YLE:Sisäilmasairas nuori perheenäiti: "Jos tulipalo vie tavarat, apua on heti tarjolla. Jos tuhoaja on home, olet omillasi"

@12:nimenomaan! Aika pakokauhu iskee kun tajuaa ettei tosiaan ole enää paikkaa missä voisi elää. Sen suhteen en yhtään ihmettele että tämä on ajanut ihmisiä päättämään itse päivänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen yleistynyt herkkyys on tutkitusti psyykkistä, ja siihen auttaa siedätys.

Ei kuule auta.

Ei niin, ainoastaan terapia ja lääkkeet auttaa mielisairauteen.

Meilläkin oli työpaikalla paha kosteusvaurio. Osa oireili jatkuvilla keuhkokuumeilla, jotka loppui kuin seinään, kun muutettiin uusiin tiloihin. Keuhkokuumetta on kai aika vaikea saada aikaan ihan vaan psyykkeellä..? Uusiin tiloihin ei tuotu mitään muita tekstiilejä, kuin yksi sohva. Eräs näistä pahasti altistuneista sai aina keuhkokuumeen, kun kävi siinä huoneessa, jossa tämä sohva oli. No ei sitten parin kerran jälkeen tietty enää käynyt ja pärjäsi töissä hyvin eikä omlut mikään elämäntapasaikuttaja.

Osa taas oli sitä mieltä, ettei heillä ole mitään homeoireita. Kun muutettiin uusiin tiloihin, hekin hoksasivat, että moni pikkuvaiva jäi pois. Esim. eräällä työkaverilla oli kuivat silmät ja joutui käyttämään jatkuvasti kosteuttavia silmätippoja. Kunnes työpaikka vaihtui. Toinen taas ei koskaan voinut syksyllä ja talvella pyöräill, kun kylmä ilma aiheutti hengenahdistusta. Tämäkin korjaantui uusien tilojen myötä. Heilläkään oireet tuskin olivat psyykkisiä, kun eivät edes kokeneet oireilevansa ennen kuin huomasivat parsntuneensa.

Omien kokemusteni perusteella mun on siis tosi vaikea uskoa, että homeoireet olisivat muka huuhaata. Monella työkaverilla ero entiseen oli niin valtava, kun päästiin uusiin tiloihin. Itse ehdin olla vanhoissa tiloissa niin vähän aikaa, etten sairastunut pahasti. Mutta poskiontelontulehduksia ei ole ollut koskaan ennen eikä sen jälkeen, vain tuossa homeisessa talossa. Sehän on aika tyypillinen oire.

Ja varmasti on niitä yliherkkiä, joille mikään ei käy ja psyyke ruokkii oireita. Mutta ne on eri sakkia, kuin oikeasti homeesta kärsineet.

Kuvan naisella on tatuointi, värjätyt hiukset sekä naamassa meikkiä. 

Mutta suomalainen, puhdas metsä, aiheuttaa oireita? Juujuu. 

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin oli työpaikalla paha kosteusvaurio. Osa oireili jatkuvilla keuhkokuumeilla, jotka loppui kuin seinään, kun muutettiin uusiin tiloihin. Keuhkokuumetta on kai aika vaikea saada aikaan ihan vaan psyykkeellä..? Uusiin tiloihin ei tuotu mitään muita tekstiilejä, kuin yksi sohva. Eräs näistä pahasti altistuneista sai aina keuhkokuumeen, kun kävi siinä huoneessa, jossa tämä sohva oli. No ei sitten parin kerran jälkeen tietty enää käynyt ja pärjäsi töissä hyvin eikä omlut mikään elämäntapasaikuttaja.

Osa taas oli sitä mieltä, ettei heillä ole mitään homeoireita. Kun muutettiin uusiin tiloihin, hekin hoksasivat, että moni pikkuvaiva jäi pois. Esim. eräällä työkaverilla oli kuivat silmät ja joutui käyttämään jatkuvasti kosteuttavia silmätippoja. Kunnes työpaikka vaihtui. Toinen taas ei koskaan voinut syksyllä ja talvella pyöräill, kun kylmä ilma aiheutti hengenahdistusta. Tämäkin korjaantui uusien tilojen myötä. Heilläkään oireet tuskin olivat psyykkisiä, kun eivät edes kokeneet oireilevansa ennen kuin huomasivat parsntuneensa.

Omien kokemusteni perusteella mun on siis tosi vaikea uskoa, että homeoireet olisivat muka huuhaata. Monella työkaverilla ero entiseen oli niin valtava, kun päästiin uusiin tiloihin. Itse ehdin olla vanhoissa tiloissa niin vähän aikaa, etten sairastunut pahasti. Mutta poskiontelontulehduksia ei ole ollut koskaan ennen eikä sen jälkeen, vain tuossa homeisessa talossa. Sehän on aika tyypillinen oire.

Ja varmasti on niitä yliherkkiä, joille mikään ei käy ja psyyke ruokkii oireita. Mutta ne on eri sakkia, kuin oikeasti homeesta kärsineet.

Ei homeoireet huuhaata ole mutta tuollaiset joilta se vie kaiken toimintakyvyn on suoraan sanottuna luulotautisia tai sitten käyttävät sitä laiskuudelleen hyvänä tekosyynä.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin oli työpaikalla paha kosteusvaurio. Osa oireili jatkuvilla keuhkokuumeilla, jotka loppui kuin seinään, kun muutettiin uusiin tiloihin. Keuhkokuumetta on kai aika vaikea saada aikaan ihan vaan psyykkeellä..? Uusiin tiloihin ei tuotu mitään muita tekstiilejä, kuin yksi sohva. Eräs näistä pahasti altistuneista sai aina keuhkokuumeen, kun kävi siinä huoneessa, jossa tämä sohva oli. No ei sitten parin kerran jälkeen tietty enää käynyt ja pärjäsi töissä hyvin eikä omlut mikään elämäntapasaikuttaja.

Osa taas oli sitä mieltä, ettei heillä ole mitään homeoireita. Kun muutettiin uusiin tiloihin, hekin hoksasivat, että moni pikkuvaiva jäi pois. Esim. eräällä työkaverilla oli kuivat silmät ja joutui käyttämään jatkuvasti kosteuttavia silmätippoja. Kunnes työpaikka vaihtui. Toinen taas ei koskaan voinut syksyllä ja talvella pyöräill, kun kylmä ilma aiheutti hengenahdistusta. Tämäkin korjaantui uusien tilojen myötä. Heilläkään oireet tuskin olivat psyykkisiä, kun eivät edes kokeneet oireilevansa ennen kuin huomasivat parsntuneensa.

Omien kokemusteni perusteella mun on siis tosi vaikea uskoa, että homeoireet olisivat muka huuhaata. Monella työkaverilla ero entiseen oli niin valtava, kun päästiin uusiin tiloihin. Itse ehdin olla vanhoissa tiloissa niin vähän aikaa, etten sairastunut pahasti. Mutta poskiontelontulehduksia ei ole ollut koskaan ennen eikä sen jälkeen, vain tuossa homeisessa talossa. Sehän on aika tyypillinen oire.

Ja varmasti on niitä yliherkkiä, joille mikään ei käy ja psyyke ruokkii oireita. Mutta ne on eri sakkia, kuin oikeasti homeesta kärsineet.

Eivät ole eri sakkia. Vaan oikeasti monella yleisesti ’herkistyneellä’ on taustalla todellinen homealtistuminen, josta on jäänyt päälle elimistön paniikkireaktio, jolloin ihminen reagoi mihin sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin oli työpaikalla paha kosteusvaurio. Osa oireili jatkuvilla keuhkokuumeilla, jotka loppui kuin seinään, kun muutettiin uusiin tiloihin. Keuhkokuumetta on kai aika vaikea saada aikaan ihan vaan psyykkeellä..? Uusiin tiloihin ei tuotu mitään muita tekstiilejä, kuin yksi sohva. Eräs näistä pahasti altistuneista sai aina keuhkokuumeen, kun kävi siinä huoneessa, jossa tämä sohva oli. No ei sitten parin kerran jälkeen tietty enää käynyt ja pärjäsi töissä hyvin eikä omlut mikään elämäntapasaikuttaja.

Osa taas oli sitä mieltä, ettei heillä ole mitään homeoireita. Kun muutettiin uusiin tiloihin, hekin hoksasivat, että moni pikkuvaiva jäi pois. Esim. eräällä työkaverilla oli kuivat silmät ja joutui käyttämään jatkuvasti kosteuttavia silmätippoja. Kunnes työpaikka vaihtui. Toinen taas ei koskaan voinut syksyllä ja talvella pyöräill, kun kylmä ilma aiheutti hengenahdistusta. Tämäkin korjaantui uusien tilojen myötä. Heilläkään oireet tuskin olivat psyykkisiä, kun eivät edes kokeneet oireilevansa ennen kuin huomasivat parsntuneensa.

Omien kokemusteni perusteella mun on siis tosi vaikea uskoa, että homeoireet olisivat muka huuhaata. Monella työkaverilla ero entiseen oli niin valtava, kun päästiin uusiin tiloihin. Itse ehdin olla vanhoissa tiloissa niin vähän aikaa, etten sairastunut pahasti. Mutta poskiontelontulehduksia ei ole ollut koskaan ennen eikä sen jälkeen, vain tuossa homeisessa talossa. Sehän on aika tyypillinen oire.

Ja varmasti on niitä yliherkkiä, joille mikään ei käy ja psyyke ruokkii oireita. Mutta ne on eri sakkia, kuin oikeasti homeesta kärsineet.

Ei homeoireet huuhaata ole mutta tuollaiset joilta se vie kaiken toimintakyvyn on suoraan sanottuna luulotautisia tai sitten käyttävät sitä laiskuudelleen hyvänä tekosyynä.

Kyllä jatkuva sairastelu näkyy jaksamisessa ja toimintakyvyssä. Ja kun voimat eivät riitä kunnosta huolehtimiseen, toimintakyky laskee entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin oli työpaikalla paha kosteusvaurio. Osa oireili jatkuvilla keuhkokuumeilla, jotka loppui kuin seinään, kun muutettiin uusiin tiloihin. Keuhkokuumetta on kai aika vaikea saada aikaan ihan vaan psyykkeellä..? Uusiin tiloihin ei tuotu mitään muita tekstiilejä, kuin yksi sohva. Eräs näistä pahasti altistuneista sai aina keuhkokuumeen, kun kävi siinä huoneessa, jossa tämä sohva oli. No ei sitten parin kerran jälkeen tietty enää käynyt ja pärjäsi töissä hyvin eikä omlut mikään elämäntapasaikuttaja.

Osa taas oli sitä mieltä, ettei heillä ole mitään homeoireita. Kun muutettiin uusiin tiloihin, hekin hoksasivat, että moni pikkuvaiva jäi pois. Esim. eräällä työkaverilla oli kuivat silmät ja joutui käyttämään jatkuvasti kosteuttavia silmätippoja. Kunnes työpaikka vaihtui. Toinen taas ei koskaan voinut syksyllä ja talvella pyöräill, kun kylmä ilma aiheutti hengenahdistusta. Tämäkin korjaantui uusien tilojen myötä. Heilläkään oireet tuskin olivat psyykkisiä, kun eivät edes kokeneet oireilevansa ennen kuin huomasivat parsntuneensa.

Omien kokemusteni perusteella mun on siis tosi vaikea uskoa, että homeoireet olisivat muka huuhaata. Monella työkaverilla ero entiseen oli niin valtava, kun päästiin uusiin tiloihin. Itse ehdin olla vanhoissa tiloissa niin vähän aikaa, etten sairastunut pahasti. Mutta poskiontelontulehduksia ei ole ollut koskaan ennen eikä sen jälkeen, vain tuossa homeisessa talossa. Sehän on aika tyypillinen oire.

Ja varmasti on niitä yliherkkiä, joille mikään ei käy ja psyyke ruokkii oireita. Mutta ne on eri sakkia, kuin oikeasti homeesta kärsineet.

Ei homeoireet huuhaata ole mutta tuollaiset joilta se vie kaiken toimintakyvyn on suoraan sanottuna luulotautisia tai sitten käyttävät sitä laiskuudelleen hyvänä tekosyynä.

Kyllä jatkuva sairastelu näkyy jaksamisessa ja toimintakyvyssä. Ja kun voimat eivät riitä kunnosta huolehtimiseen, toimintakyky laskee entisestään.

Ehkä se voimattomuus ja toimintakyvyn puute johtuukin ylipainosta ja huonosta ravinnosta. Alapeukuttakaa vaan mutta kaikesta ei voi aina syyttää jotain homeongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen yleistynyt herkkyys on tutkitusti psyykkistä, ja siihen auttaa siedätys.

Älä puhu jos et tästä asiasta tiedä. Meillä on ollut töissä paha homeongelma, pari työkaveria pahasti altistunut ja he reagoivat saastuneisiin tavaroihin silloinkin vaikka eivät edes tietäisi juuri niiden tavaroiden olevan peräisin sieltä hometilasta. Eli ei voi olla psyykkistä.

Tiede on kanssasi eri mieltä. Toiminallisesta vaivasta ja somatisoinnista kyse artikkelin henkilölläkin. Homealtistus voi todistetusti aiheuttaa astmaa, mutta tuollaiset kaikesta oireilut ovat ihan muusta kuin homeesta johtuvaa. Toki oireet ovat ihmiselle todellisia, mutta altistus on juurikin se hoitolinja, eikä hysterian lietsominen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin oli työpaikalla paha kosteusvaurio. Osa oireili jatkuvilla keuhkokuumeilla, jotka loppui kuin seinään, kun muutettiin uusiin tiloihin. Keuhkokuumetta on kai aika vaikea saada aikaan ihan vaan psyykkeellä..? Uusiin tiloihin ei tuotu mitään muita tekstiilejä, kuin yksi sohva. Eräs näistä pahasti altistuneista sai aina keuhkokuumeen, kun kävi siinä huoneessa, jossa tämä sohva oli. No ei sitten parin kerran jälkeen tietty enää käynyt ja pärjäsi töissä hyvin eikä omlut mikään elämäntapasaikuttaja.

Osa taas oli sitä mieltä, ettei heillä ole mitään homeoireita. Kun muutettiin uusiin tiloihin, hekin hoksasivat, että moni pikkuvaiva jäi pois. Esim. eräällä työkaverilla oli kuivat silmät ja joutui käyttämään jatkuvasti kosteuttavia silmätippoja. Kunnes työpaikka vaihtui. Toinen taas ei koskaan voinut syksyllä ja talvella pyöräill, kun kylmä ilma aiheutti hengenahdistusta. Tämäkin korjaantui uusien tilojen myötä. Heilläkään oireet tuskin olivat psyykkisiä, kun eivät edes kokeneet oireilevansa ennen kuin huomasivat parsntuneensa.

Omien kokemusteni perusteella mun on siis tosi vaikea uskoa, että homeoireet olisivat muka huuhaata. Monella työkaverilla ero entiseen oli niin valtava, kun päästiin uusiin tiloihin. Itse ehdin olla vanhoissa tiloissa niin vähän aikaa, etten sairastunut pahasti. Mutta poskiontelontulehduksia ei ole ollut koskaan ennen eikä sen jälkeen, vain tuossa homeisessa talossa. Sehän on aika tyypillinen oire.

Ja varmasti on niitä yliherkkiä, joille mikään ei käy ja psyyke ruokkii oireita. Mutta ne on eri sakkia, kuin oikeasti homeesta kärsineet.

Ei homeoireet huuhaata ole mutta tuollaiset joilta se vie kaiken toimintakyvyn on suoraan sanottuna luulotautisia tai sitten käyttävät sitä laiskuudelleen hyvänä tekosyynä.

Kyllä jatkuva sairastelu näkyy jaksamisessa ja toimintakyvyssä. Ja kun voimat eivät riitä kunnosta huolehtimiseen, toimintakyky laskee entisestään.

Ehkä se voimattomuus ja toimintakyvyn puute johtuukin ylipainosta ja huonosta ravinnosta. Alapeukuttakaa vaan mutta kaikesta ei voi aina syyttää jotain homeongelmaa.

Ja siksi mielestäsi ei saisi syyttää homeongelmaa silloin, kun syy todellakin on homeongelma?

Täällä taas viisaiden neuvosto koolla. Ei mitään oikeaa tietämystä aiheesta, mutta leimataan surutta muut luulotautisiksi, ylipainoisiksi elämäntapasaikuttajiksi.

Homeita on eri lajeja. Kaikki niistä eivät eritä haitallisia myrkkyjä. Ihmisillä on myös erilaisia geenejä ja eri tavalla toimiva immuunipuolustus. Osa esimerkiksi kuumeilee kun taas toiset taistelee infektioita vastaan pääsääntöisesti vasta-aineilla. Lopputulos on täysin eri kun hometaloon, jossa on vaikka sädesieni laitetaan ihminen jolla on geneettinen taipumus astmaan, autoimmuunisairauksiin ja syöpään kuin jos laitettaisiin perusterve ihminen ilman em. geenejä taloon, jossa on jotain harmitonta hometta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on niin psyykkistä kuin olla ja voi.

Totta, todettu jopa funktionaalisella magneettikuvauksella että aivojen tietyt vaarasta varoittavat alueet aktivoituvat ja tekevät hankalan, pahan olon kun haistaa jotain sisäilman tunkkaista hajua, aivot oppivat tähän ja jopa pysyviä muutoksia ilmenee aivoissa. Tästä voi oppia kuitenkin pois, mutta se vaatii kovaa omaa motivaatiota. Työterveyslaitoksella on tutkittu satoja homepotilaita joilta ei keneltäkään ole löydetty mitään fyysistä vikaa. Ja näistä suuri osa on todellisia homepakolaisia, eikä mitään vähän oireilevia.

Neurologian dosentti Markki Sainio on ehkä eniten tähän ilmiöön perehtynyt ja tätä tutkinut Suomessa, juuri Työterveyslaitoksella.

Youtubesta löytyy hänen pitämiään todella hyviä luentoja aiheesta. On parhaimpia luennoitsijoita Suomessa mitä tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani on kosteusvaurion ja homeen aiheuttama sisäilmaongelma, enkä muuten ole ainoa siitä kärsivä. Mitä pidempään tiloissa oleskelee, sitä herkemmin reagoi sellaisiinkin ärsykkeisiin, mitkä esim. lomalla eivät aiheuta mitään oireita. Työviikon lopulla saatan saada kaupassa hengenahdistusta tupakalle haisevan ihmisen lähellä, mutta muutaman päivän tai viikon toipumisen jälkeen sellainen ei aiheuta mitään.

Kun oireilu on todellista ja haittaa merkittävästi elämää, on sietämätöntä, että jotkut pitävät olotilaani psykosomaattisena tai pelkkänä huuhaana.

Meidänkin työpaikalla on muka hometta. Erityisesti kuulemma mun työhuoneessa muut (kaikki kollegat) oireilee, ihmettelevät miten pystyn siellä olemaan. No, mulla on sentään astma enkä oireile silti töissä koskaan. En usko tähän suomalaiseen homehullutukseen ja sisäilmahysterian lietsontaan, ehkä siksi en oireile.

Mun silmiin osui tuo että olivat myyneet vanhan omakotitalon. Ehkä hometta oli jo tuolla ja altistus syntyi vuosien kuluessa, homeinen vuokrakämppä sitten vielä räjäytti potin.

Maria Nordinillahan oli kanssa näitä homesairauksia ja hänellä ainoa asunto, joka ei aiheuta oireita, on oma lapsuudenkoti. Tulee kyllä mieleen että voisi olla kyse jostain kaipuusta omaan lapsuuteen. Tiedä sitten.

Homeallergia tai hajusteyliherkkyys ei iske kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan oirehtimista kestää vuosia, joten on siinä aikaa saneerata. 

Oli syy mikä tahansa niin näiden potilaiden oireet ovat todellisia. Ikävää ettei mikään auta.

Eikö krooninen väsymysoireyhtymä ole myös samanlainen?

Miksi tätä ongelmaa on vain Suomessa?

Työkaverin vaatteet haisevat selvästi homeelta, kun tulee töihin. Asuu vanhassa remppaamattomassa omakotitalossa. En pystyisi allergikkona asumaan tuollaisessa. Jotkut pystyvät.

No tuo ei ole aina psyykkistä!!! Vaan homeesta voi puhketa krooninen sairaus.

Mulle kävi näin, puoli vuotta homeisessa toimistossa, puhkesi kaksi eri keuhkosairautta joista toinen sellainen ettei ole hoitoa.

Lähes työkyky meni. Eikä mitään korvauksia mistään, siis en saanut ammatittauti-statusta jolla vakuutus olisi maksanut lääkkeet. Nyt menee lääkkeitä neljää erilaista ja lääkekatto täyttyy jola vuosi. Kiva juttu.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miten legopalikat tai metallikattilat yms kovapintaiset voi pesun ja puhdistuksen jälkeen aiheuttaa oireita.

Huokoisen materiaalin ”pilaantumisen” ymmärrän mutta tätä en.

Ja ylipäätään tuossakin kuvioissa; miten voi tulla yllätysraskaaksi?

Minä olen altistunut homeelle ja oireilen nykyisin aikalailla kaikesta. Kiva huomata miten moni pitää meitä luulosairaina. Mielelläni olisin terve.

Pahimmillaan olen saanut oireita teräksisestä vesipullosta, joka on parin viikon hometalossa olon jälkeen tiskattu, eli ei millään järjellä pitäisi saada oireita. En olisi itsekään uskonut ennen kuin oireet alkoivat.

Juuri viime viikolla keuhkolääkärini sanoi, että kaikki eivät koskaan saa oireita. Toisilla on surkeana geenit ja oireilevat sekä saattavat saada oireistaan loppuelämän riesan.