Mieheni kieltää aina riitatilanteesta keskustelun ulkopuolisten kanssa (uhkaa erolla)

Vierailija kirjoitti:

Mies ei suostu parisuhdeterapiaan, koska pelkää että joutuu myöntämään, että toimii toistuvasti väärin. 

Minulla on kaikki riitatilanteet kirjoitettu nykyään wordiin ja voin ottaa parisuhdeterapiaan ne listat. Voidaan parisuhdeterapeuti kanssa katsoa, että mistä riidat johtuu. 

Mutta ei kun ei, mies ei suostu parisuhdeterapiaan. 

Miehet on sikoja ! ainakin välillä. 

Äitini jyräsi isääni henkisesti jatkuvasti,äiti oli luonnollisesti aina oikeassa. Isällä oli sitten omat ongelmansa, mutta ei hän todellakaan ollut ainoa syyllinen.

Minä olin sitten myöskin paha ihminen, kun en äitiparkaani tukenut 😁

Vierailija kirjoitti:

Meillä on muuten täydellinen elämä, mies on ihana ja lapsirakas, hellä.

Vain muutaman kerran kuukaudessa tulee tällainen riitatilanne. 

En haluaisi erotakaan, mutta haluan muuttaa miehen käytöstä ettei tarvitsisi pitää kirjaa riitatilanteista. 

Ei sinun tarvitsekaan. Ainoastaan tarpeesi todistaa olevasi oikeassa pakottaa sinut siihen. Järkevä puoliso ei sellaista yritä vaan rakastaa toista vioistaan huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei suostu parisuhdeterapiaan, koska pelkää että joutuu myöntämään, että toimii toistuvasti väärin. 

Minulla on kaikki riitatilanteet kirjoitettu nykyään wordiin ja voin ottaa parisuhdeterapiaan ne listat. Voidaan parisuhdeterapeuti kanssa katsoa, että mistä riidat johtuu. 

Mutta ei kun ei, mies ei suostu parisuhdeterapiaan. 

Miehet on sikoja ! ainakin välillä. 

Vie vaan terapeutille kaikki listanne. Veikkaan, että hänellä on sinulle niiden pitämisestä jotain sanottavaa...

Anoppi ”riiteli” kanssani juuri näin.

Hänellä oli käsitys miten asiat piti hoitaa. Riiteli ja torui ja painosti.

Jos ei saanut tahtoaan läpi, soitteli koko sukunsa läpi ja valitti minusta. Sitten sätti lisää ja huusi miten serkku Sotkamossakin ja täti Torniossakin on samaa mieltä kuin hän.

Tää käytös ei todellakaqn lähentänyt meitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että mies ei koskaan myönnä toimineensa väärin. Syyllistää minua aina riidankylväjäksi. 

Niin kauan menee hyvin kun ei koskaan kritisoi miestä mistään

AP

Teidän kannattaisi varmaan sopia vähemmän sääntöjä, jotta niitä olisi vähemmän rikottavaksi eikä tarvitsisi niin usein olla toista torumassa.

Lähes jokainen riita liittyy siihen, ettei hän noudata sovittua aikaa, jolloin on lasten kanssa. 

Ei meillä muita sääntöjä ole. 

Lastensuojeluun joku pian ilmoittaa, jos pienet lapset yksi kotona. 

Millä tavoin tuo on ihana mies?

Ei teidän väliset yksityisasiat muille kuulu.

Jos mies keskustelisi vaimon kanssa suhteen ongelmat selviksi, ei vaimolla olisi tarvetta purkaa sydäntään ulkopuolisille. Problem solved. Sellaiselle puolisolle joka kieltäytyy keskustelemasta, on vaan ihan oikein että puoliso etsii sitten toisen juttukumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että mies ei koskaan myönnä toimineensa väärin. Syyllistää minua aina riidankylväjäksi. 

Niin kauan menee hyvin kun ei koskaan kritisoi miestä mistään

AP

Teidän kannattaisi varmaan sopia vähemmän sääntöjä, jotta niitä olisi vähemmän rikottavaksi eikä tarvitsisi niin usein olla toista torumassa.

Lähes jokainen riita liittyy siihen, ettei hän noudata sovittua aikaa, jolloin on lasten kanssa. 

Ei meillä muita sääntöjä ole. 

Lastensuojeluun joku pian ilmoittaa, jos pienet lapset yksi kotona. 

Millä tavoin tuo on ihana mies?

Mieheni pitää kodista huolta, pesee pyykit, pitää tavaroiden järjestystä yllä. Laittaa ihanaa ruokaa. 

Vie ulkomaanmatkoille. Lista on loputon. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Jos mies keskustelisi vaimon kanssa suhteen ongelmat selviksi, ei vaimolla olisi tarvetta purkaa sydäntään ulkopuolisille. Problem solved. Sellaiselle puolisolle joka kieltäytyy keskustelemasta, on vaan ihan oikein että puoliso etsii sitten toisen juttukumppanin.

Kumpi päättää, että ongelmat ovat nyt selvät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ex oli tuollanen juorutäti.Käsitteli meidän suhdetta koskevat asiat omien ystävien kanssa.Tai vieraiden naisten.Mulle ei kyllä puhunu mitä oikeesti ajatteli.Erohan siitä syntyi.Aikuinen käsittelee parisuhteen asiat ensisijaisesti puolisonsa kanssa.

Niin, mutta kun puhuminen juuri käsillä olevasta asiasta ei onnistu. Mies ei suostu keskustelemaan asiasta, koska tietää toimineensa väärin. Syyllistää silti minua syyllistäjäksi. Menee mykäksi tai alkaa vanhoja kaivelemaan. 

Puhuminen ei onnistu, koska mies EI KOSKAAN ole myöntänyt olevansa väärässä. 

AP

Kuulostat äidiltäni...

Minun isäni oli todella paljon kuin apn mies. Itse näin ja kuulin, ei ole "vain toista puolta kuunneltu, vastapuolta kuultava myös" tilanne.

Oon aina ollut sitä mieltä että on ok puhua riidoista hyville kavereille mutta sitten satuin kerran näkemään miehen viestit minusta kaverilleen ja oli niissä maalannut minusta lähes hirviön ja käyttänyt värikynää niin paljon että en edes ihmetellyt enää miksi hänen kaverit joskus katsoo minua nenänvartta pitkin. Nykyään on sääntö että ei saa suurennella asioita ja puhuu mielummin sitten jollekkin ketä kumpikaan ei tapaa ikinä kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ”riiteli” kanssani juuri näin.

Hänellä oli käsitys miten asiat piti hoitaa. Riiteli ja torui ja painosti.

Jos ei saanut tahtoaan läpi, soitteli koko sukunsa läpi ja valitti minusta. Sitten sätti lisää ja huusi miten serkku Sotkamossakin ja täti Torniossakin on samaa mieltä kuin hän.

Tää käytös ei todellakaqn lähentänyt meitä.

Ätini: Ihana taulu, sopisi teille.

Minä: Ei sopisi

Äitini: Minulla on hyvä maku, Mairekin sanoi niin. Vieraat aina kehuvat kotiamme.

Minä: Jaa... en osta. Sopii hyvin sinun kotiisi, ei minun (kyseessä maalaus ruusunkukista)

Näitä sisustus, vaate, hiusten leikkaustyyli vääntöjä jatkui pitkälle aikuisikään. Nyt olen 53 v. ja saan jo olla melkein rauhassa 😂

Ja yritän muistaa, etten aloita lapseni kanssa samaa 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että mies ei koskaan myönnä toimineensa väärin. Syyllistää minua aina riidankylväjäksi. 

Niin kauan menee hyvin kun ei koskaan kritisoi miestä mistään

AP

Teidän kannattaisi varmaan sopia vähemmän sääntöjä, jotta niitä olisi vähemmän rikottavaksi eikä tarvitsisi niin usein olla toista torumassa.

Lähes jokainen riita liittyy siihen, ettei hän noudata sovittua aikaa, jolloin on lasten kanssa. 

Ei meillä muita sääntöjä ole. 

Lastensuojeluun joku pian ilmoittaa, jos pienet lapset yksi kotona. 

Millä tavoin tuo on ihana mies?

Mieheni pitää kodista huolta, pesee pyykit, pitää tavaroiden järjestystä yllä. Laittaa ihanaa ruokaa. 

Vie ulkomaanmatkoille. Lista on loputon. 

AP

Mitä väliä, jos jättää lapset hoitamatta?

Onko siis kyseessä puhuminen ystävälle/muulle läheiselle vai jollekin ammattilaiselle esim. terapeutti?

En itekkä tykkäis, jos meidän asioita puitais kavereiden kesken. Ja jos sillä on merkitystä olen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ”riiteli” kanssani juuri näin.

Hänellä oli käsitys miten asiat piti hoitaa. Riiteli ja torui ja painosti.

Jos ei saanut tahtoaan läpi, soitteli koko sukunsa läpi ja valitti minusta. Sitten sätti lisää ja huusi miten serkku Sotkamossakin ja täti Torniossakin on samaa mieltä kuin hän.

Tää käytös ei todellakaqn lähentänyt meitä.

Minun anoppi puhuu minusta kaikille selän takana pahaa sekä myös miehelleni aina välillä mutta sitten minulle aina hymyilee. Kerran on vetänyt raivarit tekstarilla jossa otti esiin kaikki ne asiat mistä olin juuri hänen kanssaan sopinut rauhanomaisesti,lisäksi haukkui minut pystyyn. Eipä tarvitse enää hänen olla kontaktissa kanssani.

Mies jättää lastenhoitovuoronsa tekemättä koska on huomannut että se onnistuu. Vaimo jättää omat työnsä ja juoksee töistä hoitamaan lapsia. Sitten myöhemmin joutuu hetken kuuntelemaan torumista ja marinaa sekä listaa omista törttöilyistään. Mutta kun sen kestää, kaikki on taas kuten ennenkin. Se tietenkin hieman v*tuttaa että vaimo kertoo muillekin millainen ihminen sitä onkaan, se pitäisi saada loppumaan mutta muuten kaikki on ok.

Etkö ap ole jo huomannut, että toruminen ja syntilistat eivät auta? On turha hakata päätä seinään ja toistaa toimimatonta käytöstä. Miehelle on tehtävä selväksi että lapset ovat hänen vastuullaan, ja jos hän ei hoida vastuutaan, asia menee eteenpäin. Jos lapset ovat liian pieniä yksin jätettäviksi, teet sitten vaikka lasun jos mies jättää heidät yksin. 

Minun exäni keskusteli myös meidän ongelmistamme omien ystäviensä kanssa. Minun kanssani ei koskaan , joten en edes tiennyt että ongelmia oli. Päätyi sitten aloittamaan sivusuhteen joka johti luonnollisesti meidän eroomme. Yritti vielä vannottaa, että minä en saisi kertoa ystävillemme tai lapsillemme eron todellista syytä.

Todellakin kerroin, että ero johti lapamatomiehen pettämisestä. Muutamalle ystävälle tuli aika yllätyksenä, että mies ei ollut minun kanssani puinut ollenkaan hänen mielestään suhteessa olevia ongelmia.

Kysyin kyllä sivusuhteen paljastuttua, että mikä oli se syy, ettei kertaakaan vaivautunut suutaan avaamaan, jos koki , että meillä on ongelmia. Eipä osannut vastata mitään.

Sanoin myös, että kyllä minusta eron olisi saanut ihan koska vain, ilman, että se täytyy tehdä loukkaavimmalla tavalla. Tämän kyllä myönsi.

Tuohon suhteen vinksahtuneisuuteen en ota sen kummemmin kantaa, koska itse en tuollaisessa suhtessa olisi, mutta kyllä meilläkin on tullut sanomista siitä että mies puhuu kaverille meidän asioita. 

Sanotaanko näin, että vaikka mieheni luottaa johonkin kamuunsa, niin minä en häneen välttämättä luota, enkä myöskään tämän kamun vaimoon. Ihmisillä kun on tapana puhua sille puolisolle kavereiden asioista monestikin.  Eli asiat jotka koskevat minuakin, niistä kysytään erikseen saako niitä kertoa eteenpäin. Sen sijaan, jos miehelläni on paha mieli siitä että me olisimme riidelleet, niin siitä on ihan ok kertoa kaverille, silloinhan hän puhuu vain itsestään. Itsekään en puhu kavereilleni meidän riitojamme(joita ei kyllä enää olekaan ollut alkuvuosien j'älkeen, koska keskustelemme asiat ennen mitään riitelyjä, se on meille toimiva tapa) Ja parisuhteessa olevien on pidettävä parisuhde kunnossa niin ettei ulkoapäin heti osata alkaa kaivamaan heikkoa kohtaa josta tunkeutua sisään. 

Tämä miehen kaveri myös monesti ehdottaa että kannattaa juoda alkoa jos harmittaa tai joku asia on ikävästi. Tämä kaveri tekee itse niin, ja tappelee sitten vaimonsa kanssa humalassa ollessaan, ja seuraavana päivänä on taas some täynnä sydämiä miten on niin hyvä liitto meillä. Eli mielestäni hän jopa ihan yrittää jo muutenkin tulehtuneeseen suhteeseemme lyödä tuolla tavoin lisä kapulaa rattaisiin, vaikka mieheni ei koskaan käsittelekään mitään juomalla.

Eräässä entisessä suhteessani kerroin naiselle, jota pidin hyvänä ystävänäni, isoja riitoja suhteestani, ja hän oli niin lohduttavinaan, ja ehdotti monesti eroa, vain kaapatakseen tämän miehen itselleen sitten kun meille ero tuli. En siis sokeasti luottaisi kyllä keneenkään, varsinkaan minun mieheni valitsemiin henkilöihin näin aroissa ja henkilökohtaisissa asioissa, kun en voi mennä edes omista kavereistani takuuseen. 

toivottavasti Ap tulee jätetyksi, hän on kyllä terapian tarpeessa,ei pariterapian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ex oli tuollanen juorutäti.Käsitteli meidän suhdetta koskevat asiat omien ystävien kanssa.Tai vieraiden naisten.Mulle ei kyllä puhunu mitä oikeesti ajatteli.Erohan siitä syntyi.Aikuinen käsittelee parisuhteen asiat ensisijaisesti puolisonsa kanssa.

Niin, mutta kun puhuminen juuri käsillä olevasta asiasta ei onnistu. Mies ei suostu keskustelemaan asiasta, koska tietää toimineensa väärin. Syyllistää silti minua syyllistäjäksi. Menee mykäksi tai alkaa vanhoja kaivelemaan. 

Puhuminen ei onnistu, koska mies EI KOSKAAN ole myöntänyt olevansa väärässä. 

AP

Kuulostat äidiltäni...

Minun isäni oli todella paljon kuin apn mies. Itse näin ja kuulin, ei ole "vain toista puolta kuunneltu, vastapuolta kuultava myös" tilanne.

Nää on jänniä nää vastapuolen kuulemisvaatimukset. Sellaisia tarvitaan lähinnä oikeudessa, jossa pitää olla mahdollisuus puolustautua tuomiota vastaan. Normaalielämässä ei kukaan tarvitse mitään toisten osapuolten kuulemisia, vaan ratkaisut tehdään siltä pohjalta mikä on ITSELLE hyvä. Aina vaan nämä avmammapalstailijat kuvittelevat että heillä on joku hienoakin hienompi ja ylevämpi oikeustaju, kun heille vain nyt ensin kerrotaan ihan kaikkien naapureidenkin mielipiteet ja mutustelut.