Lue keskustelun säännöt.
Perheen oma vai toisen puolison vanhempien mökki?
01.09.2019 |
En ole varsinaisesti mökki ihminen, mutta nyt vanhemmiten ajatus mökistä on alkanut kiinostaa. Mieheni vanhemilla on hulppea mökki jonka pihapiirissä on useampi aitta ja iso saunamökki erikseen. Mutta. He ovat siellä aina. He tietenkin hallitsevat kaikkea tekemistä siellä.
Olenko itsekäs tai outo jos haluan oman mökin perheelle? Ei luksusta ja tietenkin osallistun kuluihin ja varsinkin kaikkeen mitä mökillä voi tehdä, myös kunnostukseen.
Kumpi vaihtoehdoista olisi fiksumpi?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni vanhemmat ovat kysyneet meiltä haluaisimmeko heidän mökkinsä sitten kun he eivät sitä enää pysty hoitamaan, mutta että he saisivat käyttää sitä niin kauan kuin jaksaisivat. Sanoimme yhdessä tuumin, että ei kiitos, emme halua.
He kysyivät myös haluammeko jonkun osan tontista jo nyt ja rakentaa sinne oman mökin. Emme halua, sillä he ovat siellä ja liian lähellä oleminen pilaisi välit lopullisesti.
Voimme käydä siellä mökillä ehkä pari kertaa kesässä viikonlopun tai pari, mutta se on heidän mökki. Siellä ihan kaikki on heidän ja anoppi pomottaa kaikkea ja kaikkia mitä siellä tapahtuu. Omasta mielestään niin ei tapahdu, mutta muille asia ei jää epäselväksi. Koska lapsemmekin ovat jo teinejä ja eivät enää niin into piukassa mökille lähde, niin sinne meneminen on aina vähän kuin palaisi itse lapsuuteen. Tai ei minulla, mutta miehellä. Siinä ollaan heidän silmien alla sitten koko ajan ja aika menisi heidän kanssaan suurimmaksi osaksi, sillä eihän siitä nyt mitään tule, jos vierekkäin ollessa tehtäisiin kahdet eri ruuat tai lämmktettäisiin kaksi saunaa yhtä aikaa. Juu ei kiitos. Appivanhemmat ovat ihania, mutta pienemmässä määrässä ja hallitusti.
Olemme katsoneet omaa mökkiä/tonttia muutaman vuoden, mutta viime kesänä päätimme, että ainakaan tähän elämäntilanteeseen se ei ole hyvä. Emme halua lukita itseämme yhteen paikkaan, laittaa siihen isoa rahaa kiinni ja huomata sitten, että vietämme siellä vain muutaman viikon vuodessa. Meillä on omakotitalo isolla tontilla jo nyt ja tykkäämme käydä muuallakin kuin vain yhdessä paikassa. Ja tulevaisuudesta ei ikinä tiedä. Päätimme olla tekemättä isoja rahallisia siirtoja ja elää nyt vakaata rauhallista elämää niin kuin tähänkin asti.
Mitä jos kokeilisitte vuosivuokramökkiä? Olisi se "oma" paikka mihin voisi mennä milloin haluaa, mutta siitä pääsisi helposti eroon jos siltä alkaa tuntua.
Mutta miten sellaisella kävisi esin istuttaminen tai muu pitkäaikasempi homma? Löhöillä ja olla miehen kanssa kahden siinä.rantamökissä voin olla tuollakin.11
Ystävälläni on vuosivuokramökillä kasvimaa, ja vuokralaiset ovat velvollisia pitämään mökin kunnossa. Tietenkin omistaja tekee/teettää remontit, puunkaadot ja vastaavat, mutta arkipäivän työt kuuluvat vuokralaiselle. On siinä siis ruohonleikkuuta, polttopuiden tekoa ja muuta mökkityötä, ei pelkkää löhöilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuokratkaa. Jos ette aio viettää pitkiä aikoja kesällä ja käydä muina vuodenaikoina mökillä niin vuokraus on fiksuinta.
Hieman kyllä särähti korvaan tuo ”osallistun tietenkin sitten kuluihin”. No tottakai osallistut, mites muutenkaan. Et vain osallistu vaan maksanet miehen kanssa kulut puoliksi. Ja ostat mökin miehen kanssa puoliksi. Vai oliko ajatuksenasi että mies ostaa sinulle oman mökin ja osallistut vain jollain summalla sen päivittäisiin kustannuksiin.
Noh ehkä sanoit vaan epäselvästi mutta kuulosti oudolta.
Me hommattiin sukumökin läheltä oma piilopirtti. Voidaan viettää aikaa yhdessä suvun kanssa ja myös auttaa ikääntyviä omaisia, mutta silti on oma tupa ja oma lupa.
Uusi pikkumökki oli hinnaltaan edullinen ja tyyliltään sellainen ettö se on helppo myös myydä tai vuokrata jos/kun sukumökki tulee joskus meidän omistukseen.
Ratkaisu tuntuu hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Me hommattiin sukumökin läheltä oma piilopirtti. Voidaan viettää aikaa yhdessä suvun kanssa ja myös auttaa ikääntyviä omaisia, mutta silti on oma tupa ja oma lupa.
Uusi pikkumökki oli hinnaltaan edullinen ja tyyliltään sellainen ettö se on helppo myös myydä tai vuokrata jos/kun sukumökki tulee joskus meidän omistukseen.
Ratkaisu tuntuu hyvältä.
Piti vielä sanoa että välimatkaa on kuitenkin n 20 km niin että ei olla ihan toisten "iholla".
[/quote]
Mutta miten sellaisella kävisi esin istuttaminen tai muu pitkäaikasempi homma? Löhöillä ja olla miehen kanssa kahden siinä.rantamökissä voin olla tuollakin.11[/quote]
Vuokraan kymmenettä vuotta samaa mökkiä(lue maalaistaloa) ja johon minun rahani eivät riittäisi, jos sen ostaisin. Se on idyllinen, valtavalla tontilla ja pitkällä rantaviivalla. Matkaa on vajaat kaksi tuntia ajella kodista käsin.
Pidän hyötyliikunnasta, joten ajelen neljä tuntia nurmikkoa kun haluan pitää nurmikkoa. . On kukkapenkkiä, hoidan omenapuut, kaadatan puita polttopuutarpeita varten, raivaan pöpelikköä, maalasin juuri rantasaunan ulkoseinät ja muutama kesä sitten remppasin vinttiä. Teetätän myös kaikenlaisia hommia paikallisilla kyläläisillä, joiden palkkiot ovat hyvin pienet ja joita siis kannattaa maksella avuksi.
Vuokrantajani vaimoineen ovat mukavia ihmisiä. joiden kanssa joskus käyn kahvittelemassa ja vaihtamassa ajatuksia maailman menosta. He auttavat minua , jos apua tarvitsen, ja lisää vain ihanaa huolettomuuden tuntua, jos esim. patterit reistaavat tai kattopelti paukkuisi myrskyssä osin irti. Soitto vain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me hommattiin sukumökin läheltä oma piilopirtti. Voidaan viettää aikaa yhdessä suvun kanssa ja myös auttaa ikääntyviä omaisia, mutta silti on oma tupa ja oma lupa.
Uusi pikkumökki oli hinnaltaan edullinen ja tyyliltään sellainen ettö se on helppo myös myydä tai vuokrata jos/kun sukumökki tulee joskus meidän omistukseen.
Ratkaisu tuntuu hyvältä.
Me harkitsimme myös tuota ja kävimme katsomassakin paria mökkiä saman isohkon järven rannalta kuin appivanhempien mökki on. Se olisi ollut hyvä ratkaisu kaikin puolin, mutta nuo tarjolla olevat mökit eivät olleet niin hyviä, että olisimme jonkun kelpuuttaneet, joten katsotaan mitä eteen tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vuokratkaa. Jos ette aio viettää pitkiä aikoja kesällä ja käydä muina vuodenaikoina mökillä niin vuokraus on fiksuinta.
Hieman kyllä särähti korvaan tuo ”osallistun tietenkin sitten kuluihin”. No tottakai osallistut, mites muutenkaan. Et vain osallistu vaan maksanet miehen kanssa kulut puoliksi. Ja ostat mökin miehen kanssa puoliksi. Vai oliko ajatuksenasi että mies ostaa sinulle oman mökin ja osallistut vain jollain summalla sen päivittäisiin kustannuksiin.
Noh ehkä sanoit vaan epäselvästi mutta kuulosti oudolta.
Kyllä. Olisin valmis maksamaan joko vuokran tai lainanlyhennyksen kokonaan. Rahaa ei muiden tarvitsisi käyttää tähän, mutta jos esim mieheni haluaa nökille vaikka päältäajettavan ruohonleikkurin tai esim laiturin, rakentakoon omin varoin.
Tietenkin jos,yksin vuokraisin esim mökin, rahat olisi poissa taloudestamme. Tämä onkin suurin ongelma, Mieheni omistaa kaiken, minä en saisi edes haaveilla. En edes halua mieheni ostamaa mökkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ainakin mökkeilyyn kuuluu ympäristön laittaminen omaa silmää miellyttäväksi. Miten sellainen onnistuu appivanhempien mökillä, jos maut eroavat? Toinen tykkää puutarhatontuista ja toinen pelkistetymmästä? Jos joka kukkaruukkuun täytyy kysyä lupa? Ap:n kannattaisi miettiä tarkkaan mitä haluaa. Haluaako paikan jossa itse hallinnoi ja on vastuussa, vai paikan jossa joku muu päättää kaikesta, mutta itsellä ei ole sitä vastuuta? Siis siihen asti kunnes appivanhempien kunto on sellainen että vastuu kunnossapidosta siirtyy nuoremmalle polvelle. Mutta hyvä ottaa huomioon että se valta päättää ei välttämättä siirry samalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ikinä puolison vanhempien. Ei ikinä.
Perustelut. Olen AP ja välini ovat hyvät puolison vanhempiin sekä muuhun sukuun joka myös usein käyttää mökkiä saunomiseen ja uimiseen. Muuta siellä ei voi tsenäisesti tehdäkkään, ei edes grillata.
Perustelit sen jo itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me emme peri sitä mökkiä yksin, vaan kokonaisuus on varmasti testamentattu useampaan osaan. Siinä en halua lainkaan tekemisissä. En myöskään halua omasta ja puolisoni mökistä selaista että määräilen muita. Mies saa kalastaa tai löhötä vaikka koneellaan, kunhan itse voin olla siellä mieleni mukaan ja vaikka yksin.
Me ostettiin oma tontti vanhempieni mökin naapurista. Meillä on oma tupa ja oma lupa, ollaan niin kuin halutaan. Pihapiiristä on tehty yhtenäinen, mutta pidetty silti niin että se on helppo jakaa kahdeksi, jos jompikumpi mökki vaihtaa omistajaa. Käytännössä useimmiten grillataan ja kahvitellaan yhdessä, muuten eletään omissa talouksissa. Samoin yleensä lämmitetään vain toinen sauna ja käydään siellä kaikki. Mahdotontahan tämä olisi, jos joku olisi sairaalloisen utelias tai pyrkisi määräilemään muita, onneksi niin ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mökki tietenkin, voi vuokratakin. Vaikka nyt harvoin nähdessä on hyvät välit, sitä ei tiedä mitä tapahtuu, jos nähdään joka päivä monta viikkoa. Joskus nukutaan huonosti ja tulee sanoneeksi jotain mitä ei ole tarkoittanut pahaksi, mutta toinen loukkaantuu jne.
Isä ja äiti möivät mökkinsä meille 8 vuotta sitten. Asiasta ei tehty numeroa, hallintaoikeus jäi heille. Kun isä kuoli, oletti veli, että he perivät mökin, vaikka viimeisen 15 vuoden aikana eivät oleet mökillä mitään korjauksia, nurmikonleikkuuta, veneenkunnostusta tms. tehneet. Kuitenkin olivat saaneet olla siellä joka kesä monta viikonloppua ja heinäkuussa 2 vko ajan kuin omassaan, kunhan isä oli varmistanut, että polttopuita on tarpeeksi, savustuslaatikko toimii, vene on kunnossa jne.
Iso riitahan siitä tuli etenkin kun ne mökkirahat oli menneet syöpähoitoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti möivät mökkinsä meille 8 vuotta sitten. Asiasta ei tehty numeroa, hallintaoikeus jäi heille. Kun isä kuoli, oletti veli, että he perivät mökin, vaikka viimeisen 15 vuoden aikana eivät oleet mökillä mitään korjauksia, nurmikonleikkuuta, veneenkunnostusta tms. tehneet. Kuitenkin olivat saaneet olla siellä joka kesä monta viikonloppua ja heinäkuussa 2 vko ajan kuin omassaan, kunhan isä oli varmistanut, että polttopuita on tarpeeksi, savustuslaatikko toimii, vene on kunnossa jne.
Iso riitahan siitä tuli etenkin kun ne mökkirahat oli menneet syöpähoitoihin.
Mun puolesta sen puolison mökin voi periä kuka,vaan, en halua sitä riesaksi. Jos jäisii meille, pitäisi muut sukulaiset edelleen omanaan ja suuttuisivat jos eivät niin voisi tehdä. Ukko sallisi varmaan asian. Jos menee osiin, tulee varmasti riitaa sekä arvosta että siitä mikä osuus kuuluu kellekkin sen mukaan mitä kukakin on tehnyt tai ei. Ja itse en aio sitä ylläpitää, olkoonkin miljoonamökki.
Jos oma elämäntilanne on kiireinen ja tulee hyvin toimeen appivanhempien kanssa, niin yhteismökki on kätevä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokratkaa. Jos ette aio viettää pitkiä aikoja kesällä ja käydä muina vuodenaikoina mökillä niin vuokraus on fiksuinta.
Hieman kyllä särähti korvaan tuo ”osallistun tietenkin sitten kuluihin”. No tottakai osallistut, mites muutenkaan. Et vain osallistu vaan maksanet miehen kanssa kulut puoliksi. Ja ostat mökin miehen kanssa puoliksi. Vai oliko ajatuksenasi että mies ostaa sinulle oman mökin ja osallistut vain jollain summalla sen päivittäisiin kustannuksiin.
Noh ehkä sanoit vaan epäselvästi mutta kuulosti oudolta.
Kyllä. Olisin valmis maksamaan joko vuokran tai lainanlyhennyksen kokonaan. Rahaa ei muiden tarvitsisi käyttää tähän, mutta jos esim mieheni haluaa nökille vaikka päältäajettavan ruohonleikkurin tai esim laiturin, rakentakoon omin varoin.
Tietenkin jos,yksin vuokraisin esim mökin, rahat olisi poissa taloudestamme. Tämä onkin suurin ongelma, Mieheni omistaa kaiken, minä en saisi edes haaveilla. En edes halua mieheni ostamaa mökkiä.
Mistä ihmeen syystä kaikki on miehen omistamaa ? Kai ymmärrät itsekin että olet tuolla tavalla täysin miehen talutusnuorassa? Varsinkin kun vielä annat ymmärtää ettei mies halua yhteisesti ostettua tai vain sinun omistamaa?
Oma tietysti. Koskaan ei kannata laittaa rahaa kiinni toisen tontille. Vaikka välit ovat nyt hyvät, niin tulevasta et tiedä. Jos mies rakastuisi toiseen, vanhemmat olisivat tirtysti poikansa puolella.
Oma mökki tietysti. Oma lupa, oma tupa.
Vierailija kirjoitti:
Me ostettiin oma tontti vanhempieni mökin naapurista. Meillä on oma tupa ja oma lupa, ollaan niin kuin halutaan. Pihapiiristä on tehty yhtenäinen, mutta pidetty silti niin että se on helppo jakaa kahdeksi, jos jompikumpi mökki vaihtaa omistajaa. Käytännössä useimmiten grillataan ja kahvitellaan yhdessä, muuten eletään omissa talouksissa. Samoin yleensä lämmitetään vain toinen sauna ja käydään siellä kaikki. Mahdotontahan tämä olisi, jos joku olisi sairaalloisen utelias tai pyrkisi määräilemään muita, onneksi niin ei ole.
Tämä olisi omasta mielestä aivan ihanteellinen ratkaisu, mutta omien vanhempieni kanssa ei onnistuisi mitenkään.
Vaikka miehesi suku olisi kuinka mukava tahansa ja viihtyisit heidän seurassaan sen kerran kuin tapaatte, niin ongelmat alkavat siinä vaiheessa kun puhutaan mökillä tehtävistä töistä. On kevät- ja syystalkoot sun muut katon korjaukset. Näkemyksiä lasten töistä ja leikeistä mökillä on yksi hyvä erimielisyyden syy, jolla voi vuosien saatossa kyräilyä syntyä.
Kimppamökkeily on hyvin vaativaa ja säännöt on sovittava. Yleensä ne säännöt latelee mökin omistaja, ette te, joten oletko valmis joustamaan kaiken aikaa- jos sitä sinulta edellytettäisiin?
Jos et ole muutenkaan tottunut mökkeilijä, eikä kokemusta aiemmin elämässäsi, niin kannattaa mieluun pohtia asiaa jonkun vuoden. Mökkeilyä kannattaa "opiskella" ja vaikka vuokrata muutaman kerran mökki jostakin muualta ymmärtääksesi millaisissa olosuhteissa haluat mökkeillä ja miten paljon nähdä vaivaa mökkeilyn eteen.