Lue keskustelun säännöt.
Miten voin välttyä vastaamasta kysymykseen: Mitä teet työksesi?
31.08.2019 |
En varmasti ole ainoa jota ärsyttää vapaa-ajalla moinen utelu. Jos olisin ns hyvässä duunissa ja ihmisten reaktio olisi et wau aika makee juttu niin sit ei olisi ongelmaa mut teen duunarihommia ja sit alkaa tenttaaminen no miten se tämä tai tuo asia on teillä blaa blaa ja hiukan säälivä katse et no ei häävisti sullakaan mee.
Kerron mieluummin palkkani ja se on 2000e/kk käteen.
Kommentit (61)
Jos joku minulle täysin tuntematon ja sellaiseksi jäävä kysyy ammattiani ja ihan epäsopivassa tilanteessa, niin minä vain keksin jonkun ammatin mikä päähän pälkähtää ja mistä ei ole mitään kysyttävää mihin en osaisi äkkiseltään vastata :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ystävä, jolla on akateeminen tutkinto taidealalta ja siinä pitkähkö ura, mutta opiskeli aikuisena itsensä lähäriksi, koska kaipasi vakaampaa palkkatuloa. Aina kun työt tulevat jossain juhlissa puheeksi, tämä kaveri kertoo ihan innoissaan olevansa lähihoitaja. Ei mainitse yhtään mitään akateemisesta tutkinnostaan tai muusta. Musta se on jotenkin hienoa, kun yleisesti ihmiset brassailevat ja yrittävät aina nostaa asemaansa ylöspäin sosiaalisissa tilanteissa.
Kukaan fiksu ei mainosta olevansa sairaanhoitaja tai lääkäri. Muuten ei saa koskaan olla rauhassa.
Todella hyvä aihe! Olen aina miettinyt, että mitä mielen köyhyyttä onkaan esittää aina ensimmäisenä kysymys mitä opiskelet/mitä teet työksesi? Kertoo siitä miten asiat arvoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että kysymykseen voi olla kiusallista vastata. Mutta oikeesti: mikä muka kertoo ihmisestä yhdellä lauseella enemmän kun se mitä hän tekee työkseen? Ja ei, kaikki opettajat ei ole samanlaisia. Mutta jos tutustuu uuteen ihmiseen niin tuo on mielestäni aika olennainen tieto. Viettäähän suurin osa ihmisistä töissä 8h päivässä ja ison osan elämästään. Ammatinvalinta kertoo varmasti ihmisestä enemmän kuin esimerkiksi vaatteet.
Jossain määrin koen itsekin kysymyksen joskus hankalaksi. Jos on aikaa selittää niin silloin ihan jees. Mutta jos äkkiä pitäisi sanoa, niin kerronko tittelini (joka ei välttämättä kerro kamalasti), firman jossa olen töissä (joka sekään ei suurelle osalle sano mitään) vai koulutukseni (joka ei kuitenkaan ole ammatti). Mutta sinänsä tykkään että kysymys esitetään, sehän tarkoittaa että vastapuoli on kiinnostunut siitä kuka olen ja mitä teen.
Sinä olet siis niitä reppanoita, joille työ on koko elämä ja jolla luultavasti ei ole mitään harrastuksia. Vaikea muuten selittää kapeakatseista mielipidettäsi.
Minusta tai minun tuntemistani ihmisistä heidän opiskelemansa ammatti ja työ eivät kerro yhtään mitään. Harva on päässyt ns. unelma-alalleen, monet ovat eksyneet ties mihin töihin ja osa joutuu tekemään jotakin, mistä ei niin välitä tai mitä suorastaan inhoaa. Aika paksua väittää, että työ kertoisi ihmisestä oleellisen paljon. Höpö höpö.
Harrastukset kertovat paljon enemmän, nehän on vapaaehtoisesti valittu.
Tai se, millaisia kirjoja lukee. Tai ihan vaan voi kysyä, että "mitä tykkäät tehdä, mistä unelmoit, lempielokuva" tms. jotain muuta.
Itsekään en välitä puhua työstäni tai kertoa mitä teen. En halua että minua arvotetaan sen perusteella. Teen vain jotain mitä saan, mikä edes etäisesti vastaa osaamistani. Ei se ole niin kiinnostavaa.
Jestas, että joku oikeasti ajattelee vaikkapa paskakaivon tyhjentäjästä että kylläpä se työ varmaan kertookin siitä ihmisestä enemmän kuin mikään muu hänen elämässään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon työpaikan (sairaala x) tai että olen terveydenhuoltoalalla. Harmittavan usein ei riitä vaan tenttaus jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin vihaan tuota kysymystä. Mikä antaa muille oikeuden udella mitä kukakin tekee rahansa eteen?
Sitten on aina hirveä ongelma kun ei halua kertoa..miksi? Ei minuakaan kiinnosta mitä se toinen tekee.
Siihen voi vastata kohteliaasti ja vuolaasti, mutta kysymyksen vierestä, yleiseen keskusteluun kytkeytyvä on hyvä, irtisanomisista tai työmarkkinoista jollakin tapaa omaa alaa tai kiinnostusta liipaten, vaihtoehtoisesti voi jättää epämieluisan kysymyksen kokonaan kuulematta. Voi lähteä myös kuvitteelliselle linjalle kertomalla millaisessa unelma-ammatissa haluaisi olla, päivitellä jonkun julkimon työn vaikeutta ja kysäistä sitä toiselta vastavuoroisesti jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vastaan "Kaikkea epämääräistä" tai "Noo keikkaa ja sen semmosta"
Oikeasti teen ihan arvostettua työtä, mutta en jaksa selittää siitä tuntemattomille. Ärsyttää myös miksi ihmiset suhtautuvat erilailla, kuin jos olisin siivooja. Haluan mielummin elämääni ne ihmiset jotka ei arvosta ihmisten statusammatteja ja muita hömpötyksiä.
Kerran juteltiin porukassa jossa oli tuttuja ja vieraampia työpaikoista kun jotenkin yksi mies tuli kommentoineeksi ettei saa kertoa työstään mitään. Musta se oli ihan hauskasti keksitty mutta myöhemmin kyllä kuulin hänet tuntevalta työttömyydestä. Harmitti että hän koki siitä alemmuutta kun eihän ihminen tuollaiselle mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on vähän outoa väistellä kysymystä tyyliin "teen vähän sitä sun tätä" . Siitä näkee vaan miten vaivaantunut ihminen asiasta on. Miten vastaat jos joku kysyy missä asut, mistä olet kotoisin tai onko sinulla perhettä? Vähän siellä sun täällä, mietippä sitä, saattaapi olla tai olla olematta.
Kerran olin kolmantena pyöränä tilanteessa jossa toinen kaarteli ja kierteli nii kauan, että meinasin itse vajota maan alle siitä vaivaannuksesta. Työ ei edes ollut niin nolo, mutta se kiertely ja alemmuuskompleksi kysyjää kohtaan teki siitä noloa. Lopulta hän vastasi tyyliin musiikkibisneksessä, kun oli
töissä Anttilann levyosastolla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vihaan tuota kysymystä. Mikä antaa muille oikeuden udella mitä kukakin tekee rahansa eteen?
Sitten on aina hirveä ongelma kun ei halua kertoa..miksi? Ei minuakaan kiinnosta mitä se toinen tekee.
Sitä kutsutaan keskusteluksi. Yleensä työstä kysytään jos toinen ensin vaikka valittelee työkiireitä tai kertoo jotain ympäripyöreää töistään. En itse ainakaan kysy töistä ellei toinen sitä tuo itse esiin jollain tavalla. Ei sillä, en ymmärrä mitä hävettävää on missään työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vastaan että olen asuntosijoittaja ja vedän hyvät tuotot vuokrista. Se pysäyttää sen keskustelunaiheen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on vähän outoa väistellä kysymystä tyyliin "teen vähän sitä sun tätä" . Siitä näkee vaan miten vaivaantunut ihminen asiasta on. Miten vastaat jos joku kysyy missä asut, mistä olet kotoisin tai onko sinulla perhettä? Vähän siellä sun täällä, mietippä sitä, saattaapi olla tai olla olematta.
Kerran olin kolmantena pyöränä tilanteessa jossa toinen kaarteli ja kierteli nii kauan, että meinasin itse vajota maan alle siitä vaivaannuksesta. Työ ei edes ollut niin nolo, mutta se kiertely ja alemmuuskompleksi kysyjää kohtaan teki siitä noloa. Lopulta hän vastasi tyyliin musiikkibisneksessä, kun oli
töissä Anttilann levyosastolla
Just sun tyyppiseen idioottien takia tämäkin ketju on olemassa. Oma neuvoni on vastata ensimmäiseen kysymykseen välttelevästi tyyliin ”toimistotöissä” ja jos tulee liian uteliaita lisäkysymyksiä niin voi hyvällä omallatunnolla olla hiukan töykeä jo.
Kuten monet muutkin tässä ketjussa en häpeä työtäni tai ammattiani, itseasiassa päinvastoin, mutta en silti halua siitä puhua hyvänpäiväntutuille tai tuntemattomille. Pahinta on uteliaat ullat ja urpot jossakin joukkoliikennevälineessä. 🤦♀️
Olin 10 vuotta työtön ennen eläkkeelle pääsyä. Kyselijöille sanoin olevani koroilla eläjä. Ulkonäkö, vaatteet ja osoite tekivät vastauksesta uskottavan.
Muuten poikanikaan ei tiennyt koko 10 vuoden työttömyysputkesta mitään. Eikä vanhempanikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vihaan tuota kysymystä. Mikä antaa muille oikeuden udella mitä kukakin tekee rahansa eteen?
Sitten on aina hirveä ongelma kun ei halua kertoa..miksi? Ei minuakaan kiinnosta mitä se toinen tekee.Sitä kutsutaan keskusteluksi. Yleensä työstä kysytään jos toinen ensin vaikka valittelee työkiireitä tai kertoo jotain ympäripyöreää töistään. En itse ainakaan kysy töistä ellei toinen sitä tuo itse esiin jollain tavalla. Ei sillä, en ymmärrä mitä hävettävää on missään työssä.
Jos en halua kertoa niin miksi puhuisin mitään siihen liittyvää? Tuo on yleisin kysymys mitä kysytään aina ja en todellakaan sitä ennen mainitse asiasta mitään. Kysymys ärsyttää koska ihmiset muodostavat käsityksen toisesta työn perusteella. En halua että minua määritellään työn tai opiskelun perusteella.
Minun siskoni ei kerro kysyjille työtään eikä ammattiaan. Kerrostalossa häneltä kysytään sitä joka käänteessä. Hän on valtiolla virassa ollut pitkään. Kysely ei lopu millään. Olen huomannut että ihmiset ovat aika röyhkeitä. Meillä rivitalossa on vanhempi täti joka aina päivystää ja aina kysyy miksi, miksi . Miksi tulet tänään nyt jo kotiin, miksi sinulla on nyt tuo auto. Mitä kieltä teidän lapset puhuu. Ottaa kiinni hartioista jos ei pysähdy. Röyhkeys huipussan.
Lääkäri tai sairaanhoitaja ei edes kannata kertoa ammattiaan. Muuten saa ne ovelleen ja saa selvitellä mitä jossain rtg-lausunnoissan jne. Haukkumiset tulee palkaksi kun ei kuitenkaan ole se hoitava lääkäri.
Ymmärrän, että kysymykseen voi olla kiusallista vastata. Mutta oikeesti: mikä muka kertoo ihmisestä yhdellä lauseella enemmän kun se mitä hän tekee työkseen? Ja ei, kaikki opettajat ei ole samanlaisia. Mutta jos tutustuu uuteen ihmiseen niin tuo on mielestäni aika olennainen tieto. Viettäähän suurin osa ihmisistä töissä 8h päivässä ja ison osan elämästään. Ammatinvalinta kertoo varmasti ihmisestä enemmän kuin esimerkiksi vaatteet.
Jossain määrin koen itsekin kysymyksen joskus hankalaksi. Jos on aikaa selittää niin silloin ihan jees. Mutta jos äkkiä pitäisi sanoa, niin kerronko tittelini (joka ei välttämättä kerro kamalasti), firman jossa olen töissä (joka sekään ei suurelle osalle sano mitään) vai koulutukseni (joka ei kuitenkaan ole ammatti). Mutta sinänsä tykkään että kysymys esitetään, sehän tarkoittaa että vastapuoli on kiinnostunut siitä kuka olen ja mitä teen.