Kun omat "ystävät" halveksivat köyhiä ja työttömiä

No, se nyt on nähty, että ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Valtaosa ihmisistä on ihmishirviöitä. Tein täysin oikein kun valitsin viettäväni aikaa vain enää omissa oloissa ja yhden lapsuudenystävän kanssa.

 

Samaa ihmettelen noissa katkerissa rikkaissa. Aivan kuin eivät osaisi valita ja elää sellaista elämää kuin haluavat, kun pitää olla köyhille katkera.

Jotkut ovat suorastaan pakkomielteisiä. Ihan sama mistä puhutaan, niin keskustelu kääntyy aina uudelleen taivasteluun, marinaan ja moralisointiin. Se on todella raskasta kuunneltavaa, oli aiheena sitten työttömät, maaa-muuut, homot, kommarit(?!) tai mikä hyvänsä. Joillain ihmisillä lienee taipumus katkeriin ajatusluuppeihin ja miten hyvänsä heidän oma elämänsä on järjestynyt, marina vain jatkuu.

Säälittävä ihmislaji.

Meidän kaveripiirissa on kaksi pariskuntaa, jotka rakensivat isot talot Laajasaloon. On kaksi autoa perheessä molemmilla jne. Kaikki viimeisen päälle. Haukkuvat kaikki muut köyhiksi eikä ymmärrä työttömiä yhtään jne. Arvostelija meitäkin, kun miehen kanssa asutaan rivitalossa. Meidät silti erottaa sellainen tosiasia, että minä ja mies ei eletä kulisissa vaan meillä on talous kunnossa ja joulukuussa tämä asunto on täysin velaton lainasta.

Nämä kaksi pariskuntaa elää pelkkää kulissia. Kaikkea pitää olla, mutta mihinkään ei ole oikeasti varaa. Kumpikaan ei ole matkustanut enää yhtään matkaa, kun talo oli valmis. Ennen he olivat aina jossain. He eivät myöskään käy enää ulkona syömässä eikä ihan vaan kahvilla. Eikä lähde muiden mukana ravintolaan syömään jos olisi kiva nähdä. Kaikki tämä sen takia, kun ei yksinkertaisesti ole varaa edes siihen kahvikuppiin.

Huvittavin juttu on kyllä se, että toinen perhe laitto miehelleni viestin voisitko lainata rahaa. Viestissä oli myös näin. Älä sitten kerro kenellekkään, että pyysin rahaa lainaksi. Tollanen tilanne se on nyt siellä. Mies ei lainannut rahaa ja syy on puhtaasti se, että haukkuvat köyhiä, työttömiä ja muita, jotka asuvat muulla tavalla kuin omakotitalossa.

Mies sanoi minulle, että niin ne kulissit alkaa murtumaan. Nyt tiedetään miks ei matkalla käy eikä tee mitään muutakaan. On se meillä kivaa asua 103 neliöisessä asunnossa mikä on velaton kohta ja taloutemme on kunnossa ja voidaan aidosti tehdä mitä vaan. Eikä haukuta muita ja poljeta heikkoja alaspäin. Jos miettii, niin pahempaa seo kuliseissa haukkuja ja polkea muita johon ei ole edes varaa siihen tai sit olla vaan ylpeänä työttömänä ja asua yksiössä.

EI ne isot talot aina rikkauksista kerro.

Kuuluin isoon kaveriporukkaan jossa osa oli tuollaisia köyhien lyttääjiä. Nämä tyypit itse olivat perinteisiä suht hyvin toimeentulevia, mutta eivät rikkaita. Heitä alkoi nyppimään minun seurani, koska olin köyhä, mutta heitä älykkäämpi. Eivät siis voineet pitää kiinni ajatuksesta, että heidän varallisuutensa olisi selkeä osoitus ylivertaisesta älystään.

En tässä kehu omalla älylläni, olen hyvää keskitasoa. Mutta se riitti ansaitsemaan heidän paheksuntansa. Nykyään olen yksin.

köyhät kyykkyyn mähähähääää

Mulla ei noita ongelmia ole. Ystäväpiirissä olemme kaikki joko AMK:n tai yo:n suorittaneita pienipalkkaisia sairaanhoitajia, lastentarhanopettajia, sihteereitä, sosiaalityöntekijöitä, lastenohjaajia, luokanopettajia jne. Onneksi miehille sentään maksetaan vielä kunnolla, ei tarvitse köyhyysrajalla elää.

Kyllähän noita on... Halveksutaan avoimesti kaikkea, joka ei vastaa heidän käsitystään "paremmasta" ihmisestä. Kaikkea ihonväristä koulutustasoon...

Ei voi olla ystävä, mikäli halveksii työttömyyttä, tai  vaikkapa sairautta. Ei vaan voi. Ystävyyteen kuuluu nimittäin syvä empatia ystävyyden kohteena olevaa kohtaan, ja halukkuus autaa häntä. Halveksunta ei vain sovi tuohon yhtälöön, vähän sama kuin sulanut vesi ei ole jäässä, eikä valo ole pimeää.

Mun mielestä olis ollut kiva käydä yhdessä harrastusporukassa. Mutta, en vaan jaksanut sitä jatkuvaa asioiden päivittelyä. "On se kamalaa kun nykyään roskataan, ei urheilla riittävästi, se ja tämä asia on niin kallis, bussilinjat sinne on katkaistu, nykyajan lapset ei osaa sitä tai tätä ja eilenkin kaupassa eräs mies jne." Sitten kaikki kuorossa toistaa jonkun tollasen kommentin jälkeen, että on joo kerrassaan kamalaa voi jestas sentään. Varmaan joukossa oli myös muutama työtön, eli siihen aiheeseen ei kajottu, mutta en vaan jaksa tollasta tauotonta negatiivisuutta joka olis ollut ehto siinä porukassa olemiseen.