahtuu jne
Sitten mietitään olenko unohtanut jotain tärkeää, lapsen hammaslääkärin tai neuvolan, tai unohdinko soittaa sinne ja tänne kohta taas joku kyselee.
No tuo on nyt näin lyhyesti "minun huolet"
En tiedä tosiaankaan mitä tässä voi tehdä, jotta voisi lopettaa tämän yli huolehtimisen.
No mulla on kans tuo, että pelkään unohtaneeni jotain tärkeää. Saatan saada paniikin aikaan vaikka siitä, että en muista ollenkaan maksaneeni tai edes saaneeni jotain laskua jostain.. Sitten pelkään, että no ne on varmaa kadonnut postissa ja onkohan luottotiedotki menneet, vaikka todellisuudessa oon varmaan maksanut laskut jos niitä on tullut. Ei tätä meinaa jaksaa kun koko elämä menee murehtiessa :(
Ap
Ensiksikin, luottotiedot eivät mene jos unohtaa maksaa laskun. Siitä tulee huomautuslasku tai kaksi, sitten siirtyy perintä firmalle ja sieltäkin tulee monta laskua.
Yksittäisen laskun kertaunohtaminen ei ole vakava murehtimisen aihe. Jos tilillä normaalisti on kuitenkin riittävästi rahaa maksaa laskuja.
Ajatteles niin, että joka kuukausi saisit ihan todella murehtia riittääkö rahat, joutuisit siirtelemään eräpäiviä ja pyytämään maksuaikaa. Miettisit mikä lasku on ihan pakko maksaa ja mitä uskaltaa vielä siirtää jne.c
Ja että et pääsisi matkoille vaikka haluaisit kun ei ole varaa. Jne.
Silloin sinulla olisi ihan todellisia huolenaiheita elämässä.Joskus tuntuu, että annetaankohan ne murheet ja huolet sellaisille ihmisille jotka ne jaksavat kestää.
Ja nämä turhaan murehtijat miettivät niitä omia murheita, joita ei edes tarvitsisi miettiä kun heillä itsellään niitä suurempia ole. Ehkä eivät niitä isompia kestäisi.Ensinnäkin, tämä ei ole normaali tila, vaan ahdistushäiriö.
Ja se häiriö kehittyy usein siksi, kun on ollut niitä niin isoja huolia, joita ei ole voinut kantaa eikä käsitellä, kuten lapsuuden turvattomuus.
Ihan hyvä teoria, mutta ei aina pidä paikkaansa
Kirjoitin tuon ylläolevan tekstin ja itselläni oli turvaton lapsuus.
Vanhemmat riitelevät paljon, oli muuta sekasotkua ja jouduin olemaan paljon yksin ja huolehtimaan itsestäni.
Silti nyt omassa elämässäni elän jälleen yksin ja joudun huolehtimaan täysin asioistani ja koko ajan on mietittävä ihan todellisia murheita ja arjen huolia.
Koska niihin menee niin paljon energiaa en jaksa enkä edes halua silloin miettiä enää jotain epätodellista asiaa tai jotain saapumatonta laskua.Olen oppinut turvattomasta lapsuudesta turvaamaan vain itseeni ja silloin ei pärjää jos koko ajan miettii ja pohtii olemattomamia asioita. Täysi tekeminen niistä olemassaolevista. Kukaan muu ei niitä hoida kuin minä.
Siksi kommenttini.Näillä ihmisillä täytyy olla joku joka huolehtii arjesta koska heidän arkensa menee vatvomiseen.
Mielestäni juuri turvaton oppii vahvaksi.
Lue sairastuu vahvuuteen, ei kestä muissa heikkouden merkkejä ollenkaan ja on aina se julmin kohtalotoveteidensa dissaaja.
Vierailija kirjoitti:
"Eri sairaudet pelottavat. Iltapuluja en voi enää lukea, koska näillä on jatkuvasti meneillään jokin pelottelukamppanja milloin mistäkin syövästä.
Sen olen oppinut, että pelon iskiessä Googleen ei mennä. Jos on jotain oiretta jonka takia pelottaa, niin lääkäriin. Ja ei, en ravaa siellä viikottain tai edes kuukausittain."Tämä! Tuntuu, että joka päivä on noissa lehdissä jokin pelottelukampanja meneillään ja se lisää ahdistusta.
Itse lopetin jo monta vuotta sitten sairauksien googlailun, mutta jos haluaa pysyä kärryillä maailmanmenosta, niin lehtiä on luettava ja sieltähän isketään päin naamaa ties mitä punkkitarinoita, syöpätarinoita tyyliin "flunssa olikin syöpä".
Yritä siinä sitten olla rentona....
Nuo punkit, voi helvetti! Siis ihan sama juttu, tosin tänä kesänä yhtäkkiä iski sellainen "ihan sama!" - angsti päälle ja menin oikein tahallaan kävelemään ruohikolle 😂
Koko viime kesä meni pilalle noiden punkkipelotteluiden takia, pelkäsin niitä koko ajan.
Tänä kesänä vaan jotenkin riitti, kun koko ajan tuli taas niitä tarinoita punkeista, jotka tyyliin juoksevat sinut kiinni ja tekevät kaikkensa tuhotakseen elämäsi.
Ja nuo syöpäuutiset saavutti liki absurdiset piirteet siinä vaiheessa, kun tuntui että viikottain tuli jokin uusi pelottelu-uutinen, jossa kerrottiin jonkin tavalliset ja harmittoman oloisen oireen olleen karmea syöpä.
Omaa oloa helpotti vähän, kun alkoi jo vääntää asiasta mustaa huumoria kaverin kanssa, joka tietää tästä pelkoilustani.
Mindfullnessin on todettu tieteellisestikin auttavan, ei ole mitään höttöä siis. Jos kirjan aiheesta lukeminen tai nettivideot ei riitä, mene kurssille. Jos lääkitystä ei halua, tämä on jotakuinkin ainoa tietämäni keino säännöllisten elämäntapojen lisäksi. Mutta se on kuin urheilu, treenata pitää päivittäin tai ainakin usein, jotta tuloksia alkaa näkyä.
Ihanaa kun keskustelu on jatkunut :). Ap linjoilla taas..
Iltalehdissä on tosiaan koko ajan jotain pelottelua, esim. nää punkkijutut. Pohdin taas tuossa jokunen päivä sitten, että oisko punkki kuitenkin purrut kesällä mökillä, en halua borrelioosia jne :(. Tosiaan pelkkä otsikon näkeminen saa pelokkaaksi. Radiostakin tuli tänään juttua miten jonkun sometili oltiin hakkeroitu ja aloin taas itse pohtia, että apua pitää vaihtaa salasanat jne..
Tuolla ylempänä joku kommentoi, että eikö ole oikeita murheita kun on aikaa tämmöseen.. Voi kuule, mä oon elänyt vuosia sellasessa limbossa, että monen on vaikea käsittää edes miten niin on voinut käydä mulle tai miksi yhdelle kasautuu kaikki. En edes tykkää kertoa ihmisille mitä kaikkea on menneisyydessä ollut, koska en halua voivotteluita tai kauhisteluja osakseni. Mä oon ollut vahva noina aikoina niin kauan kun on ollut aivan pakko, että epäilen mun psyykeen menneen nyt jotenkin rikki kun olin tsempannut vuosikaudet putkeen vaan. Ahdistus on aina ollut jollain tasolla, mutta nyt kun on vihdoin aikaa itselle ja tilaa hengittää niin en pystykään siihen. Olen yhtä hälytystilassa ja toimintavalmiudessa mitä silloin olin.. Terapeutin mielestä kärsin jostain traumaperäisestä häiriöstä. Menneisyyden kokemuksista taitaa johtua se, että ei mulla ole turvallinen olo oikein ikinä. Silleen nää traumat ja muut on jo aika lailla käsitelty ja hyväksyn ne asiat, joita mulle on käynyt. Mutta silti murehtiminen ja kaiken pelkääminen on jäänyt.
Mielenterveystalo: ahdistuksen omahoito
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Sen verran lääkityksestä, että ei masennuslääkkeistä tai muistakaan automaattisesti pitäisi tulla mitenkään "kummallinen" olo. Sanoisin lähinnä että nuo muutokset persoonassa johtuvat pikemminkin siitä sairaudesta: ehkä sen tunnekylmyyden tai jäyhyyden huomaa vasta kun masennuksen pahin kärki on taitettu lääkkeen avulla? En siis väitä ettei mistään lääkkeestä kenellekään koskaan tulisi erikoisia sivuoireita, vaan sen että niistä ei kuuluisi tulla, joten lääkkeen vaihto voisi olla ratkaisu ongelmaan.
Itse jo kymmenettä vuotta lääkkeitä syöneenä sanoisin myös että tässä vaiheessa annokseni on erittäin pieni, välillä nolla, ja lisäänkin annosta lähinnä enää mikäli minulla on oikein vaikea vaihe menossa. Eli huomaan selkeän eron jaksamisessa, stressin ja ahdistuksen siedossa sekä vointini paranemisessa, mikäli lisään lääkeannosta hieman huonovointisena.
Ap:lle vielä haluisin sanoa että puhut kuinka "sinun pitäisi selvitä elämässä ilmankin lääkkeitä". Mielestäni tämä on vähän turhan mustavalkoista ajattelua. Vaikka käyttäisitkin väliaikaisesta tässä elämäntilanteessa jonkinlaista lääkeannosta, ei se tarkoita loppuelämän lääketuomiota. Ajattele lääkettä lähinnä jonkinlaisena apuvälineenä jota voi käyttää vaikeissa paikoissa, ei leimana otsassa jota pitäisi välttää kaikin voimin.
Jostain luin, että magnesiumlisä saattaa vähentää ahdistuneisuutta ja kokeilin. Se auttoikin ainakin viime keväänä jonkin aikaa. Nyt tosin taas ahdistaa, mutta en ole ihan säännöllisesti muistanut ottaa sitä.
Mutta kannattaa kokeilla, koska ei siitä haittaakaan ole.