Lue keskustelun säännöt.
Perheen oma vai toisen puolison vanhempien mökki?
01.09.2019 |
En ole varsinaisesti mökki ihminen, mutta nyt vanhemmiten ajatus mökistä on alkanut kiinostaa. Mieheni vanhemilla on hulppea mökki jonka pihapiirissä on useampi aitta ja iso saunamökki erikseen. Mutta. He ovat siellä aina. He tietenkin hallitsevat kaikkea tekemistä siellä.
Olenko itsekäs tai outo jos haluan oman mökin perheelle? Ei luksusta ja tietenkin osallistun kuluihin ja varsinkin kaikkeen mitä mökillä voi tehdä, myös kunnostukseen.
Kumpi vaihtoehdoista olisi fiksumpi?
Kommentit (55)
Oma! Aina oma!
Siellä saat tehdä mitä haluat, silloin kun haluat. Tai voit olla kokonaan tekemättä. Eikä mene välit kenenkään kanssa.
Mulla on kokemusta yhteisomistusmökistä. Mökki oli siis isovanhempieni rakentama ja periytyi sitten mun vanhemmalle ja hänen siskolleen ja edelleen meille yhteensä neljälle jälkeläiselle, joista molemmin puolin yksi perhekunta sitä käytti. Meillä oli paperilla ihan toimiva systeemi, joka toinen viikko oli meidän, joka toinen viikko sukulaisten. Vuodenvaihteessa vaihdettiin viikkoja niin (parillisista parittomiin), että joka toinen vuosi juhannus osui meille. Sopimus oli, että siivotaan lähtiessä ja isomaat talkoohommat ja remontit yms. tehdään porukalla. No tämähän meni pieleen jo siinä, että siisteyskäsitys on täysin erilainen. Eli käytännössä siivottiin aina eka päivä sinne mennessä ja sitten lähtöpäivä niitä omia jälkiä. Säilytystilaa oli myös pienenlaisesti, eli suunnilleen kaikki tavarat piti kuljettaa mukana. Samoin ruoka-ainekset. Jos jätit jääkaappiin vaikka olutta tai limua, olivat seuraavan viikon aikana kadonneet. Sitten tuli aika, että olisi pitänyt tehdä remonttia (myös jätevesiremontti tekemättä), mutta kun toinen osapuoli ei haluaisi mistään maksaa... Saati itse tehdä. Välit kiristyi ja nyt ei juuri olla tekemisissä. Meni hermot koko puljaamiseen ja rakennettiin oma mökki.
Nyt saa mennä mökille just silloin, kun itse haluaa, voi olla niin kauan, kuin haluaa. Tavarat on siellä just niin, kuin itse ollaan jätetty. Kyllä on ihanaa!!
Vanha mökki on edelleen olemassa, kun toinen osapuoli on tarjonnut siitä ihan pilkkahintaa, vaikka jo tontin arvo on paljon enemmän. Eivät toki tarjoamallaan hinnalla suostuneet myymään itsekään meille... Siellä se nyt rapistuu sitten.
En siis suosittele kenellekään mitään yhteismökkijärjestelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani ovat ihania ihmisiä ja tulemme hyvin toimeen. Heidän mökkikiinteistönsä kostuu kahdesta mökistä. Itse asuttavat isompaa mökkiä ja meillä lapsilla olisi mahdollisuus käyttää pienempää mökkiä (joka sekin on mukavan kokoinen, noin 70 neliötä). Sisareni ei ole ollut mökillä juuri lainkaan ja minäkin perheeni kanssa vain muutaman kerran vuodessa.
Ongelma on juuri siinä, että kaikki tapahtuu vanhempieni aikataulun mukaan, eivätkä he oikein ymmärrä että raskaan työviikon jälkeen haluaisimme lähinnä levätä, eikä aina tehdä jotain hommia. Autamme toki pakollisissa huoltojutuissa ja muissa, mutta mielestäni heidän pitäisi jo laskea rimaa vaatimusten suhteen, kun oma kunto ei enää riitä tekemään kaikkea (vähennettävä kasvimaata ja marjapensaita, rajattava pallokentän kokoinen nurmikko pienemmäksi, lopetettava tontin tarpeeton raivaus ja siistinä pitäminen, käytettävä sähköä lämmittämiseen, ettei kaikki aika mene polttopuita tehdessä tai ostettava halot valmiina).
Aina mökillä käydessä on sellainen olo, että vanhempani odottavat että vietämme kaiken ajan heidän kanssaan, vaikka välillä olisi kiva nukkua pitempään tai vaikka katsoa illalla jotain leffaa. Olemme viime vuosina miehen kanssa hoitaneet kaiken mökkiin liittyvän kunnostuksen ja ylläpidon sekä ostaneet rikki menneiden tavaroiden tilalle uusia.
Sisareni ei ole osallistunut vuosikausiin mihinkään. Olikin yllätys, kun sisareni pari kuukautta sitten laittoi viestiä, että meidän pitäisi miettiä mitä mökeille tapahtuu, jos vanhempamme sairastuvat tai kuolevat, eivätkä pysty siellä enää käymään. Olen aivan varma, että yhteisomistus hänen kanssaan ei tule onnistumaan. Siksi ajatus omasta mökistä onkin alkanut houkutella.
Oma. Aina oma. Ja ellei halua tai pysty ostamaan omaa, sitten esim. sellainen vuosivuokrattava mökki, jossa saa käydä koko kauden. Mutta älkää vaan i.k.i.n.ä alkako mihinkään yhteismökkikuvioihin. Se saattaa aluksi tuntua hyvältä idealta, kun osakkaiden kanssa tullaan niin hyvin toimeen ja miten kiva se olisikaan, kun jaettaisiin työt ja kustannukset. ÄLKÄÄ TEHKÖ SITÄ. Säästäkää itsenne vaivalta ja mielipahalta ja siltä, että mahdollisesti menee lopulta jopa välit poikki tai ainakin välit säröilee muiden osakkaiden kanssa, kun erimielisyyksiä ennen pitkää tulee.
Oma tupa, oma lupa!
Oma tietenkin ja mahdollisimman kaukana sukulaisten mökeistä.
MicMac kirjoitti:
Oma.
Tai ehkä teidän kannattaa miettiä vuokraamista? Kuitenkin saatte käyttää sitä appivanhempien paikkaa niin mitä jos vuokraatte joka kesä kerran pari kivan mökin eri paikoista? Ei huolia ja aina näkee jotain uutta. Sen vuokra-ajan on sitten intensiivisesti mökillä.
Talvella voi sitten vuokrata jonkin kivan hiihtopaikan vaikka.
Tuo vuokraaminen ei tietysti kartuta omaisuutta, mutta huoletonta se on.
Anteeksi, tämä on nyt totaali ot, mutta en voisi ikinä vuokrata mökkiä, tai edes juhlatilaa, koska en halua joutua siivoamaan silloin kun määrätään, vaan sillooin kun minua huvittaa, ja niin hyvin tai suuripiirteisesti kuin haluan. En tiedä onko olemassa jotain tällaista fobiaa, mutta mm. häävastaanotto oli pakko pitää kotona (onneksi on hyvät puitteet siihen) sillä hääjuhla olisi mennyt pilalle jos olisin joutunut varmistelemaan että paikka on riittävän hyvin siivottu (ja mikä on riittävän hyvä) , saati että itse olisin ollut häistä seuraavana aamuna sitä siivoamassa! Tietenkään ei olisi ollut varaa paikkaa myöskään varata vaikka koko viikoksi jolloin olisin itse saanut päättää milloin sinne menen siivoamaan.
En ole mitenkään siivousfriikki, tai muutoin omituinen tällä saralla, tämä koskee ainoastaan sitä että lainaisin tai vuokraisin joltain jonkun tilan joka pitäisi sitten luovuttaa tiettyyn aikaan tietynlaisena takaisin.
Tästä syystä oma mökki, ehdottomasti, vaikka appivanhempien mökillä voinkin vierailla mielelläni, koska he ovat niin läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meill anoppi on alkanut puhumaan yhteisestä mökistä. Ei h3lvetti ikinä! Mitä siitä tulisi, kun just eläköityneet appivanhemmat olisivat siellä aina ja itse pääsisi vähän kuin vierailulle omaan mökkiin.
OMA. Oma, ehdottomasti aina oma. Vaikka kuinka olisi näiden muiden omistajien kanssa hyvät välit, oma on aina oma. On helppoa kuvitella kaiken sujuvan hyvin ja sopuisasti niin kauan kun ei olla vielä koskaan kaikki oltu omistajia ja mökkeily on ollut enemmän sellaista satunnaista vierailua. Mutta kun aletaan omistaa ja hallinnoida yhdessä, se on aivan eri asia. Oli sitten kyse mökkeilyaikatauluista, saunan vesikauhan säilytyspaikasta, onko törsäystä ostaa sytytyspaloja vai välttääkö hesari ja maitopurkki, tai mikä on kenenkin mielestä tarpeellista kunnossapitoa tai välttämätöntä remppaa. Näitä asioita on miljoona. Minäkin olen lähipiirissä seurannut kahta eri yhteismökkeilyviritelmää ja voin kertoa, että aikaisemmin hyvät välit perheeseen/sukulaisiin voidaan myös saada näiden mökkiasioiden vuoksi pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on onneksi mies joka osaa sanoa vanhemmilleen myös ei. Hän siis ainokainen ja vanhemmillaan mökki. Ennen lapsia käytiin siellä vain kahden, ei yhtäaikaa. Lasten myötä alettiin mökkeillä yhdessä, onhan meidän lapset ainoat lapsenlapset. Mutta alkoi tulla seinät vastaan.
Rakennettiin oma mökki viereen, otettiin vastuulle iso osa kustannuksista. ( maksetaan mm koko sähkölasku ja kaikki uudet hankinnat.) Loistava ratkaisu.
Jos haluaa itse määritellä miten mökillä ollaan ja mitä siellä tehdään niin ehdottomasti oma mökki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mökki ja mahdollisimman kaukana sukulaisista.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluatte mökkeillä useammin kuin muutaman kesäviikonlopun, niin mieluummin oma. Yksi vaihtoehto olisi tietysti rakentaa samaan pihapiiriin oma mökki, missä voisi elää enemmän omassa rytmissä mm. ruokailujen suhteen. Jos siis rakennusoikeutta riittää ja appivanhemmat ovat suostuvaisia.
Huono idea. Tosi huono idea rakentaa appivanhempien tontille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, tämä on nyt totaali ot, mutta en voisi ikinä vuokrata mökkiä, tai edes juhlatilaa, koska en halua joutua siivoamaan silloin kun määrätään, vaan sillooin kun minua huvittaa, ja niin hyvin tai suuripiirteisesti kuin haluan. En ! Tietenkään ei olisi ollut varaa paikkaa myöskään varata vaikka koko viikoksi jolloin olisin itse saanut päättää milloin sinne menen siivoamaan.
Vuokramökkeihin voi nykyään useimmiten ostaa loppusiivouksen. Me ostamme sen joka vuosi, niin ei voi tulla sanomista siivouksen tasosta.
Siistimme silti mökin samaan asialliseen kuntoon missä se oli tullessamme. Ovi menee perässä kiinni ilman stressiä ja lomaviikosta voi nauttia viimeiseen päivään asti.
Tottakai anopin mökille koko lomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti möivät mökkinsä meille 8 vuotta sitten. Asiasta ei tehty numeroa, hallintaoikeus jäi heille. Kun isä kuoli, oletti veli, että he perivät mökin, vaikka viimeisen 15 vuoden aikana eivät oleet mökillä mitään korjauksia, nurmikonleikkuuta, veneenkunnostusta tms. tehneet. Kuitenkin olivat saaneet olla siellä joka kesä monta viikonloppua ja heinäkuussa 2 vko ajan kuin omassaan, kunhan isä oli varmistanut, että polttopuita on tarpeeksi, savustuslaatikko toimii, vene on kunnossa jne.
Iso riitahan siitä tuli etenkin kun ne mökkirahat oli menneet syöpähoitoihin.
Varma tapa rikkoa veljesten välit. Oli ehkä syynsä toimia noin, mutta perhedynamiikassa on jotain pahasti vialla kun vanhemmat eivät mökin myynnistä toiselle pojalleen mitään kertoneet eivätkä ilmeisesti edes kysyneet ostohaluja tai apua noihin hoito- ja kunnostustöihin.
No, kyllä näitä perheitä on, jossa ei keskustella mistään avoimesti eikä etenkään ennakkoon ennen isoja päätöksiä. No, ei pidä ihmetellä sukupolvesta toiseen liittyviä riitoja ja huonoja välejä. Itse olen kahden sisaruksen kanssa kimppamökkiä omistamassa ja vanhempiemme kuolleet jo aikoja sitten. Tähän asti sujunut hyvin, kun olen tottunut lapsuuden mökkiä aina hoitamaan pienestä pitäen. Miehen vanhempien mökille ei mitään asiaa, kun testamenttasivat sen ainoastaan miehen veljelle. Onneksi voimme nytkin viettää mökilläni juhannusta! Ei tarvitse kitua kaupunkikämpässä. Testamentti oli tehty 13 vuotta sitten ja julkaistiin viime kesänä eikä miehelleni ollut puhuttu mitään asiasta ennakkoon mutta me ja lapsemme olemme voineet viettää onneksi tuon 13 vuoden ajan mökkikesiä mökilläni joten eipä harmita. Olimme käyneet pari kertaa kesässä miehen vanhempien eläessä saunassa siellä. Miehen veli ei ole mikään mökki-ihminen. Omat vamhempani olivat onneksi tasapuolisia perinnönjaossa kaikkien lastensa kesken.
Varma tapa rikkoa veljesten välit. Oli ehkä syynsä toimia noin, mutta perhedynamiikassa on jotain pahasti vialla kun vanhemmat eivät mökin myynnistä toiselle pojalleen mitään kertoneet eivätkä ilmeisesti edes kysyneet ostohaluja tai apua noihin hoito- ja kunnostustöihin.