Menetkö aamulla töihin iloisena?
Itse menen.
Kommentit (48)
Menen. Työ itsessään on ajoittain raskasta, mutta työkaverit ovat loistavia. Perjantaina oltiin porukalla baarissa, niin huomenna varmaan naureskellaan illan aikana syntyneille sisäpiirin vitseille.
Todennäköisesti ainakin väsyneenä, mistään muusta en osaa varmuudella sanoa.
Menen mutta toisaalta työpaikan aiheuttamat fyysiset oireet latistavat mieleni n. tunnissa, joten näyttelen loppuviikon iloista.
Opin viime vuonna ettei kannata jatkaa työpaikassa jonne meneminen ahdistaa ja pelottaa jo kun menee nukkumaan. Kesätyön jälkeen kouluun palaaminen ei ollutkaan niin helppoa kun tuntui että hukkuu kaiken alle. Itsellä kun on sellainen työmoraali ettei halua epäonnistua ja yrittää keinolla millä hyvänsä pärjätä ilman apua, vaikka oikeasti ei pärjää. Tuli opittua kantapään kautta että sellainen ei kannata jos haluaa pysyä työkykyisenä.
En, vihaan työtäni, ja ole näivettynyt tässä samassa läävässä kohta kahdeksan vuotta. Hommat eivät tule muuttumaan miksikään, liksasta puhumattakaan ja kaikki alun mielekkyys on kadonnut jo kauan sitten.
Toisaalta olen ollut liian saamaton tehdäkseni asialle mitään. Viime viikolla minut pyydettiin työhaastatteluun (paikkaan johon en ollut hakenut), ja ehdin jo innostua, että nyt tärppäsi, mutta paikka menikin jollekin toiselle hakijalle.
Menen. Vaihdoin työpaikkaa ja en ole katunut. Mielenkiintoinen tehtävänkuva ja kun on jotain uutta opiskeltavana herätti työn ilon uudestaan ekan kerran vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Menen. Vaihdoin työpaikkaa ja en ole katunut. Mielenkiintoinen tehtävänkuva ja kun on jotain uutta opiskeltavana herätti työn ilon uudestaan ekan kerran vuosiin.
Ollappa yhtä onnellisessa tilanteessa kuin sinä..
Vierailija kirjoitti:
Menen mutta toisaalta työpaikan aiheuttamat fyysiset oireet latistavat mieleni n. tunnissa, joten näyttelen loppuviikon iloista.
Mulla taas tylsistymisen aiheuttamat psyykkiset oireet latistaa mielen, olen tosi väsynyt koko ajan, vaikka nukkuisin 10 h yössä. Tekohymyä naamalle vaan.
En mene. Koska väsyttää, vituttaa ja polvet on hajalla. Ylempää tahoa ei kiinnosta työntekijät kunhan raha virtaa heille. Tahtoisin lopettaa mutta se ei käy koska mies alkaa sit räyhään mulle.
Useimmiten kyllä. Kerran kuussa on sellainen päivä jolloin joudun aloittamaan aamun lapsiryhmiä ohjaten ja niistä en pidä.
Kyllä! Ensi keväänä taas :)
No toivottavasti talveksikin löytyy jotain työtä.
Vierailija kirjoitti:
En mene. Koska väsyttää, vituttaa ja polvet on hajalla. Ylempää tahoa ei kiinnosta työntekijät kunhan raha virtaa heille. Tahtoisin lopettaa mutta se ei käy koska mies alkaa sit räyhään mulle.
Pitäskö vähän miettiä oikeesti itseään eikä sitä miestä???
Sellaisella neutraalilla mielellä, vähän niinkuin luovuttaneella ajatuksella, että pakkohan sitä on töissä käydä jos meinaa katon saada päänsä ja lasten pään päälle. En erityisemmin pidä työstä, en ole koskaan pitänyt mistään työstä jota olen tehnyt, mutta onneksi pahimmasta ahdistuksesta olen päässyt yli. Joskus parikymppisenä töihin meno oli todella hirveää, ahdisti ja itketti joka ikinen aamu, olin niin arka, ujo ja epävarma ja pelkäsin tekeväni virheitä. 30+ ikäisenä tämä vähän helpotti, ja nykyinen neutraali mieliala töihin mennessä on siis siihen verrattuna jopa huikeaa. Koskaan en ole kuitenkaan vielä sitä kokenut, että menisin töihin iloisena. Ihan utopiaa.
En tiedä. Herään vasta työpaikalla, niin että en tiedä millä mielellä sinne menin. Saan kotona silmät auki ja muutkin lihakset liikkeelle, unenpöpperöisenä jonkinlaisella autopilotilla navigoin itseni työkohteeseen, mutta varsinainen aivotoiminta käynnistyy siinä ensimmäisten tuntien aikana töissä.
Joo, kieltämättä jännä sana. Jotain korpikielen sanastoa taitaa olla. :)
-M28