Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Haluaisin lapsen, mutta en välttämättä miestä

Vierailija
01.09.2019 |

Mulla on traumoja miehistä, joita olen yrittänyt käsitellä. En silti usko, että pystyisin normaaliin suhteeseen koskaan, ellen nyt oikeasti tapaisi jotain elämäni rakkautta. Olen 26v ja sen ”oikean” löytäminen/tapaaminen alkaa tuntua haaveajattelulta.
Mietin, että jos olen vielä 29-vuotiaana sinkku, haluan lapsen yksin. Onko täällä ketään, jolla olisi oma tarina jaettavanaan?
Tai sitten musta tuleekin lopulta jokin hullu kissanainen :)

Kommentit (24)

Vierailija
1/24 |
01.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni ihan järkeenkäypä vaihtoehto kunhan ottaa huomioon sen että ei ole sitä toista läheistä, jonka kanssa jakaa ajatuksia lapsen kasvatuksesta. Itse olisit pitkälti vastuussa ellei ole tukiverkkoja. Lapsi voi kärsiä isän puutteesta ja ihmetellä miksi muilla on isä ja itsellä ei.

Vierailija
2/24 |
01.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole mikään este nykyään. Ja moni lapsi elää ilman toista vanhempaa, syitä on monia, se ei ole mikään kehitykselle haitaksi, jos vaan niitä aikuisia, jotka välittävät ja auttavat lapsen hoidossa on riittävästi tukena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/24 |
01.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse päätin just 26 vuotiaana, että hankin lapsen yksin. Olen vasta projektin alussa, mutta tosi kivasti asiat on menneet hedelmöitysklinikan kanssa. Itse saa päättää aikataulun, joten itsekin sitä hyödyntäen olen pitänyt vielä pienen tuumaustauon, joka on vain vahvistanut ajatusta itsellisestä äitiydestä. :)

Kannattaa etsiä vertaistukea, samassa tilanteessa olevat on parasta juttuseuraa!

Vierailija
4/24 |
01.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei mulla muuta mutta miehenä kun olen uskaltautunu joskus sanomaan mihin minä naista elmänkumppanikseni tarvisen mutta lapsen voisin kuitenkin haluta saada niin olen saanut niskaani aimo annoksen sontaa, jossa kysymys siiä olenko kentes pedofili on ollut lievimmästä päästä. 

Vierailija
5/24 |
02.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä oon pyöritellyt mielessäni vähän samaa. Miehet eivät yleensä tee omaa osuuttaan vanhemmuuden ja avioliiton velvollisuuksista (puolet hoitovapaista ja muusta lastenhoidosta, puolet kotitöistä) eivätkä ole valmiita joustamaan ja uhrautumaan perheen eteen läheskään yhtä paljon kuin naiset. Monelle miehelle tulee ihan yllätyksenä, että vauvan syntymän jälkeen ei enää voikaan mennä kerran viikossa kaljalle ja kahdesti viikossa salille, vaan elinpiiri rajautuu aluksi pelkkään kotiin ja myöhemmin voi sitten saada vapaata vaikka kerran viikossa, mutta silloin täytyy myös vastaavasti huolehtia yksin vauvasta kun sen äiti on viettämässä omaa aikaa.

No, olen sitä mieltä lapsella kuuluu olla isä joten hankin lapsia vain jos löydän hyvän miehen joka ymmärtää että isän kuuluu tehdä uhrauksia lasten ja kodin eteen yhtä paljon kuin äidinkin. Jään varmaan lapsettomaksi.

Vierailija
6/24 |
02.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellisestä äitiydestä tulee varmaan tulevaisuudessa yleistä. Yhä harvempi nainen nimittäin enää huolii miestä riesakseen mutta moni haluaisi kuitenkin lapsia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/24 |
02.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää.

Vierailija
8/24 |
02.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään este nykyään. Ja moni lapsi elää ilman toista vanhempaa, syitä on monia, se ei ole mikään kehitykselle haitaksi, jos vaan niitä aikuisia, jotka välittävät ja auttavat lapsen hoidossa on riittävästi tukena.

Tilastollisesti yhden vanhemman perheiden lapsilla ei mene hyvin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/24 |
02.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan mahdollista. Kannattaisiko kuitenkin hankkia keskusteluapua noihin sinun traumoihisi? Traumasi saattavat siirtyä tahtomattasi lapseen ja tuo perustelu ei välttämättä edistä lapsettomuushoitojen aloittamista. Ainakin kannattaa jokin muu perustelu keksiä kuin traumat miehistä. 

Vierailija
10/24 |
02.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei AP, oletko käsitellyt traumojasi esim. terapiassa tai jotenkin muutoin?

Traumat kokonaista sukupuolta kohtaan olisi hyvä käsitellä ennen äidiksi tuloa, sillä ne voivat pahimmillaan vaikuttaa negatiivisesti lapseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/24 |
02.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi antaisi lapseni sinulle? Ettekö te naiset ikinä ajattele muita kuin itseänne? Esimerkiksi miehiä?

Vierailija
12/24 |
02.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis mistä te hankitte ne siemenet..? Eikö yhtään ahdista, jos ei tiedä yhtään millainen lapsen isä on?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/24 |
02.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään este nykyään. Ja moni lapsi elää ilman toista vanhempaa, syitä on monia, se ei ole mikään kehitykselle haitaksi, jos vaan niitä aikuisia, jotka välittävät ja auttavat lapsen hoidossa on riittävästi tukena.

Tilastollisesti yhden vanhemman perheiden lapsilla ei mene hyvin. 

Tutkimusten mukaan itsenäisesti lapsen hankkineiden äitien perheillä menee ihan yhtä hyvin kuin normaaleilla ydinperheillä. Yhden vanhemman perheet, joista sinä puhut, ovat perheitä joissa toinen vanhempi on hylännyt lapsen ja ongelmat johtuvat siitä. Tosin sinun mainitsemissa perheissä menee suunnilleen hyvin kuin samassa sosioekonomisessa asemassa olevissa yhden vanhemman perheissä.

Vierailija
14/24 |
02.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja mitä periytettävää sinulla on lapselle? Miestraumasi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/24 |
02.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään este nykyään. Ja moni lapsi elää ilman toista vanhempaa, syitä on monia, se ei ole mikään kehitykselle haitaksi, jos vaan niitä aikuisia, jotka välittävät ja auttavat lapsen hoidossa on riittävästi tukena.

Tilastollisesti yhden vanhemman perheiden lapsilla ei mene hyvin. 

Tutkimusten mukaan itsenäisesti lapsen hankkineiden äitien perheillä menee ihan yhtä hyvin kuin normaaleilla ydinperheillä. Yhden vanhemman perheet, joista sinä puhut, ovat perheitä joissa toinen vanhempi on hylännyt lapsen ja ongelmat johtuvat siitä. Tosin sinun mainitsemissa perheissä menee suunnilleen hyvin kuin samassa sosioekonomisessa asemassa olevissa yhden* vanhemman perheissä.

Korjaus * kahden vanhemman perheissä.

Vierailija
16/24 |
02.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kissa on hyvä vaihtoehto lapselle, sopii sekä sinkkumiehelle että sinkkunaiselle. Ei tule ylimääräistä stressiä murrosiän ongelmista tai koulussa pärjäämisestä.

Vierailija
17/24 |
02.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on ihan sama mutta ilman naista. Voitaisiinko tehdä lapsi ja sopia että ollaan vanhempia vuoroviikot?

Vierailija
18/24 |
02.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itsellisestä äitiydestä tulee varmaan tulevaisuudessa yleistä. Yhä harvempi nainen nimittäin enää huolii miestä riesakseen mutta moni haluaisi kuitenkin lapsia.

Mutta miksi hyvä vanhemmuus olisi sidottu jotenkin erityisessti ja merkittävästi (biologisen)vanhemman sukupuoleen? Itse miehenä en rohkene hankkimaan lasta yksin, koska minusta lapsi "ansaitsee" kaksi hänestä välittävää ja huoltakantavaa vanhempaa, ainakin lähökohaisesti. Sanon lähtökohtaisesti koska elämä on aina enemmän ja vähemmän epävarmaa.

Toiseksi siksi, että olen hieman kyllästynyt lukemaan täällä kirjoituksia joissa kirjoittaja (yleensä nainen) harmittelee sitä, kuinka hänen kumppaninsa (mies)  ei osallistu ja tai tekee  äärimmäisen vähän yhteisen arjen ja kodin askareiden eteen ja hyväksi, vaan on viimeistään lapsen tulon myötä taantunut vaippaikäisen tasolle.

En ymmärrä miten tällainen saattaa tapahtua. Olenko minäkin siis vaaran vyöhykkeessä ja taantumiisvaarassa jos saisin lapsen?

En saata uskoa, että yleisesti fiksuna pitämäni naiset haluaisivat olla ja elää parisuhteessa kumppanin kanssa, joka on vastuuton. - Tai, jotka ajattelisivat, että heidän kumppanistaan tulee kuin taikaiskusta esimerkillinen ja vasuullinen vanhempi, joka tekee oman osuutensa kodin ja yhteisen arjen kannalta vältämätömistä puuhista heti siiä hetkestä alkaen kun lapsi on mukana kuvioissa. Tai mahdollisesi vielä loisavampi kun ennen lapsen tuloa naisena valtaosan, niin kumppanin ymmärtää sitten myöhemmin tehdä enemmän sitten kun ja sitku. - Ehkä vielä joskus ja kun.            

Vierailija
19/24 |
02.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ikäisesi nainen ja minulla on kaksi lasta miehen kanssa. Kyllähän tämä on kieltämättä mielestäni paras vaihtoehto kunhan molemmat olette vastuullisia ja rakastavia ihmisiä, jotka kommunikoivat avoimesti ja uskaltavat kohdata haasteet. Toisaalta toisesta ei voi täysin varmasti tietää ennen kuin hän on vanhempi, moni pettyy itseensä ja kumppaninsa toimintaan tilanteessa, jossa todellisuus on muuta kuin sen piti olla.

Näin kahden terveen lapsen vanhempana sanoisin, ettei olisi mikään mahdoton juttu pärjätä lasten kanssa yksinkään. Yllätyksiä tulisi vähemmän kun ei olisi sitä parisuhdetta, josta ei aina tiedä. Joutuisit kantamaan vastuun aivan yksin, mutta toisaalta etpä joutuisi pettymään jos toinen päättääkin nostaa kytkintä tms. Kunhan voit luottaa itseesi.

Jos sinulla on hyvä elämäntilanne, vakaa talous, läheisiä ja ystäviä niin en tuomitse. Itse en ehkä tuohon ryhtyisi vaan ainakin yrittäisin löytää miehen, jonka kanssa voisi saada "kaiken"/rakkauden ja perheen. Mutta toisaalta, onhan siinä sitten iso riski, että lopulta saatkin vain vaikeat elatuskuviot ja kiintymyssuhteeltaan epävakaan lapsen, jolla ei ole itsetuntoa kun isän uudet naiset ovat häntä tärkeämpiä jne.......

Että aika pahan riskin vältät. Jos tosiaan uskot tuohon pystyväsi niin mikä ettei. Mutta tosiaan hyvät verkostot pitää olla sillä tarvitset sitä itse tai lapsen sairastellessa. Ainahan apua voi myös palkata, mutta ei se ole sama juttu, läheiset tukevat toistensa voimavaroja ja lapsen elämässä ei voi olla liikaa välittämistä ja rakkautta.

Vierailija
20/24 |
02.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suunnitelmissa sama, n31. Mulla on tuttavissa muutama näin tehnyt, ja hyvin on sujunut heillä ainakin ekat 3 ja 5 vuotta.