Taytyy sanoo, etta onpa helppoa! Aloitin kakkosen kanssa kiinteat ja paatin, etta talla kertaa en ala rustaileen itse yhtaan mitaan, kun esikkokin on viela niin pieni, ettei oo

Miten mulla värähtää nyt supermammamittarin viisari alaspäin: tuskinpa olet voinut imettää kaikkia lapsiasi suositusten mukaan vähintään vuotta? Sitä sitten jätetään lasten etu ja terveys kakkoseksi ja syötetään pikkuisille korviketta? Ja sitten kuitenkin rinta rottingilla tullaan jeesustelemaan omilla yöllisillä soseitten soseuttamisilla ja mahtavalla jaksamisella? Niin sitä pittää.

lieneekö rikkinäinen/isätön perhe vai kauppojen purkkiruuat suurempi riskitekijä lapsen kasvussa ja kehityksessä...



Anteeksi ilkeys, mutta sopisi vähän miettiä ennen kuin tulee toisia osoittelemaan sormella. Kukaan meistä ei ole täydellinen.

Jos nyt ei oteta ilmiselvää provoa huomioon (sitä joka pesee pyykitkin käsin), niin ei vauvan soseiden tekeminen ihan oikeasti kummia vaadi.



Kuorii porkkanat (esim. 5kg kerralla), laittaa kattilaan ja kiehumaan, menee vartti. Kiehumista ei tarvitse vieressä vahtia, sillä aikaa voi juoda kahvit ja lukea lehden. Puolen tunnin päästä porkkanat kiehuneet, soseutus 5 minuutissa. Jätetään jäähtymään. Kun sose on jäähtynyt lätkitään ruokalusikalla tarjottimelle klöntsiä ja ne laitetaan pakastimeen. Jäätyvät siellä ihan itsekseen. Sitten muutaman tunnin päästä ne siirretään isoon rasiaan ja kansi päälle. Sose valmis. Tehokasta työaikaa meni MAKSIMISSAAN se tunti. Hui kauhistus. Ja tuosta 5 kilosta riittää kyllä vauvalle syömistä aika pitkäksi aikaa, sitä ei todellakaan tarvitse joka päivä tehdä. Kerran viikossa tai kahdessa.



Ja sen perunan siihen porkkanan/kukkakaalin/parsakaalin tmv. seuraksi keittää samalla kun tekee itselle/muulle perheelle lounasta/päivällistä.



Mutta ai niin joo, eihän sitä muullekaan perheelle ruokaa laiteta... Siihen kuluu hyvää lepäilyaikaa...

hommia tekevillä mammoilla olevan aikaa roikkua av:lla...

Tosi hyvä ap et oot löytäny teille sopivan tavan!



Mää kerron sulle ny meijän tyylin: Alotetaan kaupan valmispöperöillä, sitten siirrytään pikkuhiljaa omiin, syödään sekäettä..



Meillä on lapsilla ikäeroa 14 kk ja esikoinen on ollu samanlainen syöppö kun kakkonen. Esikoinen syö tasasentappavasti kaikkea mitä lautaselle nostaa.

Pikkunen on 8 kk ja syö sekä omia pöperöitäni että kaupan rakeisia, 1- vuotiaan ruokia on kokeiltu ja tykkää. Hampaita löytyy muutama. Silti ei huomaa muussattuja herneitä.

Kaupan pöperöt antaa nopeen sapuskan. Meillä on ainakin semmonen tohina välillä ettei meinaa riittää aikaa mihinkään jos meinaa vähän leikkiäkin molempien kanssa.. Purkki mikroon ja sapuskaa suuhun!



Jos mää teen ruokaa niin laitan siihen paljon vettä! Ei varmaan kaikkien lapset saa semmosta mössöä, mutta oon huomannu että rakeisempaa saa olla silloin kun on kunnolla löysää -silti lusikoitavaa, ei velliä.

Ei oo ainakaan kuivaa pöperöä joka juuttuu kiinni kitalakeen ja kurkkuun.. Mutta tapansa kullakin! :)



Ihan kelpotavaraa noi kaupan sapuskat. Huonenee samassa ajassa avattuna kuin kotiruokakin ja ihan samaa porkkanaa! Ihme häly asiasta. Kuitenkin ihan tavallista ruokaa, vaan soseena.



Jos jotakuta kiinnostaa keittää joka päivä peruna niin siitä vaan!! Mää en keitä yhdelle omaa ruokaa. Jos muu perhe syö semmosta jota en vauvalle anna niin avaan kernaasti purkin.

Kyllä meillä hetken aikaa voidaan elää näin. Ihan justiinsa toi pikkunen alkaa kiskomaan tavallista pöpöeröä.

aikaa, ja tosiaan, teen kyllä kaksi ateriaa muulle perheelle joka päivä. ap

Vierailija:

lapsista, joilla ei ole aikaa edes soseita tehdä on tullut.

Mihin mittariin asti se kymmenen vuotta on?

alkoi olla hänestä jo ihan pelottavaa. Osasyy oli kyllä minunkin, kun hermostuin siihen maanitteluun.

Sitä kuvittelisi, että miehensä menettänyt, viiden alle kuusivuotiaan (mukaan luettuna yhdet kaksoset) yh-äiti olisi jotenkin avarakatseisempi. Tajuaisi, ettei se lapsen elämä ja elämä yleensä ole jostain itsetehdyistä soseista kiinni. Että vanhemman jaksaminen ja hyvä mieliala on lapselle paljon tärkeämpää kuin itsetehdyt soseet. Että elämässä ei mene aina kaikki niin kuin pitäisi, mutta silti voidaan pärjätä ja olla ihan onnellisia.



Jos et ole provo, leski-yh, niin otapa ja rupea pitämään vähän parempaa huolta itsestäsi. Silloin kun ne lapset nukkuu, niin tee jotain muuta kuin soseita. Lue kirjoja, jumppaa, ota kuuma suihku, syö jotain hyvää. Perheenne tarvitsee sitä.

oli se henkireikä tai ei. Mutta itse syyllistät muita siitä, mihin he käyttävät aikaansa ja kerrot marttyyrinä mitä itse teet. Ja annat semmoisen kuvan, että et muuta tee, kuin lastesi hyvinvoinnin eteen hommia. Anna muiden ihmisten hyvällä omallatunnolla viettää omat henkireikäaikansa miten haluavat ja säästää aikaansa vaikka purkkiruokaa ostamalla!