Entinen pitkäaikaistyötön - miten työllistyit ?

Kouluttauduin tohtoriksi.

Netissä olevilta mol-fi.avoimet työpaikat sivustolta löysin sopivan paikan ja hain sitä.

Pääsin töihin kun sen hakemuksen perusteella kutsuttiin haastatteluun.

(Te-toimiston asiantuntijoista ei ollut mitään hyötyä, ainoastaan haittaa työnhaussa.)

Vierailija kirjoitti:

Netissä olevilta mol-fi.avoimet työpaikat sivustolta löysin sopivan paikan ja hain sitä.

Pääsin töihin kun sen hakemuksen perusteella kutsuttiin haastatteluun.

(Te-toimiston asiantuntijoista ei ollut mitään hyötyä, ainoastaan haittaa työnhaussa.)

Sama täällä.

Työharjoittelun jälkeen minut palkattiin vakiduunariksi. Yllätyin asiasta itsekin. Olen yli 50 v. Firmasta oli kuulemma iso joukko työntekijöitä lähtenyt paremman palkan perään.

Ta etsi sopivaa työntekijää työkkäristä. Täti antoi nimeni ja ta soitti haastatteluun. Ainoana pääsin töihin, jossa palkka johon en koskaan enää yllä. Sijaisuus siis oli ja meni. Ja olen 50+.

Kerkesin olla viikon työkokeilussa kun aamulla pomo sanoi vakavalla naamalla et pitäis vähän jutella, tuutko toimistoon. Menin sinne niin työsopimus odotti pöydällä. :D juksas, perkule.

Kuntoutustyöharjoittelun kautta. Työnantaja ei jostain syystä tainnut tajuta, miten toivottoman pitkäaikaistyötön olinkaan, vaan luuli varmaan ihan normaalityypiksi joka vain oli sattunut päätymään jollekin kurssille. :D

Opiskelin uuden tutkinnon ja jätin vanhan alan.

Nyt taas olen pitkäaikaistyötön ja ratkaisua en tiedä, kun tuo uusi ala johti työuupumukseen ja ensikertalaisuus korkeakouluihin on menetetty.

Minulla oli työllistymissuunnitelmassa soveltuva rekrytilaisuus tiettyyn päivämäärään mennessä. En löytänyt oikein mitään soveltuvaa, joten piti katsoa avoimin mielin mikä lähellä olevista rekryistä olisi sellaiseen työhön, mitä suinkin pystyisin kuvittelevani tekeväni. Menin rekrytilaisuuteen jossa kerrottiin pysäköinninvalvojan työstä. Tilaisuuden jälkeen oli mahdollisuus pikahaastatteluun ja käytin sen tilaisuuteni hyväkseni. Olin ollut jo vuosia työtön ja ajattelin, että saanhan tästä haastattelukokemuksen jos en muuta. Tavallisissa hauissa en päässyt edes haastatteluihin, tai ainakaan joka vuosi.

Meitä oli kymmeniä siellä jonottamassa haastatteluun, joten joutuihan siinä odottelemaan. Haastattelussa kerroin, että olin tullut avoimin mielin tutustumaan tähän työhön ja toivon, että minuunkin voidaan suhtautua avoimin mielin. Olen ollut tuolla nyt töissä 1,5 vuotta ja esimieheni muistaa tämän vieläkin. 

Olin siis avoimin mielin tutustumassa työhön, josta en todellakaan ollut haaveillut. Sain suoraan toistaiseksi voimassaolevan työsopimuksen. Pitkän työttömyyteni vuoksi työnantaja sai minusta 30% palkkatukea ensimmäisen vuoden ajalta. Työ ei ole ollut niin kauheaa kuin mitä etukäteen pelkäsin, enimmäkseen olen viihtynyt todella hyvin.

Olin töihin päästessäni melkein 48-vuotias. AMK:sta valmistuin 42-vuotiaana joten oli siinä ehtinyt olla jo riittämiin työttömyyttä, palkkatukityötä ja osa-aikaista ja lisää työttömyyttä. Aloin olla jo todella lannistunut ja epätoivoinen. Nyt on sentään vakituinen työ joka ei edes ole suhdanteista riippuvainen ja joka ei varmasti siirry Kiinaan. Pystyn vähän paremmin suunnittelemaan tulevaisuutta kun on säännöllinen tulo. Olin tippumassa työmarkkinatuelle, joten siihen verrattuna tämä reilun parin tonnin palkka tuntuu ihan ruhtinaalliselta.

En tiedä jaksanko olla tässä eläkeikään asti. Tämä ala on vähän sellainen, että ihmisiä tulee ja menee. Mutta tänä kesänä oli ensimmäinen täysi loma ja talvilomakin on tulossa. Työhistoriani on niin repaleinen etten ole varma onko minulla koko elämässäni ollut talvilomaa! Tunnen kuitenkin olevani nyt edes jollain tavalla tämän yhteiskunnan jäsen, toisin kuin silloin pitkäaikaistyöttömänä. Työ ei ole todellakaan arvostettua, mutta minulle tämä on parempi vaihtoehto kuin olla työttömänä toisten elätettävänä. 

Tämä nyt ei ehkä ole kauhean rohkaiseva esimerkki kun tekemäni työ ei nyt niin hohdokasta ole. Mutta voin vakuuttaa, että pitkän työttömyyden jälkeen sitä on jo pienestä iloinen! Ei haittaa että on vuorotyö ja että arkipyhät ei ole mitään palkallisia lomapäiviä ja lomarahojakaan meillä ei ole. Työ on kuitenkin aika itsenäistä ja enimmäkseen suhailen ympäriinsä radiota kuunnellen ihan hyvissä fiiliksissä.

Tästä voi tutut tunnistaa, mutta hain paikkaa, johon en ollut päässyt kaksi vuotta aiemmin. Pidän tilannetta edelleenkin ihan absurdina. En siis kelvannut ko. firmalle siinä vaiheessa, kun minulla vielä oli edellinen työ (joka oli loppumassa), mutta kahden vuoden työttömyyden jälkeen, kun heillä oli jo ehtinyt olla kaksi muuta työntekijää samassa hommassa, niin kelpasinkin sitten. En ollut edes kouluttautunut lisää tuona aikana. 

Sain työn vuokrafirman kautta ja jotenkin onnistuin vakuuttamaan heidät (ja työnantajan) siitä, että minä en lähtisi pois tästä työstä yhtä nopeasti kuin ne kaksi muuta olivat lähteneet. Työ on vakituinen, joskin osa-aikainen niin pienillä tunneilla, ettei sillä elä (= syy miksi edelliset työntekijät lähtivät pois). Saan sentään maksettua yhtiövastikkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Olin töihin päästessäni melkein 48-vuotias. AMK:sta valmistuin 42-vuotiaana joten oli siinä ehtinyt olla jo riittämiin työttömyyttä, palkkatukityötä ja osa-aikaista ja lisää työttömyyttä. Aloin olla jo todella lannistunut ja epätoivoinen. Nyt on sentään vakituinen työ joka ei edes ole suhdanteista riippuvainen ja joka ei varmasti siirry Kiinaan. Pystyn vähän paremmin suunnittelemaan tulevaisuutta kun on säännöllinen tulo. Olin tippumassa työmarkkinatuelle, joten siihen verrattuna tämä reilun parin tonnin palkka tuntuu ihan ruhtinaalliselta.

Jos noin monta vuotta meni, etkä ollut edes vielä pudonnut työmarkkinatuelle, niin on sinulla ollut onneakin matkassa. 

Olin pitkäaikaistyötön nuori ja työkokeilussa. Työllistyin kokeilun jälkeen. Itse asiassa lopetin koko harjoittelun kesken viikkoa ennen kokeilun loppua (lähdin itkien kotiin kesken työpäivän yhden tilanteen jälkeen), mutta siitä huolimatta minulle soitettiin muutaman viikon päästä, että minulle olisi töitä. En ole varma, menikö tieto keskeytyneestä harjoittelusta työpaikalta esimiehille asti. Olen ollut siellä töissä kohta 10 vuotta. En tajua itsekään, miten kelpaan työntekijäksi sinne. 

Hain töitä.

Opiskelin uuden ammatin matalapalkka-alalle. Sen jälkeen töitä on toistaiseksi riittänyt, muuta toimeentulo on aika samaa luokkaa kuin työttömänä. Silti pidän parempana käydä töissä

Osallistuin johonkin työkkärin kurssille. Kurssi itsessään oli täysin turha, mutta toisen kurssilaisen kaveri omisti minun alan yrityksen ja niillä sattui olemaan paikka aukeamassa. En edes lähettänyt mitään cv:tä tai hakemuksia vaan puhuin vain puhelimessa tuon kaverin kanssa ja sain paikan.

Kivoja tarinoita!

Epäsuosittuun työhön.Samantapaista teen nytkin mutta ei se suoranaisen vastenmielistä ole.Menoni ovat poikkeuksellisen pienet(velaton oma talo) joten tulen toimeen sillä.

Pääsin te-kurssille ja työharjoittelu sisälsi asiakaspalvelua. En työllistynyt työharjoittelupaikkaan, mutta sieltä saatu asiakaspalvelukokemus auttoi - nyt töissä ainakin kevääseen saakka.

Työhaastattelussa olin todella rento ja esitin itsevarmaa.

Ei kannata luovuttaa. Ja kannattaa käydä esim joku verkkokoulutus esim amk:ssa. Itse tein näin ja ehkä se auttoi kun hain te-kurssille...

Hyvältä kuulostaa.

Nämä kertojat ovat saaneet töitä, kun ovat hakeneet ja työpaikat ovat kelvanneet, vaikka palkat ovatkin matalia.

Suomesta siis onneksi löytyy vielä ihmisiä, jotka haluavat tehdä töitä mieluummim, kuin elää tukien varassa kotona.

Hyvä Suomi?

Pääsin töihin, koska

- madalsin palkkatoivetta 20%

- hain työtä kauempaa (työmatka 3 h päivä)

- työnantaja arvostaa sitä, ett opiskelin osa-aikaisesti ansiosidonnaisella (tutkinto viittä vaikke valmis)

-psykologisen haastattelun englanninkielinen osuus meni nappiin. Työssäni ei tarvita englannin kieltä mutta osio oli haastatrelussa jostain syystä

-osoitin haastattelussa audon innokkuuteni paikkaa kohtaan